#ReilutBlogit

Lenkkareissa-blogin Ninni haastoi minut mukaan tähän Reilut blogit -haasteeseen. Itselleni kohu mainoksesta, jossa opas makaa tiikerin vieressä, oli ihan tuntematon. Onkin hyvä, että sosiaalisessa mediassa pyörii näitä kampanjoita, jottei vääryydet jää  unholaan. Minulle tämä haaste on sikäli hankala, koska matkustelen melko vähän ja kovin ainutlaatuisissa paikoissa en ole päässyt käymään. mutta mielelläni tartuin silti haasteeseen, koska tässähän pohditaan eettisyyttä ja kestävää toimintaa ihan yleiseltä kantilta.

Tämän haasteen säännöt ovat seuraavat:

1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia.

Ja tässä minun vastaukseni.


1. Tottakai yritän elää mahdollisimman eettisesti ja kestävästi, mutta mukavuuksista en ole valmis luopumaan pelkästään siksi, että tekisin maailmalle hyvää. Oma hyvinvointi menee tietyllä tasolla edelle, mutta toki omaan hyvinvointiin vaikuttaa se, että tiedän toimivani ns. oikein ja eettisesti edes joissain asioissa. Mulla on paljon paheita; mä yksityisautoilen melko paljon, olen sekasyöjä ja en aina mieti valintojani loppuun asti. Helppous on yleensä mun mieleeni.

Kierrätys toimii, kun järjestelmät ovat hyvät

Siltikin yritän tehdä asioita myös oikein: Meillä kierrätetään kotona kaikki: energiajäte, biojäte, lasit, metallit, pahvit ja paperit sekä tietysti ongelmajätteet. Mä pyrin menemään kesäaikaan välillä pyörällä töihin ja välillä menen bussilla ja juoksen takaisinpäin, jolloin ei tarvitse myöskään ottaa autoa. Mä pyrin syömään kasvisperäistäkin ruokaa, eikä aina tarvitse olla lihaa lautasella. Kasvisruoka on mielestäni hyvää ja maittavaa, myös sekasyöjän mielestä siis! Vien käyttämättä jääneet vaatteet UFF:n tai Pelastusarmeijan kierrätyslaatikkoon, jotta niistä olisi vielä iloa jollekin muulle. Pyrin muutenkin olla ostamatta hirveitä kasoja vaatteita, joita en kuitenkaan sitten käytä.

Yksi tärkeä asia itselleni on luonto. Mä kunnioitan ympäristöä, en ikinä roskaa maahan. Muistattehan kaikki juoksijat, että kun otatte geelejä lenkeillä, laitatte roskat taskuun tai lähimpään katuroskikseen? Meillä on Suomessa helppo pitää ympäristö siistinä roskisten vuoksi, joten miksi ei tehtäisi niin? Aina keväällä sapettaa, kun lumen peittämät roskat tulevat esiin... Varsinkin kaikki korostuu luontokohteissa. Mun mielestä on hienoa, että ihmiset käyvät retkeilemässä ja kokkailevat luonnon helmassa tulentekopaikoilla, mutta jos sinne asti jaksaa ruokaa raahata, olisi myös syytä jaksaa raahata ne roskatkin pois. Mulle on myös tärkeää, että jos tiskaan retkeilyastoita luonnonvesissä, käytän aina luonnonmukaista pesuainetta, esimerkiksi Ecoveria. Luonto on niin henkireikä, etten halua turmella sitä.

Lehmät "laitumella" Itävallassa

2. Ensinnäkin, mä olen matkaillut tosi vähän. En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella, joten mun kokemukset koskevat vain lähialueen matkailua. Mutta mun paras kokemus kestävästä matkailusta on tietysti interrail-matkani, jonka tein Kimmon kanssa kesällä 2008 kesällä. Se oli meidän ensimmäinen yhteinen kunnon ulkomaanmatka, ja oltiin heti kolme viikkoa kiertämässä Eurooppaa vailla suuria suunnitelmia. Junamatkailu on paitsi hyvä tapa liikkua ja nähdä paikkoja, niin myös ekologisempi tapa matkustaa, kuin vaikka lentomatkailu.

Vaikka interrail oli suloinen kokemus, en tiedä, jaksaisinko vastaavaa reissua uudestaan. Oli ihana nähdä uusia paikkoja ja ihailla maisemia junasta, mutta majoituksen puute aina uudessa paikassa toi mulle stressiä. Nykyisin voisin hyvin suosia junamatkustamista nähdäkseni uusia paikkoja, mutta majoitukset olisi mukava olla tiedossa etukäteen. Tykkään myös reissun päällä kävellä paljon, sillä siten näkee hyvin maisemia ja uusia paikkoja. Pyrin välttämään takseja ja kulkemaan julkisilla pidemmät välimatkat.

Firenzessä vuonna 2008 reilillä

Syöminen on myös yksi matkustamisen kohokohtia. Pyrin valitsemaan paikallisia ruokaravintoloita, jotka tukevat parhaiten alueen palvelun tarjoajia sekä antavat tursteille mahdollisimman parhaan ruokaelämyksen. Rakastan eri ruokakulttuureja, enkä oikein ymmärrä, miksi joku haluaa mennä ulkomaille syömään samaa ruokaa, jota syömme Suomessa. Tai pahimmassa tapauksessa sitä amerikkalaista hampurilaista.

3. Haastan mukaan seuraavat blogit: Parempia polkuja, Lumituuli ja Liikuntakärpäsen puraisu.

Muutkin voisivat kommenttiboksissa vastata näihin ksymyksiin. Ja muutenkin, mietittekö kestävää kehitystä ja eettisyyttä jokapäiväisessä elämässänne ja valinnoissanne? 

PS. Huominen yhteispolkulenkki starttaakin jo klo 9 Solvallan parkkikselta! Tervetuloa!

Nopeita arkisia ruokia

Ruokajutut blogissani tuntuvat kiinnostavan aina.. eikä ihmekään, sillä kyllähän ruoka on aina mielessä! Niin hyvää se on. Mä tykkään häärätä keittiössä eikä mua haittaa tehdä joka päivä ruokaa, mutta välillä arkiruokailut on kiva hoitaa nopeasti kaiken kiireen keskellä. Eihän mun arki oikeasti ole kovin kiireistä, mutta kyllähän työpäivät vievät oman osuutensa päivistä, joten toisinaan on hyödyllistä, että ruuanlaitto kestää vain jokusen minuutin ja toisinaan on kiva syödä edellisen päivän ruokaa. Itseasiassa keitot onkin mun mielestä paljon parempia seuraavana päivänä, kun maut ovat muhineet kunnolla liemeen! Oletteko samaa mieltä?

Tässä muutama kiva idea arkiruokailuihin.

Kauraleipäset

Kaurahiutaleita (n. 4dl)

Turkkilaista jugurttia (pari isoa lusikallista)

Suolaa ja soodaa

(juustoraastetta)

Sekoitetaan yhteen ja laitetaan noin vartiksi uuniin (200 astetta). Tästä saa nopeasti herkullista ja terveellistä lämmintä leipää. Nam.

Soijarouhespagettia

Soijarouhetta (3dl liotettuna kiehuvaan veteen kasvisliemikuution kanssa)

Kikherneitä purkillinen

Sipulia

Herne-maissi-porkkanaa (2 pss)

Tomaattimurskaa purkillinen

Kermaa / tuorejuustoa nökäre

Mausteita maun mukaan (pippuria, suolaa, sokeria, paprikajauhetta)

Keitettyä rakettispagettia neljän annoksen verran

Keitä tumma spagetti. Paista pannulla öljyssä soijarouhetta ja sipuleita. Lisää kikherneet ja kasvikset sekä tomaattimurska ja mausteet, ja anna kiehua viitisen minuuttia. Lisää tuorejuusto ja sekoita keitetyn spagetin kanssa yhteen.

Kaura-banaaniletut

2 pientä kypsää banaania

3dl kaurahiutaleita

3dl (soija/kaura)maitoa

2 munaa

Sekoita yhteen ja soseuta vaikka sauvasekoittimella. Paista kookosöljyssä lettuja miedolla lämmöllä. Nauti vaikka tuoreen ananaksen kanssa. 

Pikainen thai-kanakeitto

2 salottisipulia

pala inkivääriä raasteena tai inkivääritahnaa

1 valkosipulin kynsi hienonnettuna

chili

iso pussi wokkivihanneksia

currytahnaa (punaista tai keltaista)

määpähkinöitä

kanasuikaleita

kaffirlimen lehtiä / limen mehua

sokeria

kalakastiketta

kookoskermaa 1,5dl

nuudeleita 

vettä

Paista kattilassa salottisipulit, valkosipulit ja inkiväärit sekä pilkottu chili öljyssä ja lisää sitten vesi, kookoskerma, currytahna, limetin lehdet, sokeria, kalakastiketta ja maapähkinöitä. Anna hautua hetki ja lisää sitten wokkivihannekset joukkoon. Paista toisella pannulla kanasuikaleet ja lisää ne ja nuudelit joukkoon, ja odota kunnes nuudelit ovat kypsiä. Tarjoa korianterin kanssa.

Kasvis-kanaohratto

3dl rikottuja ohrasuurimoita

pieni lanttu

2 porkkanaa

2 salottisipulia

pala raastettua parmesania

kasvis/kanafondi

450 g paistettuja kanasuikaleita (mausta suolalla ja pippurilla)

Suolaa, pippuria ja kuivattua oreganoa

1 lvettä + 2dl appelsiinimehua

paista sipulit ja kasvikset öljyssä ja lisää ohrasuurimot kasariin. Lisää sitten osa vedestä ja fondi sekä mausteet, ja anna kiehua miedolla lämmöllä 20-30 minuuttia kannen alla. Lisää välillä nestettä. Paista sillä aikaa kanat ja raasta parmesania. Sekoita lopuksi ne joukkoon. Helppoa, eikö? :)

Pakasteet ovat mulla arjen pelastajia. Välillä nautin käsitellä vihanneksia ja juureksia, mutta toisinaan kaipaan ruuan nopeasti lautaselle. Wokkivihannespussit ovat varmasti yleisimpiä pakasteita meidän keittiössämme, kuten myös herne-maissi-porkkana. Näillä pakasteilla saa helposti lisättyä kasiviksia ruokavalioon. Itse ainakin kaipaan aina joko lämpimiä kasviksia tai jotain salaattia varsinaisen ruuan rinnalle. Keittoihin kasvislisäys tulee kuin itsessään ja toki ruokaisiin salaatteihin myöskin.

Käytättekö te pakasteita ruuanlaitossa? Oletteko te kokeilleet noita kaura-banaanilettuja tai kauraleipää? Mitä ruokaa teit viimeksi? ;)

Yhteislenkki ensi lauantaina

Uusi viikko on taas vauhdilla lähtenyt liikkeelle! Olen itse lähdössä juuri hölkkäilemään kevyesti Satsille Balance-tunnille. Ihana maanantai-illan treeni odottaa! Tulin vain nopeasti kutsumaan teidät kaikki mukaan seuraavalle yhteislenkille, joka järjestetään jo tällä viikolla!! Meillä on aina ollut niin kivaa blogilenkeillä, joten nyt kaikki taas mukaan viettämään kivaa aamupäivää lenkin merkeissä!

Blogin yhteislenkki on ensi lauantaina 28.2 klo 9.30 alkaen. Nähdään Solvallan isolla parkkipaikalla Nuuksiontien varrella. Lenkki koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen osa on n. 10km ja toinen osa on pituudeltaan toiveiden mukainen, mutta niin, että lenkistä tulisi kestoltaan yhteensä noin 2,5 - 3 tuntia. Ensimmäisen lenkin kesto riippuu hyvin paljon polkujen kunnosta ja lumen määrästä, mutta arviolta noin 1,5 tuntia. Mennään rauhallista tahtia, joten kaikki ovat tervetulleita mukaan!

Otathan mukaasi vähän juomista, mieluiten nastalliset jalkineet (irtonastat on kätevät ja edulliset), vaihtovaatteita paluumatkaa varten ja roppakaupalla hyvää mieltä!! Kaikki ovat lämpimästi tervetulleita joko ekalle tai molemmille lenkeille!! :)

Ilmoitathan tulostasi mulle sähköpostilla (hanna.taimen(a)gmail.com), jotta voin informoida muutoksista sinua, ja että tiedämme, keitä odotamme paikalla.

Kivaa uutta viikkoa kaikille!

Viikon parhaat - kaveritreenejä!

Vitsit, miten onnekas olen! Mulla on ympärillä liikunnallisia ihmisiä, joiden kanssa on mukava tehdä treenejä. On ihanaa, kun kavereiden lajikirjo on niin laaja, että voin saada kaverin mukaan niin lenkille kuin salillekin. Kavereiden kanssa saa helposti vaihdettua treenien tehoja, eikä tule aina esimerkiksi juostua sitä omaa lempireittiä sillä samalla perusnopeudella. Vaihtelevat juoksuvauhdit ja treenitehot ovatkin tärkeitä monipuolisuuden ja kehittymisen kannalta. Siksi oonkin iloinen, että mulla on monipuolista treeniseuraa. Tällä viikolla on tullut liikuttua kivasti, ja onnekseni mulla on ollut lukuisia treenitreffejä!

Tiistaina oli juoksukoulun toiset treenit! Oli kiva nähdä Karoliinan kanssa etukäteen Pasilassa, ja hölkätä yhdessä treenipaikalle. Tällä kertaa vuorossa oli tekniikkaharjoituksia. Keli oli tosi kylmä kovan tuulen vuoksi, joten mulla oli päällä reippaasti vaatetta, mutta silti meinasi tulla kylmä. Harjoiteltiin tällä kertaa pääasiassa jalkojen kulkemista omilla radoillaan sekä kerrattiin käsien liikettä. Käsillä on tärkeä työ juoksussa, sillä se rytmittää liikettä. Mulla onkin suuria puutteita käsien kanssa, mutta pikkuhiljaa on tarkoitus työstää käsien liikettä. Kun siirryimme varsinaiseen treeniosuuteen, oli kylmä, mutta nopeasti tulikin sitten todella lämmin! Teimme 6 lyhyttä, vajaa 50 sekunnin vetoa. Treeni oli hienosti toteutettu isolle porukalle niin, että kun ensimmäinen oli maalissa, hän nosti käden ylös ja hänen perässään jokainen teki samoin ja pysähtyi paikalleen. Tämän jälkeen hölkättiin takaisin lähtöpaikalle. Tällä tavoin varmistettiin yhtä pitkäkestoinen veto kaikille ja jokainen sai omantasoisensa harjoitteen. Ryhmässä on kiva tehdä intervalleja, kun saa aina itsestä pikkaisen enemmän irti kuin yksintehdessä. Loppuun teimme vielä noin 1,5 kilsan mittaisen reippaamman juoksun. Treeni oli oikein hyvä ja onnistunut!

Kuva Karoliina / Candy on the run

Torstaina mulla oli taas seuraa! Oltiin sovittu mun blogilenkillä tutuksi tulleiden Annan ja Kaisan kanssa yhteinen polkulenkki Espoon keskuspuiston läheisyyteen. Mulle alue oli ihan uutta, mutta Kaisa oli suunnitellut meille kivan reitin sinne. Menimme rauhallista tahtia otsalamppujen valossa jäisiä polkuja pitkin. Nastoille oli todellakin käyttöä!! Oli ihana huomata, että vaikka olimme koko ajan melko lähellä asutusta, oli luonto ja hiljaisuus silti läsnä ja tunnelma todella mahtava. Tässä taas korostui luonnossa liikkumisen upeus, polkujuoksu on ihanaa!!! Lähes 1,5 tuntia tuli hölkättyä ja parannettua maailmaa siinä samalla! Tämä oli mulle todella hyvä peruskuntoharjoitus. Kiitos tytöille seurasta ja Kaisalle kivasta reitistä. Tulen takuulla uudestaan sinne juokemaan ;)

Perjantaina olin salilla Tiinuskan kanssa. Tein vähän vähemmän jalkojen liikkeitä, sillä olin tehnyt niitä yksin salilla keskiviikkona, ja seuraavana päivänä oli tiedossa pitkä lenkki. Muuten teinkin nykyisen ohjelmamme mukaisen treenin, jonka Tiina on meille suunnitellut. Se on erinomaisen hyvä kokonaisuus voimatreeniä ja kuntopiirityyppistä hikitreeniä, joka on erityisen keskivartalopainotteinen. Hyvä niin, sillä vahva core on kaiken aa ja oo! Menimme vielä treenin jälkeen saunan lauteille höpöttelemään ja rentouttamaan lihaksia! Olipahan ihana startti viikonlopulle!

Eilen oli vuorossa viikon viimeinen treeni, odotettu pitkä maastolenkki. Lähdettiin ystäväni Tiinan kanssa Porvooseen asti ajelemaan, jotta päästiin testailemaan vähän uusia reittejä. Tarkoitus oli kiertää vaellusreittinä tunnettu Virvikin kierros. Huomasimme paikan päällä, että tuo reitti olikin osittain ollut latupohjaa, mutta nyt ladut olivat jo niin huonossa kunnossa, että uskalsimme niiden vieressä juosta. Yhtäkään hiihtäjää ei näkynyt, eikä siinä kyllä enää olisikaan voinut hiihtää. Pohja oli kuitenkin todella hankala, sillä se upotti jalkoja aika paljon. Juokseminen oli siis melkoisen raskasta. Lenkin peräkierrosta kohden latupohjaa ei enää ollut, mutta lunta oli silti reippaasti. Etenimme kuitenkin kivasti koko ajan, ja lenkin puolessa välissä pysähdyimme pienelle geelitauolle laavun kohdalle. Mietin, kuinka kaunis paikka tuo olisikaan kesällä! Nyt oli aika harmaa ilma, mutta ei se meitä haitannut. Takaisin saavuimme 20 kilsan taivalluksen jälkeen ja pulahdimme poreisiin Porvoon uimahallille. Peseytymisen jälkeen olikin kiva poiketa kotimatkalla Brunbergin tehtaanmyymälässä. Sen takiahan me tuonne Porvooseen asti lähdimme juoksemaan ;) Haha!

Muutoin tämä treeniviikko on pitänyt sisällään uintia ja balancea. Tänään lepopäivänä vetreytin lihaksia aamujoogalla, jonka tein Yoogaian tallenteen mukaan. Olipa ilo huomata, että flow-jooga on omille periaatteille sopivaa liikkuvaa joogaa, joka ei painotu staattisiin pitoihin, vaan jatkuvaan liikkeeseen. Tykkäsin kovasti, vaikka eihän jooga ole yhtä kivaa kuin suosikkini bodybalance, jossa liikkeen lähtökohtana on musiikin rytmitys. Joogassa tuunelma täytyy luoda oman kehon ja mielikuvien kautta.

Miksi kerroin näistä treeneistä teille?! No siksi, että haluan jakaa eteenpäin sitä hyvää oloa, jonka nämä kaikki yhteistreenit minulle ovat tuottaneet! Kavereiden kanssa on tosi ihana treenata! Liikunta antaa jaksamista ja iloa mun arkeeni, toivottavasti myös teillekin!!

Miten olette viime aikoina treenanneet? Kerro yksi kiva treeni viime ajalta mulle, ja jaa hyvän olon tunnetta eteenpäin siten! Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Onko somen voima ainoastaan positiivinen?

Sosiaalinen media on pullollaan treeniaiheisia tilejä, kanavia ja ryhmiä. Jos vain vähänkin kärsit treenimotivaation puutteesta, voit suunnata vaikkapa Instagramiin katsomaan motivaatiokuvia tai lukemaan blogeista tai Facebookista ihmisten päivityksiä omista treeneistään. Tai voit kurkata Heiaheiasta paljonko se naapurin Pirkko on taas treenannut. Hitsit, jos hänkin ehtii ja jaksaa, niin pakkohan minunkin on! Vai onko? Entäs jos minulla onkin lepoviikko, enkä millään malta pysyä aisoissa, kun ympärilläni vilisee muiden treenifiilistelyjä?! Tai jos otankin liikaa ylimääräistä stressiä liikkumisistani, kun huomaan muidenkin ehtivän ja jaksavan..?

Lähde

Sosiaalisessa mediassa eli somessa on kyllä omat hyvät puolensa. Saa vapaasti fiilistellä aiheesta kuin aiheesta niiden vannoutuneiden fanien kanssa. Esimerkiksi liikuntapuolella fiilistelykanavat ovat tarpeen – kaikki lähipiirissä kun eivät koe samanlaista euforiaa vaikkapa siitä juoksulenkistä ja siksi voivat olla lopen kyllästyneitä toisten jatkuvaan hehkutukseen! Itsekin välillä sorrun innoissani päivittämään jotain Facebookin puolelle, vaikka yritänkin pitää sen kananvan neutraalina kavereilleni ja tutuilleni. Jos jotain haluan kirjoittaa heille liikunnasta, yritän jakaa sitä positiivista energiaa, jonka minä liikunnasta saan. En jaa lukuja, en nostettuja painoja tai juostuja kilsoja, vaan pyrin vain välittämään liikunnan ilosanomaa! Onneksi minulla on blogi ja Instagram-tili, jotka ovat sitten ihan eri tavalla kanavana näihin liikuntainnostusten jakoon. Näissä palveluissa mua voivat seurata he, joita asia oikeasti kiinnostaa ja jotka kokevat saavansa positiivista energiaa mun päivityksistäni. On aivan ihanaa olla sosiaalisissa ympyröissä ja puhua aiheesta samanhenkisten ihmisten kanssa. Tämä on oikeasti bloggaamisen ja somettamisen parasta antia.

Vuoden vaihteen tienoilla mulla alkoi tulla some korvista ulos! Itsellä oli määränpäät asetettu ja motivaatio kohdillaan, joten tuntui, etten tarvinnut muiden hehkutuksia. En osaa selittää tätä tarkemmin, mutta pääasiassa se kohdistui Instagramin motivaatiokuvia kohtaan. Blogeja tykkäsin lukea edelleen. Ehkä viimeinen niitti oli se, kun olin liittynyt alkusyksyllä Facebookissa Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmään, jossa tuhannet kanssatreenaajat jakavat omia mietteitään treeneistä. Musta alkoi tuntua, että mun koko Facebook-seinä alkoi täyttyä tuntemattomien ihmisten liikuntahihkumisista. Ja tiedättekö, se alkoi ärsyttää! Mulle tuli jotenkin ajatus, että "hitsit, täytyykö teidän joka päivä puida asioita läpi toisten ihmisten kanssa"! Mulla oli silloin vaihe, että nautin suunnattomasti treeneistä, mutta en kokenut tarpeelliseksi hehkuttaa asiasta muille. Sain jo niin paljon hyvää mieltä itselleni pelkästään omista treeneistäni.

Lähde

Lähde

Lähde

Omina kevyinä viikkoina voi olla vaikeaa huilata muiden liikuntahehkutusten keskellä. Itseäni alkoi hermostuttaa somessa muiden puhe marrasputkesta. Oletteko kuulleet? Tarkoituksena oli juosta marraskuussa viikon jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia kerralla. Vain siten pysyi putkessa mukana. Yritä siinä sitten itse olla järkevä, kun muut käyvät lenkeillä joka päivä, parhaimmillaan useamman kerran päivässä. Minä yritin takoa omaan kallooni, kuinka fiksua minun on olla ilman stressiä putkesta ja lepuuttaa jalkojani tasaisin väliajoin, välttäen ylirasitusta. Minä pystyinkin hyvin pysyttelemään poissa tuosta paheesta – ja ei, en väitä että tuollaiset putket tekevät pahaa kaikille. Välillä on hyvä haastaa itseään, mutta helposti liian aloittelijat lähtevät mukaan tuntematta omaa kroppaansa tarpeeksi, uskaltamatta lopettaa kesken sosiaalisen paineen alla.

Mä näen, että sosiaalinen media voi luoda myös harhakuvia. Ihmiset voivat oikeasti kirjoittaa sinne mitä vain, eikä kaikki osaa suodattaa sieltä niitä totuuksia. Ihmiset haluavat yleensä pitää omat some-kanavansa positiivisena ja jakavat sinne hyvää mieltä tuovia asioita. Kannattaa kuitenkin seuraajana olla vähän kriittinen siitä, mitä näkee ja lukee. Kannattaa ajatella, että ne päivitykset ovat vain murto-osa kyseisen ihmisen kokonaisuutta. Ja tärkeintä on mielestäni muistaa reaaliteetit: älä vertaile itseäsi muihin! Muut voivat kokeilla, miltä tuntuu juosta 100km viikossa (tämä tuntuu olevan tämän hetken villitys), mutta sun ei tarvitse! Jos normaalisti juokset alle 50km viikossa, voi olla liian raskasta jaloille hypätä moiseen hullutukseen mukaan edes viikoksi! Nosta ennemmin juoksumääriä maltillisesti.

Lähde

Mulla on nykyään piilotettu Kestävyyttä pintakaasulla -ryhmän päivitykset Facebook-feediltä. Mä menen katsomaan niitä tarinoita sitten, kun mieli on oikeasti valmis siihen – valmis ottamaan vastaan iloja ja suruja ja jakamaan omiakin tarinoita. Vain pienellä kontrollilla huomaan, että some ei enää olekaan mun vastustaja, vaan joukkuekaveri! Mä voin ohittaa ne ärsyttävät motivaatiokuvat, tykätä tasan niistä postauksista tai kuvista joista haluan ja lukea niitä viestejä vain silloin, kun mä itse olen varma itsestäni ja omista tavoistani toimia. Silloin mua ei ala ärsyttämään siellä mikään, vaan näen sen hienon tsempin, joka liikuntahullujen keskuudessa vallitsee! Oikeasti jokainen on voittaja, itsensä voittaja omalla tapaa! Jokaisella on omat lähtökohdat, tavoitteet ja oma muu elämä liikunnan ympärillä. Jokainen saa oman osansa muiden kannustuksesta - se on oikeasti aika hienoa :)

Oletteko te kokeneet samoja tuntemuksia, vai olenko ihan yksin näiden fiilisten keskellä? Mitkä ovat sun lemppari some-kanavat ja minkälaisia tilejä ja ryhmiä seuraat?

Pala aurinkoenergiaa!

Kevät on täällä, oletteko huomanneet? Tänään oli tiedossa pitkä juhlapäivä, mutta ehdin hyvin aamulla lenkille ennen päivän muita menoja. Onneksi olin laittanut kellon herättämään, sillä olisi jäänyt suuri annos aurinkoenergiaa saamatta, jos en olisikaan ehtinyt lenkille! Nyt olin todellakin paljon jaksavaisempi ja iloisempi, kun pääsin nauttimaan raikkaasta ja aurinkoisesta ulkoilmasta. Koska lähdin liikkeelle jo aamulla, oli pakkasta vielä reilusti. Aurinko kuitenkin tuntui jo lämmittävän kunnolla, joten juoksuflow oli taattu! Voisiko näissä maisemissa muuta ollakaan?!

Olin siis viikonlopun vietossa kotikonnuilla ja nämä lenkkimaisemat ovat anoppilasta. Olipahan onnellinen fiilis lenkkeillä aivan hiljaisena pakkasaamuna vain omat ajatukset seurana! En tarvinnut tosiaan musiikkia, en seuraa enkä mitään muutakaan, vaan tossu kulki todella kevyesti tänään - syytän siitä aurinkoa ja upeaa Suomen kevättalvea! Näinä päivinä ja lenkkeinä jaksan olla onnellinen, että olen hurahtanut lajeihin, joita voi harrastaa ulkona. En pysty näkemään yhtä piristävää vaikutusta sisätilaliikunnassa kuin mitä vaikkapa lenkki ulkoilmassa antaa. Toki sisäliikunnalla on oma paikkansa ja aikansa, mutta tällaisina päivinä, kun tietää istuvansa monta tuntia sisällä ja sen jälkeen pari tuntia autossa, en voisi kuvitellakaan mitään muuta aamuaktiviteettia. #Iloverunning ja silleen, vaaleanpunaiset lasit päässä... mutta katsokaa nyt, kuinka onnelliseksi tänään tulin pelkästä lenkistä?!

Mistä sinä tulit tänään onnelliseksi? Nautitko aurinkoenergiaa vai saitko energisyyttä jostain muusta? 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Ajatuksia kevään treeneistä ja tapahtumista

Heippa hei! Onpas viikko mennyt nopeasti, kun olen taas treenannut kunnolla lepoviikon jälkeen, ja tänään matkustin Turun suunnille viettämään viikonloppua. Olen huomannut, että päivät ovat pidentyneet ja kun tämä viikkokin on ollut melko aurinkoinen, on olokin paljon energisempi. Tammikuu oli kyllä todella pimeää aikaa, mutta nyt selvästi mennään kevättä kohti - ja mikäs sen ihanampaa!

Helmikuu on jo täydessä käynnissä ja kevään ja kesän liikuntapahtumat lähestyvät. Itse en halua ajatella tapahtumien tuovan paineita itselleni tai muokkaavan treenejäni johonkin suuntaan, vaan ennemminkin ajattelen, että treeni-intoni antaa mulle syyn osallistua tapahtumiin. Pidän niitä kuntoilijoiden juhlapäivinä. Silloin saa kokea suurta innostusta samanhenkisten ihmisten kanssa ja myös sitä kuuluisaa yhteenkuuluvuuden tunnetta. Itsellä on tänä vuonna "kisakalenterissa" jo viisi eri tapahtumaa, jotka edustavat tavallaan neljää eri lajia. Monipuolisuus treeneissä näkyy myös tapahtumaosallistumisissa.

Tapahtumat, joihin minulla on ilmoittautuminen sisällä, ovat

• Salpaus-rogaining 12h-sarjassa 2.5
• Bodom Trail 14.5
• Vantaa triathlon perusmatka 6.6
• Jukolassa Venlojen viesti 13.6
• Nuts Pallas 55km (päätavoitteeni) 25.7

Paljon samoja tapahtumia kuin viime vuonnakin - mitä sitä hyvää vaihtamaan. Hetta-Pallas -juoksu on uusi tuttavuus, kuten myös Salpaus-rogaining, johon menen ystäväni Tiinan kanssa. Me hurahdimme heti viime vuonna syysrogassa lajiin ja totaalinen läpimurto tuli loppiaisena. Nyt haluamme kokeilla lajia vielä pidemmässä sarjassa. Uskon, että saamme hyvän pitkäkestoisen treenin tehtyä Nuts Pallasta silmällä pitäen. Rogaining on pitkäkestoinen, mutta hauska koettelemus. Kaikki on kiinni itsestään, kuinka paljon haluaa edetä ja kerätä rasteja.

Keskiviikkona juoksin töistä kotiin nähdäkseni punaisen taivaan. Tästä se vain muuttui punaisemmaksi, mutta akku loppui ja niin jäi kuvatkin vain muistoiksi päähän. <3

Yllätyksiä tuskin tuli? Yksi harmittava päätös minun piti tehdä koskien triathlonin puolimatkaa Joroisilla. Päätin myydä osallistumisoikeuden pois, sillä se olisi ollut huonoon aikaan minulle. Mietin, että olisin korvannut tuon menetyksen osallistumalla uuteen triathloniin Turussa, mutta oikeastaan enää en olekaan varma. Triathlonin puolimatka on jo todella pitkä ja vaativa koettelemus, jossa ennen kaikkea pyöräily näyttelee suurta osaa. Pyöräily on minulle suurin haaste, ja 90 kilometrin pyöräilysuoritus kahden lajin välissä tuntuu kyllä suurelta palalta. Pyöräily ei ole lempilajini, vaikka toki välillä olen hyviä pyöräilylenkkejäkin tehnyt, ja viime vuoden Vantaan triathlonilla pyöräilyosuus vei kyllä sydämeni - niin hauskaa mulla oli. Silti mä koen, että puolimatkalla pyöräily on tosi vaativa suoritus, johon tarvitaan kunnon kevyttä ja nopeaa pyörää, kuten maantiepyörää. Mulla ei ole innostusta laittaa resursseja tällä hetkellä uuteen pyörään ja alkaa tehdä sillä tosissaan pitkiä lenkkejä. Mä koen, että triathlon on tältä osin välineurheilua, josta en sinällään pidä. Sääli, sillä uinti ja juoksu ovat lähes ainoita lajeja, joissa välineet eivät ole pääosassa. En halua siis panostaa ainakaan tänä vuonna pyöräilyyn tarpeeksi, joten siksi luulen, että minulle riittää Vantaan perusmatkan tapahtuma. Sitä odotan innoissani, sillä sen verran kivasta tapahtumasta oli viime vuonnakin kyse!

Mulla on tällä hetkellä jonkin asteinen kuntosali-innostuskin. Tiina on keksinyt meille hyvän salitreenin, jossa yhdistyy voima ja kuntopiirimäinen harjoittelu. Erityisesti olen tällä hetkellä innoissani penkkipunnerruksesta, jossa haluan kehittyä. Jännää sinällään, kun rintalihaksilla ei ihan hirveästi juoksussa tai kestävyyslajeissa ole hyötyä, paitsi toki uinnissa. Muita suosikkiliikkeitä on pystypunnerrukset sellaisenaan ja rinnallevedolla tai thrusterit, etukyykky, maastaveto sekä selkälihaksien treenaaminen esimerkiksi ylätaljassa. Myös keskivartalon vahvistaminen on isosti mielessä, sillä keskivartalo on niin tärkeässä osassa niin jokapäiväisessä tekemisessä kuin myös harrastamissani lajeissa. Ja hei, kyllä se leukakin joskus menee... kai haaveilu on sallittua?! ;) Mä olen suureksi osaksi tänä vuonna käynyt 2 kertaa viikossa salilla, johon olen oikein tyytyväinen. Tähän on johtanut se innostus - väkisin en ole salille lähtenyt!

Tanja ja minä Vauhtisammakon treenien jälkeen!

Tällä viikolla alkoi myös Vauhtisammakon juoksukoulu, johon päätin osallistua nyt kevääksi. Ensimmäisiä treenejä odotin innoissani ja vähän jännittyneesti, miten ohjaajat saavat ison porukan pidettyä kasassa ja ohjattuna, mutta oikeastaan treenit olivat kivat ja hyvin organisoidut. Teimme lämmittelyn jälkeen käsiliikkeen opettelua, mäkivetoja ja kovan mäkitreenin, jossa juoksimme kahta isoa mäkeä 20 minuuttia yhtäsoittoa ylös-alas! Treeni oli mulle ainakin sopivan kova, vaikka vähän liukkaus rajoitti varsinkin alamäkijuoksua. Mulla kun oli vain DS Trainerit jaloissa. Innolla jään odottamaan jatkoa ja uusia treenejä. Juoksukouluun kuuluvia omatoimitreenejä en varmaan tule hirveän tarkasti seuraamaan, sillä oma lajikirjo sekä kesän suuri juoksutavoite mielessä pyrin kehittämään ennen kaikkea kestävyyttä ja monipuolisuutta nopeuden sijaan. Ja toki riittävästä levosta on pidettävä kiinni, vaikka innostusta olisi enemmänkin!

Näillä ajatuksilla on kiva mennä kohti viikonloppua. Oikein sporttista viikonloppua kaikille! Oletteko te yhtä innoissanne treenailuista tällä hetkellä? Odotteletko jo kevään tapahtumia? Mitä erityisesti? Mikä on tämän hetken suuri liikuntainnostus?