Stadi koettu uudella tavalla: Helsinki City-O

Suunnistuksesta on tullut parissa vuodessa mulle todella rakas harrastus. Minä olen ihan kuntoilijana ja pääasiassa käyn kuntorasteilla aktiivisesti. Avoimissa suunnistustapahtumissa, kuten Jukolan viestissä tai syksyisin järjestettävässä Raatojuoksussa pääsee aina kaikkien aktiiviharrastajien sekaan kisailemaan, ja se vasta kivaa onkin. Suunnistajat ovat todella hauskaa ja samanhenkisestä porukkaa, ja tapahtumissa on aina lämmin henki. Tuntee kuuluvansa joukkoon. Niimpä olin innoissani lähdössä tänään Kaisaniemen puistoon, josta olisi startti maailman ensimmäiseen Helsinki City-O -suunnistustapahtumaan. No okei, kolea ilma, eilisestä porukkalenkistä väsyneet jalat sekä tihkuva sade hieman veivät alkuinnostusta, mutta arvasin kyllä fiiliksen nousevan kisakeskuksessa viimeistään.

Lähtösuoralla. Bongaa tuttuja... ;)

Kuva: Harri Hytönen / HCO

Ja niinhän se nousikin! Suunnistajia siellä täällä, joka puolella. Musiikki pauhasi ja kuluutukset raikasi. Yhteensä 350 ihmistä oli ilmoittautunut joko 5, 10 tai 15 kilometrin matkalle. Matka tosiaan ei kertonut mitään, sillä tapahtumassa oli merkitty karttaan ainoastaan rastipisteet, ja omassa järjestyksessä rastit piti käydä hakemassa. Puuttuvista leimauksista sai 10 minuuttia sakkoa. Saimme kartat käteen kahta minuuttia ennen starttia, joten kovin suurta analyysia ei siinä ajassa ehtinyt tehdä. Kartta oli A2-kokokoinen, joten ihan yhdellä nopealla vilkaisulla ei siitä tolkkua ottanut! Vaihdoin vielä lennosta reittisuunnitelmaa, joten aika fiilispohjalla tuli mentyä rastien perässä.

Urbaani kaupunkisuunnistus oli todella kivaa! Tarkkana sai olla, mistä välistä pääsi etenemään, ja mistä ei saisi kulkea. Päästiin kokemaan keskustan ja kallion sekä Lintsin alueen hienoja paikkoja, joissa en kaikissa ollut käynytkään. Aivan uusia reittejä tuli löydettyä ja oli hyvä fiilis juosta keskellä kapunkia. Muutamaan otteesen sekoilin radalla, kun tuli todettua, että reittisuunnitelmaa ei kannata vaihtaa kesken rastivälin, sillä et välttämättä olekaan varma, missä kohtaa olet... mutta äkkiä sain palauduttua kartalle, ja suunnistus ja reittisuunnitelma onnistui melkoisen hyvin. Jalat tosiaan eivät olleet parhaassa iskussa, olinhan tällä viikolla juossut kaksi maastopitkistä... mutta meninkin City-O:hon pitämään hauskaa, ja siinä onnistuin!

Lopulta GPS-mittariin tuli kilsoja lähes 16, joten aika paljon tossua tuli kulutettua Helsingin kaduilla. Rastipisteet olivat mukavissa paikoissa ja tunnelma oli hieno. Lopussa oli "putki" rasteja, jotka kaikki kilpailijat kiersivät samassa järjestyksessä, joten siinä olisi ollut paikka vielä kunnon loppukiriin, jos jaloista olisi vielä irronnut! Maalissa oli hyvä tunnelma ja pientä purtavaa ja juotavaa. Parasta oli kisakeskuksen sijainti, sillä rautatieasema oli aivan läheisyydessä, ja pääsin nopeasti lähtemään junalla kotia kohden, jossa sauna odotti lämpeämässä. Ihanaa!

Tunnelma tapahtumassa oli hyvä, ja tuttujakin näkyi kivasti! Kaikki järjestelyt pelasi erinomaisesti. Oli erittäin tunnelmallista ja elämyksellistä hakea rasteja keskeltä pääkaupunkiamme. Reittisuunnitelman laatiminen toi sekkailullisuutta tapahtumaan, ja uskon, että nopeat päätökset kehittävät omaa loogista päättelykykyäkin. Sen ansiosta tapahtumassa voi mennä myös kaverin kanssa yhdessä samaa reittiä, joten kynnys osallistumiseen on pienempi. Tällainen tapahtuma on todella tervetullut kevääseen, ja toivonkin, että jatkossa tapahtumassa nähdään vielä enemmän myös vähemmän suunnistusta harrastaneita, koska suunnistuksen aloittamiseen tämän tyylinen kaupunkisuunnistus tarjoaa erinomaiset puitteet!

Olitko sä mukana? Milta tapahtuma vaikutti, voisitko ottaa osaa tällaiseen kaupunkisuunnistukseen? 

Kiitos Helsinki City-O:lle hienosta tapahtumasta.
** Osallistuminen saatu blogin kautta **