Nyt halusin kuitenkin kirjoitella aiheesta, joka tuli mieleeni tällä viikolla, kun olen viettänyt kevennettyä viikkoa. Ja ihan syystäkin olen viettänyt sitä, sillä treenitunteja on tullut minulle riittävästi alkuvuonna, vaikka en kovin usein kovasykkeistä treeniä teekään, niin kyllä se silti tuntuu kehossa. Varsinkin pitkiä, kaksi tuntisia tai yli, on tullut tehtyä säännöllisesti helmikuun lopulta asti, jolloin viimeksi oli taukoviikko niistä. Toki pitkät harjoitukset ovat ultrajuoksu- tai maratonharjoittelun suola, mutta välillä on hyvä antaa kehon palautua kaikesta rasituksista. Tällä viikolla olenkin hyvin pitkälti totuttanut kehoa taas työmatkapyöräilyyn, että jaksaisi sen ohella tehdä muutakin treeniä. Pyöräily on maistunut hyvältä, ja kunhan loputkin hiekoitushiekat saadaan putsattua pois, niin on mukava rullailla töihin. Tavoitteena tänä vuonna on pyöräillä 2-3 kertaa viikossa töihin.
Se mistä oikeasti halusin tänään kirjoittaa, on oman pään pitäminen. Aina ei ole helppoa seistä omien päätösten takana, kun muut ympärillä tekevät normaalia treeniä ja hyviä porukkalenkkejäkin tulee joka tuutista. Sosiaalinen media esimerkiksi on täynnä muiden treenijakoja, -kuvia ja -fiilistelyitä, mikä on äärimmäisen hyvä motivaation boostattaja, mutta kaiken sen keskellä välillä oma ääni pään sisällä himmenee. "Pidät lepoviikkoa, jotta kehosi pysyy mukana kaikessa kivassa" kuuluu ainakin vaimeana minun päästäni. Minä päädyin ainakin kevennettyn viikon pitämiseen sen vuoksi, että olin aivan puhki viime viikon treeneistä. Muun muassa peräkkäisinä päivinä tehty reilu kolmen tunnin maastopitkis ja seuraavana päivänä lähes parituntiseksi venynyt Helsinki City O -kaupunkisuunnistus tuntuivat jaloissa!! Helposti omat päätökset unohtuvat, kun jalat alkavat palautua ja lukee muiden fiilistelyjä tai suunnitelmia erilaisista lenkeistä tai liikunnoista.
Jokainen kuitenkin tuntee oman kehonsa parhaiten, ja niitä tuntoja kannattaa kuunnella huolellisesti. Helposti voi tulla yllytetyksi sellaisiin treeneihin joihin ei itse ole valmis, tai jotka aiheuttavat ylikuormitusta kehossa. Mä huomasin viikko sitten porukkapitkiksellä, että kyllä muut vain pystyvät juoksemaan tosi pitkiä lenkkejä toistensa perään. Minä sen sijaan olin pyytänyt Kimmolta kyytiä kesken lenkin takaisin kotiin, koska totesin muuten viikon rasitustason nousevan turhan korkeaksi. Hetken mietin, olenko jotenkin huonompi, kun en juoksekaan koko lenkkiä? Nopeasti kuitenkin sysäsin ne tyhmät ajatukset sivuun, ja seisoin tukevasti omien valintojen takana. Valintojen, jotka olin tehnyt kuuntelemalla omaa kehoani. Minulle riittää tänään 20 kilsan lenkki, muut voivat juosta vaikka maratonin.
Aina on kovakuntoisempia tyyppejä kuin sinä! Mutta vain sinä seisot siinä omassa kehossasi, joka palvelee sinua parhaan mukaan. Kunnioita sitä, anna sille tarvittaessa lepoa, anna sille ravintoa ja huolla sitä. Vain kehon ja mielen yhteispelillä meistä jokainen saa harrastaa mahdollisimman terveenä, oman tason mukaisesti. Mä ainakin toivon, että mun kroppani kestää mahdollisimman pitkään, ja yritän rakentaa kuntoa maltillisesti ylöspäin, kehoani kuunnellen.
Näillä ajatuksilla haluan toivottaa jokaiselle ihanaa, aurinkoista ja lempeää viikonloppua!! Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia pohdintani sinussa herätti. Oletko sinä joutunut välillä hillitsemään mieltäsi, kun on tarkoitus antaa keholle lepoa?!
TERVETULOA HUOMENNA SUNNUNTAINA LEPPOISELLE YHTEISLENKILLE LEPPÄVAARAN POLUILLE! Lisätietoja Facebookista!
Hyvä kirjoitus Hanna ja tosi hyvä muistutus meille kaikille siitä, kuinka tärkeätä on kuunnella ensisijaisesti omaa kroppaa! <3 Oon itseasiassa miettinyt ja pohdiskellut tätä samaa asiaa viime aikoina. Nykyään mun mieli pysyy aika hyvin kehon mukana ja osaan ottaa iisisti tarvittaessa. Esimerkiksi eilen jouduin jättämään lenkin kesken, koska ei vaan tuntunut hyvältä. Jalat oli väsyneet ja kipeät aikaisemmin viikolla tehdystä jalkatreenistä, uudet kengät tuntui vähän oudolta eikä mielikään ollut oikein mukana (johtuen varmaan väsymyksestä). Totesin, että parempi mennä kotiin, foam rollailla, venytellä, levätä ja syödä. Se päätös oli ihan oikea! <3 Ihanaa viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Karkki, ja kiva kun teksti upposi :) Samoja ajatuksia meillä paljon mielen päällä, eikä ihmekään kun keväällä taas monet puhkuvat intoa juoksua kohtaan. Tosi esimerkillistä sultakin jättää lenkki kesken. Joskus on turha vain runnoa väkisin menemään. Ihanaa uutta viikkoa, ja oli niin huippua nähä tänään <3
PoistaTuttuja ajatuksia. Oikeasti niin henkinen kuin fyysinenkin suorituskyky usein paranee kun keventää ja pitää taukoja vaikka mieli väittäisi että jokainen skipattu treenipäivä tai kevennetty harjoitus heikentää kuntoa. Viisautta on osata ottaa iisisti, enemmän kun ei usein lopulta olekaan enemmän.
VastaaPoistaMukava kuulla, että muutkin ajattelee samoja juttuja, silllä nämä on tärkeitä asioita. On pakko vain kuunnella itseään, koska muiden mukana ei voi mennä aina. Todellakin välillä vähemmän on enemmän, ja lepo on hurjan tärkeetä. Kunto ei noin vain heikkene, vaan "kasvaa levossa". ;)
PoistaTodella hyviä ja tärkeitä asioita kirjoitit jälleen kerran! Yleensä muuten tuossa "pään pitämisessä" puhutaan siinä yhteydessä, että huolehtii siitä omasta treenailusta. Mutta erittäin tärkeä pointti on tuoda esiin myös levon, keventelyviikon ja palautumisen merkitys! Hienoa hanna! Ja kuten Mika tuossa sanoikin, viisautta ´(ja itse voisin lisätä vielä sanan: vahvuutta) on ottaa iisisti!
VastaaPoistaKyllä, nämä on tärkeitä asioita. Välillä on hyvä muistuttaa (myös itseään), että joskus on hyvä tarkastella liikuntoja eri näkökulmasta. Voisinko levätä enemmän? Palautuminen kun ei tosiaan ole mitään huuhaata, ja jokainen meistä yksilönä tarvitsee siihen oman aikansa ja keinonsa. Vahvuutta on kyllä kuunnella ja pysähtyä välillä. <3
Poista