Kaksi kovaa treenipäivää!

Keskiviikkona kirjoittelin, kuinka alkuviikko oli mennyt maanantaita lukuunottamatta hyvin kehonhuoltopainotteisesti, sillä urheiluhierojan vuoksi en viitsinyt pariin päivään rehkiä lihaksia kipeiksi. Torstaina kuitenkin uskaltauduin jo treenin pariin, ja sainkin Tiinan seurakseni salille, jee! On kyllä kivaa, kun samalla salilla käy treenikaveri, jolla hyvä tekemisen meininki! Yhdessä treenaminen on todella antoisaa. Ehdin Tiinaa odottaessa tehdä hyvän intervallitreenin matolla ennen salitreeniä. Juoksin alkulämmittelyn jälkeen 3, 5, 6, 4 ja 2 minuutin vedot palautuksilla, jotka olivat noin puolet vetojen pituuksista. En ollut pitkään aikaan tehnyt vauhdikkaampia vetoja, joten vähän oli totuttelemista, mutta sain vedettyä vedot hyvin loppuun, vaikka vähän vieläkin kärsin siitä, etten uskalla juoksumatolla laittaa vauhteja niin kovaksi, kuin ehkä pystyisin. Ulkona on mielestäni niin paljon kivempaa ja helpompaa juosta! Mulla on aina matossa muuten 0,5 prosentin kulma, jotta se vastaisi luonnon ilmavirtoja eikä rullaaminen ole ihan niin helppoa, kuin 0-kulmalla.

Tiinan kanssa hyödynnettiin kaverin tukea liikkeissä, sillä teimme liikkeitä, joissa joko varmistaja tai kaverin tsemppi on korvaamaton. Aloitimme setin smith-tangolla tehtävissä askelkyykyissä, ja voin kertoa, että pakarat ovat olleet tulessa pari päivää! Todella tehokasta, todella tehokasta. Smithissä tehtiin myös pystypunnerruksia, joissa tehtiin ihan maksimisarjoja. Penkkipunnerrusta puolestaan on ihan huippu tehdä kaverin kanssa, koska siinä jos jossain varmistaja on paikallaan. Minä ainakin pelkään tangon alle jäämistä, enkä sitä yleensä yksinäni äärirajoilla tee. Nyt oli helppo tehdä maksimaalisia toistoja, jotka ovat todella hyödyllisiä kehityksen kannalta. Lisäksi tahdon treenistä mainita kuminauha-avustetut leuanvedot, jotka oli tosi siistejä! En ole ikinä uskaltanut kokeilla, mutta kaverin kanssa rohkaistuin ihan uudella tavalla. Kun Tiinakin teki, niin minäkin teen. Näin se kaverin tsemppi toimii! Ja voi, miten äijäolo olikaan treenatessa! Mä vedin leukoja!! Kuka piittaa, että ne oli avustettuja?! Oli vaan niin makea tunne, paljon parempi kuin siinä leuanvetolaitteessa. Tehtiin myös reisilaitteilla pudotussarjoja, ja ne kyllä hapotti kovasti. Viimeisteltiin treeni vatsalihasharjoituksella, jossa toinen heitti aina palloa toisen syliin, joka käytti pallon pääntakana lattiassa, ja heitti ylösnoustessaan pallon takaisin seisovalle kaverille. Näiden suorien vatsojen lisäksi teimme myös vijoja vatsoja, eli heitto lähtikin sivusta, ja pallo käytettiin toisella sivulla, ikään kuin russian twistissä. Tosi tehokasta tämäkin! Pariharjoitukset on vaan niin huippuja!

Toinen viikon kovista treeneistä osui eiliselle, eli lauantaille. Kun herästyskello soitti kahdeksan jälkeen, mietin hetken, mihin oikein olen taas itseni laittanut. No, ei muuta kuin ylös ja aamupalan tekoon. Söin pitkästä aikaa kaurapuuroa kookosöljyllä ja mustikoilla, oli muuten hyvää. Heräsin viimeistään kahvinkeittimen pörinään, ja olo muuttui energiseksi. Tästä olisi tulossa hyvä treenipäivä! Vähän harmitti, että ulkona paistoi aurinko ja mä olisin lähdössä treenaamaan sisälle. Vuorossa oli nimittäin kahden tunnin spinning, eli cycling marathon kuten se SATSin kalenterissa oli merkitty! En ole koskaan polkenut noin pitkään sisäpyörällä, joten mielenkiinnolla odotin tuntia.

Musikki pärähti soimaan ja voi että, miten fiilis nousikaan! Sali oli täynnä polkijoita, ja kaikilla oli selvästi sama tavoite - hyvä treeni, hyvä mieli. Ohjaaja sai porukan hyvin mukaan, ja pitkä lämmittelyjakso (n. 30 minuuttia) avasi hyvin harjoituksen. Paikat aukesi hyvin, ja polkimet alkoi pyöriä napakasti. Itse treenisessio kestikin sitten 1,5 tuntia, ja jäähdyttely oli hurjat 3 minuuttia. Heh. No, jokainen on toki vastuussa siitä, että saa oman kehon hyvin tuotua harjoituksen loppuun, ja selvää on, että omatoiminen loppuverryttely kannattaa. Työosuus koostui viidestä mäkiosuudesta, joiden välissä poljettiin tasamaata aina muutama minuutti. Pisin nousu oli 20 minuuttia, josta viimeiset 12 minuuttia poljettiin yhtäsoittoa ylhäältä. Hurjaa ja hurjan kivaa! Fiilis oli korkealla ja treenaajat pitivät eloa ja meininkiä yllä satunnaisilla huudoilla, musiikki oli huikeaa ja kaikenkaikkiaan tämä kahden tunnin harjoitus meni paljon nopeammin, kuin olisin voinut kuvitellakaan. 

Tämä oli ehdottomasti elämäni paras spinning. Todella huikea. Nyt toivon, että seuraavan pyörätreenin pääsisin tekemään ulos. Kevät tekee tuloaan taas, uudestaan. Kävimme Kimmon kanssa treenini jälkeen päiväkahvilla ulkona, ja voi pojat, miten kahvi maistuikaan hyvältä termarista.

Melkoisen onnellinen tyttö

Oletteko te jo ehtineet piknikille ulos? Tai onko teillä kokemuksia pitkistä spinningeistä tai paritreenistä? Miksi kaverin kanssa treenaminen kannattaa?