keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Tavis urheiluhierojalla

Heippa vaan kaikille! Huh, kun nämä päivät vierivät nopeasti eteenpäin, ja mulla ehti oikein tulla ikävä tänne blogin puolelle. On jotenkin taas paljon asioita mielen päällä, joista tahtoisin kirjoittaa. Mulla meni loppuviikko totaalisesti levon kannalta, kun perjantaina olin työpäivän jälkeen Go expoilemassa, ja lauantaina lähdin jo aamulla Turkuun ystäväni luokse, jossa kolme ystävystä kokoontuivat viettämään naistenpäivää (heh, ei tarkoituksella valittu tuota päivää) kiertämällä kirppiksiä, tehden hyvää ruokaa, rentoutuen urheilupelissä, leffaakatsoessa ja herkutellen. Oli jotenkin ihana fiilis koko ajan, kun ei tarvinnut olla mitään muuta kuin oma itsensä. Ei tehnyt mieli humputella, joten juotiin kolmestaan pullo viiniä ja katsottiin leffaa ja mentiin ajoissa nukkumaan. Sunnuntaina teimme vielä pienimuotoisen kotibrunssin, ja sitten minun olikin aika jättää taas tuo kaunis kaupunki ja nuo ihanat ihmiset taakseni. Onneksi aina voi palata, ja ystävät säilyvät välimatkasta huolimatta.


Kun levättyä tuli käytännössä kolme päivää putkeen (sunnuntaina painoi reissuväsymys sen verran, että käytiin vain kävelylenkillä illalla), niin maanantaina jo sitten mieli ja keho oikein huusi kovaa treeniä! Ja sitähän se sai! Päätin taas mennä vakiospinningiin, jota ennen ehdin hetken pyöräillä myöskin, joten polkemista tuli 80 minuuttia. Tuo pidempi spinning on hyvä treeni jo itsessään, koska siellä poljetaan pitempiä pätkiä vähän korkeammalla intensiteetillä, mutta mä olin jo päättänyt, ettei treeni jäisi vain tuohon polkemiseen. Sain kyydin hovihuoltajaltani (hih) SATSille, joten tunnin jälkeen vaihdoin vain kengät ja kuivan paidan päälle, ja lähdin reppu selässä hölkkäämään kotia kohti. Juoksu kulki kevyesti spinningin jälkeenkin, ja jotenkin olin fiiliksissä kevyistä lenkkareista, raikkaasta ja vähän kosteasta ilmasta sekä juoksunautinnosta. Päätin kuitenkin juosta hitaasti, jotta sain sykettä pysymään alempana tuon melko kovan spinningin jälkeen. Vajaa kahden tunnin treeni tuli siis kaiken kaikkiaan, ja oli kyllä ihan mahtava fiilis, kun saavuin kotiin! Liikunta on parasta huumetta, eikö? ;)


Eilen oli sitten erillaista kidutusta tiedossa, kun pääsin vihdoin ja viimein sinne urheiluhierojalle. Mun täytyy nolouksissani sanoa, että tämä oli mun ensimmäinen urheiluhierojakäynti, eka jalkojen hierontakerta ja viimeisimmästä ns. normaalihieronnasta oli jo muutama vuosi aikaa... huh, aika karua kuulla se noin auki kerrottuna, mutta siinä on faktat. Takana kuitenkin 3 maratonia, lukuisia liikuntakertoja ja istumatyö. Joo, ehkä voisin vähän useammin käydä hierojalla.... mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 

Päädyin urheiluhierontaan tavallisen hieronnan sijaan, sillä jotenkin ajattelen sen olevan tehokkaampaa, kuin perinteinen hieronta. Ja ainakin tämän kokemuksen perusteella näin on. Mulle kuitenkin tuli olo sinne mennessä, että luulenko itsestäni liikoja, kun menen urheiluhierojalle. Enhän mä ole mikään urheilija. No, omassa päässä ehkä, mutta muiden silmissä ihan tavallinen kuntoilija. Jollain tavalla mulla oli käsitys, että urheiluhierojalla käy vain timmejä punttimimmejä tai laihoja kestävyysurheilijoita. Mä kun en ole mitään. Pelkkä plösö kuntoilija vain. Haha. Vaikka aluksi olikin vähän kiusallista riisuutua mieshierojan edessä, niin lopulta sitten päädyin ajattelemaan, että ehkä nämä hierojat näkevät vähän kaikenlaisia kroppia, ja ehkä minä en olekaan niin kummajainen, edes siellä urheiluhierojalla. 

Kuva: pinterest

Hieroja otti mun toiveestani vain jalkoja ja alaselän ja pakaroiden aluetta. Jumeja oli jonkun verran, ja missään nimessä en voi sanoa rentoutuneeni tuon tunnin aikana. Mutta ei se varmasti ole tarkoituskaan... väänsin aika tuskissani siinä hierojan ottaessa kovin ja varmoin ottein raajojani. Pahinta oli maata selällään, kun hieroja tosiaan näki kaikki tuskaiset ilmeeni! Jossain vaiheessa aloin jo miettiä, koskakohan tämä loppuu... no, onneksi hieronta lopulta loppui, ja olo helpottui. Tänään on vähän tuntunut herkkyyttä jaloissa, mutta muutoin olo on kyllä hyvä. Olen tyytyväinen, ja lopputuloksen huomaan varmasti vasta seuraavalla lenkillä, eli perjantaina, jolloin on suunniteltu lenkkitreffit ystävän kanssa! 

Olin kyllä niin vakuuttunut tuohon hierontaan ja hierojaankin, että varasin samantien uuden ajan tiistaille. Hieroja suositteli jalkojen uudelleen käsittelyä viikon päästä tästä ekasta hoidosta ja mä itse tahdon, että myös mun niskat , hartiat ja yläselkä hierotaan, joten varasin 90 minuutin ajan, jossa ehditään käydä käytännössä koko kroppa läpi, varsinkin, kun jalat on jo kertaalleen otettu. Huh, kauhulla odotan tuota 90 minuutin tuskaa, vaikka uskon, että hieronnan jälkeen olo on kyllä parempi kuin aikoihin! 

Käyttekö te hierojalla tai urheiluhierojalla säännöllisesti tai kausiluontoisesti? Koetteko te alemmuuden tunnetta mennessänne hierojalle? 

12 kommenttia:

  1. Miule on sanottu et miun pitäs käydä vähintään kerta kuukaudessa hierojalla, koska selkäni menee aivan tajuttomaan kuntoon aina. No en oo käyny ja nyt se taas sit iski totaalinen yläselkä jumi, joka vaikuttaa jo hengittämiseen niin, ettei hengitys ole "vaivatonta ja vapaata"... Jaloista nyt puhumattakaan... ne ne vasta jumissa onkin. Lupaan ottaa tän asian suhteen itteeni niskasta kiinni. Hierojalla on kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parmepi tietty sit käydä jos se on noin paha. Yleensä sitä muistaa sit vasta, kun se on jo tosi pahana... :S Tsemppiä, kuulostaa kurjalle! Mut hyvä et otat niskasta kiinni! :)

      Poista
  2. Jee, hyvä Hanna! Urheiluhieronta korkattu sunkin osalta! :) Mä pyrin käymään suhteellisen säännöllisesti, vähintään kerran kuukaudessa. Nyt oon vielä löytänyt ihan super hyvän hierojan, joten mielelläni käyn hänellä! Mä oon itseasiassa käynyt aina naishierojilla, joten ei ole sen suhteen tullut ahdistusta, mutta ekaa kertaa kyllä menin osteopaatille, oli vähän jännää ottaa vaatteita pois jne. mutta just niin kuin sanot; he tekevät työtään ja ovat varmasti nähneet erilaisia kroppia työssään! :) Tästä tulikin mieleen, että pitääpä taas varailla hierontaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi hyvä, että löytyi hyvä hieroja! Toi on aina vähän arpapeliä! :) Missä paikassa käyt?! On se vähän jännää riisuutua siinä, mutta luonnollista se loppujen lopuksi on, ja tilanne on aina asiakkaalle se epänormaalimpi. :)

      Poista
  3. Urheiluhierojalla tulee käytyä suunnilleen 3-4 viikon välein ja nykyään jos väli tuosta pitenee, niin sen huomaa kyllä treenatessa. Eli kroppa tottunut tuohon säännölliseen hierontaa. Onhan tuo välillä aika tuskaa, etenkin jos lihakset on oikein jumissa :D mutta viimeistään parin päivän päästä huomaa paremman ja kevyemmän olon jaloissa! Ja samalla huippu hyvällä hierojalla oon tosiaan käynyt pari vuotta ja tuntee jo hyvin mun lihaksiston ja osaa sanoa millaista hierontaa tarvitsee sillä kertaa ja miltä ne lihakset tuntuu edelliskertoihin verrattuna jne. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sulla on kyllä hyvä tahti hierojalla käymisessä! Mä yritän kuulostella, mikä olis sopiva tahti itselleni. Pidätkö hieronnan jälkeen yleensä lepopäiviä ja jos, niin pajonko? Mä menin heti hieronnasta seuraavana päivänä rankkaan crosstrainingiin, enkä tiedä oliko hyväksi... tiistaina olis taas hieroja, ja mietin, pitäiskö keskiviikon lepona kans...

      Poista
    2. Yritän ainakin käydä enintään 4vk välein, mutta välillä meinaa kyllä venähtää liian pitkäksi tuo väli ja sen tosiaan huomaa jaloissa :D Pidän aina hieronnan jälkeen loppupäivän lepoa, ennen hierontaa tietty voi tehdä treenin jos vaan mahdollista ja mun hieroja sanokin, että ihan hyvä jos on jotain ehtinyt tehdä, niin lihakset aukeaa yleensä paljon helpommin :) Seuraavina päivinä liikun taas ihan normaalisti, mutta muistan kyllä kun aloitin hieronnassa käymisen, niin oli kroppa jotenkin väsynyt useamman päivän kovemman hieronnan jälkeen ja kaikki kovempi liikunta tuntu tosi vaikealta ja tukkoiselta. Piti ottaa tuo aina huomioon jos suunnitteli hierontaa lähelle kisoja. Mutta se on tosi henkilökohtaista ja nykyään en välttämättä huomaa mitään väsymystä enää seuraavana päivänä :) Kannattaa kuunnella omaa oloaan ja ei siitä kait mitään haittaa ole jos treenaa hieronnasta seuraavana päivänä vaikka olo ei olisikaan mikään parhain :) Tuli nyt vähän myöhässä tämä vastaus, mutta toivottavasti jotain apu edes :D

      Poista

    3. Okei, kiitos infosta! Tosi mielenkiitoista olis kuulla, miten eri ihmiset tekee noiden hierontojen kanssa. Mä nyt päätin pitää lepoa eilen hieronnan jälkeen, koska mietin, että siitä tuskin on haittaakaan. Tänään on myös jalat vähän oudot (vetelät?), mutta meen kyllä tekemään treeniä tänään. ja tarkoitus ei ole antaa armoa! :D

      Totta, varmasti oma keho tottuu siihen hierontaankin, ja mitä useammin käy, sitä vähemmän tarttee varmaan palautumisaikaa. Mä mietin, että käyn seuraavaks hieronnassa, kun tulee sellainen olo. Ehkä toukokuussa! :)

      PS. Mulla on vanhoissa viesteissä se kommentinvalvonta (10 päivän jälkeen), joten siks se sun eka viesti "hävis". Se on tämä. Poistin sen toisen ;)

      Poista
  4. Mä käyn hierojalla kerran kuussa, koska muuten menee tosi jumiin niskahartiaseutu ja selkä. Mä olen aina ajatellut, että se on hierojalle vain työtä, ja hieroja näkee aika monenlaisia ihmisiä, joten tuskin se jää mun mahamakkaroitani yökkäilemään. Todennäköisesti ne oikeiden ihmisten näkemisestä järkyttyvät tuskin koskaan alkavatkaan hierojiksi. :D Joten ei tee tiukkaa heittää paitaa pois hierojan nenän edessä, mutta silloin kyllä nolottaa, jos joutuu tunnustamaan, että on unohtunut venytellä ja huoltaa kroppaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon innoissani, kun toi hyvä mieshieroja hieroo nyt tiistaina mun niskat ja hartiat kans! :) Totta, hierojat näkee monenlaista, mutta jotenkin jännä juttu, että silti mieshierojalle meneminen on vaikeampaa henkisesti, kuin naishierojalle... joku juttu siinä on. Tosin siihenkin varmasti tottuu taas! :)

      Poista
  5. Vähän sama fiilis mullakin, kun olin la hierojalla. Ei se kyllä rentouttavaa ollut, kun varsinkin etu-ja takareidet jumissa (pakarat ihme kyllä ei ja pohkeet ja sääretkin vähemmän kun odotin). Mutta kuitenkin teki niiiiin hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei todellakaan ollut rentouttavaa! Mutta hyväähän se tekee! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)