Pitkän lenkin huumaa

Mä en yksinkertaisesti voi korostaa liikaa liikunnan vaikutusta mun elämässä. Tuntuu jotenkin, että pystyn sen kautta toteuttamaan itseäni, olen energisempi ja innostuneempi myös muista asioista. Uudet haasteet tuovat motivaatiota omiin treeneihin, ja mun mielestä on kiva konkreettisesti tähdätä johonkin. Vaikka liikunta onkin mulle leppoisa harrastus, on aina välillä kiva testailla itseään tai haastaa itseään vähän kovempiin saavutuksiin. Jonain päivänä se voi olla vaikka miesten punnerruksien tekeminen ja toisena se voi olla vaikka pisimmän matkan uiminen. Jokapäiväisessä tekemisessä ylitän itseäni treenin parissa, vaikka monesti treenit onkin sitä mukavaa peruspuurtamista. Ne kovemmat treenit ja välietapit sitten taas puskevat mua kohti omia isompia unelmia.

Tänään mä ylitin itseni vuoden toistaiseksi pisimmällä lenkillä. Lähdin tänään työpäivän jälkeen ajelemaan ystäväni luokse, josta oli tarkoitus startata noin puolimaratonin mittainen lenkki. Huh, mä ajattelin, ja vähän vaatimattomasti vastasin alkuviikosta viestiin "njoo, voin koittaa 20km lenkkiä!". Tunnetusti juoksukaverini ei anna armoa, vaan tsemppaa myös seuralaista kovempiin suorituksiin. Viime keväänä juoksin todella monta pitkää lenkkiä samaisen ystäväni kanssa, ja jokainen niistä lenkeistä oli miellyttävä. Kyllä aina seurassa on kiva juosta, vaikka itse tapahtumassa tykkäänkin mennä omia polkujani, omaa vauhtiani.

Valmistautuminen lenkkiin meni todella nappiin, sillä join taas kivasti vettä työpäivän aikana, ja söin kolme ateriaa. Ehkä kaikki instagram-seuraajani tietävät, että söin aamupalaksi mämmirahkaa, joka on siis todella tuhtia tavaraa, mutta ainakin saa protskua ja hiilaria kivasti. Hehheh. En oikeasti välitä näistä tiedoista mitään, enkä niistä mitään tiedä, mutta ainakin mämmin ja rahkan sekoitus oli hyvää! Lounaaksi mulla oli eilisestä jäänyttä parsarisottoa. Siinä onkin hyvä lenkkipäivän ruoka, kun ei ole kovin raskasta (jos ei laita hirveästi kermaa), eikä lihaa sulatettavana. Välipalaksi vielä noin 1,5 tuntia ennen lenkkiä söin ruis-puolukkapikapuuron. Nämä pikapuurot on käteviä töissä lenkkipäivän eväinä, kun saa nopeasti hyvää ravintoa kehoon. Tässä tuotteessa on lisättyä sokeria, mutta kaikissa pikapuuroissa ei ole, jos joku sitä kammoaa. Lenkille otin mukaan pullollisen urheilujuomaa, jota valmistan Maximin purkista.

Lenkki sujui ihan kivasti, ainakin noin 15 kilsaan asti. Ilma oli todella kaunis, joskin tuulinen. Mä vaan olin niin onnellinen kun vihdoin sain juosta kunnolla ulkona valoisaan aikaan, hyvässä seurassa ja kauniilla reitillä. Lenkin puolivälin jälkeen tuli todella jyrkkiä mäkiä, ja täytyy sanoa, että siinä kohtaan mulla alkoi jalat väsyä. Jaloista alkoi huomata, että en ole noin pitkiä lenkkejä tänä vuonna juossut, ja oikeastaan viimeksi olen yli kaksikymppisen juossut lokakuun lopulla Kaarinan puolimaratonilla. Oli jo aikakin ylittää tuo rajapyykki tänäkin vuonna! Lenkin lopussa mun vauhti vähän hidastui, mutta onneksi hyvässä kunnossa oleva lenkkiseuralaiseni ei tästä harmistunut, vaan yhdessä juostiin (minä perässä laahustaen!) ja kaveri tsemppasi mut loppuun asti. Puokin kohdalla vähän fiilisteltiin, että taas on yksi puolikas takana, ja mun vuoden eka! Jei.

Nyt kyllä jaloissa tuntuu, että on tullut juostua! 22 kilsaa! Mutta on kyllä fiilis taas korkealla! Mä olin jo unohtanut, miten hyvän fiiliksen nää pitkät lenkit saa aikaan... voi juku! Muistan taas, miksi olen maratoonari ja miksi teen tätä. Ei sitä fiilistä voita mikään, kun juokset pitkin kauniita reittejä, askel rullaa ja ilma tuntuu kasvoilla. Puhumattakaan siitä fiiliksestä, jonka kokee suorituksen jälkeen, suihkun jälkeen ja viimeistään ruuan jälkeen. Olo on jotenkin niin onnellinen... uskon, että vain juoksijat tietävät tämän tunteen, eikö? Tästä lähtee taas - pitkät lenkit on tullut pysyäkseen ohjelmaan! Hitaasti mutta varmasti alan nyt kasvattaa kuntoa sinne syksyn päätapahtumaan! Olen kyllä todella innoissani! Multa on välillä päässyt unohtumaan, että olen todella treenamaassa myös tänä vuonna maratonille. Lokakuuhun on vielä aikaa. No, onhan siihen, mutta ei loputtomasti.

Ainiin, on mulla vielä yksi toinenkin pikkujuttu, mistä saatan olla vähän innoissani... olin nimittäin eilen TriForFunin myyjäisissä, ja sovitin erästä kesän koitokseen hyvin tarpeellista asustetta. 5. pisteen vihje: Suomessa se on hyvin tarpeellinen sää olosuhteiden vuoksi. 3. pisteen vihje: Monet käyttävät sitä parantaakseen suoritusta, mutta tällä hetkellä on vaikea uskoa, että se todella parantaa suoritusta.... Kuka arvaa? No, märkäpukua tietysti. Sovitin Tyrin halvinta mallia, ja se kyllä istui hyvin. Ihan en jaksanut repiä sitä tapreeksi ylös, mutta myyjä vakuutti, että se on mulle juuri oikea koko. Laitoin tilauksen menemään, ja nyt odottelen, että TriForFun varmistaa sen, että pukua todella saa kesään mennessä. Miten musta tuntuu, että oon vähän myöhässä tämän pukuasian kanssa... no, toivotaan parasta, että se puku olisi mun!

Huomenna muuten lähdetään Kimmon kanssa päiväksi reissuun. En kerro vielä sen enempää, kuin että rentoutumista on luvassa, ja ehkä vähän liikuntaa. Tosin tuon lenkin jälkeen on parempi pitää huominen täysin levon puolella, mutta sunnuntai-aamuna ennen aamiaisbuffaa taidan käydä vähän treenailemassakin. Hih... 

Missä sä olet viimeksi ylittänyt itsesi?! Mitäs touhuatte viikonloppuna?

Rentouttavaa ja urheilullista viikonloppua kaikille!