Valmistautuminen triathlonille

Puolitoista viikkoa h-hetkeen! Aapuuvaa! Mtä laitan päälle? Miten märkäpuvun saa kiskottua päälle tai saako sitä edes käyttää? Mistä saan vielä pyörähuollon ennen triathlonia? Millainen vaihtoalue on triathlonilla?  Olenko ainoa, jolla ei ole kilpapyörää perusmatkan sarjassa?

Mun päässä on ehkä miljoona kysymystä, eikä yhtään vastausta. Vantaan triathlon on ensi viikolla, ja voin kertoa, että kisajännitys on alkanut nostaa päätään. Jotenkin kaikki tuntuu niin vieraalta nyt. Siinä missä juoksutapahtumaan voi "vain mennä", täytyy triathlonille huomioida todella paljon enemmän asioita. Ainakin ensimmäiselle, kun kaikki on niin uutta. Toisaalta se uutuuden viehätys on aivan mielettömän upeaa. Ei ole iteltä niin kovia odotuksia päivää kohtaan, ainoastaan se, että osaisin nauttia tunnelmasta ja mieleen jäisi upea fiilis päivästä. Ei ole ehkä liikaa pyydetty?

Mutta miten sitten valmistaudun triathlonille nyt, kun aikaa on enää 1,5 viikkoa? Ensinnäkin täytyy sanoa, että vähän sotkee valmistautumista ylihuomenna juostava Bodom Trail, mutta itsepähän olen tapahtumani tähän valinnut. Ylihuomenna olisi siis tarkoitus juosta maastopitkis, joko 12 km tai puolimaraton. Päätöksen matkasta saa onneksi tehdä lennosta, joten menen ihan tuntemuksien mukaan. Tarkoitus ei ole missään nimessä juosta kovaa, vaan mennä haistelemaan maastotapahtuman tunnelmaa ennen syksyistä Kolin reissua. Mun on ihan tarkoitus säästellä itseäni triathlonille. Bodom trailista johtuen tämä viikko on treenin osalta kevyt, ja varsinaista triathlon-treeniä ei tähän oikein tule. Eilen olin suunnistamassa, ja nyt pidän pari lepopäivää. Loppuviikosta olisi tarkoitus tehdä vielä pari kovempaa treeniä (Bodom pitkänä harjoituksena mukaan lukien), ainakin uida ja pyöräillä. Mulla on myös sunnuntaina ja ensi viikon keskiviikkona avovesiuintikurssia, joten pääsen voittamaan avovesipelkoni ennen varsinaista koitosta ja tulemaan tutuksi märkäpuvun kanssakin. Tämä on hyvä asia!

Viime viikolla suunnistin paljon, ja lisäksi juoksin ja pyöräilin, mutten uinut kertaakaan. Omalla mittapuulla viime viikko oli melko kova viikko, jonka kruunasi hyvin sujunut triathlonille valmistava treni viikonloppuna. Tarkoituksena oli tehdä pyöräily-juoksu -yhidstelmätreeni puolet lyhyemmillä matkoilla rennon kovaa, ja siinä onnistuin kivasti, eli tehotreeni oli 20km pyöräilyä ja 5km juoksua. Mä pyöräilin ekaa kertaa yli 25km/h keskinopeudella, joten pyöräilyyn en voi olla kuin tyytyväinen! Juoksukin kulki kivasti 27 minuuttiin, ja kun tosiaan juoksin heti pyöräilyn päälle 25 asteen helteessä niin, että paukkuja jäi vielä takataskuun, oli kokonaisuudessa treeni hyvin mieluinen. Tästä on hyvä jatkaa! Olipahan kivaa tehdä kunnon vauhtitreeni (omalla mittapuulla siis) helteellä - siinä hikoillessa tuli kyllä treenin makua!! Mä tykkään!!

Hikinen treenaaja...

No, entäs tankkaus? Vaikka mun arviolta triathlonini tulee kestämään melko kauan (yli kolme tuntia selvästi), niin en silti aio suorittaa mitään sen kummempaa tankkausta. Varmaan syön normaalisti koko ensi viikonkin, mutta katson eritoteen, että loppuviikosta syön runsaasti, ja muutakin kuin salaattia. Hiilihydraatteja en muutenkaan vältä, mutta joskus ne saattavat jäädä vähemmälle, eli tarkistan vain ruokavalion kuntoon siltä osin, että myös hiilareita löytyy lautaselta normaaliin tapaan. Nesteitä aion tankata vähän normaalia enemmän, vaikka muutenkin juon aika paljon vettä. Aion varmasti juoda vichyä ja näitä Zero-nappeja. Jos ette ole vielä tutustuneet näihin lähes kalorittomiin juomatabletteihin, niin kannattaa tutustua. Nämä sisältävät elektrolyyttejä ja magnesiumia, joten neste imeytyy paremmin kehoon ja magnesium estää kramppien syntymistä. Sain vinkkiä Zerosta ystävältäni, ja olenkin sen jälkeen käyttänyt näitä muun muassa HCR:n nestetankkaukseen sekä satunnaisilla lenkeillä tai uinnin yhteydessä. Mielestäni nämä sopivat hyvin vähän kevyemmän tai nopeamman treenin yhteyteen tai lämpimällä ilmalla muuten vain nautittavaksi, varsinkin ennen treeniä. Oletteko kokeilleet?

Kaikin puolin valmistelu on enemmän henkistä kuin fyysistä kohti ekaa triathlonia. Varusteiden huoltoa, vaatteiden miettimistä eri olosuhteisiin, ja itse triathlon-päivän läpikäymistä mielessä. Voi tätä jännitystä.. ainakin vielä se on positiivista, ja eiköhän loppuun asti!

Onko jollain jotain vinkkejä mulle? Miten te valmistaudutte yleensä tapahtumiin ja kisoihin? Ootteko kovia jännittämään?

Ps. Heitin sunnuntaina talviturkin järveen! Voisko noi lämpimät kelit tulla takaisin?

Kesän herkku

Parasta, mitä kesällä voi suuhun laittaa, on tuoreet kotimaiset mansikat. Varsinkin, jos ne on suoraan pellolta noukittu. Mä tykkäänkin vähintään kerran kesässä käydä poimimassa mansikoita pellolta. Odotankin jo kovasti sitä hetkeä, kun taas pääsen mansikkapellolle. "Yksi purkkiin, viisi suuhun" on aika kovassa käytössä. Heh.

Nyt kun kotimaisia tuoreita marjoja ei ole tarjolla, voidaan syödä joko ulkomaisia, ei-niin-maukkaita lajitovereita tai tyytyä kotimaisiin pakastemarjoihin. Mä olen varsinkin nyt syönyt pakastemarjoja paljon, sillä mun uusi aamupalalemppari on rahkaa, turkkilaista jugurttia, pakastemarjoja ja hunajaa yhdessä. Ja mieluiten vielä kookoshiutaleita. Tämä on helppo aamupala siinä mielessä, että illalla voi tehdä monta rasiaa valmiiksi jääkaappiin, josta vaan aamulla nappaa yhden mukaan. Mä syön aina aamupalan töissä kahvikupposen kanssa, ja se on mun kropalle ja mielelle tärkein ateria. Sitä en skippaisi mistään hinnasta.

Mutta nyt jaan teille mun uuden lemppariherkun. Ota jäisiä mansikoita noin 250g ja laita ne tehosekoittimeen. Kaada joukkoon luonnonjugurttia mielesi mukaan ja jos tahdot makeutta, lisää pieni loraus hunajaa tai agavesiirappia joukkoon. Surrauta sekaisin ja volaaaaa, jätski on valmis! HERKKUA!

Oletko kokeillut? Jos et, niin hopi hopi! Tämä on hyvä herkku!!

Ihanaa aurinkoista viikonloppua kaikille! Nautitaan nyt näistä keleistä, kun niitä meille tarjotaan! Mahtavaa! 

Polkujuoksua kartta kädessä

Polkujuoksu on nyt suuri hitti! Ainakin viikon päästä juostava Bodom Trail myytiin loppuun jo hyvissä ajoin ennen kisapäivää, ja Vaarojen maratonkin myy varmasti itsensä loppuun aiemmin kuin vuosi sitten, jolloin kesti viisi päivää, ennen kuin paikat olivat täynnä. Näin olen ainakin kuullut. Mistäköhän villitys johtuu? Itse en osaa siihen tarkemmin vastata, vaikka olenhan itsekin hurahtanut lajiin. Taustalla saattaa olla pieni suunnistusinnostus, joka kannustaa juoksemaan metsässäkin. Mutta on siinä muutakin... kyllä tuo luonnossa liikkuminen vain on niin leppoisaa ja terapeuttista. Ja kaunista. Luonto antaa ihan omat haasteensa juoksemiseen, mutta kyllä kauniit maisemat ja oma rauha ovat palkitsevia. Toki minä katujuoksustakin tykkään, molempi parempi, eikö?!

Mutta mihin lähteä harrastamaan polkujuoksua? Itse olen useasti juossut ihan yleisiä luontopolkuja pitkin joko Nuuksiossa tai viimeksi lapsuuden maisemissa. Näissä kuitenkin voi olla vaarana se, että reitillä on paljon ihmisiä tai että polut on liian helppoja. Nuuksiossa ainakin pidemmällä kierroksella osa reitistä on kuntopolkumaista alustaa, joka toki on myös kiva, mutta jos haluaa polkumaista haastetta, ei sitä paljon ole. Toki siellä on paljon todella upeita reittejäkin. Usein vain ajatus takkuaa, kun alkaa miettiä, missä sitä polkujuoksua vois harrastaa. Vakiopolutkin voi alkaa käydä tylsäksi pidemmän päälle.

Mä keksin polkuongelmaan hyvän ratkaisun - suunnistuskartat! Ja niitähän mulla on, vaikka usein heitänkin jälkitutkiskelun jälkeen kartan roskiin, olen säästänyt joitain karttoja. Ja nyt sunnuntaina sain Kimmonkin houkuteltua mukaan helteiselle lenkille tuttuun Pirttimäkeen. Siellä on tullut useammatkin suunnistukset jo vedettyä, joten uskalsin sinne lähteä. Ja sitä paitsi, Pirttimäessä menee kivoja polkuja, joita ei kuitenkaan ole liikaa, jotta niihin voisi sotkeutua. Tein esityön edellisenä iltana, ja suunnittelin karttaan reitin kivannäköisiä polkuja pitkin. En yhtään osannut arvioida, kuinka pitkästä reitistä oli kyse, joten tein pari variaatiota karttaan. Lopulta päädyimme juoksemaan noin yhdeksän kilsan lenkin, joskin siihen meni kyllä reippaasti aikaa, sillä tahdoimme pitää vauhdin kevyenä, ja lisäksi reitillä oli paljon kosteikkoa ja soita sekä isoja nousuja ja jyrkkiä laskuja. Kartan poluilla oli helppo pysyä, vaikka meillä ei ollut kompassia mukana. Polkujuoksu kartan avulla kehittää samalla myös vauhdissa tapahtuvaa kartanlukua suunnistusta silmällä pitäen. Vaikka vauhti ei päätä huimannut, oli tuon todella kiva ja tehokas lenkki silti. Polkujuoksussa on aivan oma tunnelmansa. Ja eipä muuten paljon muita ihmisiä näkynyt!

Mulla oli lenkillä testissä mun uudet Inov-maastojuoksulenkkarit, ja olipas ne muuten hyvät. Kengät olivat kevyet ja pito hyvä. Mulla on vain pienoinen ongelma maastossa liikkuessa polkujuoksussa tai suunnistuksessa; mun nilkat taittuvat helposti ulospäin. Tätä tapahtuu lähes joka kerta, ainakin pari kertaa. Ja molemmille nilkoille. Mun nilkat on todella löysät, koska ovat taittuneet ensimmäisiä kertoja jo tarhaikäisenä. Viime syksynä mulla meni pahemmin oikean jalan nilkka suunnistuksessa, ja käytinkin loppuvuoden sekä nyt alkuvuoden nilkkatukea suunnistaessa. Nyt olen kuitenkin halunnut siitä luopua, sillä tahdon vahvistaa nilkkaa entisestään. Näyttää vain siltä, että sitä ei ole tapahtumassa... pitäisiköhän mun taas ottaa nilkkatuki käyttöön?!

Polkujuoksu on ihanaa, juoksu on ihanaa ja suunnistus on ihanaa! Kesä on ihanaa! Harrastatteko te polkujuoksua? Jos, niin missä te teette sitä? Onko vakkarireitit vai vauhteletteko maastoja? Miten löydätte parhaimmat polkujuoksureitit? :)

Ps. Kuvat on kaikki meidän Pirttimäen lenkiltä!

"Haasta itsesi ja koe triathlon"

Vitsit, mikä viikonloppu on ollut! Ilma on ollut mitä parhain, ja tekemistä pihalla on riittänyt! Esimerkiksi eilen meillä oli taloyhtiömme talkoot pihalla, ja saimme kyllä upean talkoosään. Kolmisen tuntia hyvällä porukalla siistimme kukkapenkkejä, istutimme uutta nurmikkoa, levitimme multaa ja nypimme voikukkia. Kylläpäs tuli siisti piha! Muutettiin tosiaan vuoden lopussa tähän asuntoon ja taloon, joten oli kiva osallistua talkoihin ja tutustua vähän naapureihimme. Tarjolla oli myös makkaraa ja olutta, mutta mä pitäydyin vichyssä, sillä ohjelmassa oli illalla vielä sporttailua.

Eilen olikin ohjelmassa jo etukäteen vähän pelonsekaisia tunteita herättänyt kevään pisin pyöräily. Mulla on ikävästi jäänyt pyöräilytreenit vähän lyhyemmiksi, kun olen joutunut usein yhdistämään ajanpuutteen vuoksi ne johonkin muuhun treeniin, kuten suunnistukseen tai uintiin. Tänä viikonloppuna mun päätreenini oli pitempi pyöräily. Ja se siis tarkoitti mun mittapuulla 40km ylitystä, joka on triathlonin perusmatkan pyörämatka. Tutkailin karttaa, ja päätin lähteä polkemaan Kuusijärvelle, jossa kolmen viikon (!) päästä kisaillaan Vantaa triathlon. Mä en ollut koskaan käynyt Kuusijärvellä, joten oli kyllä kiva nähdä, millaisesta paikasta oli kyse. Katsoin Google mapsista, että meiltä pitäisi vähän yli 20km tulla polkemista Kuusijärvelle, joten hyvä matka tulisi ajettua, ja on kiva, kun on jokin kiintopiste, mihin polkea.

Lähdin polkemaan upeaan kevätiltaan, ja aluksi polkeminen rullasi todella hyvin, ja eka kymppi olikin taittunut selvästi yli 25km/h, joka on mulle ihan älyttömän kovaa vauhtia peruspolkemiseksi. Mitenkään väkisinpolkemiselta ei missään vaiheessa tuntunut, mutta kävi jossain kohtaa mielessä, että olisi kyllä mukavaa, jos olisi maantiepyörä. Ehkä silloin nämä pyörälenkitkin olisi mulle paljon mieluisampia?! Mä siksi ehkä pelkään näitä pyörälenkkejä, kun polkeminen tuntuu... no, ei raskaalta, mutta ei jotenkin omalta. Mä olen oppinut jotenkin polkemaan lukkopolkimilla hyödyntäen myös vetoliikettä, ja päässä jyskyttää usein spinning-saleista tutut sanat "Paina, vedä, nosta, työnnä".. hommia pitäisi tehdä joka suuntaan. Polkeminen on kyllä kevään aikana parantunut, mutta vielä on parannettavaa. Paketti hajoaa usein, jos asfaltti on huonoa tai tulee paljon mäkiä. Harmi, että triathlonilla pyöräily on isoimmassa roolissa. Mutta mä en luovuta, en missään nimessä! Mä poljen sen minkä pystyn, ja teen parhaani ja voitan itseni!

Tuli hyvä mieli, kun saavuin Kuusijärvelle ihailemaan hienoa miljöötä, paikkaa, jossa kolmen viikon päästä taistelen itseni läpi triathlonista. Kuusijärvellä tulee olemaan upeat puitteet. Järvi on melko pieni, joten uinninkaan ei pitäisi pelottaa. Uinnista puheen ollen mulla on viimeisellä viikolla kaksi kertaa avovesiuintikurssia. Osallistun kurssille rauhoittaakseni omaa mieltäni, ja uskon, että saan myös hyviä vinkkejä juurikin triathlonin uintiin. Jos totta puhutaan, mua ei jännitä ollenkaan niin paljon uintiosuus, kuin pyöräosuus.

Eilinen pyöräily oli kuitenkin kaikkineensa onnistunut. Pyöräilin yhteensä 53,6 kilometriä, joka on mulle pisin yhtämittaan poljettu kuntolenkki. Toki olen polkenut pitempään esimerkiksi viime vuonna Saaristonrengastien kierroksella, mutta silloin kyseessä oli retkipyöräilyä. Nyt sain vauhdin pidettyä noin 23km/h vauhdissa, johon olen ihan tyytyväinen. Uskon, että vähän on varaa parantaa. Jos pyöräilyyn kolmen viikon päästä menisi noin 1h40min, olisin todella tyytyväinen itseeni, vaikka varmasti olisin hitain tai ainakin yksi hitaimmista osallistujista. Mutta en mä sinne muita lähde voittamaan, vaan itseäni. Mun lähtötaso on tämä, ja se täytyy pitää mielessä. Eilen pyöräilylenkin jälkeen lonkkia vähän kiristi, joten tulee ehkä olemaan pienoinen haaste sitten lähteä juoksemaan kympin lenkkiä siihen päälle. Ensi viikolla aionkin tehdä suunnittelemani pyörä-juoksutreenin, jossa poljen 20 kilsaa ja juoksen vitosen päälle. Tarkoitus olisi pitää vauhtia yllä, joten siinä sitten näen, miten pyöräily vaikuttaa juoksuun.

Elämme jänniä aikoja, mutta sitä varten näihin tapahtumiin osallistutaan! Tänään jännitin ystäväni puolesta, kun hän jahtasi ennätystään Köpiksen maratonilla. Kaikki tuntui menevän hienosti, ja ystäväni pääsi maaliin huikeassa ajassa! Mä olen niin onnellinen hänen puolestaan! Muistakaa iloita myös toisten puolesta ja jakaa iloa ympärillä! Toisen onni ei ole mitenkään sulta itseltä pois, vaan päinvastoin, siitä saa hurjasti voimaa ja uskoa omiinkiin tekemisiin! On ihana fiilistellä yhdessä hienoja suorituksia, oli ne sitten omia tai toisen tekemiä. Jaettu ilo on aina tuplattu, tai triplattu ilo!

Näillä ajatuksilla kohti ensi viikkoa! Mun on tarkoitus tehdä kevään viimeinen kova viikko ennen touko-kesäkuun tapahtumarypästä. Mä olen innoissani, enkä vähiten siksi, että ensi viikolle on suunniteltu kahta tai kolmea suunnistuskertaa! Loistavaa!

Miten te nautitte viikonlopun hienoista ilmoista? Miten te aiotte voittaa itsenne seuraavaksi? Muistattehan jakaa onnea ja iloa ympärillänne? :)

Keittiöni kulmakivet

Kuten olen monesti kirjoittanutkin, ruoka on mulle suuren suuri nautinto. "Elän syödäkseni" kuvaa elämänasennettani paljon enemmän kuin "Syön elääkseni" -lausahdus. Ruoka on mulle todellakin paljon muutakin, kuin polttoainetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että söisin ihan miten sattuu tai että nauttisin ainoastaan suklaan syömisestä, vaan nautin nimenomaan ruuan ja herkkujen kultaisesta keskitiestä, ja eritoteen pääosin hyvästä ravinnosta. Jos on hyvää perusruokaa, on se yleensä mulle herkkua jo itsessään. Hyvän makuinen ruoka on vain parasta maan päällä. Sen jälkeen kiittää niin keho kuin mielikin. Hyvä ruoka, parempi mieli, eikö?

Suosikkiaamupala: Itsetehtyjä teeleipäsiä, maustamatonta rahka-jugurttia marjoilla, tuoremehua ja kuppi mustaa kahvia. Mustaa kuin kuuton yö.

Mutta mitä on hyvä perusruoka? Mielestäni se on hyvää itsetehtyä kotiruokaa, joka maistuu joltain muulta kuin pahvilta,  ja jossa on riittävästi makua ja suolaa. Hyvä ruoka tehdään tuoreista, hyvistä raaka-aineista ja se on valmistettu rakkaudella. Mielestäni hyvä esimerkki raaka-aineiden tärkeydestä on maankohuttu avokadopasta, joka on aivan taivaallisen hyvää, vaikka pasta on ainut, joka kypsennetään. Kyllä vain tuoreilla raaka-aineilla ja niiden sopusoinnulla saadaan paljon hyvää aikaan. Mä  syön todella harvoin valmisruokia, ja aika harvoin syön myös lounaan ravintolassa. Työpaikkani lähellä olevat lounasravintolat tarjoavat mielestäni melkoisen mautonta ruokaa kamalaan, lähes kymmenen euron hintaan. Teen mieluummin ruokani itse, jolloin säästän niin rahaa kuin hermoja - huono ruoka ei mielestäni ainakaan paranna oloa ;)

Mä olen varmasti outolintu tässä maailmassa, kun en todellakaan tiedä, kuinka monta kaloria syön päivän aikana. Onko se 1500 (tätä en usko) vai 3000? Ei ole minkäännäköistä käryä. Syön sen verran, että tunnen oloni kylläiseksi, ja pyrin syömään noin neljä kertaa päivässä. En tiedä missä suhteessa syön hiilihydraatteja tai proteiinia. Ja ihan totta, ei mua niin kiinnostakaan. Pääasia, että mulla on hyvä olla. Tässä kuitenkin muutama kotikeittiöni kulmakivi.

Tuoreet mausteet

Keittiössämme käytetään päivittäin tuoretta sipulia, valkosipulia, hyvää suolaa, tuoretta chiliä sekä usein myös tuoretta inkivääriä, limeä tai yrttejä. Nimenomaan yrttejä, jotka ostetaan ruukussa, ja jotka maistuvatkin jollekin. Tuore basilika, timjami, korianteri ja herneeverso näin ainakin mainitakseni ovat todella hyviä, joilla saa hyvää makua moneen ruokaan. Mun olisikin tarkoitus istuttaa joitain yrttejä parvekkeelle kesän ajaksi. Harvemmin tulee käytettyä valkosipulia esimerkiksi jauheena, vaan kyllä aina pilkon sen tuoreesta kynnestä. Pippuri jauhetaan kokonaisista myllyssä, jolloin maku säilyy terävämpänä. Maustaminen on perusasia, jotta ruoka on herkullista. 

Makeuttajat

Käytämme päivittäin jotain makeuttajaa ruuanlaitossa tai välipaloissa. Välipaloissa useimmiten makeuttajana toimii hunaja tai agave-siirappi. Tykkään todella paljon hunajan mausta, joten lisäilen sitä useasti rahkan tai jugurtin joukkoon, ja sitä voi syödä ihan sellaisenaan välipalaksi. Ruunalaitossa käytämme myös sokeria useasti, varsinkin thaimaalaista ruokaa valmistaessamme, ja muutenkin sokeri tuo yleensä muut maut hyvin esille. Ruuanlaitossa käytämme yleisemmin ruokosokeria. Mielestäni ihmiskeho kaipaa sokeria kohtuudella, joten maun lisäksi sokeri tekee hyvää myös keholle, kunhan syö sitä sopivassa mittakaavassa.

Puhtaat aineet

On täysin selvää, että taloudessamme kana on kanaa, eikä hunajakanaa tai kirjolohi ei lillu jossain sitruunamarinadissa. Yök. Hyvän ruuan perusta on se, että ostetaan laadukkaita raaka-aineita, ja valmistetaan niistä maittava ruoka maustamalla se itse. Kokeilkaapas tehdä vaikka hunajamarinadi itse kanalle - maistuu satakertaa paremmalta kuin kaupan valmis kastike. Välipaloina toimivat rahkat ja jugurtit ovat aitoa tavaraa, eikä mitään valmiiksi maustettuja esanssilitkuja. Turkkilainen jugurtti on hyvä yleisjugurtti niin ruuanlaittoon kuin välipalaksi, kannattaa kokeilla. Kerma ei ole mitään Crea mustapippurikermaa, vaan kyllä me osaamme itse lisätä kermaan makua. 

"Tahna" tehtyä savulohesta, turkkilaisesta jugurtista, tuoreesta tillistä, pippurista, sitruunanmehusta ja suolasta

Tuore tilli tekee hauesta erinomaisen

Täysjyvätuotteet ja hyvät kuivatuotteet

Täysjyväpasta- ja nuudelit, kaikenlainen riisi, täysjyväjauhot, kvinoa ja linssit, kotimainen ohra sekä täysjyväkuskus näin mainitakseni. Kaapissa on aina hyvä olla jotain hyvää ravintoa, jota voi nopeasti keittää tai lämmittää. Kun on kiire, kuskus tulee muutamassa minuutissa, ja taas kun on enemmän aikaa, voi ruuan kaveriksi keittää vaikka ohraa, joka vie 20-30 minuuttia. Pääasia, että maistuu hyvälle ja saa hyviä ravintoja. Mä en todellakaan pelkää hiilihydraatteja, kuituja tai gluteenia, vaan mielestäni keho toimii hyvin tällä nykyisellä ruokatottumuksella, ja keho kiittää kun saa kuituja - ja nälkä pysyy loitolla. Lisäksi voisin lisätä listaan leivän. Mä rakastan leipää. Kroppa vaan välillä ärtyilee ruisleivälle, joten käytän yhtä usein kauraleipää ruokavaliossani. Se on hyvää ja ravitsevaa. Jauhot mulla on myös usein "tummia" versioita, ja silti hyvin onnistuu kaikki pannarit, letut ja muut. Tykkään myös käyttää erillaisia viljahiutaleita ja -leseitä.

Hedelmät ja marjat

Molempi parempi. Marjoja rakastan ihan ylikaiken, ja lempiaamupalani sisältää rahkaa, turkkilaista jugurttia, marjoja ja jotain makeuttajaa ja jos kaapista löytyy kookoshiutaleita, niin niitä myös sekaan. Pakastemarjat kannattaa laittaa kulhoon jo edellisenä iltana näiden aineiden kanssa jääkaappiin, niin aamulla saa valmiin, hyvän ja terveellisen aamupalan. Marjat ovat parhaita suoraan puskista kesällä, mutta kyllä pakastemarjatkin käy. Hedelmistä suosin banaaneja, appelsiineja tai klementiineja sekä omenia ja päärynöitä. Vähän menen kauden mukaan näidenkin kanssa. Mä en pelkää hedelmistä tai marjoista saatavaa sokeria, koska kuten olen kirjoitin, keho tarvitsee sokeriakin. Muuten, tästä tuli mieleen, että kannattaa kokeilla veden tai hiilihapotetun veden joukkoon laittaa hedelmälohkoja, ja antaa vaikuttaa puolisen tuntia. Appelsiinit ovat suosikkeja, mutta kyllä limevesikin hyvältä maistuu.

Hyvät rasvat

Ei pidä unohtaa rasvoja, sillä niitä keho tarvitsee myöskin. Mä laitan kyllä leivän päälle ihan sitä pahamaineista Oivariinia, mutta muuten yritän käyttää vähän pehmeämpiä rasvoja. Oliiviöljyt, avokadot ja pähkinät ovat mielestäni hyvänmakuisia rasvoja, joita käytän useasti. Lisäksi nyt olen tutustunut myös kookosöljyyn, joka on erityisen hyvää esimerkiksi lättyjen paistorasvana tai puuron seassa. 

Mitkä on teidän keittiönne kulmakivet? Tiedättekö te tarkalleen kuinka paljon kaloreita tai millä arvoilla syötte päivän aikana? Mikä on teidän keittiönne bravuuri?

HCR - hyvän mielen juoksu

Eilen oli monelle juoksua harrastavalle se kevään odotetuin hetki, eli Helsinki City Run. Tuhannet juoksijat valtaavat Helsingin kadut, ja hyvällä mielellä toisiaan kannustaen kiertävät niitä 21 kilometrin matkan ja saapuvat väsyneinä Olympiastadionille. Monelle maaliviivan ylitys jo itsessään on unelmien täyttymys, tai vähintään asia, joka tuo hymyn korville. Muutama pettynyt juoksija pyörittelee päätään radan varressa, kun syystä tai toisesta leikki on jäänyt kesken. Yksi saa ensiapua Stadionin viimeisessä nousussa. HCR on täynnä suuria tunteita, pääosin hyvää mieltä ja hyvää kannustusta! Mielestäni City Run on ihan yksi Suomen kärkitapahtumista, ja tänä vuonna tapahtuma lunasti odotukset viimein; järjestelyt pelasivat joka osa-alueella erinomaisesti, ei syntynyt jonoja ja tunnelmakin oli pysynyt yhtä hyvänä kuin aiempina vuosina.

Myös minä olin juoksemassa mukana, tottakai. Perjantaina hakiessani Töölön Kisahallilta juoksunumeroa Exposta ei fiilis ollut tutun korkea. Mulle HCR ei ole tämän kevään päätavoite, se on "Vantaan triathlon kunnialla läpi", vaan lähinnä päätin ottaa osaa tapahtumaan hyvän mielen vuoksi, sillä näin monen osanottajan tapahtuma on Suomessa ainutlaatuinen. Mä en oikein osannut yhtään miettiä, mitä odotin juoksulta. Olin vain päättänyt lähteä mukaan vetämään hyvää lenkkiä. Mä en ole juossut totutun paljon tänä keväänä treenin monipuolistamisen vuoksi, mutta aina kun olen juossut, on mieli ollut korkealla. Vaikka olen erityisesti tällä hetkellä nauttinut maastossa juoksemisesta, suunnistamisesta ja uimisesta, on kipinä perus lenkkeilyynkin taas löytynyt!

Lauantaina herätessäni fiilis oli aika hyvä, sillä ulkona näytti olevan unelmasää: 12 astetta, pilvistä ja tyyntä. Tein perusaamurutiinit, eli söin aamupalaa, laitoin juoksukamoja valmiiksi ja puoli yhden aikaan söin pasta-annoksen. Kahden bussilla oltiin huoltojoukko-Kimmon kanssa matkalla stadionille, kunnes mun sydän melkein pysähtyy - Garmin jäi kotiin lataukseen!! Voi hel... mä ajattelin, ja manansin tulevan juoksun sinne jonnekin kauas! Kimmo rauhotteli mua, että voisinhan mä ottaa kännykän mukaan, ja katsoa siitä kelloa, ja sitä paitsi, "sunhan piti juosta hyvällä mielellä, kokeile kerrankin ilman kelloa!". Totta, ilman kelloa... fiiliksellä... no mikä jottei! Päätin tehdä niin. Laitoin kuitenkin kännykän ja sports trackerin trikoiden taskuun varmuudeksi, jos tahtoisin tietää vauhdistani jotain infoa. Päätin tosiaan, että nyt annan vaan mennä ja juoksen hyvällä meiningillä tämän puolimaratonin läpi, ja katsotaan sitten, missä kunto tällä hetkellä menee!

 Ooh, ei ole Garminia... mutta hyvä meininki silti!

Startissa fiilis nousi ylös, koska onhan se lähtö aivan omaa luokkaansa. Laskettiin porukassa numeroita alaspäin.. kolme, kaksi, yksi ja pam! Sitten mentiin! Reitti on todella tuttu, sillä juoksinhan jo nyt neljättä Runia, ja muutenkin varsinkin keskuspuistossa ja Pikku-huopalahdessa on tullut juostua lenkkejäkin. Alku lähti rullaamaan kivasti, ja jotain puhetta vauhdista kuulin, että parin tunnin alituksen vauhdissa olisin. Juoksu tuntui rullaavan hyvin, ja happi kulki ja fiilis oli nyt noussut kattoon. Mä kyllä arvasin, että fiilis sieltä nousee! Mä lähdin juoksemaan pullo kädessä, sillä mielestäni juomapisteitä on aika vähän. Tykkään varsinkin alussa hörppäillä silloin tällöin juomaa, joten oma juoma oli hyvä valinta. Meninkin ensimmäisen juomapisteen ohi. Keskustan lenkki meni hyvin, ja Kimmo oli mua kannustamassa Auroransillalla, joten siinä sai taas tsemppiä lisää. Myös kisan johtaja tuli sillalla vastaan, joten olihan se hieno hetki kaiken kaikkiaan!

Juoksu rullasi ja tuntui hyvältä. Kahdentoista kilsan kohdalla kysyin kanssajuoksijalta, että mitä kello on, ja hän kertoi meidän lähdöstä kuluneen 1.05 ja risat muistaakseni. Mietin, että vaikuttaapa hyvältä, kun jalatkin ovat vielä melko hyvässä hapessa. Siinä meni keskuspuiston lenkura, ja sitten saavuttiin Pikku-Huopalahteen, eli viimeiseen lenkkiin ennen maaliin kaartamista. Olin superonnellinen huomatessani, ettei siellä tuullut tuttuun tapaan, vaan keli oli edelleen todella tuuleton. Fiilis oli hyvä, ja täytin juomapulloni juomapisteellä. Viimeisen 5 kilsan aikana jalkoja alkoi jo painaa, enkä yhtään tiennyt, miten vauhtini siitä kehittyi, koska en katsonut kelloa. En tahtonut. Mietin vain, että juoksen nyt hyvällä mielellä ilman irvistyksiä maaliin! Oli kyllä huikea fiilis, kun juoksin olympiastadionille sisään, ja näin kellosta, että kaksi tuntia alittuu! Mähän olen juossut vain kerran alle kaksi tuntia, vuonna 2012 Runners Twilightissa. Otin loppukirin ja tuuletin maaliviivalla, sillä niin hyvä mieli mulle tuli! Aika oli 1.58 ja risat, eli hipoi ennätystä kahden vuoden takaa.

Tämä oli pitkään aikaan onnistunein juoksu, ja tein sen fiilis-juoksulla, joten olen enemmän kuin tyytyväinen! Mä en viitsi edes murehtia, olisiko ennätys parantunut, jos olisin juossut kellon kanssa, koska mulle vain yksinkertaisesti jäi juoksusta nyt niin hyvä maku suuhun. Vähän epäonnistuneen viime syksyn puolikkaan jälkeen tämä oli oikeasti mulle hyvä juoksu. Mä en ole tänä keväänä juossut läheskään niin paljon, kuin esimerkiksi vuosi sitten, mutta näköjään monipuolisuudellakin voi ainakin ylläpitää juoksukuntoa. Mä en ollut maalissa eritysen puhki, vaan jalat olivat toki väsyneet, kuten asiaan kuuluu. Rentous oli eilen päivän sana, ja kellon jääminen kotiin olikin ehkä oikeasti vain hyvä asia. Eihän juoksemiseen kelloa ja tarkkoja aikasuunnitelmia tarvita! Mulle tuli tästä HCR:sta nyt sellainen tsemppi päälle, että on hyvä jatkaa! Juoksu on ihanaa, juoksu on kivaa, juoksu on niin mun juttu ja silleen! Juoskaa ihmiset, se on terapeuttista ja henkireikä! :)

Nyt on sellainen tunne, että juoksen loppukesästä tai alkusyksystä ennen Vaarojen maratonia katupuolikkaan uudelleen. Sitä ennen on monta kivaa tapahtumaa tiedossa, joten niitä kohti ja helatorstaina on sitten uuden puolikkaan aika - tosin metsässä ;)

Miten muilla meni? Oliko ensikertalaisia juoksemassa? Mitä mieltä olitte tämän vuoden Helsinki City Runista? 

Uusia hankintoja

Mä olen aina yrittänyt elää siten, etten hankkisi hirveästi tavaroita, ja ostelisi turhuuksia, joita en käytä tai tarvitse. Vaatteitakaan ei tarvitse olla kymmeniä kappaleita kaapeissa pölyttymässä, vaan yritän ostaa sellaisia, joita oikeasti tykkään käyttää. Urheiluvaatteita mulla puolestaan on huomattavasti enemmän, vaikka niidenkin suhteen olen aika tarkka, etten osta joka viikko uutta toppia vain siksi, että on kiva väri tai tarvitsisin treenibuustia vaatteista. Mä ostan uusia vaatteita silloin, kun oikeasti niitä tarvitsen.

Silti mä poden huonoa omatuntoa niiden hetkien jälkeen, kun olen ostanut jotain. Nytkin, vaikka ostin jotain todella tarpeellista ja omaa harrastusta edistävää, sillä ostin uudet maastojuoksukengät - mulla kun ei ollut ennestään maastojuoksuun tarkoitettuja tossuja. Toki maastossa voi juosta hyvin tavallisillakin lenkkareilla, kunhan vain vähentää vauhtia liukkailla kallioilla, mutta mä tahdoin erityisesti Vaarojen maratonin vuoksi lenkkarit, jotka on erityisesti suunniteltu maastoon. Päädyin Inov8 Trailtoc -kenkiin ihan vain myyjän kanssa juteltuani, Inov8-arvosteluja luettuani ja kengän sovitustuntuman vuoksi. Kengät on kevyet ja luonnolliset, mutta ilmeisesti hyvin pitävät ja kestävät. No, täytyy vain kokeilla mihin näistä on ja toivoa sitten parasta, että olisivat mulle hyvät. Yritän saada muutaman lenkin maastossa niiden kanssa alle ennen Bodom Trailia, jossa sitten aion niiden kanssa juosta.

Viime viikonloppuna tein myös toisen hankinnan, kun kävimme Kimmon kanssa Stadiumissa. Nyt täytyy ihan mainita liike (tosin sen myös ymmärtäisi Soc-tuotemerkistä), sillä sen verran hyvää palvelua saimme. Liikkeessä oli tarjouksena juoksusetti takki+housut, ja minä olin kuolannut setin takkia, jonka yksittäishinta oli jopa kalliimpi kuin setin kokonaishinta. Mulle ei vaan sovi SOCin trikoot jalkaan, ja housut mulla on ennestään. Kimmolla puolestaan on juoksutakki, muttei housuja. Kysyin varovasti myyjältä, että voiko setissä yhdistää naisten ja miesten vaatteita ja vastaus oli yllättävä; kyllä voi, koska he haluavat, että asiakkaat saavat parhaan mahdollisen tuotteen! Ihan huikeaa! Niimpä mä sain juoksutakin. Mun vanha takki on ainakin kolme vuotta vanha Lidlistä ostama juoksutakki. Ei siinä vieläkään mitään vikaa ole, eikä se tosiaan roskiin lennäkään. Se on ehkä aavistuksen paksumpi kuin tuo uusi tulokas, ja lisäksi suunnistuksessa on hyvä kylmemmällä ilmalla käyttää vähän vanhempaa takkia. 

Ja onhan tää uusi takki aivan ihanan värinen, eikö? :)

Mä pyrin, että liikuntavaatteet ovat mielekkäitä päällä, enkä ole hirveän merkkiuskollinen. Vaatteiden pitää olla kestäviä, sillä pesen urheiluvaatteita todella paljon. Toivon, että tämä takki kestää myös kulutuksessa, vaikka sille hintaa ei siinä setissä jäänyt kuin pari kymppiä. Mä myös tykkään, että liikuntaan kuin liikuntaan on hyvät vaatteet ja etenkään kengistä en hevillä tingi. Mulla onkin moneen eri tarkoitukseen lenkkareita, muun muassa juoksuun, talvijuoksuun, maastojuoksuun, suunnistukseen, pyöräilyyn, salille ja sisäpalloiluun. Aika monet pari löytyy liikuntakenkiä, varmaan enemmän kuin muita kenkiä. Pyöräilykengistäni en kamalasti pidä, mutta ajattelin silti olla ostamatta uusia kenkiä triathlonia ja tulevia pyöräilyjä varten, vaan pärjään vanhoilla Bilteman pyöräkengillä, vaikka raskaat ja kuumathan ne ovat kuin mitkä, ja vaikea saada kiinni. Tarrakiinnikkeiset Shimanon pyöräkengät olisi haaveissa, mutta kyllä tämä kulutusyhteiskunta sen verran ehkä kauhistuttaa, että taitaa tällä kertaa jäädä ne kengät kaupan hyllylle. Hmmm...

Mitäs piditte mun uutuuksista? Onko teillä yhtä monet urheilukengät kuin mulla? Miten usein teette uusia hankintoja?