Vappu, päivä muiden joukossa!

Hassua, että vappu on työväen juhla, mutta kuitenkin tuntuu, että vappu on niin paljon tärkeämpi juhla opiskelijoille, kuin meille työläisille. Itselle vappu merkitsee vain yhtä ylimääräistä arkivapaata, silloin, kuin se sattuu osumaan arkipäivälle.

No, tänä vuonna vappusuunnitelmat tuli lyötyä lukkoon vasta työpäivän jälkeen, kun soittelin ystäväni kanssa. Päädyttiin siihen, että hän miehensä kanssa tulivat meille viettämään iltaa! Ohjelmassa oli hyvää ruokaa, skumppaa ja muutama muukin hyvä juoma, saunomista ja Aliaksen pelaamista, jossa pojat löi meidän tyttöjen tiimin, hö! :D

Ilta oli kaikin puolin onnistunut, oli oikein kivaa viettää aikaa hyvässä seurassa, ja vaikka ilta venyikin lähes kahteen, ei krapula painanut tänä aamuna, vaikka olo oli vähän höntti, koska en ole tottunut nukkumaan klo 2-11, vaan paljon aiemmin!

Onhan tuo skumppapullon avaaminen keskittymistä vaativaa puuhaa! 

Tänään sitten vietettiin Kimmon kanssa brunssia ihan omalla parvekkeella, jossa paistoi kivasti aurinko, ja oli oikein kesäinen fiilis! Ei yhtään tehnyt mieli lähteä mihinkään, vaan oma parveke ja rauha oli kaikkein paras vaihtoehto! Tehtiin mozzarellaciabattaa, syötiin keksejä viikunahillolla ja Aura Gold -juustolla, hedelmiä ja juotiin simaa ja kahvia! Ihan parasta, ja herkullista!! Nammm!

Semmoinen vappu täällä! Nyt on vaan ihana rentoilla kotona. Ja ettei ihan mene ohi blogin aihepiirin, ei tästä päivästä tule ihan lepopäivää, vaikka eilinen olikin lepo. Tarkoituksena oli lähteä juoksemaan, mutta toisaalta mietin, että meen huomennakin lenkille, ja kuitenkin lauantaina on HCR, ja vaikka en siellä verenmaku suussa juokse, niin ehkä kuitenkin pitää pikkaisen kevennelläkin sitä varten. Että tässä siis pohdin, menenkö tänään ihan vain kävelylenkille vai menenkö juoksemaan. Saa nähdä. 

Hih, huomiseen venyttelytuntiin olen jonossa sijalla 31, katsotaan, pääsenkö lopulta tunnille vai ei. Olishan se jo huvittavaa, jos pääsisin. Kovasti kyllä tahtoisin. Mitä luulette, kuinka mun käy? :)

Miten teidän vappu on mennyt? Urheillen vai rellestäen vai sekä että? 

Niin ihmeellistä on juoksu!

..toisena päivänä kulkee, toisena ei.. tai on mulla kyllä nyt enemmän ja vähemmän kulkenut, mutta tänään oli kyllä taas sellainen flow että oksat pois! Mä olin ihan sata varma, että tänään ei kulje, kun oli tarkoitus lähteä vain kevyellä pk-lenkille. Mutta heti ensimmäisestä kilometristä huomasin, että nyt kulkee, joten annoin mennä kivasti rullaillen vähän alle 6min/km vauhdilla!

Mulla ei ollut sykemittaria mukana, joten sykkeistä en tiedä, mutta uskon, että ne oli aika hyvää luokkaa. Mua on alkanut vähän ahdistaa se, että noi kaiken maailman mittarit on niin älykkäitä, että meistä tiedetään syke ja vauhti ja lähes niinkuin kaikki, joten menen aina silloin tällöin ilman sykemittaria, että mulla on vain Garmin mukana mittaamassa matkaa! Juoksu kyllä kulki tosi kivasti eteenpäin ja helposti.. ja voi luoja, minkä flow-tilan taas sain aikaseks! On toi juoksu vaan niin kivaaaaa! Ei kai mistään muusta lajista voi saada tällaista olotilaa?! :)

Yks juttu vaan mulla meni tänään plörinäksi. Mulla alkoi ihan hirveästi sattuu vatsa lenkin loppupuolella, ja meni vähän niinkuin sekaisin. Höh. No, tiedostan kyllä itse, mikä meni tänään valmistautumisessa pieleen, eli täytyy olla tarkkana jatkossa. Mutta, vähän harmitti, kun täytyi sitten lopettaa lenkki vähän kuin kesken, ja kävellä SATSille. Pööhh.. no, ei voi mitään, eikä se onneksi tänään saanut mun fiilistä pilattua.

Lopullisen niitin arkkuun loi taas niin ihana Balance60! Oli ihan täydellinen keskittyminen koko tunnin, ja mä kyllä nautin taas ihan tosi paljon! ..ja olipas tilaa salissa, kun tais monet olla jo vapputohinoissa!

Nyt annan kropalle taas vähän tilaa hengittää! Huominen menee lepäilessä, ja keskiviikkona ehkä jotain pientä urheilua, ainakin kävelyä!

Mut mukavaa vappua kaikille, ja nauttikaa simasta ja tankatkaa sillä vaikka hiilareita HCR:ia varten (ne jotka on tulossa! ;) )

Kuvat: weheartit.com

Pitääkö aina kehittyä?

Liikuntaharrastus on monelle tavoitteellista. Aina pitäisi jokaisessa juoksutapahtumassa parantaa omaa ennätystään, tai penkistä pitäisi nousta koko ajan enemmän ja enemmän ja niin pois päin. Usein tavoitteet onkin niitä, jotka saavat ihmiset motivoitumaan liikkumiseen ja se on hyvä asia. Mutta voiko ainainen tavoitteiden asettaminen ja niiden siirtäminen korkeammalle koitua kohtalokkaaksi ihan tavalliselle liikkujalle?

Itseäni on tässä "kisakauden" kynnyksellä alkanut harmittaa ainainen miettiminen, mikä on tavoiteaika missäkin tapahtumassa, miten siihen tavoitteeseen parhaiten pääsee, ja hössötys siinä ympärillä.. mitä vauhtia pitäisi lähteä liikkeelle, jotta pääsisi maaliin tiettyyn aikaan, ja niiin. Joskus sitä miettii, että meneeköhän tämä vähän yli? Eikö liikunnan pitäisi olla kivaa, myös silloinkin, kun sitä kehitystä ei niin paljon tule. Sen pitäisi olla voimavara meidän elämässä, eikä stressin aiheuttaja. 

Tämä aihe putkahti mun mieleeni, kun juttelin (juoksu)ystäväni kanssa HCR:stä, ja kerroin, että teen suht normaalin treeniviikon siihen alle, koska en lähde tavoittelemaan kovaa aikaa siellä, vaan nauttimaan tapahtumasta Kimmon kanssa, olenhan luvannut hänen kanssaan juosta yhdessä maaliin! Ystäväni vain tokaisi, että "HCR on viimienen testi ennen Tukholmaa, joten täysiä siellä pitää mennä" ...hmmm, olenko nyt huono "kisailija" ja numerolappuraiskaaja, jos en lähdekään edes yrittämään uutta ennätystä Helsinki City Runilla? Saanko silti juosta hymyssä suin? 

Ylipäätään pääni on tällä hetkellä aika tyhjä. Monella on joku selvä tavoite esimerkiksi Tukholman maratonille, tai johonkin kesän tapahtumaan. Minä olen vain ääneen sanonut sen, että tahtoisin juosta kympin niin, että tulos alkaisi nelosella, eikä vitosella, niin kuin nyt ennätyksessäni (50.50). Minulla ei ole Tukholmaa silmällä pitäen muuta tavoitetta, kuin päästä maaliin. Tottakai tiedostan oman kuntoni, ja  sen pohjalta lähden hakemaan päivän parasta tulosta, mutta katson vasta sitten, mihin se riittää. Joka tapauksessa uskon, että olen onnellinen, oli tulos mikä vain, kunhan saan sen Finisher-paidan!

Sitä en kiellä, etteikö oma kehittyminen ole aina se, jota jokainen tavoittelee. Mutta olen myös sitä mieltä, aina kehityksen ei tarvitse olla niin järin isoa. Se voi jonain vuonna näkyäkin jossain ihan muussa, kuin siinä päälajissa. Voit vaikka kehittyä lihashuollossa, ja tulla venyvämmäksi, ja sitä kautta saatkin ensi vuoteen enemmän tehoja treenailuun. On myös muistettava, että olemme yksilöllisiä, ja kenenkään ei tule verrata omaa kehittymistä muiden kanssa. Ainoa, jota vastaan taistelet, on oma itsesi. Ja toinen seikka, mitä paremmaksi kuntosi tulee, sitä vaikeampi on kehittyä. Ehkä kehitys vaatiikin jo enemmäna aikaa treenaamiseen, mitä sinä olet valmis antamaan, tai kehosi ei ole valmis ottamaan vastaan niin kovia treenejä. Aina ei kehittymisen stoppaamiselle ole mitään yksiselitteistä syytä. Seuraavat asiat voivat kuitenkin vaikuttaa kehitykseen:

• Riittävä lepo ja hyvät yöunet, ja kevyemmät jaksot, palautuminen
• Treenin määrä ja laatu. Tarkista, ettet aina tee samaa treeniä mukavuusalueella!
• Syö hyvin, koska se tukee palautumista myöskin
• Jokin puutostila kehossasi, esimerkiksi raudan puute

Tahdon vain sanoa, että aina ei tarvitse olla pettynyt suoritukseen, vaikka tulos ei olisikaan oma ennätys! Treenivuosi ei välttämättä ole pettymys, vaikket pystyisi parantamaan omia tuloksia. Ole kiitollinen terveistä treenipäivistä, iloitse liikkumistasi muiden samanhenkisten joukossa ja aseta tavoitteet realistisemmiksi! Nauti liikunnasta, äläkä missään nimessä tee sitä pakkopullaa! Ja mikä tärkein, kun kehitystä tulee, iloitse siitä täysillä :)

Kuvat ovat sumuisia, koska lenkillä kännykkä oli trikooiden takataskussa hiestunut, heh. Mutta tänään tein pitkän lenkin, jossa Kimmo oli mukana 15km! Oli tosi kiva juosta yhessä, ja kyllä meijän tiimi maaliin pääsee ensi lauantaina! Mä vielä pidensin lenkkiäni reilu parikymppiseksi yksin. Oli kyllä todella ihana sää juosta, t-paita ja juoksutakki oli just sopiva varustus kevyelle lenkille, merenrannalle. 

Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Aijotteko treenata normaalisti Vapuista huolimatta vai meneekö viikko julhahumuissa?

Aamupäiväjumppa

Heh, juuri kun viime postauksessa kirjoitin jumppaamisesta ja sen muuttumisesta, palasin lauantaiaamussa vanhaan rutiiniin, eli aamupäiväjumppaan! Oli jotenkin kivaa pitkästä aikaan lähteä lauantaina lenkin sijaan SATSille, ja tehdä ohjettua treeniä :)

Heräsin tosiaan yhdeksän aikoihin tänään reilu yhdeksän tunnin yöunien jälkeen! Olo oli jokseenkin pöllähtänyt, ja lopulta nousin sängystä vasta vähän vaille kymmenen, ja päätin, että ehdin jumppaan yhdeksitoista! Väsäsin nopeasti leivät ja keitin kahvia, ehdittiin jopa huoltaa nopeasti pyöräni talviunilta, ja ehdin silti jumppaan! Kivaa!

Jumppana oli vanha tuttu ABSolution-treeni, joka kestää 30 minuuttia. Nyt olin ensimmäistä kertaa ohjelma nro 2 testaamassa, ja täytyy kyllä todeta, että vaikutti rankemmalta just keskivartalolle, kuin se aiempi ohjelma. Mun onnekseni hyppyjä ei ollut kuin yhdessä liikkeessä, koska tahdoinkin säästellä jalkojani huomista lenkkiä silmällä pitäen. Toi ABS-tunti perustuu siihen, että on kuusi treenipatteria, joissa kussakin on kaksi liikettä. Molemmat liikkeet tehdään kahteen kertaan vuorotellen niin, että ensin on liike a 40s ja sitten on 20s tauko, sitten liike b 40s ja tauko 20s. Eli aika tiukka setti toi lopulta on.

Ilo oli kyllä olla ohjatussa jumpassa heti aamupäivällä! Jotenkin aina kun musiikki alkaa pauhaa ja ohjaaja on pirteä, niin saa itsestä paljon enemmän irti! Mulle varsinkin ohjatut jumpat sopivat tälleen aamulla, koska olen vielä "unessa", ja jos säätäisin salilla jotain, niin en tiedä saisinko draivia päälle. Lenkillä kyllä onnistun hyvin, kun siellä ei tartte oikeastaan ajatella mitään.

Puolen tunnin ABSin päälle tein vielä pienen ylävartalopuntin päälle. Nyt jumpan jälkeen olin kyllä herännyt, ja sain hyvin tehtyä salitreenin läpi. En kuitenkaan halunnut koko päivää SATSilla viettää, joten tein todella pikaisen, vähän sitä sun tätä mielen mukaan. Kivoin liike oli ehdottomasti hauiskäännöt ristikkäistaljalla! Jos et oo kokeillut, kannattaa kokeilla! Saa kivasti vaihtelua salitreeniin! :)

Semmoinen aamupäivä lauantain kunniaksi... treenin jälkeen tuli syötyä mansikoita ja rahkaa välipalaksi, ja sitten suunnattiinkin Helsinkiin Stadiumiin, kun siellä oli Midnight Runin kunniaksi 20% ale kaikista Niken juoksutavaraoista. No, yllätys, väkeä oli niin paljon, etten jaksanut siellä kauan pyöriä, ja lisäksi ne trikoot, jotka oli ostoslistalla, oli mun koossa loppu. No, aina ei voi voittaa. tuli kuitenkin käytyä Ruohonjuuressa ja Punnitse & Säästä -liikkeessä, joista mukaan tarttui muun muassa Hamppuproteiinia ja pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Onko jollain kokemusta hamppuprotskusta? :)

Nojoo, huomenna sitten pitkiksen vuoro taas! Nyt suuntaan unten maille, niin jaksaa huomenna talsia...

Jumppaihanteiden muuttuminen

Ihan alkuaikoina, 1,5 vuotta sitten liityttyäni SATSiin, minun piti käydä kaiken maailman jumpissa pää kolmantena jalkana. Jumpat olivat mun suuria suosikkeja, ja tulikin aika pitkälti koluttua kaikki, paitsi tanssilliset tunnit, joita valikoimissa oli. Olen aina vältellyt tanssillisia tunteja, koska mulla ei yksinkertaisesti ole rytmitajua, eikä oikeastaan kiinnostustakaan näihin tanssillisiin tunteihin. Muuten on tullut kokeiltua stepit, pumpit, combatit ja muut kyllä!

Ennen olin sitä mieltä, että jumpassa pitää painaa hiki hatussa, hyppiä paljon ja tehdä ylipäätään mahdollisimman paljon tunnin aikana. Lempi jumppani olikin sellainen Attackin tyylinen (uskoisin, en ole koskaan päässyt testaamaan attackia) Energy-jumppa, jossa juostaan, hypitään päättömästi ja tehdään burbeeita ja kaikkea kamalan kivaa! Hiki virtasi koko tunnin, ja fiilis oli aivan älyttömän endorfiininen! Lisäksi nautin spinningistä, pumpista ja combatista paljon. Jumppaaminen oli ehdottomasti mun ykkösliikuntamuoto aivan tuonne vuoteen 2011 johonkin kesään asti. Toki sen jälkeenkin jumppasin, mutta en enää niin aktiivisesti, koska juoksu tuli oleellisena osana kuvioihin, jopa maraton-treeninä.

Lähde: sats.fi

Nykypäivänä mun jumppaihanteet on ihan päinvastaiset, kuin ennen. Eniten tykkään jumpista, joissa tehdään mahdollisimman luonnollisia liikkeitä kehoa kunnioittaen ja sen todellista kykyä hyödyntäen. Jos jumppa tehdään paljain varpain, se on plussaa. Tahtoisin muutenkin oppia juoksemaan kevyemmillä ja mahdollisimman vähän tuetuilla kengillä. Olen jopa harkinnut varvaskenkien kokeilua. Onko jokin juossut tai jumppaillut esimerkiksi Vibramin FiveFingers-tossuilla?

Joskus 1,5 vuotta sitten Les millsin BodyBalance tuli olennaisena osana mukaan mun viikottaista liikuntarytmiä, ja siellä se on ja pysyy edelleenkin. Balance on ihan ehdottomasti mun suosikki ryhmäliikuntatunti eli jumppa, ja olenkin sitä hehkuttanut aiemminkin. Olen myös kokeillut joogaa, yogalatesta ja pilatesta, ja tykkännyt kaikesta paitsi pilateksesta. Siihen en päässyt sisään. Tahtoisin myös kokeilla ainakin Taiji-lajia. Ja lisäksi yksi mielenkiintoinen laji, jossa joskus kävin useamminkin, on piloxing, joka yhdistää pilateksen ja nyrkkeilyn. Tunnilla ollaan myös paljain varpain.

Tällä hetkellä suureen suosioon on noussut myös SATSin Soma Move -tunti, josta olen aiemminkin kirjoittanut. Tunti siis kestää 45 minuuttia, ja liikkeet ovat sellaisia, jotka pitäisi olla meille luonnollisia liikkeitä, ja joiden ei pitäisi tuottaa tuskaa. Tunti on kuitenkin erittäin kovatempoinen ja haastava, sillä siellä tehdään 2-4 liikkeen patterneissa liikkesarjoja, joita toistetaan ilman taukoja. Liikkeinä on muun muassa leijonahyppyjä, elefanttikävelyä, skorpionipunnerrusta ja kobraa. Liikkeet niin ikään venyttävät kehoa, kuin haastavat sen liikkumaan vauhdikkaasti. Olen aina tämän tunnin jälkeen aivan hiestä märkä. Silti tunti on erittäin rauhallinen henkisesti, tutkimusmatka omaan kehoon. Tunnilla todellakin keskityn sataprosenttisesti siihen, mitä oma kehoni pystyy tekemään.

Toisin kuin combateissa ja pumpeissa, nykyisissä jumppasuosikeissa tehdään kaikki liikkeet hyvin keskittyneesti oman kehon liikeratoihin ja ollaan hyvin tietoisia omasta kehosta. Ne ovat hengellisiä, luonnollisia ja tunnelmallisia. Jumpan jälkeen ei ole hosunut olo, vaan olo on hyvin rentoutunut. Esimerkiksi tuon Soma-tunnin jälkeen olen todella väsynyt, mutta olo on silti hyvin rauhallinen. Minä todellakin keskityn jokaiseen liikkeeseen ja ennen kaikkea, itseeni.

Lisäksi, minusta on aivan ihanaa lähteä jumppaan niin, etten tarvitse tunnille mitään ylimääräistä tavaraa. Yhdistän jumpan yleensä juoksuun, joten 45 minuutin hikijumppa paljainvarpain oman kehon painolla tai tunnin balance ovat täysin ihanteellisia. Yleensä mukana ei ole edes juomapulloa. Sen kun vain riisun lenkkarit jalasta ja olen valmis jumppaan. Kivaa!

Tykkäättekö te käydä jumpissa? Millaista jumpista tykkäätte? Onko jumppaihanteet muuttuneet vuosien  varrella? Onko jumppa kivempi niin, että tehdään ilman apuvälineitä vai ei?

Voihan kymppi!

Vaikka viikonloppuna kirjoittelinkin leppoisesta lenkkeilystä, niin en silti kokonaan ole unohtanut, että tosiaan kohta olisi tarkoitus juosta Tukholmassa. Ja siihen tahdon valmistautua kuitenkin tosissaan, koska tahdon tehdä juoksusta mahdollisimman nautinnollisen itselle. Ja olisihan se aina kiva, jos se oma ennätyskin paranisi siinä samalla!

Tällä viikolla aloitin sitten tämän viimeisen treenijakson, jonka pituus on 4 viikkoa. Kaksi viikkoa ennen Tukholmaa kevennän selkeästi tekemistä, mutta tästä keventelystä kirjoitan paremmin sitten, kun sen aika tulee. Ihan tarkkaan en tiedä vielä, miten tämän neljän viikon jakson tulen rakentamaan, mutta aika perusmeiningillä mennään, eli intervallia, pk-lenkkiä, pitkistä ja vauhtilenkkiäkin.. ajattelin myös tehdä mäkitreenin johonkin väliin myös, ja mun lempi tempojuoksun kans, kun en ole pitkään aikaan sitä tehnyt!

Tämä viikko starttas kuitenkin tutulla kaavalla, eli maanantailenkillä ja bodybalancella! Taas oli vaan niinku niin kivaa. Jotenkin sitä saa ittensä niin keskittyneeksi ja latautuneeksi tuolla balancessa. Kyllä keho ja mieli kiittää tuommoisen treenin jälkeen. Ja sain taas kivasti siellä takareidet auki, kun ne vähän taas alkoi mennä tukkoon lauantain maastavetojen ansiosta. Huuuohhh... ehkä jätän puntin nyt vähemmälle, ettei tule ikäviä jumeja.

Tänään oli sitten vuorossa reippaampi kymppi. Mietin ekaks, että olisin tässä tällä viikolla mennyt johonkin kympin tapahtumaan juoksemaan, mutta sitten se tietäis parin päivän lepoa jaloille, koska eihän tapahtumaan kannata kymppiä mennä juoksemaan vähäänkään tukkoisilla jaloilla, koska sitten ei ainakaan tule sellaista tulosta, mitä haluaa. Ja loppujen lopuksi tässä vaiheessa mua kiinnosti se, että saan alle 55 minuuttia juostua suhteellisen kevyehkösti, ettei ainakaan hampaat irvessä ja oksennus suussa. Joten, päätin, että loppuviikosta juoksen normaalisti pitkiksen, ja juoksin tänään tuon "testikympin".

Lähtökohdat ei olleet ihan parhaat mahdollisesti tälle lenkille, sillä lounaan ja päivällisen väli oli yli kuus tuntia, sitten ahmin pasta carbonaraa naamaan. Annon tän raskaan päivällisen laskeutua parisen tuntia, ja lähdin kahdeksalta juoksemaan. Noo, loppu hyvin, kaikki hyvin, lenkki kulki ihan ok.. missään vaiheessa ei tullut sellaista lentoa, mutta sain ilman suurta taistelua pidettyä vauhdin toivottuna (alle 55min), ja lopulta kympin loppuaika tänään oli 53.37 Garminin mukaan! Ihan tyytyväinen olen tähän, ja kotona palkitsinkin itseni saunalla ja pienellä annoksella jätskiä. Nams. :P

Tästä on hyvä jatkaa treeniviikkoa, kun tällainen juoksu ei kuitenkaan vedä jalkoja ihan tukkoon! Jepajee! Mitenkäs teidän treenit ovat tällä viikolla sujuneet? Teettekö joskus selvästi kovavauhtisempia treenejä?

Leppoista liikuntaa

Tänään tosiaan aurinko paistoi taivaan täydeltä tuolla varsinais-Suomessa, jossa oltiin viettämässä päivää Kimmon perheen luona. Oltiin jo alkujaan sovittu, että tänään sitten juostaisiin vähän pidempi lenkki alle, jotta meidän tiimillä (hehe!) on mahdollisuudet päästä maaliin HCR:lla (joo, en epäile omaa kuntoani, mutta tuon toisen puoliskon ehkä vähäsen ;))!

Eilisen valvomisen jäljiltä nukuttiin aika pitkään ja päästiinkin aamupalan laskettua vasta siinä vähän ennen puoltapäivää liikkeelle, mutta oli kyllä niin hyvä fiilis! Mulla oli ekaa kertaa tänä vuonna yhdet ohuet trikoot jalassa talvitrikooiden tai tuplatrikooiden sijaan, ja juoksutakin alla oli vain t-paita! Mahtia! Olo oli jotenkin niin kevyt! ..ja voin sanoa, jos olisin juossut yksin, lepoviikon ja tuon fiiliksen jäljiltä olisin varmaan pinkonut aikamoista vauhtia tuon lenkin, mutta nyt oli hyvä, että juoksin seurassa, niin lenkki todellakin pysyi mulle kevyenä, kuten oli tarkoituskin!

Tuolla maalla noi lenkurat on aika vähissä, ja oikeastaan ainoa lenkki, joka siellä on, on noin 12km pitkä. Päätettiinkin lähteä juoksemaan se... kun tultiin yhteen risteykseen noin 10,5 km:n juoksun jälkeen, ehdotin Kimmolle, josko juostais vielä yksi matka edes takas niinkuin bonukseksi, ja yllätyksekseni sain positiivisen vastauksen! Eli kaikenkaikkiaan juoksulle tuli mittaa yli 14km, ja nyt ehkäpä uskon, että me päästään vielä yhessä maaliinkin kahden viikon päästä.. se, millä ajalla, jää sitten ihan mysteeriksi!

Kaiken kaikkiaan lenkki oli aivan ihana, kun oli niin hyvä ilma, mitä nyt vähän tuuli aika lujaakin paikoitellen, seura oli huippua, joskin vähän hiljaista ja jalka ja mieli oli kevyt. Mä oon sitä mieltä, että välillä kaiken suorittamisen keskellä on ihan tervettä juosta tällaisia leppoisia sunnuntailenkkejä, eikä aina vahdata kelloa ja yrittää juosta kovempaa kuin edellisellä kerralla! Nämä rauhalliset pk-lenkit ovat niitä, jotka meidän peruskunnon hinaa ylös. Ja ennen kaikkea nämä tekevät mielellekin hyvää. Ei liikunnan tarvitse aina olla totista suorittamista, vaan joskus voit kesken lenkin nauttia, ja pysähtyä ja katsoa ympärillesi. Ihmetellä maailman kiertokulkua, luonnon kauneutta ja olla ylpeä siitä, että kuntosi on niin hyvä, että voit nauttia lenkkeilystä vailla suurta pinnistämistä ja ponnistamista.

Näillä sanoilla vastailen vielä haasteeseen, jonka sain tuossa jokunen aika sitten Annalta, jossa on tarkoitus vastata 5 kysymykseen, ja haastaa seuraavat vastaamaan omiin kysymyksiin. Kiitoksii vaan, täältä pesee:


1. Oletko enemmän aamu- vai iltaihminen?
No, pakko sanoa, että aamuihminen, silloin saan enemmän aikaan, ja iltaisin vain nollailen lähinnä!

2. Mikä on suurin motivaationlähteesi?
Mulla on suuri elämänhalu, joka ohjailee mua mun elämässä eteenpäin! Tahdon kokea kivoja asioita, ja oppia nauttimaan jokaisesta hetkestä. Liikunnassa mua motivoi hyvä fiilis, ja sopivat tavoitteet!

3. Mitä aiot hankkia seuraavaksi?
Hankkia? Ai liikuntaan liittyen? Noooh, varmaan uusia juoksuvaatteita ainakin!

4. Suosikkitreenisi?
Pitkä juoksulenkki, tai vauhdikas intervallitreeni. Myös bodybalance on yksi mun lempparitreeneistä tällä hetkellä - onneksi kehokin kaipaa välillä kevyempää ja erillaista treeniä!

5. Jos saisit mahdollisuuden kokeilla ihan mitä lajia vain, mitä haluaisit kokeilla?
Siis osaisinko mä sitä sitten kans? Mä haluisin tehdä jonkun ihan mahottoman hienon uimahypyn!! :D

Tässä mun kysymykset:
1. Kuulutko johonkin kuntokeskukseen tällä hetkellä? Jos kyllä, niin mikä on parasta siellä paikassa? Ja jos et kuulu, niin miksi et?
2. Mikä on sun ykköstavoite liikunnassa tänä vuonna?
3. Jos saisit osallistua ihan mihin vain liikuntatapahtumaan seuraavaksi, mihin tahtoisit osallistua?
4. Mikä on lempi treenisi tai viikottainen treeni, jota odotat?
5. Mitä mieltä lähipiirisi on sinun liikuntaharrastuksesta?

Haastan tähän haasteeseen uusimpia blogituttavuuksia eli Paulan, Ninnin, Maryan ja Karoliina Emilian. Olkaas hyvät ;)

Hauskaa ja liikunnallista viikkoa kaikille!
Mulla alkaa nyt viimeiset 4 kovaa treeniviikkoa ennen keventelyitä, jännää!