Tavoitteita, onko niitä?

Syksy on Suomessa juoksun kulta-aikaa. Ilmat ovat raikkaat ja lämpötilat parhaimmat mahdolliset juoksun kannalta. Ei ole liian kylmä, mutta ei liian kuumakaan. Suomessa on siis syystäkin syksy täynnä toinen toistaan hienompia juoksutapahtumia. Toisessa mainostetaan elämyksellistä reittiä, toisessa nopeaa ja tasaista alustaa ja kolmas taas  on teknisesti haastava polkujuoksu. Kaikille on jotakin. Myös lenkkireitit täyttyvät iloisista hölkkääjistä tai vähän totisemmin spurtteja ottavista juoksijoista. Minä itsekin tykkään lenkkeillä juuri syksyllä, koska maisemat ovat niin hienot ja toki keli on ihanan raikas.

Kuva: Karoliina / Candy on the Run

"No Hanna, mikäs on sun seuraava tavoite?" on kysymys, jonka olen kuullut usein puhuttaessa juoksu- ja liikuntajutuista. Tämä vuosihan on taas sisältänyt huikeita uusia tuulia, kuten 24 tunnin rogainingissa käymisen sekä swimrun-kokeilun Satun kanssa. Lisäksi olen juossut NUTS Karhunkierroksella elämäni toisen ultramatkan, viiskyt ja rapiat. Syksyn maratonkin meni jo Nuuksio Classicin myötä. Tottahan minunlaisella yllytyshullulla on jo ensi vuosikin buukattu, tai vähintäänkin syksylle vielä jotain pientä kivaa...

"Ei mulla ole seuraavaa tavoiteitta. Ei mitään tulevia juoksuja tai muutakaan!", vastaan. Siinä se on. Totuus. Ja tuntuu tällä hetkellä niin hyvältä.

Vaikka mun viime aikaiset tavoitteet eivät olekaan olleet niin isoja, että järjettömiä ponnisteluita olisi vaadittu, silti tällä hetkellä tuntuu hyvältä että mulla on kalenteri ihan avoinna. Voin koko syksyn keskittyä täysin spontaanisti niihin lajeihin, joita juuri sillä hetkellä tekee mieli. Tai olla tekemättä mitään, jos ei tee mieli tehdä mitään. No okei, tulevat salibandyturnaukset hieman vievät päiviä kalenterista, mutta muuten kerran viikossa treenitahti ei kovin paljon ponnisteluita vaadi. Ainoa tavoite mulla on syksylle se, että pyrin saamaan liikkumiset monipuolisemmaksi. Lihaskuntotreenit ovat todellakin jääneet vähemmälle kesällä, koska mun on ollut todella vaikeaa motivoida itseäni niihin. Nyt kuitenkin on sellainen olo, että haluan itselleni kokonaisvaltaisen vahvan ja hyvän olon, ja muistan kuntosalilla treenaamisen pitäneen myös selän kivut poissa toimistotyöläiseltäkin. Lisäksi liikkuvuus on aina pieni murheenkryynini, joten olisi hyvä ottaa taas joogailustakin viikottainen tapa.

Työmatkapyöräily on hyvää arkiliikuntaa, ja hermotkin säilyvät kun ruuhkan ohi saa polkea vapaasti ;)

Tämä syksy on se aika, kun pitäisi päättää jo ensi vuodenkin kisakalenteri. Varsinkin itseäni kiinnostavat pitkät polkujuoksut myydään äkkiä loppuun, kun ilmoittautuminen aukeaa. Päätöksiä päätöksiä, pitäisi tehdä päätöksiä. Mulle polkujuoksut ovat tarkoittaneet samalla seikkailua uusissa hienoissa maisemissa ja ovat niin paljon muutakin kuin juoksua. Olisi kiva haastaa itseään taas piirun enemmän, mutta Suomessa alkaa tapahtumat loppua kesken. NUTS Karhunkierros ja Pallas, Vaarojen maraton... kaikki nähty. Euroopassa olisi tukku hienoja vuorijuoksuja, mutta kevään reissusuunnitelmat verottavat sen verran sekä lomapäiviä että budjettia, joten saa nähdä, tuleeko sitä ensi vuonnakaan toteutettua unelmaa vuorimaratonista tai -ultrasta. Saa nähdä, ja aika näyttää.

Tällä hetkellä on hyvä olla näin. Vapaana isoista tavoitteista ja suunnitelmista. Halu olla enemmän kokonaisvaltaisesti hyvässä kunnossa on tällä hetkellä se isoin juttu. Elikkä jatkan monipuolisella linjalla ja lempeällä otteella, mutta pikkaisen itseäni haastaen. Siten motivaatiokin pysyy korkealla. Odotan myös todella innolla tulevaa salibandykautta, ja puskista on tullut halu kehittyä siinäkin lajissa. Kestävyyslajit ovat sen verran lähellä omaa sydäntä, että eiköhän niitä pitkiä lenkkejä tule hölkkäiltyä läpi vuoden, vaikkei isoa tulevaisuuden tähtäintä olekaan.

Millaisia ajatuksia sinulla on tavoitteista? Onko niitä oltava koko ajan, että motivaatio säilyy? Mikä on sun seuraava tavoite?