maanantai 7. syyskuuta 2015

Voiko tapahtumissa ravata liikaa?

"Taasko sulla on joku juoksu?" "Aina sä oot jossain tapahtumissa!" "Ehditkö ikinä hengähtää?!"

Lauseita, joita saan aina silloin tällöin kuulla. Yleensä sanat tulevat niiden ihmisten suusta, jotka eivät tunne mua kovin hyvin tai jotka eivät ole mun elämässä läsnä viikottain, vaan aina silloin tällöin. Silti nuo sanat aina jotenkin porautuvat sisääni, vaikka ei pitäisi ikinä niitä päästää sinne. Tulee mietittyä, millaisen kuvan on antanut ihmisille, jotka näkevät siitä vain murto-osan? Jos vietän muutaman viikonlopun vuodesta liikuntatapahtumien parissa, tarkoittaako se sitä, että mulla ei ole muuta elämää?


Kuva: Marski Challenge

Olen tänä vuonna ollut aika monessa tapahtumassa. Osa on ollut pieniä tapahtumia ja osa taas isoja, joihin olen valmistautunut koko vuoden. On ollut rogainingia, juoksutapahtumia, Jukola-viikonloppu, seikkailu-urheilua ja triathlonia... ulkopuolisen silmin voi tuntua siltä, että mulla ei todella muuta elämää olekaan. Itsekin tulee mietittyä, onko tässä jo liikaa tapahtumia? Toisaalta suurin osa tapahtumista on pieniä ja lyhyitä, ihan kuin harjoituksia minulle. Tykkään maksaa elämyksistä ja harrastuksista, joten mielelläni maksan myös tapahtumista, vaikka en menisikään paikan päälle niin vakavissani. Haen rahoilleni seikkailuja ja itsensä ylittämisiä, ja niitä olen todellakin saanut tänä vuonna taas kokea roppakaupalla.

Jos totta puhutaan, mielestäni liikuntatapahtumissa ravaaminen on erinomaista ajanvietettä. Niissä tapaa iloisia ihmisiä, kokee mahtavaa tunnelmaa ja pystyy haastamaan itseään myös fyysisesti hyviin suorituksiin. Liikunta on jo muutoinkin niin iso osa omaa hyvinvointia, joten tapahtumat vain ikäänkuin buustaavat sitä fiilistä. Moniakaan niitä tapahtumista kerättyjä kokemuksia en voi saada yksin tai kaverin kanssa treenatessa, sillä oikeastaan juoksu on ainoa lajeistani, jota voi muutoinkin harrastaa samalla tavalla tapahtumissa kuin niiden ulkopuolellakin. Suunnistus ja rogaining vaativat kumpikin ratamestaria ja rasteja metsässä, seikkailu-urheilussa puolestaan joku keksii radat ja tehtävät. Mielestäni on mahtavaa, miten paljon meillä on tarjolla tapahtumia jokaiseen makuun. Järjestäjät näkevät paljon työtä, jotta saavat tuottaa ihmisille elämyksiä ja hymyileviä kasvoja. Tapahtumapaljoudesta on välillä hankalaa valita itselleen sopivimmat ja mukavimmat tapahtumat!


Vantaan triathlonin jälkipyykkiä ;)

Nyt syksyllekin on tiedossa muutamia tapahtumia, sillä enhän minä osaa niistä poiskaan olla! On rogainingia, juoksua ja suunnistuskauden huipentuma eli Raatojuoksu ainakin suunnitteilla. Vaikka näihin meneekin monta viikonlopun päivää, en silti pistä pahakseni. Mä nautin näissä tapahtumissa käymisestä ja ne ovat harrastuksen suola! Vasta polkujuoksun aloitettua olen tajunnut, että tapahtumiin ei tarvitse aina lähteä hampaat irvessä vaan joskus nautinto tulee puhtaasti siitä rentoudesta ja kokemuksista. Joskus taas kaipaan itsensä ylittämisen tunnetta, mutta en läheskään aina.

No, nyt palaudun kunnolla Nuuksio Classicista ja sen jälkeen aloitan treenikuukauden! Olen innoissani! Toisaalta se perustekeminen on kaikkein parasta, ne tavalliset lenkit tai hyvät treenit. Nyt keskityn niihin. Tapahtumia tulee, mutta vasta ensi kuussa ;)

Mitä mieltä te lukijat olette tapahtumista? Voiko niissä käydä liikaa vai voisitteko te ottaa osaa niihin vaikka joka viikonloppu? Missä tapahtumassa on paras tunnelma? :)

14 kommenttia:

  1. Mun mielestä liikuntatapahtumat on ihan parasta vapaa-ajan viettoa ja täytyy sanoa, että aika monia tapahtumia olen jo suunnitellut ensi vuodelle ja lokeroinut ne osastoon "olisi ihanaa päästä mukaan" :) Innolla oon seurannut sun tän vuoden tapahtumahullutuksia varsinkin kun omalta osalta ne on nyt jääneet vähemmälle. Tapahtumat tuo mun mielestä juoksun harrastamiseen sellaista lisämotivaatiota ja fiilistä, yhteisöllisyyttä ja jännitystä, jota ei yksin harrastaessa saa. Tapahtumia voi tietysti olla liikaa, jos kaikissa juoksee hampaat irvessä ja pelkästään enkkojen perässä, koska silloin kroppa luultavasti sanoo itsensä jossain kohtaa irti..sen takia osa tapahtumista on mun mielestä hyvä olla vaan huvin vuoksi-tapahtumia ja osa voi olla sitten sellaisia, joissa kokeilee enemmän rajojaan. Sopiva mixi molempia! Mutta ehkei ihan joka viikonloppu kuitenkaan, koska sitten niistäkin voisi mennä maku eikä se olisi enää niin siistiä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon sun kanssa samaa mieltä, että liikuntatapahtumat on ihana tapa viettää vapaa-aikaa :) Toivottavasti pääset ensi vuonna taas tunnelmaan! Oot ihan oikeessa, että jos aina menee enkkojen perässä ja niitä on joka viikonloppu, voi tehä palautumiselle ja päällekin huonoa, mutta siks onkin ihanaa, että nykyisin on paljon "hupitapahtumiakin" tai muuten kivoja fiilistapahtumia, joihin voi ottaa osaa vähemmän tosissaankin :)!

      Poista
  2. Niin pitkään kuin tapahtumista ja kisoista saa voimaa ja hyvää mieltä, niin en usko, että niissä voi ravata liikaa. Mutta jos ne alkavat stressata ja ahdistaa, niin sitten on eri asia. Sulla on ollut mahtavan kuuloinen urheiluvuosi, wau! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvin sanottu! :) Ja jooo, tämä vuosi on ollut kyllä huikea! Eka Jukolan yö, eka ultra, rogainingit.. vain pari mainitakseni ;)

      Poista
  3. Tapahtumien ansiosta olen itse ainakin saanut tavoitteellisuutta treenaamisen, esim. maratonia ja triathlonia ajatellen. On tullut tehtyä erilaisia treenejä ja mahdollisuuksia. Nyt kun näiden kestävyysharjoitusten myötä on pohjakunto kehittynyt jo hyvinkin paljon, uskaltautuu myös helpommin lähteä tapahtumiin. Vuorotyötä tehdessä tapahtumia voisi olla liikaakin, jos useampanaki viikonloppuna olisi jokin tapahtuma. Tänä kesänä olen noin kerran kuussa osallistunut johonkin tapahtumaan, ja se on ollut kiva. Toki voisin käydä enemmänkin tapahtumissa, jos ne olisivat lähellä eikä tarvitsisi matkustella.. :)

    Kisaähkykin voi tulla, joten tärkeä jättää rentoutta ja vapautta myös omaan vapaa-aikaan.Sun tekeminen kuulostaa kyllä varsin rennolta ja ihanalta monipuoliselta liikkumisen ilolta! Ja kuitenkin mietin myös sitä, että ollaanhan me salibandyajoiltakin jo totuttu siihen, että vähintään kerran kuukaudessa on joku turnaus, joten sinänsä tällainenkaan tapahtumien paljous on jo tuttua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, kun on hyvä pohjakunto, uskaltaa heittäytyä helpommin! Kiva että oot saanut monipuolisuutta ja mahdollisuuksia tapahtumien myötä. Kerran kuussa on ihan hyvä tahti! :)

      Ja hei totta, säbäaikoina oon tottunut, että pelejä oli usein.. mm. eräänä vuonna pelasin tytöissä ja naisissa ja valmensin poikia, joten pelejä oli JOKA viikonloppu!!! Mä oon tottunut olemaan menossa ;) Mut rentoa tää nyt on tää tekeminen ja vielä ei oo kaatunut itseään vastaan!

      Poista
  4. noi tapahtumat on ihan parasta!!ne rytmittää treenejä ja motivoi treenaamaan. mä oon kanssa opetellut menemään myös kevyemmin tapahtumiin, ihan aina ei tartte rikkoa enkkaa.muakin katotaan välillä kieroon ja kysellään ,eikö mulla ole muuta elämää..mutta onneksi on kavereita ja perhettä jotka tietää, että ehdin mä muutakin tehdä.sun vuosi kuulostaa tähän asti huipulta!mulla painottuu hulluttelut syksyyn ja la on vika sovittu tapahtuma tallinnassa puolikas.nyt huomaan jo selaavani tapahtuma tarjontaa loppusyksyyn..mukavaa syksyä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ne kyllä motivoi :)! Jep, aina ei tartte mennä tekemään enkkaa hampaat irvessä.. tapahtumista saa niin paljon muutakin! Onneksi ne tärkeimmät kyllä ymmärtää, että juoksu tai liikunta ei oo se koko elämä, vaan yksi osa sitä. Iloa tuottava osa. :) Heeei, tsemppiä Tallinnan puolikkaalle!! Hih, tuttua toi tarjonnan selaaminen... ;)

      Poista
  5. Kyllä vaan tapahtumat ovat harrastuksen suola! Itsellä lähinnä juoksutapahtumat, kun sitä harrastan. Mutta myös polkujuoksutapahtumat! Tapahtumiin voi lähteä niin monella asenteella: tavoittelemaan parempaa aikaa, fiilistelemään hyvää tunnelmaa, kartuttamaan kokemuksia ja muistoja. Viime lauantaina täällä Turussa juostiin hyväntekeväisyysjuoksu FightBack Run, joka oli todellinen hyväntuulentapahtuma. Ja kaupanpäälliseksi sieltä sain hyvän juoksun, hyvän ajan ja hyvän mielen. Tottakai jokainen täyttää vapaa-aikansa itselleen mieluisimmalla tavalla, toinen tykkää harrastaa, toinen viihtyy kotona. Mutta eihän se keneltäkään ole pois, mistä kukakin tykkää. Mä ripottelen tapahtumia silleen itselle sopivast vuoden varrelle, että kerkiän treenata kunnolla aina siinä välissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, hyvin kuvasit kaikkia niitä puolia, joita juoksutapahtumistakin saa. :) Toi FightBack Run kuulosti ihan hurjan ihanalta, seurasin jo sitä ekaakin somen välityksellä. Pekka Hyysalo on niin inspiroiva!! Tuollaisessa tapahtumassa se fiilis ja itsensä ylittäminen on tärkeetä! Mulla välillä jää pienempiä välejä tapahtumien väliin, mutta sitten vastapainona on useamman viikon tauko, kuten nyt. :)

      Poista
  6. Mä olen sitä mieltä, että pitää tehdä elämässä niitä asioita, joista saa iloa ja hyvää mieltä! :) Ihmisillä on taipumus joskus arvostella toisten elämäntyylejä silloin kun ne joko poikkeaa paljon omasts tai silloin kun ehkä herää pieni kateus/kaiherrus, että miksen minäkin... Ei niistä liikoja kantsi välittää, vaan tekee vaan niitä itselle kivoja juttuja :) Liikuntatapahtumat ovat kuitenkin niitä liikkujien juhlahetkiä! Vähän eri mutta silti sama fiilis mulle tuli esim.NRJ Workoutissa, että mahtista olla täällä yhdessä niin monen muun samanhenkisen kanssa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet aivan oikeassa, Tiina! Kiitos rohkaisevasta kommentista. Usein noita heittoja tulee ihmisiltä, jotka eivät käy tapahtumissa, joten he eivät ymmärrä, miten hyvä fiilis niistä tulee! Pitäisi jättää oman onnen nojaan sellaiset heitot! :) Ei ole musta yhtään eri juttu tuo NRJ Workout, vaan nimenomaan yhtälailla jumppapirkon juhlapäivä se on!! Mäkin tahdon joskus sellaiseen mukaan ;)

      Poista
  7. Juoksutapahtumat ovat lajin suola! Ite oon vielä vähän huono niissä käymään, jotenkin otan yhä hirveetä stressiä suorittamisestani vaik pitäis ottaa se asenne, et välillä voi mennä juoksemaan vähän rennommin. Sulla on kyllä paljon tapahtumia ja niistä lukemalla tulee aina itelleenkin hirveä hinku päästä ottamaan osaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ehkä se stressi vähenisi, jos kävisi enemmän tapahtumissa. Mulla ainakin on käynyt niin. Toki mun tapahtumat on monipuolisia, ja paineita sekkailu-urheilusta tai suunnistuksesta ei juuri voi ottaa, koska eihän siitä välttämättä edes mitään tulekaan :D Menisi hermot vaan kun ei osaisi nauraa itelleen...

      mutta ihanaa että nämä innostaa tapahtumiin!! Kokeile vaikka joku kerta polkujuoksutapahtumaa ihan vain fiiliksen ja hyvän treenin kannalta ;)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)