sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Lappu rinnassa suunnistamassa

Tänään heräsin sateen ropinaan ja mietin kuinka onnekasta olikaan, että juuri vuorokautta aiemmin oli ollut unelmien syyskeli. Siis lauantaina ainakin täällä Etelä-Suomessa saatiin nauttia kirpsakasta, mutta upean aurinkoisesta marraskuun ensimmäisen päivän syyssäästä. Ei ollut tyypillisestä loskasta, pimeydestä tai kosteudesta tietoakaan. Onnekasta se oli siksi, että eilen kilpailtiin perinteinen suunnistuskauden päätöskisa, eli Raatojuoksu, johon minä otin ensimmäistä kertaa nyt osaa. Sinne on tervetulleita kaikki kuntosuunnistajatkin, joilla kilpailulisenssiä ei ole, ja nimensä mukaan kyseessä on pitkänmatkan suunnistusta. Me oltiin molemmat Kimmon kanssa ilmottauduttu skabaan, ja valittiin noin kympin radat. Tarjolla olisi ollut myös 20 ja 15 kilometrin radat, mutta onneksi päädyttiin tähän "lyhyeen" vaihtoehtoon, sillä kokemusta ei yli 7 kilsan radoista juuri olekaan. Loppujen lopuksi radat olivat hieman pidempiä kaikki, ja tuo naisten kympin rata olikin todellisuudessa 10,9 kilsan mittainen. Siinä oli kyllä tarpeeksi tekemistä!


Herättiin lauantaiaamulla seitsemän aikoihin, kun yhteislähtö oli määrä tapahtua klo 10.15. Söimme aamupalaksi leipää ja puuroa, joimme kahvia ja pakkasimme suunnistuskamat mukaan sekä vähän vaihtovaatetta. Vaatteiden valitseminen oli vaikeaa, sillä oli aurinkoinen nollakeli ja edessä suunnistusta - eli ei koskaan tiedä, kuinka paljon tulee seisomista ja ihmettelyä, mutta toisaalta välillä mennään jyrkkiäkin mäkiä hikihatussa ylös. Päädyin kahteen pitkähihaiseen paitaan, kerrastohousuihin ja ohuisiin suunnistustrikoisiin, ja valinta oli tosi hyvä. Missään vaiheessa ei ollut todella kuuma, eikä kyllä kylmäkään ehtinyt tulla. Kisakeskus oli Sipoonlahden koululla, ja siitä oli parin kilsan hölkkämatka lähtöpaikalle. Pakko sanoa, että oon kyllä ilonen, että uskaltauduin lähtemään mukaan, sillä onhan noi yhteislähdöt ja selostajat ja numerolappu rinnassa sellaisia kuntosuunnistajan kohokohtia! yli 1200 suunnistajaa lähti yhtä matkaa merkistä liikkeelle, se fiilis on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa!!


Suunnistus lähti rullaamaan aika kivasti, sillä nopeasti selvisi, mihin suuuntaan olen menossa, ja osasin siinä ihmispaljoudessa valita omat reittivalinnat välittämättä muista. Sitä kun ei ikinä tiedä, ovatko muut menossa samalle rastille vai ihan erille - yleensä erille, sillä ratoja oli useita ja myös omalla radalla oli hajontaa. Aluksi en katsonut rataa kokonaisuutena, mutta sitten tuli vilkaistua, ja olihan siinä 26 rastin verran tekemistä, ja joukossa oli niin lyhyitä rastivälejä kuin pitkiäkin. Suunnistus sujui kivasti, mitä nyt muutamia pummeja tuli tehtyä, mutta oikeastaan ne olivat aika pieniä omalla tasollani. Joukossa oli huoltorasti, jossa oli tarjolla mehua, vettä, jugurttia ja rusinoita ja muuta pientä naposteltavaa, ja oma reittini kulki sen läpi muutaman kerran. Suunnistin omasta mielestäni ihan omalla tasollani, mutta jalat eivät ehkä jaksaneet ihan kaikkia ylämäkiä mennä juoksuaskelin ylös. Mulla oli alla aika kovakin treeniviikko, varsinkaan jalat eivät ole täysin tottuneet vielä lisäntyneeseen kuntosalitreeniin, joten aivan tuoreimmilla jaloilla en valitettavasti Raatojuoksussa ollut. Silti fiilis oli ihan huippu, ja mä nautin tapahtumasta ihan täysillä! Metsässä huomaa että suunnistajilla on kyllä hieno yhteishenki, sillä pääsin itsekin pari kertaa auttamaan muita. Muutoin tässä tapahtumassa ei ollut Venlojen viestistä tuttua huutelua "mille rastille olette menossa?", vaan sai ihan tosissaan suunnistaa. Ja välillä menin joitain rastivälejä ihan yksinkin!

Toiseksi viimeisellä rastilla tein isoimman pummini, kun tulin väärälle rastille, ja hetken aikaa mietin, missä se oma rastini on. Lopulta pienen pyörimisen jälkeen, sekin löytyi, ja pääsin juoksemaan viimeiselle rastille ja siitä maaliin. Kyllä lopussa oli aika väsynyt ja "raato-olo". Suunnistaminen on aika rankkaa, sillä metsässä rämpiminen tuo mukavaa vastusta juoksuun ja etenmiseen. Jopa polkujuoksu tuntuu aina suunnistuksen jälkeen helpolta! ;) Aikaa mulla meni tuohon 10,9 kilsan rataan 2.26, joten parantamisen varaa jäi toki! Mutta on muistettava, että mä olen aloittanut suunnistuksen vasta reilu vuosi sitten kunnolla ensimmäisillä kuntorasteilla, ja siitä on tultu valtavasti eteenpäin. Enää ei ole sellaisia täydellisiä eksymishetkiä "missä mä oikein olen?!", vaan ennemminkin hitaus tulee omasta epävarmuudesta ja hitaista reitin valinnoista. Välillä on vaikeaa miettiä, mikä olisi paras mahdollinen reitti seuraavalle rastille. Suunnistuksessa riittää haastetta, mutta siinä on todellakin laji, jossa mä haluan kehittyä. Mä olen täysin hurmiossa suunnistamisesta, se on aivan älyttömän upeaa!


Onneksi uskalsin lähteä vaikeamaineiseen Raatojuoksuun, ja valitsin sopivan radan itselleni. On hienoa huomata, että voin nykyisin osallistua vastaaviin kuntosuunnistuskisoihin. Vaikka olen vieläkin hyvin epävarma omasta suunnistuksesta ja taso on ailahtelevaa, ei se haittaa. Parasta näissä tapahtumissa on itsensä ylittäminen jo sillä, että ylipäätään pääsee radan hienosti läpi maaliin. Koko ajan se varmuus tulee omaan tekemiseen ja kehitys on kovaa. Ennen kaikkea mä nautin suunnistamisesta koko sydämestäni, ja tämän kaltaiset tapahtumat vain vahvistavat tunnettani. Olen mä vaan onnellinen nainen!

Liikunta, ja liikuntatapahtumat antavat niin paljon!! Mahtavaa, että voin ottaa osaa monipuolisesti eri tapahtumiin. Ja siistiä on myös se, että suunnistuksesta on tullut mulle ja Kimmolle yhteinen harrastus, meidän juttu. Kuka lähtee meidän kanssa ensi vuonna Jukolaan? ;)

Miten teidän viikonloppu meni? Olitteko te lappu rinnassa jossain tapahtumassa vai nautitteko upeasta lauantaipäivästä jotenkin muuten?

28 kommenttia:

  1. Hienosti oot "raatoillut", hyvä Hanna! :) Mä en vielä lupaudu Jukolaan, pitäisi eka oppia pitämään sitä karttaa kädessä oikeinpäin, haha! ;) Mulla on ollut aika rento viikonloppu, meillä on ollut karvainen koirakaveri hoidossa, ja sen kanssa on lenkkeilty kävellen eilen ihanassa auringossa ja tänään vesisateessa :) Nyt katon samalla Nykin maraa <3 Niin siistiä!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiittikiitti :) Jukola on tänä vuonna Paimiossa, niin kivaa! Sinne on päästävä! Edes Venloihin. Luinkin sun viikonlopusta blogistasi, ja kuulostaa huipulta. Lauantaina oli niin paras sää, ihan fiiliksissä. <3 Kyllä kelpasi ulkoilla useampi tunti yhteensä!!

      Poista
  2. Oijoi, melkein iskee kateus tämän tekstin perusteella, vaikka itse nautiskelin lauantaina parin tunnin polkulenkistä (ja siitä säästä, aivan mahtava keli!) :) Allekirjoitan kaiken, mitä kirjoitat suunnistuksesta - yhteishenki, oman kehityksen näkeminen käytännössä, aina uudet haasteet ja mahdollisuudet kehittyä ja erityisesti se nautinto siellä rastien perässä kipittäessä :) Toivottavasti ihanat säät jatkuvat, kun parin viikon päästä olisi Itä-Hakkilan kierros (http://www.pihkaniskat.fi/files/XVI_IHK_kutsu.pdf). Se olisi mun ja mun suunnistuskaverin ensimmäinen rogaining, jännää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllähän parin tunnin polkulenkkikin on huimaa! Varsinkin siinä säässä, wouu! Ens vuonna sitten Raatojuoksuun, ehdottomasti ;) Se nautinto rastien perässä juostessa on ihan käsittämätöntä. Siistiä kun voidaan jakaa sitä fiilistä. <3! Ja kiitos, pitää todellakin laittaa korvan taakse tuo roga. Syysrogaining oli jo ihan mahtia aiemmin :) Loppiaisena mennään taas ainakin parina! Tuonne vois mennä yksinkin, kun on vaan tunti! Tsemppiä, Kaisa! :)

      Poista
  3. Hienoa Hanna! Ja onneks sää suosi :). Mä olen ollut flunssassa joten tälle päivälle suunniteltu lenkki jäi väliin. Eilen oltiinkin koko päivä kyläilemässä parissa paikassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oli hienooo :)! Ja mikä säää! Harmi, että oot flunssassa. Tsemppiä ja parantumista!

      Poista
  4. Mahtavaa, hienosti vedetty! :) Sää todella suosi suunnistajia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, kiitos! :) ekakertalainen on tyytyväinen vähän kaikkeen ;) Sää oli kyllä u-pe-a! <3

      Poista
  5. Mahtavaa! Kuulostaa kyllä niin kivalta. :)
    Milloinkahan mä saisin aikaiseksi kokeilla suunnistusta, vaikuttaa tosi hauskalta ja monipuoliselta harrastukselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan huikeeta! :)

      Ainakin ens keväänä kokeilet, kun suunnistuskausi alkaa ihan alusta. Teilläpäinkin on varmasti suunnistusrastit viikottain ja kiintorasteja on kans monissa paikoissa.

      Suunnistus on tosi kivaa, ja parasta on, ettei siinä ehdi edes tajuta, että harrastaa liikuntaa ja on hiki, kun aivot tekee niin paljon töitä kans ;) Ainakin ajatukset nollaantuu täysin! Huppujuttu, suosittelen!! Ja vielä aikuisiälläkin voi kehittyä paljonkin, kunhan on maltillinen :)

      Poista
  6. Vitsi, samassa tapahtumassa oltiin!!
    Samoja tunnelmia täälläkin: ekaa kertaa mukana ja ihan huippu tapahtuma ja vielä kun sattui niin huippukeli!
    Heh, vertailin meidän tuloksia ja sun kestävyysurheilutausta näkyy hyvin :D Ollaan tasaisia johonkin rastille 15 saakka. Sit sen jälkeen olet heti 3min johdossa ja ero vaan kasvaa loppua kohti. Itse muistan, että rastin 18 paikkeilla jalat totesi, että nyt riitti, ja loppu oli aika taistelua että jaksoi edes kävellä niitä mäkiä ylös, jne. Sä taas oot jatkanu huippuhyvin koko radan!
    Mulla oli loppuaika 2h 41min, olin 120.

    Oliks rata sun mielestä miten haastava? Mä nimittäin itse vähän petyin siihen, miten helppo se lopulta oli. Osansa teki tottakai se, että rastin lähelle kun löysi niin aina siellä oli ihmisiä juoksemassa rastille/rastilta. Lisäksi vihreät alueet oli melko helppokulkuisia ja näkyvyys oli hyvä ilman lehtiä :D Mutta olisin tosiaan kaivannut vähän lisää haastavuutta. Siis taidollisesti, kunnolle tää oli jo kyllä ihan tarpeeksi kova haaste :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi vitsit, olis ollut kiva nähä :)! Oli kyl hieno tapahtuma! Heh, okei, musta tuntuikin, että jaksoin painaa siinä lopussa ihan kivasti, vaikka itelle jäi sellainen tunne, että niillä tieosuuksilla olis voinut vetää vieläkin lujempaa. Kunnolle tuo ei ollut mikään äärirasitus, mutta henkisesti/älyllisesti oli pitkä koettelemus, heh. Mut oon ihan tyytyväinen, koska ihan ok pysyi pää kasassa koko matkan!

      Vitsit sä oot vetänyt hyvin!! Mullakin tuli 14 kilsaa Garminiin, joten tosi hyvin oot jaksanut noin pitkän radan!! :)

      Ei ollut kovin haastava rata munkaan mielestä, oon paljon vaikeampi mennyt kuntorasteilla. Ehkä jos muista ei olis saanut yhtään lähisuunnistuksessa apua, olis voinut olla, mutta ei tossa ihan tosi paljon eksymään olis päässyt. Ite tein joitain tyhmiä reittivalintoja, ja välillä muut häiritsi mun keskittymistä, mutta olis voinut olla vaikeampikin. Toisaalta, näin aloittelijalle ihan sopiva sit kumminkin ;)

      Poista
  7. Mahtista kun löydät näitä tapahtumia ja osallistut!:) Kaikki tällaiset erikoisemmat tapahtumat tuovat ihan hirmuisesti lisäiloa ja -motivaatiota liikkumiseen! Mulla vielä työn alla postaus Barcelonan lesmills-erikoisuuksista, mutta se oli mulle se tämän syksyn spessujuttu :) ja yhdyn Riknan sanoihin siitä, että sun kestävyystunto on ihan huikee! Ei kuka vaan jaksa tarpoa metsässä tuntikaupalla ja vieläpä suunnistaen ja hymy huulessa. Oot huippu ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä, onneksi osuu tapahtumia silmiin, ja nää ei edes ole kalliita nää suunnistusjutut! :) Näistä mä saan hymyä mun elämään ;) Oon kyllä kiitollinen että voin liikkua hymy huulessa lukuisissa tapahtumissa, ja oon sitä mieltä, että kaikki ei oo niin vakavaa!! Odotan sun postausta les mills -tapahtumasta! Sä oot huippu, huomenna treenaillaan taas <3

      Poista
  8. Saitte onneks suunnistaa vielä upeassa kelissä! :) Kuulostaa jälleen kerran superkivalle.

    Musta on ihanaa, kun sä Hanna oot niin innokas osallistumaan kaikkiin tapahtumiin! Mun pitäis ottaa susta mallia, sillä erilaiset tapahtumat antaa niiiiiiiiiin paljon intoa, iloa ja motivaatiota. Susta jos jostain välittyy aito rakkaus urheilua kohtaan. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihan superkivaa! Oon onnellinen ja kiitollinenkin (myös ystävälle jonka ansioo tää on), että oon löytänyt suunnistuksen. Se on huippuu!

      Ja kiitos, ihana Laura! <3 Sun sanat lämmitti tosissaan. Mä yritän vakuuttaa blogissani, että tapahtumiin voisi osallistua, vaikka ei ookaan täydessä tikissä. Mäkin uskalsin rohkeasti suunnistamaan, esimerkiksi. :) Sullakin on se HCR tulossa, jee!

      Poista
  9. mä en osaa suunnistaa lainkaan,eksyn joka paikkaan jatkuvasti..karttaa ja kompassia en osaa käyttää,muuten ehkä voisin lähteä suunnistamaan:) mä juoksin pari pientä ja yhden pitemmän(melkein 13km)lenkin,käytiin perheen kanssa sukuloimassa yms mukavaa..kivalta kuullostaa sinunkin viikonloppusi! hauskaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no opettelulla karttaa ja kompassiakin oppii käyttämään. ;) Kivankuuloinen viikonloppu sullakin ollut - liikuntaa ja rentoilua sulassa sovussa! Kiitos samoin, mukavaa viikkoa sullekin!

      Poista
  10. Mä en osaa suunnistaa, mutta mieheni käy kuntorasteilla ja on kokoamassa joukkuetta Louna-Jukolaan. Mä olen tottakai tulossa huoltojoukoiksi mukaan ihastelemaan ja kannustamaan. Mun viikonloppu sujui rauhassa. Ostin uudet lenkkarit :) nyt alkaa seuraavaksi luistelukisoissa juokseminen viikonloppuisin, joten oli kiva viettää ihan vapaata viikonloppua illan suunnitelmia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis siistiä, sunkin pitää alkaa suunnistaa, koska se ON siistiä!!! :) Mut kiva kiva, todennäköisesti sit nähdään Jukolassa ens vuonna! Ihan fiiliksissä että ne on ihan siellä kotikonnuilla, jee! Sun uudet lenkkarit on ihanat! Viikonloppuvapaat on kyllä parhaita! :)

      Poista
  11. Siellä noita tapahtumia kyllä riittää:) Jotain positiivista siellä Etelä-Suomessa asumisessa olisi! Pitäs varmaan liittyä tuohon KR:ään niin pääsis taitoharjoituksiin kuntorastien lisäks, niin ois tapahtumia mihin osallistua itelläkin:P

    Viikonloppu meni rentoutuessa ja sen huomas sunnuntaina, ei kulkenut lenkki ei ollenkaan. Eli mistä tästä opimme, ei pidä rentoutua vaan liikkua joka päivä!:D
    Ja kommentoidakseni aikasempia päivityksiä: Nyt on aloitettu kuntoilu kohti Jukolaa ja Vaarojen maratonia, kun sain kaverin höynäytettyä yhteislenkeille. Lupaus oli alkaa harjottelee pitkiäkin lenkkejä ja kaverin kaa ne menee huomaamatta! Ja minäkin olen alkanut ottaa lenkkarit mukaan reissuille. Yhdellä työreissulla oli jopa järjestetty iltapäivälenkki halukkaille osallistujille ennen iltaohjelmaa! Loistava idea:) Paitsi, että nyt valitsin yhden keikan iltaohjelmaksi lenkkeilyn sijaan. Jää Töölönlahti tänään(kin) kiertämättä...
    -Heikki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Pääkaupunkiseudun parhaita puolia! :) Täällä riittää kaikkea tekemistä!

      Hahah, rentoutuminen on hyväksi välillä, oikeesti ;) Muista kehonhuolto! Ha voi jeeee, hienoa että sä otit tuon Vaarojen maratonin projektiksi, siistiä! Ja voi, oot täällä meidän huudeilla, kun kerta Töölönlahti jäi kiertämättä.. :D Mut hienoa, että työreissuillakin on lenkkariohjelmaa, oikein!

      Poista
  12. Liittymällä suunnistusseuraan pääsisit rymyämään metsässä vielä monipuolisemmin. Monilla seuroilla on taitoharjoitusten lisäksi sisäisiä kisoja ja seurojen välisisiä kisoja yhteistyöseurojen kanssa. Niissä saa ihan rauhassa suunnistaa ja tehdä omia reitinvalintoja. Radoissakin saattaa olla haastetta. Talvisin on kuntopiiriä, yhteislenkkejä ja hisustetaan, jos on lunta. Hisussa ja fillarisuunnistuksessa on hyvä kehittää nopeutta kartanlukuun ja seuraavan rastivälin ennakointia. Ja on se aika edullista.

    Näin sut todennäköisesti lauantaina, jos sulla oli Bodon Trail buffi, mutta olen lukenut blogiasi vain muutaman kerran, joten enpä osannut yhdistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen seuran jäsen, mutta taisin valita huonon seuran :/ Ens vuodeksi taidan kokeilla toista seuraa, uskoisin näin. Tuolla ei oo harrastelijoille oikein mitään. Ei ainakaan ilmoiteta niistä. Harmi. Kuntopiirejä en tarvitse, kun käyn salilla, mutta lisäharjoitukset olis kyl kiinnostavia. Kiitos infosta :)

      Ja voi joo kyl sä mut sit näit! Tuollainen asu mulla oli, kun tossa yläkuvassa, ilman takkia ja nastareilla siis ;) Seuraavaksi vedät hihasta, joohan? :)

      Poista
  13. Meettekö te Kimmon kanssa aina yhdessä? Tai siis tarkoitan että kun olette siellä metsässä, niin onko teillä sama rata ja meette siellä kahestaan jutellen jne? :D Ite oon huomannut että se on mulle jotenkin hankalaa. Suunnan otto ja kaikki se kartan kanssa pelaaminen ja reitillä pysyminen vie multa niin paljon aivokapasiitettia että musta ei ole seuraksi :/ Se on toisaalta harmi, kun siitä tuli tänä kesänä kanssa "meidän juttu" salitreenauksen lisäksi, mutta jotenkin luulen, että ensi kesän suunnistukset mennään yhdessä erikseen. Mä nyt vaan eksyn heti jos mun pitää jotain selittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei mennä yhessä :D Kerran pari ollaan menty, ja siitä tulee vaan kinaa! Hahaha! Yksin on parasta mennä, kun sit voi tehdä itse valinnat ja kehittyy paljon nopeammin. Mutta usein meillä saattaa olla sama reitti, ja sit käydään jälkipeliä suunnistuksesta, mistä kannatti mennä ja mistä ei ja analysoidaan yhdessä niitä karttoja :) Se yhteinen juttu on se rasteille meneminen ja sieltä pois tuleminen ja jälkipelit. Sekin on kivaa :)

      Poista
    2. Niinpä niin :D Yhdessä erikseen ja silleen, eiköhän se oo niin parempi meilläkin :D

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)