keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Elämä ei ole suoritus

Liian usein törmään ihmisiin, jotka ovat kiireisiä. Kaiken lisäksi he tuntuvat olevan aiheesta ylpeitä. Onhan kiire merkki siitä, että sosiaalinen elämä on aktiivista, ja että töissäkin menee ehkä hyvin, ja harrastuksiakin riittää. Mitä enemmän on liikkeessä, sen parempi. On tärkeää luoda uraa ja kouluttautua ainakin viiteen eri yliopistotutkintoon, sillä ohan tärkeää olla moniosaaja, jotta työmarkkinat käyvät kuumana. Samaan aikaan pitäisi yrittää olla hyvä ihminen läheisille ja antaa aikaa heille, mutta haalia ympärilleen myös lukuisia muita ihmisiä, joiden kanssa verkostoitua. Naisilla lisäksi biologinen kello tikittää, ja se naapurin rouva aina kyselee, että "koskas teillä nähdään perheenlisäystä?".


Kuka muka niin määrää, että elämän on mentävä tällä kaavalla? Missä välissä pitäisi ehtiä nukkua tarpeeksi ja muutenkin antaa mielelle ja keholle lepoa? Itse ainakin huomaan, että jos olen pitkän päivän liikenteessä, ja varsinkin, jos näitä päiviä on peräkkäin useita, koko kroppani tärisee ja päätä särkee. Vaikka yleensä tapahtumat ovat olleet miellyttäviä, olen silti uupunut. Siinä vaiheessa, kun sovittuja menoja ja aikataulutusta alkaa olla jokapäivälle, on hyvä oppia sanomaan "ei". Meillä on taipumusta stressata jo muutenkin työasioista tai -kiireestä, joten miksi ruokkia stressiä vielä vapaa-ajallakin? Mukavat aktiviteetit ja ystävien tapaaminen on toki antoisaa tekemistä, mutta välillä keho ja mieli tarvitsee ihan täyttä lepoa. Sitä kuuluisaa aivojen nollausta. Joskus on ihan tervettä olla miettimättä, "mihin aikaan tänään ehdin mennä suunnitellulle lenkille?" tai "missä välissä oikein syön, kun on niin paljon tekemistä tänään?".

Oikeastaan, välillä on hyvä vain olla päivä tai ilta ihan keskenään, itsensä kanssa. Tehdä kiireettömästi ruokaa, lukea lehtiä tai kirjaa tai vaikka katsoa joku elokuva. Mä itse nautin liikunnan lisäksi valtavasti tv- ja elokuvaviihteestä. Arjen kiireessä en tiedä paljon parempaa ajanvietettä, kuin heittäytyä täysin uuteen maailmaan tai henkilön päähän tv-ruudun välityksellä. Katsoa ja kokea, miten Sherlock Holmes ratkoo rikosmysteeriä tai kuinka tukaliin tilanteisiin mr. Heisenberg joutuu omissa bisneksissään. Siinä omat asiat tuntuvat pieniltä ongelmilta, ja lopulta ne unohtuvat kokonaan kietoutuessaan muiden (kuvitteelliseen) ihmeelliseen maailmaan. Ruuanlaittokin on usein monille arjen kiireessä pakkopullaa. Pitää tehdä se terveellinen salaatti päivälliseksi, koska "hei, niin vain kuuluu tehdä tämän fitness-buumin aikakaudella!". Väärin! Syö sitä ruokaa, josta saat hyvää ravintoa kehoosi, ja ennen kaikkea, josta nautit. On paljon mukavapaa valmistaa sellainen annos, jota juuri tänään himoitsee, kuin jotain, mitä muka vain pitäisi syödä. Pääasia, että syö perusterveellistä kotiruokaa eikä elä eineksillä ja herkuilla. Ei sen ruuan oikeasti tarvitse näyttää lehtien ruokakuvilta tai blogien silotelluilta annoksilta. En usko, että meistä kukaan aina jaksaa asetella ruokaa niin nätisti, vaikka toki esteettisyys tekee ruokailusta elämyksellisempää.


On selvää, että liikunta antaa elämälle paljon iloa ja energiaa. Se antaa jaksamista arjen keskellä sekä iloa ja omaa aikaa. Niin kauan liikunta on ehdottomasti elämän positiivinen piristeruiske, kun se ei mene sille asteelle, että siitä pitäisi stressata. Joskus on vain päiviä, kun se liikunta ei oikeasti mahdu aikatauluun tai joskus ei vain kertakaikkiaan jaksa tai huvita. Silloin liikunta pitää jättää pois arjen askareista. Liikunta on ainakin itselleni vihoviimeinen asia, josta haluan ottaa stressiä, vaikka kuinka tavoitteellisesti liikkuisinkin. Tavoitteet eivät kaadu yhteen liikkumattomaan päivään. Ja kuten olen ennenkin sanonut, liikunnassa mulle tärkeintä on se kuljettu matka, eikä se määränpää tai tavoite. Tärkeintä on, että olen saanut liikunnasta voimavaran arkeen, uusiutuvan voimavaran, joka lähes päivästä toiseen jaksaa antaa mulle iloa ja energiaa.

Elämä on retki. tai seikkailu. Tai elämä on juhla, mutta elämä ei missään nimessä ole minkäänlainen suoritus. Ei meidän tarvitse toimia niin, kuin muut olettavat meidän toimivan. Tärkeintä on löytää itselle sopivat polut kuljettavaksi, ja antaa tilaa myös omille ajatuksille. Mielestäni on tärkeää oppia vain olemaan. Kuinka ihanaa on todeta itselle, että "nautin seurastasi", ja oikeasti viihtyä itsensä kanssa. On hienoa olla tyytyväinen päivän hymyihin ja unohtaa ne pahat katseet. On tärkeää haalia ympärilleen ihmisiä, joista saa positiivista energiaa elämään, ja olla heidän seurassaan aina välillä. Tärkeintä on olla vertailematta itseään liikaa muihin ja kuljettava omia reittejään. Tähän Nuuskamuikkusen mietteeseen on hyvä päättää tämä saarna:



Olkaa siis tyytyväisiä omiin valintoihin ja seiskää niiden takana! Antakaa itselle aikaa ja tutustukaa itsenne. Vain siten voi olla hyvä muille!

Millainen suhde teillä on elämään? Annatteko itsellenne tarpeeksi aikaa ja huolenpitoa?

17 kommenttia:

  1. "Ei meidän tarvitse toimia niin kuin muut olettavat meidän toimivan", toi on hyvin sanottu. Ei tarvitse, mutta miksi niin usein silti toimimme?
    Hyvä teksti, paljon olen samoja juttu pyöritellyt mielessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! Varmaan miellyttääkseen toisia ihmisiä? Onneksi isoissa asioissa osaan nykyään kuunnella omaa sydäntä. :)

      Kiitos, ja kiva jos tämä liipaisi läheltä omiakin ajatuksia.

      Poista
  2. Hyviä ajatuksia hyvin kirjoitettuna!

    Mulla on taipumus yrittää miellyttää muita, mikä on ihan hölmöä ja johtaa pahimmillaan ihan hulluun suorittamiseen. Siksi yritän takoa päähäni "minä olen ainoa, joka herää joka aamu elämään minun elämääni, joten vain minä päätän, mitä elämälläni teen". Eli vaikka perheenjäsenillä, ystävillä jne. (aikanaan opettajilla!) olisi mielipiteitä siitä, mitä mun kannattaisi elämässä tehdä tai tavoitella, loppuviimein minä olen se, joka niiden päätösten kanssa joutuu/pääsee elämään. Niinpä kannattaa ensisijaisesti olla itse tyytyväinen omiin valintoihin :)

    Toinen mitä yritän opetella on "elämässä ei jaeta pisteitä". Eli että tekisin elämässä asioita, jotka on mulle kivoja/tärkeitä ihan itsessään, eikä asioita, jotka näyttää ulospäin hienoilta tms. Vaikka olisi hieno ura, upea perhe, mahtavat harrastukset ja täydelliset elämäntavat, niin jos siitä ei itse nauti, ei siitä saa mitään lisäpisteitä sitten kun oma aika on ohi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kiva, että tiedostat muilta tulevat paineet elämässäsi, ja ehkä sitä kautta olet pystynyt vaikuttamaan omiin päätöksiin. Loppujen lopuksi me eletään tätä elämää vain itsellemme, joten olisi hyvä seistä omien valintojen takana 100 prosenttisesti! :)

      Todellakin hei! Usein tässä hyvinvointivaltiossa juurikin arvostetaan kaikkea, mikä näkyy ulospäin ja siksi meillä on paljon masennusta yms. Asiat eivät ole sitä, mitä ulospäin näkyy! Vain sillä on lopulta väliä, miltä sisällä tuntuu! Toivottavasti pääset vielä enemmän sinuiksi itsesi kanssa, etkä tosiaan yritä elää elämää muille, tai näyttääkseen elinvoimaiselta! :) Tsemppiä!

      Tiedostaminen on askel kohti muutosta!

      Poista
  3. Fiksusti kirjoitettu! Meillä on yleensä ainakin 1 arki-ilta, jolloin ei ole kellään ohjelmaa, tai ainakin pyritään siihen. Ja esim sunnuntaisin on ihana välillä olla ja tehdä mitä huvittaa ilman aikatauluja. Pakko on osata myös rauhottaa menoa välillä, muuten ei jaksa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kuulostaa hyvältä tuo vähintään 1 ilta perheelle/itselle viikossa! Rauhoittuminen on yksi elämän peruspilareista, mun mielestäni. Ja sen rauhan löytää vasta, kun on ns. varma itsestään ja valinnoistaan.

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus. Pohdin itsekin tällä viikolla samoja asioita myös blogissani. Joka päivässä on jotain hyvää ja pitäisi osata elää tässä hetkessä. Mulla ei ehkä ole niin paljon muiden asettamia tavoitteita, mutta itse sorrun asettamaan mm. Niitä työpaineita ym. Pitäisi osata relata niidenkin suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Luin sun hyvän blogipostauksen, ja osittain se ja monet muut vastaavat kirjoitukset inspiroivat tähän. Hienoa, ettet ota muilta paineita, mutta toki myös itselle pitäisi olla armollinen. Kaikkien ei tarvi hipoa täydellisyyttä! :)

      Poista
  5. No elämä ei todellakaan ole suoritus! On kyllä aivan mahtavaa, että on oppinut vuosien aikana hyvinkin paljon, ja päivä päivältä nauttii enemmän elämästä. Pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan ja välittää myös lähimmäisistä. Nämä kaksi asiaa koen erittäin tärkeinä.

    Työn luonteeni onneksi mahdollistaa lukuisia arkivapaita, ja rentoja päiviä, jolloin tosiaan on aikaa antaa vain itselle sitä aikaa. Rentoutua ja elää kiireettömästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja ihania oivalluksia oli teksti täynnä - mukavaa viikonloppua ihana sinä!!:9

      Poista
    2. Ikä on kyllä kasvattanut ja olen myös oppinut tietämään, mitä haluan elämältä ja millainen elämä on hyvää mielestäni. Nuorena sitä oli niin paljon enemmän muiden vietävissä, vaikken mä silloinkaan aina tehnyt niinkuin oletettiin.

      Ihanaa, että saat aikaa itsellesi paljon. <3 Ja tiedän, että osaat käyttää sen hyvin :)

      Kiitos paljon! Ihanaa viikonloppua Satu :)

      Poista
  6. Viisaita sanoja Hanna jälleen kerran :)

    VastaaPoista
  7. Hyvä teksti Hanna, jälleen kerran! <3 Samoja juttuja tullut täälläkin pohdiskeltua jo pidemmän aikaa! Olen niin samaa mieltä siitä, että on löydettävä ne omat polut, joita pitkin kulkee..ja ne asiat, jotka tekee onnelliseksi! Tällä hetkellä teen parhaani, että annan itselleni ja ympärilleni tarpeeksi aikaa ja huolenpitoa. Olen huomannut, että ne on aika tärkeitä juttuja! <3 Kivaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karkki :) <3! Niimpä, me eletetään tätä elämää vaan itsellemme, eikä meidän tarvitse miellyttää muita. Tärkeintä olla onnellinen! Aika ja huolenpito itselle ja lähimmille on kyllä yksi elämän peruspilareita - onneksi vaalit sitä!

      Ihanaa viikonloppua! :)

      Poista
  8. Tosi hyvä teksti! Ihanasti kirjoitat ja tulee hyvä mieli, kun luen tätä (jo toista kertaa, kun eka kerralla en vielä ehtinyt kommentoida). Se on totta, että mukavatkin asiat voivat aiheuttaa stressiä, jos niitä on liikaa. Itse olen pyrkinyt myös rauhoittamaan arkea jonkin verran, jotta on myös aivan täysin vapaita iltoja välillä, jopa ilman liikuntaakin. Välillä kroppa ja mieli kaipaavat täydellistä lepohetkeä. Aina ei ole helppoa elää elämää vapaana muiden odotuksista tai erottaa omia odotuksia ulkopuolelta annetuista, mutta vähitellen yritän opetella niitäkin asioita :) Ihanaa viikonloppua!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina :)! Hienoa, että oot rauhoittanut menoa. Mäkin pyrin, että mulla on täysin vapaita iltoja viikossa ainakin yksi, jolloin en tee muuta kuin ole omissa oloissani ajattelematta mitään. En edes liikuntaa! Voimavaroistakin tulee taakka, jos tekee väkisin! :) Muiden odotukset sitten vasta pitäisikin unohtaa kokonaan! Kiitos, olipa ihana viikonloppu, toivottavasti säkin sait rentouduttua töiden lomassa!

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)