keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Ei mun tartte olla mikään punttimimmi

Seison ylätaljan edessä ja katselen muita. Yksi tekee etukyykkyä naama irvessä ja toinen istuu hieman epävarman näköisenä reiden ojentaja -laitteessa. Salillä käy monenlaista treenaajaa, joilla kaikilla on omat tavoitteet tai syyt treenata. Mä vilkuilen taljaa, ja mietin, että palautteluaika on varmasti mennyt sarjan välissä, vaikka todellisuudessa olen odotellut ehkä parikymmentä sekuntia. Hirveän vaikeaa pitää taukoa keskellä treeniä, kun kestävyyslajien fanina olen tottunut olemaan liikkeessä koko ajan. Totuus on, että raa'asta voimatreenistä saisi enemmän irti, jos pitäisi kunnon sarjatauot. Kaikesta näkee, että mä olen noviisi salin puolella, vaikka todellisuudessa olen salilla käynyt, enemmän ja vähemmän, varmaan kymmenisen vuotta. Teen viimeisen ylätaljasarjani loppuun ja mietin, mitä sitten tekisin. Vilkuilen kelloa.. "Äh, vasta 25 minuuttia treeniä takana.. vielä pitäisi hetki tehä jotain, että tulis järkevä treeni..", ajattelen.

Mun yleinen ongelma salilla on, että tylsistyn helposti. Perus treenisarjojen tekeminen puuduttaa mieltä, ja en saa siitä juuri minkäänlaista fiilistä - ainakaan verrattuna juoksulenkkiin. Välillä mä mietin, miksi ylipäätään käyn salilla. Vaikka kyllähän mä tiedän vastauksen. Haluan voida hyvin, ja siihen kuuluu hyvän peruskunnon lisäksi myös kohtuullinen lihaskunto. Haluan tunteni itseni edes vähän voimakkaaksi ja jaksaa kantaa painavia laukkuja. Kyllä salitreeni myös paikoitellen tuo mulle hyvän olon tunteen. Jos saan koko kropan tärisemään, on salitreeni tuottanut kaivatun fiiliksen. En mä siis väkisin itseäni väännä salille, ja mulle riittää hyvin kertakin viikkoon salitreeniä.  Ei mun tarvitse väkisin käydä montaa kertaa viikossa salilla vain siksi, että se on nyt niin in. Sitten mä ainakin tylsistyisin salitreeniin.


Hesari kirjoitti joku aika sitten siitä, miten endorfiinihumalaan pääsee. Jutussa kerrotaan, kuinka yleensä aerobinen liikunta aiheuttaa parhaiten hyvän olon tunteen, sillä syke pysyy tasaisesti ylhäällä. Salitreeni puolestaan ei tästä syystä ole välttämättä paras keino aiheuttamaan endorfiinihumalaa. Toisaalta joillekin pelkkä joogan tuoma keskittyminen voi aihuttaa vastaavanlaisia hyvän olon tunteita, eivätkä kaikki jää koukkuun fysiologiseen hyvän olon tunteeseen. Vaikka minä olenkin tekstin kuvailema perushölkkäpirkko, joka todellakin kuvaa maratoonin synnyttävää tunnetta taivaalliseksi, on silti mielestäni erityisen tärkeää, että jokainen löytää sen oman hyvän olon tunteen liikunnasta, oli se sitten joogan tuoma rauha kehossa ja mielessä tai rankka crossfit-treeni. Kun liikunnasta nauttii, siihen jää helpommin koukkuun. Ja koukkuun jääminen on vain ja ainoastaan hyvä juttu, jos osaa pitää harrastuksen kanssa jalat maassa ja treenata itselleen sopivia määriä. Tällöin liikunta tuo energiaa ja iloa elämään.

Mä olen löytänyt omat juttuni, ja liikunta on säännöllinen osa elämää. Mä tykkään tavoitteista, mä tykkään kestävyysliikunnasta ja mä tykkään haasteista. Mä tykkään myös kovatempoisesta salitreenistä tai crossfit-treenistä. Mä tykkään selkeästi, kun syke pysyy korkealla koko ajan. Mä tykkään kun tulee hiki! Mä tykkään myös liikkua ulkona. Mutta pitääkö mun välillä haastaa itseäni myös mukavuusalueen ulkopuolelle? Ei ehkä pitäisi, mutta kyllä se kannattaa. Mukavuusalueelta poistuminen voi välillä poikia ihan uudenlaisia tuntemuksia. Ehkä se salitreeni ei tänään tunnukaan niin pitkävetiseltä? Ehkä tänään saan sen sali-flow'n päälle? Ehkä arvostan huomista juoksulenkkiä taas enemmän, kun olen käynyt pumppaamassa rautaa välissä?


Onneksi mulla on myös hyviä salitreenikavereita. Tänään olin Tiinuskan kanssa tekemässä hänen suunnittelemaan korkeatempoista salitreeniä SATSilla. Treeni oli ihan napakymppi, sillä hiki virtasi, endorfiinit jylläsivät ja hymy irtosi treenien välissä ja viimeistään treenin jälkeen. Onneksi mun ei tarvitse tylsistyä yksikseen usein salilla, sillä yksin en saa vain vastaavaa kovatempoista salitreeniä aikaiseksi. Viikko sitten tylsistyin todella niiden painojen edessä, kun ei ollut treenikaveria. Tänään mieli ja fiilis oli ihan toista luokkaa! Punttaaminenkin voi olla kivaa, kun tekee sitä omalla parhaalla tyylillä! Ei tarvitse vääntää niitä kolmea erilaista hauiskääntöä, jos ei halua. Ei tarvitse tehdä, koska muutkin tekee tai koska on pakko olla niin fitness. Jokaisesta jutusta kannattaa löytää se oma ilo ja tekemisen meininki. Eikö vaan?

Oletteko te löytäneet oman juttunne, endorfiinikoukkunne? Vai haetteko sitä vielä? Poistutteko helposti mukavuusalueelta? 

28 kommenttia:

  1. Heh, tämä ei varmastikaan sua yllätä, mutta kyllä olen löytänyt omat suuret endorfiinikoukkuni eli juoksun ja ratsastuksen! :) Niitä on välillä kiva höystää muillakin jutuilla, mutta nämä kaksi rakasta harrastusta on ja pysyy! <3 Salitreenaaminen ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta olen hyväksynyt sen aika pitkälti ja todennut, että pumpissa/powerissa saan ihan omiksi tarpeikseni lihaskuntoa pidettyä yllä. Aika harvoin tulee poistuttua mukavuusalueelta, mutta jos siihen on tarvetta niin silloin kyllä. Esim, jos treenaa kohti jotain kisaa ja on tavoitteena parantaa aikaa tms, niin ei auta kuin tehdä osa treeneistä poissa mukavuusalueelta! Mutta yleisesti kyllä pysyn aika mielelläni siellä kivan tekemisen puolella, hehe! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että sulla noi tietyt suosikit on ja pysyy! :) Mun palloiluinto on vähän hiipunut nuoruusvuosista, ehkä eniten siksi, että siinä pitää olla hyvä porukka, missä pelaa. Jeps, hyvät lihaskuntotunnit on kyllä meidän ei-salifriikkien onni, koska jos ei ole suuria lihaskasvutavoitteita,
      riittävät ne yleensä mainiosti :) Ja totta, joskus pitää poistua mukavuusalueelta, jos treenaa kohti uusia tavoitteita!

      Poista
  2. Toinen perushölkkäpirkko täällä hei! :D Juoksun lisäksi toinen endorfiinipöllyn aiheuttaja on agility. Ja ihan samanlaisia ajatuksia mullakin salitreenistä. Tai oikeammin noista sarjatauoista.

    Mutta onneksi sulla on tuo salikaveri! Auttaa varmasti tosi paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, että sullakin on juoksun lisäksi toinenkin endorfiinikoukku! Agility on varmasti ihan huippua puuhaa yhdessä sun karvaturrien kanssa :D Joo, sarjatauot, huoooh.. onneksi sitten on näitä kaverin kanssa tehtäviä nopeatempisia treenejä, joissa ei paljon taukoja pidellä, paitsi silloin, kun pitää keräillä itseään lattialta :D

      Poista
  3. Mä en kans oo mikään salitreenaaja. Saan käytyä sen kerran viikkoon kun on kaverin kanssa treffit, mut yksin helposti jää väliin ja teen mieluummin jotain muuta, meen vaikka poweriin. En myöskään jaksa siellä koko päivää veivata, vaan teen nopeen ja tehokkaan koko kropan treenin ja sit pois. Nautin kyllä kun joudun laittaa itteni vähän äärirajoille rankassa salitreenissä, mut kyl ne mun parhaat kicksit tulee juostessa ja spinnissä. Mut mennään joku kerta yhessä sit syksymmällä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toi on hyvä, että on kaveri, jonka kanssa mennä sinne salille. Muutoin jää helposti välistä tai lähtee mieluummin lenkille ;) Hei joo, samaa mieltä: Jo tunnissa tai 45 minuutissa saa loistavan treenin aikaiseksi, pidemmät treenit on aika nounou! Aika samoja ajatuksia meillä on siis salitreenistä: on se tunne ja tärinä sit kiva, kun sen saa aikaiseksi!

      Mennään ihmeessä yhessä, sit vaikka lokakuussa ;)

      Poista
    2. Me ollaan tehty paljon sellasia treenejä joissa menee puolisen tuntia ja sit tietty lämmöt päälle. Mun pisin salitreeni oli varmaan 50 minsaa kun tehtiin yläkroppaa ja toi siis pelkkään siihen salitreeniin eli yli tunti meni yhteensä. Mut siinä oli tosiaan myös tauot sarjojen välissä. Kiertoharjottelu on kivaa, ku tehdään putkeen aina koko kierros ja vasta kierrosten välissä pieni tauko ennen seuraavaa ;)

      Poista
    3. Joo, kiertoharjoittelut on nopeita ja tehokkaita. Me tehtiin eilen Tiinan suunnittelema treeni, jossa oli aina liikepari, jotka tehtiin kolmesti. Jokaisen liikeparin lyhyt tauko, ja koko liikepatterin jälkeen noin parin minuutin tauko ja välineiden vaihto. Oli kyllä superhyvä treeni ;)

      Poista
    4. Mun saliohjelma on kans vastaava :) tykkään :)

      Poista
  4. Mä käyn salilla neljä kertaa viikossa ja ehkä mulla ne kiksit treenistä tulee vähän jälkikäteen, kun on käynyt suihkussa ja syönyt treenin päälle. Se väsymys mikä lihaksissa on siinä vaiheessa, on se paras tunne, ehkä treenin aikana ei mitään ihmeempiä fiiliksiä tule (paitsi tietty noin yleisesti ottaen on vaan kiva treenata :)) Juoksussa on vähän sama, parhaat fiilikset tulevat usein lenkin jälkeen, paitsi tietysti jos on oikein kevyt askel ja kulkee hyvin, niin se tietysti tuntuu hyvältä ihan siinä hetkessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oot löytänyt onnen liikunnasta, vaikka se tuleekin sitten jälkeenpäin. Se on kyllä palkitseva tunne, kun suihkussa voi miettiä, että "olipas hyvä treeni" ja tuntea sen kropassa. :) Mulla vaan pää on sellainen, että tarvitsen tiukemmin sen koukun jo siinä treenin aikana... siksi mulle sopii sellaiset, joissa syke on tasaisesti korkealla. Salillakin tykkään tehdä isoja ja kuormittavia liikkeitä, niin pysyy hiki päällä ;)

      Tuollainen kuvaamasi juoksuflow on kyllä paras fiilis ikinä. <3

      Poista
  5. Onko sulla ollut salilla mukana ohjelma jonka mukaan treenaat? Jos ei niin se on vähän kuin laittaisi kengät jalkaan ja lähtisi juoksemaan mutta ei tiedä kauanko, minne tai millä vauhdilla. Joillakin toimii mutta suurin osa varmaan haluaa tietää jo etukäteen mennäänkö asfaltilla pari kilsaa täysillä vai kymmeniä kilometrejä mäkisessä maastossa hitaasti.

    Ota joku ohjelma haltuun niin ei tarvitse katsella kelloa ja miettiä kauanko on jo tehnyt tai mitä tekisi seuraavaksi, seuraa vaan paperilta listaa ja tekee sen mukaan. Itse en katso koskaan palautusaikoja sarjojen välillä kellosta vaan jatkan heti kun pystyn.

    Mutta tottahan sekin on ettei kaikki sovi kaikille. Toisaalta salillakin voi treenata monella tapaa, kiertoharjoittelu on erinomaista lihasvoimaharjoittelua meille juoksijoille joten tee ihmeessä sitä jos siitä tulee hyvä mieli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kyllä aina ennen treeniä suunnittelen, mitä teen, mutta en kirjoita niitä paperille. Se on kyllä huono, koska helposti sit alan soveltamaan ja jättämään liikkeitä välistä tai tekemään ihan muuta, jos joku haluttu väline on vaikka varattu. :D Tiedostan tän ohjelma-asian, mut mitään valmista en halua, koska se vasta puuduttaiskin, jos joka kerta pitäisi tehdä samoja asioita! Crossfit-salilla käyminen sopis tän asian puolesta mulle tosi hyvin.

      Mä lähden usein tekemään toista sarjaa liian lyhyen tauon jälkeen, ja sit en oikeesti jaksakaan niin hyvin. Mutta onneks voi tehdä kiertoharjoitteluita tai patteritreenejä, niistä mä tykkään jo eri tavalla ;) Tulee hiki ja silleen!

      Poista
  6. En itsekään oli mikään punttimimmi, mutta kyllähän se selkeästi motivoi kun on jokin ohjelma jota toteuttaa. Mutta edelleen huomaan, että salilla treenaaminen vaatii totuttelua koko vuoden kestäneen kestävyyspainotteisen urheilun jälkeen. :) Treenikaverin tsemppi on kyllä todellakin tarpeen ja yhdessä treenit ovat paljon mielekkäämpiä.

    Ajattelin kuntosalilla kokeilla sellaisia crossfit-henkisiä tunteja, kunhan saan vähän totuteltua kroppaa taas voimatreeninkin pariin. :)

    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Millainen ohjelma sulla on? Onko joku tehnyt sen sulle? Salitreeni on kyllä suurta totuttelua. Onneksi maratonin jälkeen pääsen pumppaamaan jalkojakin enemmän, siitä tykkään!

      Crossfit-henkiset tunnit on jees. Meidän oma Crosstraining on kyllä ihan huippu :)

      Poista
    2. Kolmijakoinen ohjelma, joka me tehtiin yhdessä kaverin kanssa. :)

      Poista
    3. Oho, Satusta tulee kunnon bodaaja :D Onko tarkoitus käydä kolmesti viikossa salilla?

      Poista
  7. Itsellä on vähän sama ongelma sekä salillakäynnin, että perus juoksemisen suhteen. Paljon mielummin tekee jotain pallon, mailan, kartan ja muiden kanssa. Mutta kun juoksukuntoa kasvattaa parhaiten juoksemalla, on sitä pitänyt ottaa mukaan. Sama koskee salia, lihaskunto kasvaa parhaiten salilla. Siispä oon käyny salilla 1-3 kertaa viikossa ja myös miettinyt mitä teen milloinkin. Nuo mun lajit tietysti on pitkälti jalkoihin perustuvia niin jalkoja varmasti pitäisi tehdä, mutta salilla menee niin helposti tukkoon, että palautumisessa menee lähes viikko! Silloin ei seuraavien juoksutreenien vaikutus ole optimaalisin. Siksi salilla pääpaino onkin ollu keskivartalossa (mikä on tärkeä myös juoksussa), mutta myös yläkropassa. En sitten tiedä mikä ois paras ohjelma toteuttaa. Koko vartalon treeni kerralla vai vähän jaoteltu? Nyt olen jakanut, jotta jaloille tulisi yksi selkeästi voimapainoitteinen harjoitus ja toisella kertaa yläkroppaa enempi. Ja joka kerta toki keskivartaloharjoitteita. Yläkropalle olenkin sitten koittanut ottaa tehokkaita liikkeitä, kuten leuanvetoa, penkkiä, rinnallevetoa ja pään ylivetoa, jonka bongasin sopivan hiihtäjille:P Hauiskäännöt on jääny vähemmälle...

    Onko muuten muilla tähän sanoa kommenttia, jos joku lukija bongaa, että mikä olisi sopivin treenimuoto salilla enemmän kestävyyspuolen kuntoilijalle?

    Ja joo, itsellä kanssa välillä tulee tylsyys etenkin salin alkuvaiheessa, mutta lopuksi ei aina maltakaan lähteä pois, kun tunti on täynnä. Sitten on sopivan hyvä olotila jatkaa ja tehdä vielä vähän lisää... Eikö sitten oo tarpeeksi tehokasta ollu vai mitä...:D
    -Heikki-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää pohdintaa, Heikki! :) On kyllä totta, että lihaskuntoa saa kasvatettua kunnolla vain salin puolella, ja lihaskunto ei oo kyllä haitaksi muihin lajeihin, kunhan pitää painot maltillisina ja tekee vain muutaman kerran maksimissaan viikossa. Mulla on sama ongelma jalkojen kanssa, etten voi tälleen juoksukaudella ainakaan niitä kovin treenata salilla, koska sit on ihan tukossa. Oon huomannut, että yhellä jalalla tehtävät liikkeet (askelkyykyt, askellukset laatikolle yms.) eivät jumita niin pahasti. Toisaalta syväkyykyt auttaa samalla myös lantion liikkuvuuteen, joten niitäkin on hyvä tehdä.

      Mä luulen, että sulla on ihan hyvä jako. Voisitko tehdä toisella kertaa koko kropan painottaen jalkoihin, ja toisella kertaa enemmän yläkroppaa?! keskikroppaa on hyvä treenata pari kertaa viikossa. Noi liikkeet on tosi hyviä, mitä teet. Itekin suosin kokonaisvaltaisia liikkeitä. Mutta mikä on päänyliveto? ;)

      Poista
    2. Näinhän se on, monet liikkeet ois hyviä, mutta... :D Itse olen ajatellut tosiaan nyt talvella tehdä sen yhden selkeän salitreenin jaloille ja toisen yläkropalle:) Pyrin siihen ettei menis tukkoon ja koitan ajoittaa treenin silleen, että muut jalkatreenit ois tehty jo siltä viikolta, että haittas mahdollisimman vähän. Ja sit korvata pyöräilyllä jonkun harjoitteen, ainakin ennen lumia. Ja ehkä vielä niin että kovempia painoja vähän harvemmin, koska ne sitä tukkoisuutta eniten aiheuttaa :D Ja useemmin sit vähän kevyemmillä painoilla.

      Päänyliveto tai pelkkä yliveto on... Tässä suoraan kopioitu teksti, niin ei tule puhuttua väärin. "Asetu penkille siten, että jalat ovat maassa ja kädet suorina ylhäällä tanko käsissä. Laske kädet taakse pään yli ihan alas. Veto tapahtuu kyljillä. Vedä paino takaisin ylös suorille käsille. Liike on tasatyöntömäinen ja kutkuttaa ojentajia ja kylkiä." Mutta kun tuossa ei kerrota miten suorassa käsien pitää pysyä pään takana...Mulla ainakin käy vahvasti ojentajiin, vaikka toivoin enempi myös kylkiin ottavan. Samalla tavalla kuin jos tangon laskis otsaan ja punnertas ylös, kuten ojentajaliikkeessä :)

      Poista
    3. Jeps, hyvältä kuulostaa sun suunnitelmat! :)

      Ja kiitos, nyt selvensi, mikä on päänyliveto. Täytyypi katsoa, jos joskus uskaltaisi kokeilla ;)

      Poista
  8. Mulla ei myöskään salitreeni mee sinne ykköseks ja välillä salilla meinaa aika käydä pitkäks. Asiaa vois tietty auttaa, et ois joku ohjelma minkä mukaan tekis ja varmaan sais enemmän itestään irti sillon :) Joskus kyllä tulee tehtyä hyviäkin salitreenejä ja niistä jää hyvä fiilis, mut tykkään silti enemmän lihaskuntotunneista ja saan niistä enemmän irti. Endorfiiniryöppyjä mulle tulee sählystä ja ryhmäliikuntatunneista, missä hiki irtoaa kunnolla, ainaki spinning ja Energy-tunnit menee tähän sarjaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta - kyllä ohjelmasta olis paljon apua, kun ainakin tietäisi, mitä tekisi. Itse vaan tylsistyn ohjelmiinkin helposti. Mulla on sama juttu, että joskus saan jopa yksinkin tehtyä ihan hyvän treenin, mutta viimeksi kun olin maanantai-iltapäivällä tekemässä treeniä, olin väsynyt treenatessa ja sen jälkeen - aivan surkea treeni. :D Energyssä kävin joskus vuonna nakki säännöllisesti - tänä syksynä vois taas piiiiitkästä aikaa käydä! ;)

      Poista
  9. Äääääh, mun kännykällä naputtama kommentti hävisi taivaan tuuliin, kun verkko pätkäisi junassa :/ mutta siis kiva, että tykkäsit ohjelmasta ja ps.siitä on tulossa vielä vähän raskaampi versio, kun vaihdetaan hiihdot burbeeseen ;) Sanon ne loput asiat mitä tästä hävisi sit ens viikolla kun nähdään! Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun sun komentti hävisi :( Sun on pakko kertoa kaikki ajatukset vielä kun nähdään!

      Jee, raskaampi versio, tosi jees ;)

      Kiitos, toivottavasti sullakin oli hyvä viikonloppu <3

      Poista
  10. Todella hyvä kirjoitus ja moni juttu oli kuin mun omasta päästäni! Itsekin tylsistyn kuoliaaksi salitreenin parissa, ja aina silloin tällöin yritän aloittaa, mutta huomaan ettei se siitä kivemmaksi muutu. Tykkään käydä rankoilla sisäpyöräilytunneilla, käyn juoksemassa ja kahvakuulailemassa + kaikenlaista sekalaista urheilunäpertelyä. Voisi sanoa, että viimeksi ylitin oman mukavuusalueeni, kun kävin kokeilemassa mulle uutta tuntia, jossa on steppilaudalle askellusta, kiivasta hyppelyä ja jonkun verran askellusta lattialla sekoitettuna lihaskunto-osuuksiin. Olen aina arastellut step-aerobic -henkisiä tunteja tai tunteja joissa on vähänkin jotain askelkuvioita. Mutta kas kummaa, vaikka olin ekalla kerralla aika pihalla askelluksista niin hurjan kivaa se oli. Ja rankkaa. Ja hikistä. Ja näin mä löysin uuden oman juttuni. Tosin vieläkin aina vähän jännittää, jos on sijainen vakkaritunnilla tai vaihtuu ohjelma että nytkö en enää selviä, mutta aina sitä jotenkin pääsee jyvälle :) Aiemmin mua on myös hirveästi hirvittänyt että jos en pysy tahdissa, ja nyt on asenne niin että "mitä välii, kyllä mä opin kun käyn jatkossakin".

    -Jansu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtavaa, että oot uskaltanut poistua mukavuus alueelta, ja löytänyt sitä kautta uuden oman juttusi! Muakin jännittää joka kerta mennä suunnistamaan, koska ikinä ei voi olla varma, miten tänään selviytyy radasta, mutta kun pääsen metsään, jännitys katoaa ja homma kyllä etenee, ainakin jotenkin ;) Hyvä, että sulla on kuitenkin kahvakuulaa ja muuta lihaskuntoakin, että ei kai sitä väkisin tarvitse salilla käydä, jos peruslihaskuntoa voi tehdä miellyttävämmälläkin tavalla! ;)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)