tiistai 4. maaliskuuta 2014

Iloitse suorituksistasi!

Meillä suomalaisilla on tapana vähätellä. "En mä nyt niin paljon treenaa, kuhan vähän omaksi ilokseni..." on kommentti, kun joku hämmästelee treenejäsi vaikka maratonille. "Äh, en mä kyllä ole vielä mikään kovin hyvä salilla" tai "Ei se mun juoksuvauhti nyt niin kovaa ole" ovat myöskin tuttuja kommentteja monen suusta. Mä en tiedä mistä se vähättely ja ujostelukin tulee, kun on puhe omista treenitavoista tai fiiliksistä. Pelätäänkö me sitä, että saadaan tuomitseva kommentti omista tavoistamme vai pelkäämmekö epäonnistuvamme? Olen ajatellut monesti ihmisten taatusti miettivän, että minunkin "pitäisi" juosta maraton kovempaa kuin mitä sen olen tehnyt, kun olen kertonut treenanneeni siihen keskimäärin noin 40-55km viikossa juoksua koko kevään kovien viikkojen aikana. No ihan sama, mitä muut ajattelee! Me ollaan yksilöitä, ja meillä on oma keho, josta kantaa huolta ja jonka rajat ja vaatimukset tiedämme itse parhaiten. Ei ole kenenkään muun asia, miten joku toinen toimii. Vertailulla ei ole mitään muuta, kuin huonoja vaikutuksia. Ime siis ympäriltä ne positiiviset kommentit, ja jätä negatiivist voivottelut omaan nojaan. Toki aina voi ottaa vinkkejä vastaan, mutta loppujen lopuksi me itse tiedämme, mikä omalle keholle on parhaaksi. Ei kukaan muu tiedä, miltä juuri minun tai sinun kehossa tuntuu olla.


 Usein me unohdetaan kokonaan iloita siitä, että ylipäätään pystytään liikkumaan! Ei se ole kaikille mahdollista tai mitenkään itsestäänselvyys.. puhumattakaan siitä, että kunto on niin hyvä, että se parantaa arkipäivän touhuja. Itse huomaan aina konkreettisemmin esimerkiksi lomareissuilla, kuinka ihanaa on, että on hyvä kunto. Toissa vuonna Norjassa kaikki seuralaiset eivät jaksaneet kävellä vesiputousten äärelle, vaan tyytyivät maisemiin ikkunoista ihailuun. Itse taas innoissani kävelen kohteiden luo. Tai miten nuo vaellus- tai pyöräilylomat? Ei ole kaikkien juttu nekään. Ihan unohdan välillä nämä pikku asiat, kuinka kiitollinen pitäisi olla oman kehon toimivuudesta ja kunnosta. Mulle juostu lenkki on aina nautinto, vaikka en aina muistakaan iloita siitä tarpeeksi. Joskus jopa myöhemmin alan miettimään, miksi juoksin niin hitaasti tai miksen juossut pidempään. Eikö pääasia ole se, että ylipäätään juoksin?! Sain itseni vähän väsyneenäkin liikkeelle, ja tuntia, paria myöhemmin palasin kotiin hymy kasvoilla ja mieli virkeänä. Oikeasti, se on hymyn paikka, kun edes lähtee sinne ulos tai salille! Unhoda murheet, ja mene fiiliksen mukaan! Nauti liikunnallisuudesta!


Älä tuomitse itseäsi siitä, että "tällä viikolla tuli liikuttua vain kolme kertaa, vaikka tähtäsin viiteen", vaan iloitse niistä kolmestakin kerrasta. Kolme on aina parempi kuin nolla. Ole yhtä ylpeä siitä omasta juoksuvauhdistasi, jopa yhtä ylpeä kuin Mo Farah 10 kilsan olympiakullan jälkeen. Välillä on hyvä haastaa itseään tekemään jotain paremmin tai enemmän kuin ennen, mutta aina ei keho näistä haasteista tykkää tai pää ei niitä kestä. Tavallisesti liikunnan tulisi kuitenkin olla mukava ja iloinen harrastus, eikö?!

Tänään mä iloitsen siitä, kuinka hienosti olen liikkunut viime aikoina. Tuntimäärällisesti minun tekemiseni eivät päätä huimaa, mutta oikeastaan itselleni noin 8 tuntia liikuntaa on aivan maksimaalinen suoritus. Ehkä jos olisin lomalla, voisin harrastaa enemmän, ja joskus satunnaisilla viikoilla myöskin, mutta ei mun keho eikä kyllä pääkään kestä enempää liikuntaa. Silloin siitä katoaa se hohto ja ilo. Nyt jaksan olla iloinen jokaisen treenin jälkeen ja nautin jokaisesta treenistä. Varsinkin nyt, kun treeniviikkoni ovat monipuolisia. Tykkään.


Jos treeniviikkoni sisältää spinningiä, crossfit-treeniä, juoksua, joogaa, uintia ja bodybalancea, niin en voi olla muuta kuin tyytyväinen itseeni. Mä olen niin saavuttanut sen oman tavoitteen, jonka olen itselleni luonut, kun asetin haasteen triathlonista. Ainakin mä olen todella motivoitunut treenaamisesta. Eilisen palauttelulenkin jälkeen pääsin tänään tositoimiin, kun tein ihanan yhdistelmätreenin: 50 minuuttia spinningiä ja 30 minuuttia juoksua juoksumatolla. Oli kyllä ilo mennä saunaan treenin jälkeen! 

Vähätteletkö sinä omia tekemisiä vai oletko niistä ylpeä? Muistatko iloita jokaisen treenin jälkeen? Mistä asiasta sinä olet viimeksi ollut ylpeä itsessäsi?

Ps. Kuvat ovat sunnuntaiselta lenkiltä maalla. Olen iloinen, kun tossu nousi kivasti, oli raikas juoksusää ja mieli oli ihan pilvissä lenkin aikana ja varsinkin sen jälkeen!

20 kommenttia:

  1. No helposti sitä tulee vähäteltyä! Muutenkin kun jos sanon käyväni salilla 4 kertaa viikossa niin lisäkysymyksenä saattaa tulla, että mitä sä tavoittelet? Sitten jotain soperran, että no olisihan se kiva saada lihasta kroppaan ja muutenkin tykkään käydä salilla! Helpointa on vastata, koska se on kivaa! Jotenkin tuntuu nololta myöntää se kropan muokkaamisen haave, kun oon tällainen luipero :D

    Juoksun suhteen taas välillä tuntuu hassulta sanoa harrastavansa juoksua, kun maksimissaan juoksen 2 kertaa viikossa. Toisaalta, mitä sitten? Mä oon hyvin kehittynyt juoksussa ja mikä tärkeintä, mä nautin siitä!

    Oon vihdoin ja viimein opetellut siihen, että jos esim. salilla joku liike ei suju niin se ei tarkoita, että koko treeni oli huono. Ja että energiat ja voimat voi oikeasti vaihdella ! Joskus on raskaampaa ja joskus taas kaikki tuntuu tosi helpolta!

    Juoksussa mulla on suurimmaks osaks ajatuksena, et kunhan pääsen hyvin perille niin lenkki on hyvä :) Toki välillä ne omat vauhdit mietityttää, mutta viime viikon reippaammasta pitkästä lenkistä tajusin ettei se aerobinen kunto ole välttämättä tässä huonontunut vaan nyt vaan talvella tulee juostua hitaammin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, nytkin vähättelit itteäs, kun sanoit itteäs luiperoks! Et sä ole luipero, vaan kyllä sä voit ihan hyvin sanoa, että käyt salilla kropan muokkaamisen vuoksi! Sähän oot muuttunut vuodessa ihan hurjasti! :)

      No kaks kertaa viikossa on kyllä harrastus, tai vaikka kerran viikossa!

      Ja hyvä, että oot oppinut armollisemmaksi itelles salilla. Ei tosiaan ole treeni pilalla, jos joku liike ei suju. Eihän juoksukaan joka päivä suju yhtä hyvin. ;)

      Poista
  2. Tästä asiastahan on ollut nyt yhdessä jos toisessakin blogissa puhetta. Siis kun mikään ei oikein enää tunu riittävän ja sitten tunnetaan itsensä jotenkin huonoksi ihmiseksi. Toi on todella valitettavaa, että näin on. Että aina pitäis olla jotain enemmän. Toisaalta ymmärrän hyvin, kun se tunne elää myös mussa niin vahvasti. En vähätele suorituksiani vähättelemisen ilosta tai siksi, että pelkäisin kertoa, mitä olen tehnyt. Vähättelen niitä siksi, että musta ihan oikeasti tuntuu siltä.

    Just noinhan sen pitäisi mennä, kuten kirjoitit. Että keskityttäisiin positiivisiin juttuihin (liikuin kolme kertaa) niiden negatiivisten (pidin neljä lepopäivää) sijaan. Todella hienoa, että kykenet ajattelemaan noin! :) Mulla, ja monella muulla, tässä on vielä opettelemista. :) Mun ainakin tarvitsee tehdä tosi paljon töitä pään sisällä, että pystyn tuohon ajatteluun, kun oma luonne ja historia tukevat juuri tuota "aina pitää olla enemmän -ajattelua".

    Kiitos siis muistutuksesta, opetellaan. :) Ihanaa, että sulla on noin järkevä suhde liikuntaan! Selvästi menet puhtaasti ilon, etkä suorittamisen kautta. Ihailen sun asennettasi! :) Valitettavan usein se suoritamisen maku näkyy nykyään niin blogeissa kuin ihan live-elämässäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, niin on, ja tahdoin tuoda oman vähän positiivisemman näkökannan tähän asiaan esille. Mä oon kans taistellut aikoinaan noiden asioiden seassa, mutta nykyisin kun liikunta on mulle kaikkea muuta, kuin ulkonäöllinen asia, niin olen oppinut nauttimaan treenistä ihan eri tavalla! :)

      Höh, Suvi, harmi, että susta tuntuu vähältä sun tekemiset. Ole iloinen jokaisesta asiasta, mitä pääset tekemään, jookos? :) Kyllä säkin opit! Joskus less is more.. varsinkin, jos tekee sen laadukkaasti!!

      Mut opettelua tää elämä on! Pitkä oppimatka! :) Kiitos sanoistasi! Toivottavasti saan jatkossakin välitettyä tätä liikkumisen iloa teille ihanille lukijoilleni!

      Poista
    2. Yritetään olla, mutta ei se helppoa ole. :) Sitä omaa luonnettaan on vaan kohtalaisen hankalaa muuttaa. Mut ei mahdotonta. Kai.

      Tarkennan vielä, että en mäkään kyllä liiku ulkonäön vuoksi. Siltä olen sentään säästynyt, enkä ole joutunut asiasta ahdistumaan. :) Lähinnä tulee vaan laiska olo, jos ei pääse liikkumaan tai se on omasta mielestä liian kevyttä.

      Tästäkin asiasta sais vaikka kuinka paljon tekstiä aikaiseksi, mutta jätetään nyt tähän. Piti vaan puuttua tuohon ulkonäköjuttuun, kun se on nyt niin pinnalla. Varmaan kuitenkin enemmän siellä sali-ihmisten piireissä. Itse kuitenkin koen itseni kestävyysurheilijaksi ja eihän sitä nyt ulkonäön takia tehdä. :) Tai ei musta maratoonaron kroppa mitenkään erityisen kaunis ole. :D

      Sori sekava kommentti, pitkän työuoron päätteeksi ei nyt irtoa parempaa. :D

      Poista
    3. Jeps, en ajatellutkaan, että sä just painit ulkonäköpaineiden kanssa, mutta tahdoin sanoa siis, etten mäkään. Kun monissa blogeissa näkee. Ja juu, onhan se salittajien juttuja enemmän... juoksu ei varsinaisesti tee ihmisestä kauniimpää ainakaan ;)

      Ymmärsin kyllä pointtisi! <3

      Poista
  3. Moikka! Usein luen,mutta en oo kommentoinu aiemmin.
    Mutta joo, liian usein tulee vähäteltyä omia suorituksiaan, vaikka oikeesti olis syytä olla ylpeä. Ja juurikin jo edes siitä, että on saanu ittensä ylös sohvalta, vaikka ei olis yhtään huvittanut. Mä oon kyllä iloinnu hyvän treenin jälkeen, mut just noissa tilanteissa, ku joku kehuu kuin paljon treenaan tai miten on kunto kasvanu, ni usein sit tulee vaan vähäteltyä kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, ihanaa, kun kommentoit! :) Ne on tän bloggaamisen suola!

      Ehkä se on meille suomalaisille sellainen luonteenomainen juttu, että tulee heposti vähäteltyä toisille tekemisiä. Ei me oikein osata ottaa positiivista palautetta vastaan! Vaatteissa sama juttu, kun joku kehuu uutta paitaasi, niin me vastaamme yleensä "noo, tämä on tällainen alelöytö.." tai "tää on vaan hooetämmästä..." eikä niin että "noi hei eiks ookkin makee, sopii mulle tosi hyvin!"...

      Poista
    2. Mun oli, varsinkin aluksi ja vieläkin joskus, myös jotenkin tosi vaikea sanoa itteäni juoksijaksi, koska mä en esim juokse kymppiä tuntiin. Edelleenkin merkkaan lenkkini HeiaHeiaan lenkkeilynä, en juoksuna (paitsi puolikkaan merkkasin juoksuksi). Ihan hölmöä :)

      Poista
    3. Voi eiii! Nyt kyllä jatkossa laitat sen juoksuksi!, ja lopetat tuon hölmöilyn Ei se nopeus, vaan se matka, eikö ;) Jokaisella on oikeus tuntea itsensä juoksijaksi!

      Poista
  4. JES! Hyvä Hanna! Eiköhän justiisa keskitytä tässä elämässä niihin positiiviseen seikkoihin. Mä ainakin ajattelen, että oot niin mahdottoman monipuolinen pakkaus, että huh! Saat todellkakin olla ylpeä omista saavutuksista ja myös tästä blogistasi, jossa jaat meille muille viisaita ohjeita, vinkkejä ja ideoita. Minä oon niin useesti saanut inspiraatiota näistä teksteistä!

    Ja siispä, tämän postauksen päätteeksi uskallan siisa sanoa, että olen superylpeä tämän päivän treenistäni!! Käytiin salilla, tehtiin jalkoihin painottuvaa treeniä / maastaveto,askelkyykkykävely ja jalkaprässi, jonka päätteeksi 10 minuutin treeni WOD:na; ;) 10ojentajapunnerus, 20 vatsaa, 10 boxihyppyä. Lopuksi juoksusetti,4 x 1 minuutin vetoja, vauhtia kokoajan lisäen. KIITOS. Oli hyvä treeni! Positiivista oli, että sai juoksussakin itsestä irti, vaikka oli hapottanut jalat treenissäkin jo. JEIJ!! Suosittelen samanmoista reeniä. Oli kivvaa=)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. JES! Kiitos Satu, oot kyllä sellainen inspiraatiopakkaus säkin! Kiitos kehusanoista, tässä ihan punastuu ;)

      ja vau, mikä treeni sulla on ollut!! Saitko nyt tuntuman jalkoihin kunnolla? Noi wodit on kyllä kätsyjä lopputreenejä!! Tosi hyvä setti, täytyypi kokeilla itekin! :) Teitkö tuon juoksusetin vasta tuon 10 minuutin treenin jälkeen erikseen? :)

      Poista
    2. Tein loppuun juoksusetin. Alkuun tuntui jalat tukkoiselta, mutta parin minuutin jälkeen askel alkoi taas luistaa. Oli kyllä jalat mukavan rasittuneet:)

      Poista
    3. Huh, uuuskon! Pitääpi kokeilla! ;) Hyvä että sait jalkoihin tuntumaa!

      Poista
  5. Ei voi muuta sanoa ku että täyttä asiaa. Iso peukku. Noin sen pitää mennäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos gnirom! :) Uskon, että sulla on ihan yhtä hyvä suhtautuminen liikuntaan!

      Poista
  6. Ja ylpeä olin ehdottomasti viikonloppuna hiihdetyistä elämäni pisimmistä hiihtolenkeistä, 27 ja 28km :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja heeeeiii, todellakin oot ylpeä! Ihan tosi mahtavat lenkit!! Itekin haaveilin samanmoisista lenkeistä, mutta lunta ei oo juuri ollut.. eipä paljon innosta kiertää noita kilsan, parin lenkuroita, kun maisemien vaihtuminen olis se juttu! :)

      Mut ens talvena varmaan tulee lähettyä lappiin ;)

      Poista
    2. Sinne!! Mielettömiä maisemia!! <3

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)