sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Luisteluhiihto - Uuden oppimisen iloa

Kuten te lukijat hyvin tiedätte, olen kova tyttö innostumaan kaikesta liikuntaan liittyvästä. Mun sisälläni taitaa asua pieni seikkailija, joka janoaa koko ajan uusia kokemuksia ja elämyksiä. Tykkään haastaa itseäni uusien lajien parissa, ja usein löydän itsestäni uusia puolia mennessäni epämukavuusalueelle uuden lajin parissa. Suurin syy kuitenkin heittäytymisessä uusien lajien pyörteisiin löytyy niistä fiiliksistä, jotka uuden oppiminen saa aikaan. Mä olen sitä mieltä että todellakin myös aikuisiällä voi oppia uusia taitoja ja löytää myös itsestään uusia vahvuuksia.

Mä innostuin hiihdosta kolme vuotta sitten. Kokeilin serkkuni suksia, ja sitten tulikin tarve ostaa omat sukset, sillä halusin talveksi toisen lajin juoksun rinnalle. Juoksu on ennen kaikkea helppo ja mukava laji, jota voi harrastaa koska vain, mutta itse kaipaan sen rinnalle muita lajeja. Kaipaan ulkoilmaa, koska työpäivien jälkeen usein tekee mieli lähteä raittiiseen ilmaan sisäilman sijaan. Hiihtoa tykkäsin harrastaa lapsena, ja muistankin tehneeni isäni kanssa hiihtoretkiä laavulle järven jäällä. Koulussakin hiihdettiin, mutta silloin jo monilla luokkakavereilla oli uutuuden kiiltävät sukset, joten tunsin jääväni jälkeen omilla vanhoilla suksillani. Hiihto ei innostanut enää niin paljon ja koululiikunnan jälkeen en muista hiihtäneeni enää koskaan. Ennen kuin muutama vuosi sitten, kun kokeilin hiihtoa uudelleen.



Päädyin ostamaan itselleni perinteisen hiihtotavan pitopohjasukset, joilla kaupunkilaisen on helppo lähteä ladulle säällä kuin säällä. Optigrip-pitopohjasukseni ovat palvelleet ihan hyvin. Välillä ne toimivat erittäin hyvin ja hiihto sujuu hienosti. Välillä taas hiihto ei meinaa sujua ollenkaan ja tuntuu ettei ole pitoa eikä luistoa. Mä en ole kuitenkaan lannistunut, vaan hiihto on ollut mulle mukavaa rentoa liikuntaa. Liikuntaa, jossa mun ei tarvitse yhtään katsoa kellosta kilometrivauhteja tai voivotella, kuinka kaikki menee mun ohi. Olen täysin iloinnut siitä, että ylipäätään olen päässyt ladulle asti ja nauttinut kivasta ulkoilusta rennolla mielellä. Kehitystäkin on taatusti tullut, ja välillä huomaan potkun olevan oikeanlainen ja pitävä. Kaikki vika ei todellakaan ole suksissa, jos hiihto ei suju. Viime keväänä hiihdin upeissa auringonlaskuissa Paloheinän peltoladuilla peräti 150 kilometriä ja opin nauttimaan hiihdosta. Opin luottamaan suksiin, opin etten kaadu, vaikka latu katoaa äkillisesti. Opin senkin, että ei sillä oikeastaan ole väliä, vaikka joskus kaatuukin. Opin myös sen, että laduilla on tilaa meille kaikentasoisille.

Tänä vuonna olen alkanut janoaa lisää taitoja. Pertsailu on aika ajoin tuntunut jopa vähän ankealta, kun katsoo luisteluhiihtelijöiden menoa viereisillä baanoilla. Osittain tämä on varmasti johtunut huonosta talvesta täällä etelässä, sillä luonnonlatuja ei ole juuri ollut. Pertsaa kun nimenomaan olisi kiva hiihdellä melko tasaisilla, aurinkoisilla laduilla eikä tykitetyllä ladulla koko ajan ylämäkeä kivuten. Aloittelijana ylämäkitekniikka ei oikein riitä perinteisessä hiihtotavassa mukavaan etenemiseen. Luisteluhiihdossa mäkien meneminen on näyttänyt vaivattomammalta, varsinkin jos kyse on vain loivasta mäestä. Päätin, että aion ottaa selvää, onko luisteluhiihto mua varten. Varasin itselleni paikan ja vuokrasukset Suomen ladun järjestämälle luisteluhiihtokurssille. Olin viime vuonna heidän pertsan kurssilla, joten tiesin tunnin kurssilta saavani hyvät lähtökohdat luisteluhiihdon kokeilemiseen. Kurssilla käytiin luisteluhiihdon perusteet läpi, ja jo tunnissa tuntui, että meno ei enää ollut niin huteraa kuin alussa. Eikä ihmekään jos meno on huteraa, kun pitää ensimmäistä kertaa luistelusuksia jalassa.



Eilen, Suomen luonnon päivänä, päätin mennä tekemään ihan ensimmäisen luisteluhiihtolenkkini Turun Nunnavuoreen. Vuokrasin Impivaaran suksivuokraamosta luistelusukset alleni käsittämättömään viiden (5!!) euron hintaan. Helsingissä kun suksien vuokraamisen kertahinta on vähintään nelinkertainen, tuntui vitosen maksu pilkkahinnalta. Olin kuitenkin tyytyväinen ja sain hyvät varusteet käyttöön. Lähdin isäni kanssa hiihtämään 2,7 kilometrin lenkkiä. Aluksi meno oli melko hapuilevaa, mutta pikkuhiljaa alkoi tasapaino löytyä. Hiihdimme yhdessä ensimmäisen kierroksen, jonka jälkeen iskän selkä loittoni ja minä jäin oman onneni nojaan. Turussa latuprofiili on mieluinen; aluksi ylämäkeä jyrkästikin, mutta koko ajan hiihdettävän jyrkästi, jonka jälkeen mukavaa kumpuilevaa maastoa, loivaa ylä- ja alamäkeä ja loppu on tasainen. Löysin jo ensimmäisellä hiihtolenkilläni hiihtoflow-tilan, ja välillä hiihto sujui kevyesti ja sujuvasti. Olin enemmän kuin tyytyväinen, että jo ensimmäisellä lenkillä hiihto tuntui sujuvan riittävän hyvin 1,5 tunnin lenkin hiihtämiseen. Toki lopussa aloin väsyä, jolloin ylämäkien painaminen tuntui raskaalta ja taas alamäissä meinasi tasapaino pettää, mutta kunnialla hiihdin yhden elämäni pisimmän lenkin heti alkuun. Vajaa 16 kilometrin jälkeen fiilis oli enemmän kuin huikea! Hiihto on kokonaisvaltaista liikuntaa, jossa jokainen lihas pääsee töihin. Fiilis oli verrattavissa vähän uinnin jälkeiseen väsymystilaan.

Ai että. Mä olen myyty. Mun on ehkä pakko lähteä suksiostoksille. Ei kai voi olla parempaa käyttökohdetta rahalle, kuin omat harrastukset ja omaa hyvinvointia edistävä toiminta? Sanokaa, että mun kannattaa ostaa itselleni luistelusukset. Välillä mä kyllä manaan itseni, kun aina pitää innostua jostain uudesta, mutta toisaalta olen ylpeä, kuinka hienosti aina heittäydyn uusien lajien pariin ja kasvatan sitä kautta omaa liikuntamotivaatiota.



Oletko sä kokeillut luisteluhiihtoa? Tai oletko kenties konkari jo? Tykkäätkö hiihtämisestä tai jostain muusta talvilajista? Onko vinkkejä suksikaupoille tai välineiden huoltoon? :)

Toivotaan lumista lopputalvea myös tänne Etelä-Suomeen. Parhaat hiihtokelit on vielä edessäpäin! 

14 kommenttia:

  1. Kannattaa, ehottomasti kannattaa. Luisteluhiihto on musta ehkä kaikista kivoin urheilulaji. Tai ainakin joku ihme himo siihen tulee. Että pakko vaan päästä hiihtään joka päivä jne. :D. Ite ajattelin jossain vaiheessa hankkia myös pertsan sukset, mutta vielä vähän vaiheessa se. Luulen, et iso osa mun hiihtämisestä tulee silti oleen luistelua. Mutta vaihtelun vuoksi (ja huonoille luistokeleille).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Whii, ihanan kannustavaa! Nyt ei ehkä voi jättää menemättä suksiostoksille. Heh :) Mulla on nyt hiihtohimo, ja tällä viikolla tietty on kaikkea kauheesti sovittuna. Heh. Pertsailu on kivaa kyllä nautinnollisissa tasaisissa maastoissa, ah <3

      Poista
  2. Siis vetäsit sä ekalla lenkillä 1,5 tuntia ja 16 kilometriä??:O Tuohan on jo oikeasti hiihtoa eikä vain tapailua, kuinka sitä luistelemalla edetään:D Tosi hyvin! Ja hienoa, että sielläkin pääsee hiihtämään edes pikku lenkkiä.

    Luisteluhiihtoon hommaa pikaluistoa, toimii ihan suht hyvin ja saa vähän lisävauhtia. Sillä pääsee jo pitkälle. Itse investoin vasta tänä talvena voitelutelineisiin ja rautoihin, kun uuden asunnon myötä löytyi autotalli ja tilaa, ja autokin mahtuu ainakin vielä talliin:D

    Pertsan sukset on vielä harkinnassa. Jos menee yli kympin pakkanen niin luisto alkaa hävitä ja silloin olisi kiva vielä käydä pertsalla lipsuttelemassa. Miksei muulloinkin:) Kun vielä osaisi päättäää normit, pitopohjat vai karvasukset...
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos! Hitaaltahan se muihin nähden tuntuu, mutta mulle se oli jo tosiaan oikeesti hiihtoa! :)

      Minkälainen pikaluisto sulla on ollut käytössä? Linkkaa jokin malli/merkki. Mulla ei oo mahiksia tänne kerrostaloon hommata voitelutelineitä, mutta täytyy käyttää ne voitelussa pari kertaa vuodessa!

      Pertsa on kyl kans kivaa, mutta mulle se sopii tasaisella lipsutteluun! :)

      Poista
    2. No tuo vastaa jo lähes miun pk-lenkkivauhtia enkä oo sitä ihan hirveän hitaana kuitenkaan pitäny, että onhan tuo hyvä vauhti:D

      Mulle möivät pari vuotta sitten paikallisessa hiihtokeskuksessa kaks purkkia pikaluistoa, Vauhdin +5 - -8 ja -2 - -20. Enempi on kulunut tuota +5 - -8 kelialueen luistoa. Harvoin tulee hiihdeltyä yli kymmenessä pakkasasteessa, kun luisto menee niin huonoks muutenkin. Se varmaan riittää sielläkin. Helppo levittää ja sit vaan kiillottaa! Muista merkeistä ei sitten ole kokemustakaan. Mutta tosiaan kun voitelutat paremmin välillä ja ite vetelet tuota pintaan niin kyllä sillä jo harrastelija hiihtelee:)
      -H

      Poista
    3. Hih, ehkä vauhtiin vaikuttaa myös reitin profiili :) Ja mulla varmasti sykkeet karkaili, kun innostuin niin tuosta hiihdosta, ehehe :)

      Kiitos tuhannesti suksihuoltovinkeistä! Kyl mun varmaan pakko on hommata noi luistelusukset. Sen verran polttaa nyt lähteä sitä opetteleen.. voi jösses tätä innostumista AINA :'D

      Poista
  3. Hihih ihana Hanna! Tuo sinun innostuneisuus on vienyt sua upeisiin elämyksiin, joten jatka vain samaan malliin!! :) Ja joojoo, ei kun vain suksikaupoille. Suksiostos on kuitenkin vuosia kestävä sijoitus, joten anna mennä vain! :) Ps. Huomaan muuten tuon saman tuossa pertsassa, mäkisessä maastossa vähän nihkeetä mutta eilen järven jäällä tuli ihan flow!! :)

    Ihanaa viikonjatkoa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, itse olet ihana innostuja <3 Innostuneisuus tosiaan vie elämyksiin, ja niitä en vaihtais mihinkään. Suksikaupoille on ehkä mentävä, kun ei oo mitään mahiksia saada suksia keneltäkään tutulta, höö. Jeps, just noin -> mäkinen maasto luisteluun ja tasainen pertsailuun, jea! :)

      Poista
  4. Samaa mieltä kuin edellä kommentoineet: Kannattaa! sillä luisteluhiihto on ylikivaa, eikä siihen kyllästy! Mulla on pertsat jääneet varaston ylisille, sen jälkeen kun vaparin sukset sain. Ei ole tullut kahteen talveen niillä hiihdeltyä. Hyvää vastapainoa juoksulle ja sopii luonteen laadulle, kun ei tarvi olla enää se, joka kykkii ja lykkii latu-uraa - toisten painaessa baanaa ohi ;) Suksihankinnassa en osaa neuvoa, sain ostaa itse sukseni saman kokoiselta kilpahiihtäjältä, olivat hänelle ylimääräinen kilpasuksi-pari, minulle täydellinen kuntoilu-pari. Huoltokin hoituu hänen kauttaan, joten olen vähän etuoikeutetussa asemassa sen suhteen.

    Hiihtoiloa!
    t.Kaisa
    instassakin nykyään nimellä "kaisansirkus"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa kaisa! Kiva kun kommentoit ja laitoit instanickin! :)

      Pakkohan se varmaan on lähteä suksikaupoille. Oon vaan niin uuno et pelkään tulevani huijatuksi. Heh. Mut vitsit sulla on hyvä tilanne kun sait kilpahiihtäjän sukset ja vielä täydellisen huollonkin niille. Käy kateeks vähän :DDD hahah. Mut joo, mä kyllä tykkään pertsastakin, mutta se vaatii nätin kelin ja tasaisen baanan. :)

      Poista
  5. Ahh, luisteluhiihto on ihan parasta! <3 Mulla on se huomattavasti paremmin hallussa kuin pertsa johtuen taitoluisteluharrastuksesta lapsena! :) Mutta nyt en ole käynyt kunnolla hiihtämässä moneen vuoteen! :( Mutta ai että tekee mieli kyllä päästä! Ihanaa fiilistelyä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, voin kuvitella että jos osaa luistella niin osaa myös luisteluhiihtoa ainakin jotenkin... mutta ei se toki välttist niin oo :) Voi harmi, sun tarttis päästä ladulle. Siel on kivvaaaa! :)

      Poista
  6. Tartuin siihen, että koululiikunta on myrkyttänyt sinultakin murtsikan riemun. Luulisin että aika monelta muultakin. Itse olin aikuisiällä hiihtänyt ehkä kahdesti, kun viime vuonna päätin satsata Rukalle suuntautuneen lomareissun yhteydessä. Ostin pertsasukset ja siellä kilsoja kertyi ihan hyvin, oli mukava hiihdellä sellaista retkivauhtia. Juoksutehoihin tottuneena ja perinteisen tekniikkaa haldaamattomana jäi kuitenkin aina hiihtolenkistä sellainen nälkäinen olo. Tämä talvi meni puihin monesta syystä, viimeisimpänä kun mälläsin tämän vuoden Rukanreissulla polven ennen kuin ehdin ladulle. Mutta siinä potiessa kerkesin miettiä muun muassa sitä, että olisiko luistelutyylillä helpompi ylläpitää sellaisia juoksusta tuttuja sykkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun kerroit oman tarinasi. :) Ehdottomasti olen sitä mieltä, että luisteluhiihto voisi sopia sulle. Mulla ainakin siinä tulee kunnollista vauhdin hurmaa ja liikunnan riemua ja syke jopa karkailee helposti mäkisellä reitillä varsinkin. Menee siis täydestä liikunnasta se :) Pertsaa tykkään minäkin hinkata pitempiä pätkiä matalammalla teholla ja tasaisella baanalla. Mut hei, voi harmi että Rukan reissulla sattui tuollainen juttu, höh. Ens talvena mäkin lähden Lappiin, hiihtämään, niin siistiä! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)