torstai 22. joulukuuta 2016

Kun kroppa hajoaa

Mä olen monesti sanonut ja kirjoittanut tänne blogiinikin, kuinka onnekas olen ollut, ettei minua ole kohdanneet mitkään tyypilliset juoksijan vaivat tai liikuntavammat. Ei ole ollut oireilevia penikoita, ei plantaarifaskiittia eikä mitään muutakaan. Olen kuitenkin elämäni aikana harrastanut melkoisen paljon liikuntaa aktiivisten jalkapallo- ja salibandyharrastusten aikana ja myöhemmin kestävyysliikunnan löytäessä tieni sydämeeni. Koenkin olevani suunnattoman onnekas, että olen saanut liikkua terveenä, vaikka yleensä ueheilija ei tervettä päivää näe. Kirjoitinkin aiheesta blogiini pari vuotta sitten, ja pidän edelleen tärkeimpänä syynä terveenä ja vammoitta pysymiseen viimeistä kohtaa eli hyvää tuuria. Toki liikunnan monipuolisuudella, hyvällä ravinolla ja sopivalla elämänkuormituksella on ollut oma osansa, mutta kun ajattelen kokonaiskuvaa, voisi asiat olla huonomminkin.


Olen pallopelitaustainen harrastelija. Siinä vaiheessa, kun minä pelasin aktiivisesti salibandya, meille ei juuri puhuttu kehonhuollosta. Salibandy on nuori laji ja minun aktiivipeliaikana vieläkin nuorempi. Valmennuksen tietotaito yleisesti liikunnasta ei ollut niin korkealla kuin se on varmasti nykypäivänä ja uskonkin tilanteen olvan nykyään parempi. Minun peliaikana kehonhuolto ja venyttely olivat niitä asioita, joista ei juuri meille pelaajille puhuttu. "Venyttelette sitten kotona" kuului usein ohjeeksi. Siinä missä esimerkiksi voimistelijoille venyttely on luonnollinen osa treeniä, niin meillä se oli sitä pakollista pahaa. Meitä ei opetettu pitämään omasta kehosta kunnolla huolta. Toki tähän olisi itse voinut panostaa kunnolla, mutta nuoren keho tuntui palautuvan treenistä hyvin ja venyttelyt jäivitä usein melko pintapuoleiseksi. Tästä johtuen minulle ei ole koskaan tullut tapaa syvälliseen venyttelyyn ja kehonhuoltoon. Ja tapoja on vaikea muuttaa, kuten hyvin tiedämme.

Onnea on tosiaan ollut, kun en ole vammoista kärsinyt, sillä kehonhuolto ei ole ollut korkealla tasolla. Aina lupaan pitää kehostani parempaa huolta ja samalla olen toivonut riittävän monipuolisen sekä satunnaisten lyhyiden venyttelyiden riittävän. Viikottaiset bodybalance- tai joogatunnit ovat vähentyneet kerran pari kuukaudessa tehtäväksi. Samalla olen lisännyt kovempien juoksutreenien määrää ja aloittanut erittäin nopeatempoisen ja kuluttavan salibandyn pelaamisen. Ei ihme, jos keho alkaa lahoamaan!  Pelästytti ihan hirveästi, kun polveni alkoi ilmoitella ensimmäisiä merkkejä kiputilasta. En mä ole koskaan tuntenut rasituskipua, tätäkö se on? Aluksi kipu oli pientä, polvitaipeeseen vihloo ja oikeastaan paikansin kiputilan ensin pohkeen yläosaan. Lepäsin pari päivää ja sen jälkeen kokeilin kevyttä lenkkiä, joka sujui ilman kipuja. Polvi vähän kangistui juoksulenkin jälkeen. Seuraavana päivänä pelasin kaksi tiukkaa salibandypeliä, ja juosta sai kunnolla. Polvi oireili pikkaisen jo ensimmäisen pelin jälkeen, mutta pelasin toisenkin. Pelatessa en huomannut mitään oireilua. Seuraavana aamuna eli maanantaina en pystynyt aluksi kävelemään kunnolla. Polvi oli jotenkin kankeana yön jälkeen. Muutenkin jalka kipuili monessa asennossa. Kipu tuntui eniten polven takaosassa ja ulkosyrjässä. Pelästyin tosi paljon ja iski epätoivo ja googlettelu, kun yritin etsiä syitä kiputilaan. Googlettelulla löysin mahdollisia syitä ja alan kallistua siihen, että syy on lihasten ja jänteiden kireydessä. Toivon todella siis, että mistään pahemmasta ei ole kyse.


Tuntuu jotenkin epätoivoiselta ja pettyneeltä itseensä, kun olen saanut aikaan tällaisia kiputiloja, jotka estävät nyt rakkaan liikuntaharrastuksen täysinäistä harrastamista. En viitsi tehdä jaloilla vielä mitään, vaikka polvi onkin nyt jo parempi. Kävely onnistuu hyvin, ja nyt myös jalan liikerata ilman kipuja on suurempi. Kivut ovat muutoinkin pienentyneet. Kävin tiistaina hierojalla, joka hieroi takajalkoja auki. Menen hänen luokseen uudelleen ensi viikolla. Olen rullaillut, laittanut kylmää ja venytellyt. Nyt näyttäisi onneksi siltä, että vamma paranee pikkuhiljaa näillä eväillä. Pakkasin joulun pyhiä varten juoksuvarusteetkin mukaan, vaikka olen ehdottomasti sitä mieltä, että kivun pitää olla kokonaan pois, ennen kuin sitä uskallan rasittaa. Vaikka juoksussa kipua ei olisikaan, mutta niin kauan kuin kyykkyyn meneminen sattuu, ei ole asiaa juoksulenkillekään. Tahdon hoitaa tämän kunnolla kuntoon, ettei vaivasta tule pidempiaikaista riesaa. Mikään kipu kun ei oikeasti ole tervettä.

Lupaan ja vannon, että tästedes pidän kropastani parempaa huolta. Muistan nyt, että en ole enää 18-vuotias, eli palautumiskyky ei ole enää samoissa luokissa kuin silloin aikanaan. Salibandy on oikeasti kuluttavaa, ja kehonhuolto pitää ottaa tosissaan ja osaksi treeniä. Minulle on ehdottoman tärkeää, että pystyn harrastamaan monipuolista liikuntaa vielä vuosikymmeniä.

Pitäkää huolta kehostanne! Niin minäkin aion jatkossa! :)

Onko vastaavanlainen vamma jollekin tuttu? Miten pääsit siitä eroon? Kannattaisikohan minun mennä näyttämään jalkaa ortopedilla tai fysioterapeutilla, jos kipu ei ole ensi viikkoon mennessä kadonnut? 

10 kommenttia:

  1. Toivottavasti en saa tästä yyber pitkää vastausta aikaiseksi. Mutta juu, onhan noita kokemusia tullut ihan riittävästi tältä saralta haalittua. Omat ensisijaiset hoitovinkkini, jotka perustuvat ihan oman kroppani reagointiin (ei mitään tieteellistä taustaa tässä, tosin veikkaan että sitä kyllä löytyy jos lähtee hakemaan, heh) ovat 1)kylmää, useita kertoja päivässä, noin 15min kerrallaan 2)tulehduskipulääkettä kuurina 3x päivässä, max viikon ajan (kun siis oletetaan, että oireet viittaavat tulehdukseen ja estettä lääkkeen syöntiin ei ole) 3)LEPO ja tässä on hyvä muistaa myös se, että tulehtunutta/vammautunutta lihasta ei venytellä...

    Kun pidät pääsi kylmänä ja maltat kuunnella kehoasi, se kyllä oikeasti kertoo, että mikä siihen tepsii. Ja miusta tuntuu, että sie oot varmasti ihan oikeilla jäljillä, kerran kroppasi on jo alkanut toipua. Ensimmäiset "telakat" on hätkähdyttäviä kokemuksia, mutta niistä oppii tosi paljon. Jos sinusta tuntuu, että haluat ammattilaisen mielipiteen niin itse ensisijaisesti ohjaisin etsimään asiansa osaavan fysioterapeutin tai kokeneen hierojan (niillä konkareilla on muuten ihan jumalattomasti tietoa, joskus miettii että miks ne lääkärit ei oo tollasia).

    Pikaista toipumista, malttia ja rauhallista joulua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja vielä painotan, koska tää tuntuu monilta unohtuvan: jokainen kroppa reagoi asioihin omalla tavallaan, oli kyseessä vammautuminen tai sen vamman hoitaminen. Hyviä vinkkejä kannattaa kuunnella ja niistä poimia itselleen ne mitkä tuntuu sopivimmilta.

      Poista
    2. Kiitos tuhannesti vinkeistä, Hanna! :) Varmaan joku tulehdus oli päällä, sillä sen verran ärhäkkä se oli aluksi. Viikon lepo auttoi asiaan, ja toki lihashuolto ja sellainen. Palailen maltilla lenkkien pariin, mutta nyt näyttää valoisalta. Tämä eka, lyhyt telalkka kyllä pysähdytti. Kehoa pitää helliä enemmän. Kiitos tsempeistä. :)

      Poista
  2. Moikka Hanna! Harmittaa sun puolesta ja voin niin hyvin yhtyä siihen "paniikkiin", minkä epätoivottu kipu saa aikaan. Niinkun ylläolevassakin kommentissa sanottiin, niin tulehduksiin ja kiputiloihin itekin oon aina saanu reippaalla annoksella särkylääkekuurin, että paikan sais rauhottumaan ennen kuntouttavia toimenpiteitä. (en lääkäri oo joten semmoselta on ihan pätevää hakee ohjeet ja resepti) Sen lisäks levossa ja kun akuuttivaihe on ohi niin oon alkanu liikkumaan kivun sallimissa rajoissa. :)

    Ton jalkapohjaepisodin jälkeen aloin myös tarkemmin selvittää syitä, että saisin ennaltaehkästyä muita ongelmia ja urheilufyssarilla käynti oli kyllä tosi hyvä sijotus siihen. Nyt kun tiiän kehon epätasapainot ja heikkoudet, niin osaan tehdä niiden eteen oikeita asioita. Sen lisäks mobilitypallo, rullailu ja liikkuvuustreenit on tullu pysyväks osaks muuta harrastelua. Jalkapohja nimittäin edelleen ilmottaa kyllä jos päkiät ottaa liikaa osumaa, mut tällä hetkellä oon niin kiitollinen et pystyn päkiähyppyjä lukuunottamatta tekemään kaikkea.

    Oikein rauhaisaa joulunaikaa ja superisti tsemppiä jalan kanssa! Levolla pääsee jo pitkälle ja pääset varmasti ihan pian jo normaalisti liikkumaan! :) <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Laura! :) Nyt lepo kyllä auttoi ja oon päässyt palaamaan maltilla liikunnan pariin. Kyllä nämä on ikäviä juttuja, mutta onneksi tästä selvittiin nopeasti. Nyt on jatkossa viisaampi! :)

      Ennaltaehkäisy on kyllä tärkeää näissä. Kuulostaa fiksulta tuo fyssarilla käynti. Pitää ehkä joskus harkita samaa. Onneksi oot päässyt tekemään jo kaikkea normaalisti, oon tosi iloinen sun puolesta :) Liikkuvuusharjoitukset tulevat jatkossa olemaan myös osa mun treeniä!

      Lauraaaa, mikset bloggaa enää? Ihana kun kirjoitit tänne <3 Mitä kuuluu muuten?? :)

      Poista
  3. Polvikipu on tuttua vuosien takaa, kun aloittelin taas juoksemaan tauon jälkeen. Mitä pidempi lenkki, sitä kovempi kipu. Mulla siihen auttoi yksinkertaisesti venyttely ja juoksuun tottuminen. Muistaakseni kesti viikkoja, mutta pikkuhiljaa huomasin, että kipu hävisi. Voisiko sullakin olla kyse vain kovemmasta treenistä?
    Toisella kertaa polvikipua esiintyi vain tietyssä asennossa, kun jalan laittoi toisen jalan päälle istuessa (tai venytettäessä pakaraa(?). Se oli ja pysyi yli vuoden, kunnes se hävisi jäsenkorjaajalla käydessäni. Sehän käy koko kropan läpi eikä polvesta puhuttu mitään, mutta niin vain se käsittely auttoi siihen vaivaan eikä ole toukokuun jälkeen tuntunut:)
    Eli toivottavasti ei ole mitään pahaa vammaa!
    -H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että sulle löytyi apu venyttelystä ja totuttelusta. Varmaan yleistä tuollainen kun aloittaa tauon jälkeen liikunnan liian innokkaasti! Mulla tosiaan kroppa varmasti ärtynyt sen yhden viikon 4 sählytunnista ja muusta treenistä, joten lepo teki poikaa. :) Jäsenkorjaaja kuulostaa kans mielenkiintoiselta. Aloin heti ottaa selvää ja mietin pitäskö sellaisella joskus käydä.. hmmmm :D Hyvä että sulla se auttoi! :)

      Poista
    2. Jos sullakin jo kipu helpottanut, niin ehkäpä se tosiaan johtui vain uudesta ärsykkeestä:) Mäkin kävin viime viikolla sähylä 15 kuukauden tauon jälkeen ja kroppa oli kipeä monta päivää:D Jännästi sitä vaan turtuu tuttuihin liikkeisiin.
      Jos jäsenkorjaus kiinnostaa ni en nyt suoraan suosittele, että se auttaisi, mutta kysele löytyykö tuttuja, joilla kokemusta tai googlettele. Kalevalainen jäsenkorjaaja oli se, missä ite kävin. En tiedä oliko siitä apua, mutta kyllä se kuulemma jotain vinoumia kropasta korjasi ja se polvikipu tosiaan hävisi. Ei ihan hukkareissu siis kuitenkaan:)
      -H

      Poista
  4. Polven rasitusvammasta huolimatta oikein hyvää ja rauhallista joulua! Minulle tuli flunssa, joten joulu menee levätessä. Ihan kiva niinkin, sitten arkena taas treenien pariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiiitos paljon :) Jouluflunssa ei kuulosta kivalta, mutta onneksi sait silti vietettyä mukavan joulun :) Hyvää uutta vuotta! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)