lauantai 26. syyskuuta 2015

"Fiilis on mun ohjelma" - muutama sana treeneistä

Sain joku aika sitten, juuri ennen Nuuksio Classic -polkujuoksumaratonia, kommenttiboksiin viestin, jossa kysyttiin seuraavia kysymyksiä: Miten paljon sulle kertyy juoksukilometrejä viikossa? Treenaatko noihin maratoneihin jonkin ohjelman mukaan ja miten paljon aiemmin alat niihin valmistautua?

Olen siitä viestistä lähtien pohtinut omia treenitottumuksia. Tämä on erittäin hankala kysymys, ja siksi en ole treeneistäni kovinkaan tarkasti blogiini kirjoittanut. Mä kun en voi yksiselittäisesti kertoa, miten paljon treenaan. En treenaa kenenkään laatiman ohjelman mukaan, vaan fiilis on mun ohelmani. Mä oon viimeisen vuoden, parin aikana löytänyt itselleni sopivan tavan liikkua ja pitää motivaatiota yllä. Siihen kuuluu sopivasti sopivasti haastavia tapahtumia, uusia lajikokeiluja ja monipuolisuutta. Siihen kuuluu se, etten mä suunnittele liikkumisia kovinkaan tarkasti etukäteen, en tee treenimäärien suhteen tavoitteita enkä laske kilsoja. En vaadi itseltäni oikeastaan mitään, ja se on mulla pitänyt motivaation liikkumiseen yllä. Harrastan niitä lajeja, joita milloinkin tekee mieli. Lepään silloin, kun keho tai mieli sitä eniten tarvitsee. Ilon ja rentouden kautta olen löytänyt liikkuntatottumuksiini jatkuvuuden, joka on luonut minulle sellaisen pohjakunnon, että uskon maratonin köpöttelyn olevan mahdollista lähes milloin vain. Ainakin puolimaratonin.. ;)


Mä en ole kovin nopea, vaikka kestävyyskuntoa löytyykin. Mä teen suurimman osan treeneistä mukavuusalueella, joka on kehittänyt mulle hyvän peruskunnon, mutta nopeus ei ole merkittävästi kehittynyt viime vuosien aikana. Joskus mietin, että olisi kiva juosta vaikka puolimaraton nopeammin kuin mitä pystyn nyt ja harjoitella sitä varten eri tavalla. Toisaalta mietin, että toisiko se mulle yhtä hyvän fiiliksen tai hienoja elämyksiä, kuin mitä olen saavuttanut esimerkiksi polkujuoksun tai suunnistuksen ja rogainingin parissa? Voi olla, että olisin iloinen ja onnellinen, mutta takuulla enemmän muistelen myöhemmin niitä oikeasti elämyksellisiä hetkiä. Silti joskus on ihanaa puskea itseään vauhdin hurmassa kohti äärirajoja, sillä vauhti- ja maksimikestävyystreenit tuovat aivan omanlaisen fiiliksen treenin jälkeen! Pyrin kuitenkin tekemään tällaisia harjoituksia vain silloin, kun minun oikeasti tekee niitä mieli tehdä. Silloin koen niistä eniten nauttivan ja saan tehoja irti. Viime keväänä Vauhtisammakon juoksukoulussa huomasin, että ei ole minun juttuni tehdä kova treeni aina tiettynä päivänä viikossa "pakotettuna", vaan enemmin tekisin sen juuri silloin, kun kehoni ja mieleni ovat valmiina vastaanottamaan treeniä. Viime viikonloppuna oli viimeksi olo, että "nyt juoksen kovemman lenkin"! Tein vajaa 12 kilsan nousevavauhtisen juoksulenkin, ja olihan se pitkästä aikaa tosi mukavaa! Siis hengästyminen ja rullaava askel..!

Jonkun mielestä voin liikkua määrällisesti paljon, mutta lopulta kun itse mietin asiaa, en näe määrää niin suurena. Keskimäärin olen liikkunut reilu 8 tuntia viikossa sisältäen pääasiassa juoksua kaduilla ja poluilla (keskimäärin vajaa 30km/vko tänä vuonna), suunnistusta, lihaskuntotreenejä ja pyöräilyä. Monet treenaavat varmasti paljon enemmän kuin minä. Ja kenenkään ei pitäisikään alkaa vertailla itseään muihin. Jokainen meistä on yksilö ja jokaisella on lisäksi omat intressit liikkumiseen ja omat tavoitteet. Mun suuren tähtäimen tavoite on se, että saisin liikkua terveenä vielä eläkeläisenä ja että motivaatio liikuntaan säilyy läpi elämän. Mun iskä on mun liikunnallinen esikuva! Hän on pysynyt aktiivisena aina kun muistan. Vieläkin hän käy lähes päivittäin joko salilla, spinningissä, kävelyillä, golfaamassa tai keilaamassa. Aika kunnioitettavaa! Myös suunnistusmetsässä näkyvät suloiset ja reippaat vanhukset ovat hyviä esikuvia. Kyllä minäkin haluan vielä kasikymppisenäkin etsiä rasteja metsässä :) Mun liikuntamäärät ovat jatkuvasti kasvaneet vuosi vuodelta, mutta todella maltillisesti. Se on yksi avain siihen, että olen saanut pysyä terveenä ja liikunta on ollut hyvinkin säännöllistä jo usean vuoden ajan.


Kuva: Poppis Suomela / Nuuksio Classic

Entäs valmistautuminen tapahtumiin? Tapahtumaviikot ovat yleensä erityisiä, sillä niissä on tiettyä odottavaista tunnelmaa. Tulee mietittyä vaatteita, varusteita, "eväitä" ja syömisiä muutoinkin. Maratonille varsinkin suositellaan usein hiilari- ja nestetankkausta, mutta mä en ole koskaan noudattanut niitä kovin tarkasti. Ekoilla maratoneilla kyllä söin hiilihydraattipitoisemmin maratonia edeltävinä päivinä, mutta nykyisin oikeastaan kinnitän huomiota vain riittävään nesteen juomiseen. Yleensä suosin vichyä tai elektrolyytteja sisältäviä juomia, kuten Zeroa. Mä juoksen nykyään noita tapahtumia enemmän luonnossa kuin kadulla ja siellä matkat kestävät huomattavasti kauemmin, kuin maantiellä. Näin ollen tärkeintä on kisan aikana tapahtuva energiansaanti ja imeytyminen, eikä niinkään tankkaus etukäteen. Ei kehoon voi kuitenkaan tankata energiaa monen tunnin kulutukseen! Muuten valmistaudun keventämällä harjoitusta, jos kyseessä on itselleni tärkeä tapahtuma. Esimerkiksi Nuts Pallasta varten kevensin harjoittelua määrällisesti selvästi jo pari viikkoa ennen h-hetkeä. Puolestaan Nuuksio Classiciin en erityisemmin tehnyt mitään muutoksia, mutta toisaalta sitä ennen olin liikkunut hyvin paljon kevyemmin ja monipuolisemmin kuin ennen Pallaksen juoksua alkuvuonna. Aina kuitenkin valmistaudun juoksutapahtumiin kunnioituksella pitkää matkaa kohtaan. Nukun hyvin, syön ja juon riittävästi ja lepäilen tarpeeksi. Tapahtumasta ja sen tärkeydestä itselle riippuen panostus valmistautumiseen vaihtelee. Vaikka mulla ei olisikaan suuria tavoitteita tapahtumissa, haluan silti olla aina riittävän valmis tapahtumahetkenä, jotta matkan tekeminen on mahdollisimman nautinnollista.

Summasummarum! Pipoa on todellakin löystetty parin viime vuoden aikana (vrt. melko kurinalainen harjoittelu Tukholman maratonille keväällä 2013), mutta se ei tarkoita sitä, ettenkö suhtautuisi liikuntaan tai tapahtumiin intohimoisesti. Nimenomaan nyt olen sitä mieltä, että liikun siksi, että nautin siitä. Mulla ei ole tarvetta mennä ohjelman mukaan, en tahdo asettaa itselleni liian suuria tavoitteita, vaan nauttia liikunnasta ja sen tuomista elämyksistä elämässäni. Välillä kaipaan rääkkitreeniä, välillä hyvää tekemisenmeininkiä kaverin kanssa salilla tai juoksulenkillä, välillä nautin suunnistuksen tuomasta aivojen ja jalkojen yhtäaikaisesta rastituksesta ja toisinaan taas nautin liikkua luonnossa kevyesti eteenpäin. Mä en missään nimessä liiku siksi, että mulla on jokin tavoite tulossa tai että "on pakko", vaan liikun puhtaasti siksi, että pidän niistä lajeista, joita harrastan!!


Joskus on kiva vääntää hampaat irvessäkin... ;)

Toivottavasti tämä avasi ajatuksiani harjoittelusta ja liikunnan roolista elämässäni. Kehitys on kivaa, sitä ei varmasti moni kiellä, mutta itselleni ei sovi liian säntillinen tai tavoitteellinen harjoittelu. Joillekin se taas sopii kuin nenä päähän! Tärkeintä on löytää ilo ja nautinto liikkumista kohtaan, ettei se mene pakkopullaksi.

Mukavaa viikonloppua kaikille!! Mä lähden suunnistamaan, vielä kun se on mahdollista...!! Jeee, suunnistus on niin huippua!

Mites sä suunnittelet liikkumiset etukäteen - fiiliksellä vai paperilla? Mitä ajatuksia tekstini herätti?

20 kommenttia:

  1. Hyvä teksti Hanna ja ollaan kyllä niin samoilla linjoilla monissa jutuissa liikkumisen suhteen! :) On ihan parasta, kun löytää sen oman tavan liikkua ja hyvän tasapainon liikunnan suhteen! Mulla on halu kehittyä juoksijana ja saavuttaa parempia aikoja, mutta se ei missään nimessä ole ykkösjuttu. Pääasia on nauttia liikunnasta, siitä hyvästä olosta, jonka siitä saa, kokea elämyksiä ja harrastaa liikuntaa, koska se on kivaa! Itse koen liian vauhtien ja kilometrien tuijottamisen turhan stressaavana ja osittain liikunnanilon viejänä, sen vuoksi fiiliksen mukaan meneminen on täälläkin osoittautunut pääasiassa parhaaksi tavaksi liikkua ja tietysti se oman kropan kuunteleminen! :) Pyrin kuitenkin jossain määrin suunnittelemaan liikkumisia, mutta en oikein osaa noudattaa tiukkaa ohjelmaa, joten suunnitelmia on aina varaa muuttaa. Tällä hetkellä mennään tosin täysin fiiliksen mukaan johtuen tilanteesta! ;) Ihanaa viikonloppua, mulla on ikävä! Voitais mennä kävelylenkille vielä lähiviikkoina?? <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, ollaan tosi samoilla linjoilla näissä asioissa! Sulla välittyy kyllä hyvä tasapaino elämässä, jota arvostan :) Vaikka haluat kehittyä juoksussa, et anna sen liikaa näkyä ja korostua.. ja todellisuudessa, ketäpä silnällään ei haluaisi kehittyä - se on vaan eri asia, miten sen antaa vaikuttaa elämässä. Ihanasti oot tälläkin hetkellä pystynyt liikkumaan, ja oot siinä asiassa ihan mun idoli :)! Ja jeeee jooo, ens viikolla nähääään <3!

      Poista
  2. Minä tykkään asettaa tavoitteita ja treenata niitä kohti. Ohjelman mukaan treenaaminen on myös tuntunut vain mielekkäältä ja tsemppaavalta ei mitenkään ahdistavalta. Pian aion kuitenkin unohtaa ohjelman ja treenailla ainakin osan talvesta ihan vain fiiliksen mukaan, kivaa on varmasti sekin :) Tärkeintä on tietty että liikkuu ja nauttii siitä, tekipä sen sitten ohjelman tai fiiliksen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että sulla on toiminut ohjelman mukaan treenaminen. Pääasia onkin että liikunnan ilo ja motivaatio säiluu. Tekee varmasti silti hyvää pieni breikki ohjelmaan ja nauttia ylimenokaudesta :)

      Poista
  3. Täällä taass kommentoimassa :) Mutta sun tekstin vaan on niin hyviä!

    Mulla on ehkä vähän sama juttu: kestävyysjuoksua on tullut harrastettua vuodesta 2012 ja maratoneja on takana jo 5, puolikkaita varmaan jo 20 kpl. Ensin tavoitteena oli päästä täyspitkä maratoni läpi, sen jälkeen sub4 ja myös putsats puolikkaiden tuloksia. Kun tämä onnistui oli takki hieman auki, entäs nyt? Uskon, että olen jo saavuttanut omat rajani, en ole mikään juoksijan lupaus ja kehonikaan ei kestä kauheaa rääkkiä, puhumatta psyykkeestäkään! Nyt haluan olla hyvässä peruskunnossa ympäri vuoden: olla kestävä, vahva ja kaikista tärkeintä ehjä ja onnellinen! Haen siis entistä enemmän kokemuksia treenistä: juoksutapahtumia, kauniita maisemia, ainutlaatuisia elämyksiä tapahtui ne sitten joogamatolla, metsäpolulla tai vaeltaessa.

    Olen nyt myös ilmottautunut Vauhtisammakon juoksuryhmään koska olen "uusi kaveri uudessa kaupungissa" eli Helsingissä on ystäviä mutta ei niitä treenikavereita ja muistelen lämmöllä vaihtoaikoja, jolloin juoksuseura järjesti kaksi tiukkaa treeni viikossa ja kisattiin yhdessä pitkin Hollantia :) Se oli mukava ja sai uusia kavereita. Saa nähdä minkälaisiksi koen nämä vauhtisammakon juoksutreenit ja jos niille tulee jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi, ihana kuulla!! :)

      Jeps, tuttu tunne, vaikka mulla toi sub4 maraton vielä uupuukin, niin silti tuli vähän sellainen olo, että tässäkö tää oli, mitäs nyt..? Hienoa, että säkin oot löytänyt omat tavat päästä noiden ajatusten yli ja sulla on hyvät tavoitteet nyt - siis pysyä kunnossa ja nauttia tekemisestä :)!

      Vauhtisammakko voi sulle toimia. Itse en oikein sieltä saanut niin paljon irti! Mihin ryhmään oot ilmoittaunut? Keväällä oli vain 2 tasoryhmää ja koin sen vähän haastavaksi. Kuulostaa kivoilta nuo sun vaihtoajan juoksut :)! Psst, olispa kiva joskus käydä yhessä lenkillä ;)

      Poista
    2. Päätavoite on voida juosta/liikkua loppuelämä :)

      Oon ilmottautunut Kuntoruparit+ ryhmään ja voi olla, että se on ehkä hieman kova ryhmä mulle loppujen lopuksi? Vaikea sanoa, kuntoilijat kuitenkin kuullosti vähän liian "lepsulta", joten kokeillaan nyt tätä tämä syksy ja sen jälkeen saa nähdä tuleeko jatkoa vai ei.

      Yhteislenkki olis tosi kiva :) On monta paikkaa Helsingissä jossa haluaisin lenkkeillä m.m Lammassaari, Malminkartano, Viikki jne. Olisin tulossa yhteislenkille mutta nyt on iskenyt kamala flunssa :/ + oon töissä siihen kl17/18 tiistaina, no ens kerralla tulen ehdottomasti mukaan!

      Poista
    3. Etköhän sä siellä pärjää hyvin :)! Saat varmasti ainakin kaikki treeneistä irti! Ja porukkaahan voi vaihtaa, jos tuntuu liian pahalta, ainakin keväällä olis voinut! Siinähän on tänä vuonna kaksi yhteistä treeniä? Kerro sitten, mitä pidät!

      Joo tuu joku toinen kerta yhteislenkille sitten :) Mutta olis kiva lenkkeillä yhessä joku kerta, toi Lammassaari on multakin näkemättä esimerkiksi :)

      Poista
  4. Mä joudun ihan aikataulullisista syistä miettimään treenit ja toisaalta myös miettiä että milloin ehdin tekemään esim pitkiksen ja myös ottaa siihen molemmille puolille lepoa. Toisaalta mulle sopii ohjelma mutta sen pitää olla myös muunneltavissa, koska aina en ehkä pysty tiistaina juosta vaikka se olis ohjelmassa. Lähinnä nykyään ohjelma antaa jonkun pohjan ettei tartte aina miettiä miten treenais.
    Nyt tosin totesin että isot tavoitteet ja ohjelma ei sovi mun arkeen vaan aiheuttaa vaan stressiä. Nyt aioin mennä enemmän fiilispohjalta, kun mä tästä pääsen taas treenaamaan. Ja samoin pidän aina esim talvella sellasen ohjelmattoman kauden ja teen mitä milloinkin huvittaa. Oon kyllä tässä myös todennut että kun aikaa on rajallisesti niin ohjelma tekee mun treenaamisesta aika yksipuolista eli siis lähinnä juoksen kun en muuta ehdi ja kova salitreeni ei oikein sovi ennen tai jälkeen kovan lenkin ku on joka paikka kipee ;). Sulla on kyl hyvä meininki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että varmasti lapsiperheessä on tärkeetä miettiä omat aikataulut kuntoon, että ylipäätään ehtii lenkille. :) Ohjelma on hyvä, jos sitä ei ota liian tarkasti ja ymmärtää mukauttaa sitä omien tuntemusten mukaan! :)

      Hyvä että löysäät nyt, ja annat itsellesi aikaa tottua arkeen ja mennä fiiliksen mukaan näissä liikunnoissa. Uskon että se kantaa hedelmää. :)

      Poista
  5. Ihana otsikko! :) Ja toki koko teksti muutenkin. Tuo on kyllä niin ihanteellinen suhtautuminen liikuntaan. Olen varma, että just tuollainen liikunta edistää terveyttä - niin henkistä kuin fyysistäkin - parhaalla mahdollisella tavalla. Tavoitteellinen urheilu ei sitä _välttämättä_ tee. Siis jos treenataan tavoite mielessä hieman oman hyvinvoinnin kustannuksella.

    Itse en varmasti koskaan tule saavuttamaan ihan tuollaista balanssia. Mut muutenkin olen luonteeltani niin erilainen tässä asiassa, että tavoitteellinen treenaaminen sopii mulle (päälle, ei näköjään kropalle :D) paremmin. Siis jos joskus pääsen treenaamaan. :p

    Sun iskä on kyllä huippu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, kiitos paljon Suvi :)! Oon samoilla linjoilla, että tällaisella asenteella liikunnasta ei tuu haittavaikutuksia. Välillä ehkä itellä on ongelmia malttaa levätä, kun niin paljon tekis mieli tehdä kaikkea, että sitä pitäs malttaa pikkuisen enemmän :)

      Toivottavasti sulla joskus balanssi löytyy tavoitteellisen treenin ja terveyden välille. Pidän peukkuja! :)

      Iskä on kyllä mahtava!!

      Poista
  6. Mä olen niin tavoitehakuinen ihminen, että mulle sopii ohjelman mukaan harjoittelu just kuin nenä päähän. Kun aloittelin kuntoilua seitsemän vuotta sitten, tavoitteena oli juosta 500,km jotta tietäisin tykkäänkö juoksemisesta. Joku oli minulle kertonut, että sen se vaatii. Aika nopeasti tavoitteena tuli maraton, mutta selkäongelmien vuoksi aika monta vuotta ehti vierähtää ennenkuin siinä onnistuin. Triathlonissa tavoitteena on tähän saakka ollut matkan pidentäminen, seuraavaksi alan varmaankin tavoitella tiettyä aikaa.

    Minulle on jo neljä vuotta joku muu suunnitellut ohjelman. On helppoa, kun ei tarvitse muuta kuin toteuttaa. Saan siitä varmuutta myös kisaan valmistautuessa, kun tiedän treenanneeni riittävästi ja tehneeni esim tarpeeksi pitkiä lenkkejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kertomus sun tavoitteellisesta treenistä! Toivottavasti sulla jatkuu hyvä fiilis sen parissa, vaikka nyt matkatavoitteista siirrytkin niihin aikatavoitteisiin. Itsellä se lähinnä tyssäs siihen katujuoksussa ainakin. :D Nyt on haettava aina uusia juttuja ;)

      Toi on kyllä hyvä, että ohjelma tulee joltain muulta, ehkä ammattilaiselta, joka tietää, mikä on sulle hyväksi. :)

      Poista
  7. Mä olen huomannut vuosien varrella että mulle sopii suunnitelmallisuus joihinkin lajeihin paremmin kuin toisiin. Kuntosalin osalta suunnitelmallisuus on mulle tosi tärkeää ja mulla onkin kaksi tiettyä salipäivää jotka on joka viikko samat. Se vaan toimii ja tuo hyvän pohjan kaikelle muulle, ja varsinkin kun käyn salilla aamuisin ennen töitä niin ei ole siihen aikaan muutakaan menoa joka estäisi salikäynnit :)

    Muissa lajeissa puolestaan toimin fiiliksen mukaan. Erityisesti juoksussa on mulle tosi tärkeää että juoksen vain silloin kun haluan ja usein extempore-pohjalta. Juoksussa suunnitelmallisuutta olen kokeillut ja se ei toimi mulle ollenkaan, vaan siitä tulee heti pakkopullaa. Kun olin tämän tajunnut niin juoksumäärät lähti nousuun ja alkoi tuntua paljon nautinnollisemmalta, kun se oman mielen sisäinen "pakko" poistui :) Eilinen oli hyvä esimerkki: lähdin lauantai-iltana yhdeksältä juoksemaan kun vain tuli sellainen fiilis, ja vaikka lenkki oli pituudeltaan lyhyehkö niin jäi mielettömän hyvä ja vapautunut olo!

    Nämä on kyllä mielenkiintoisia juttuja, miten toisilla toimii tekeminen suunnitelmien pohjalta, toisille fiilisten pohjalta ja joillekin siltä väliltä! Pääasia että se liikunnan ilo säilyy :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei toi on kyllä totta, että joihinkin lajeihin suunnitelmallisuus sopii paremmin. Mäkin olen huomannut että motivaatio salitreeniin katoaa, jos ei tiedä mitä tekee, kun sinne menee. Ne treenit täytyy kyllä suunnitellla hyvin :) Käytkö siis aina salilla aamuisin? Vau :)

      Tosi hienoa että oot löytänyt juoksun suhteen omat tapasi toimia, koska jatkuvuus on yksi harrastuksen parhaita puolia. :) Ja hih, ihanaa, että oot käynyt lauantai-iltana juoksemassa... ei se tosiaan aikaa kato ;)

      Tosi mielenkiintoisia juttuja nää on munkin mielestä! Toiset sitoutuu ohjelmiin paremmin kuin toiset ja toisilla taas motivaatio on korkeimmillaan fiiliksen mukana! :)

      Poista
  8. Mulla ei oo tähän enää oman postaukseni lisäksi muuta lisättävää kuin - WORD! Hyvä Hanna! :)

    VastaaPoista
  9. Nyt vasta näin tämän kirjoituksen ja onpa tosi hyvä! Ihanaa, että joku kirjoittelee näistäkin fiiliksistä. :) Monessa asiassa samaa mieltä ja paljon pohtinut samoja asioita. Minusta tärkeintä on juurikin tuntea, mikä sen hetkiseen elämäntilanteeseen sopii parhaiten. :) Itse tykkään kehittyä nopeammaksi, jotta voin tehdä lenkkini nopeammin, mutta en tiedä haluanko samaa enää kahden vuoden päästä. :) Ja välillä suunnitelmat ovat karkeasti paperilla, josta niitä voi soveltaa viikon aikatauluihin, ja välillä on niin mukavaa kun ei ole suunnitelmia ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Jenni :) Kiitos kommentista ja kiva että osui ja upposi! :) Tärkeintä tosiaan on mennä oman fiiliksen mukaan. Jos tekee mieli hakea kehitystä, sitten sitä haetaan mutta jos se alkaa kääntyä itseään vastaan, on hyvä sitten höllätä ja mennä uusien tuntemusten mukaan! Musta ei oo mitään pahaa että haluaa kehittyä nopeammaksi - se on luonnollista. Mutta tällä hetkellä se ei oikein "tavoitteellisesti" sovi itselle ollenkaan !

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)