tiistai 13. marraskuuta 2012

Sähläten

Tämän päivän treenini on yksi viikon lemppareista. Ehkä juuri siksi se on lemppari, että sitä on vain kerran viikossa. Aina ei ole ollut niin... Tämän päivän treenini on sähly, josta voisin kertoa jokusen sanan lisää.


Salibandya tuli pelattua kahdeksan vuotta, kun aloitin sen pelaamisen jo ala-asteella ja lopetin vasta 19-vuotiaana. Pelasin koko peliurani saman seuran tyttö- ja naisjoukkueissa, ja menestystäkin tuli, muun muassa pari junioreiden Suomen mestaruutta. Niitä hetkiä muistan aina lämmöllä. Ja muutenkin, joukkuetta muistan vain hyvällä, sillä se oli teinivuosina kuin toinen koti minulle. Ei sitä menestystä olisi tullut, ellei oltais joukkueena puhallettuna yhteen hiileen ja pidetty samalla hauskaa!

Joukkueessa pelaaminen vaatii sitoutumista ja sopeutumista, sillä tiimi on juuri niin vahva, kuin sen heikoin lenkkikin. Toisaalta, joukkueakoina sain niin hyvää tsemppiä, jota en ole ikinä missään saanut! Mulla on edelleen ystäviä noilta ajoilta, ja toi laji pysyy aina mun sydämessä. Mä olen ihan superonnellinen, että oon pelannut salibandya, ja vielä kaiken kaikkiaan noin huippujoukkueessa! :)


Miksi sitten lopetin? Aika ei enää riittänyt. Kilpailu pelipaikoista alkoi liiganousukaudellakin käydä niin kovaksi, että en enää saanut siitä samaa iloa irti, kuin aiemmin. Lisäksi mulla oli vuorotyö, joka söi treeniaikaa ja -motivaatiota. Kaipaanko vielä takaisin? Ehkä. Kesällä kävin treeneissä täällä erään kaverini mukana, ja melkein jäin pelaamaan salibandya kakkosdivariin. Kyllä mä vielä jonain päivänä teen comebackin, ainakin johonkin tasolle! Kyllä ne pelit ja se fiilis vaan on huikeeta!

Tällä hetkellä pelailen sählyä kerran viikossa eräässä kerhossa. Se on just sopiva määrä just nyt. Muuten pidän salibandyn penkkiurheiluharrastuksena! ;)

Onko teillä jotain lajia, jota teitte nuorempana? Oletteko palanneet sen pariin, vai teettekö nykyään jotain ihan muuta?

4 kommenttia:

  1. Mä harrastin ratsastusta 7 vuotta, mutta lopetin kun siitä meni maku, tuntu et opettajat vaan vaati täydellisyyttä.
    Kaipailen kyllä välillä hevosen selkään, mutta se on niin kallista ja en halua mennä yksin vieraalle tallille.

    VastaaPoista
  2. Toi valmentajan vaatiminen ja totisuus on usein se, mikä tappaa nuorten innostuksen lajiin kuin lajiin. Ikävää. Ratsastus on semmoinen harrastus, että sitä ei niin vaan pääsekään kokeilemaan! Toivottavasti vielä löydät kaverin, jonka kanssa voisit käydä kokeilemassa! :)

    VastaaPoista
  3. oma lajinihan oli voimistelu, ja se on valitettavasti sellainen laji ettei vanhemmalla iällä oikein pysty missään "harrastelemaan". onneksi jotkut lajit sentään liippaa vähän siihen suuntaan :)

    ja tässä sulle toinenkin lukija! ;)

    VastaaPoista
  4. Jee, lisää lukijoita, kivaa! :)

    Voimistelu on varmasti harrastus, jossa parhaimmat vuodet on nuorella iällä! Ja sitä ei niin vaan pääse silloin tällöin harrastelemaan! Onneksi teillä on välillä niitä esityksiä, niin pääset vanhojen aikojen makuun ;)

    VastaaPoista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)