Arvostelussa: TomTom Spark Cardio + Music vs. Suunto Ambit 3 Sport

Vaikka olen työelämässä teknisellä alalla ja kiinnostunut muutenkin jonkun verran tekniikasta, en ole siitä pahemmin täällä blogissani puhunut. Juoksun tukemiseksi on monelaisia rannetietokoneita, ja tuntuukin, että kuka tahansa juoksusta vähänkin kiinnostunut hankkii itselleen mittarin, jolla voi mitata sykettä ja vauhtia tai laatia juoksuohjelmia. Nykypäivänä on aktiivisuusmittareita, jotka patistavat liikkumaan päivän aikana ja parhaimmillaan ranteessa kulkeva kello onkin paras personal trainer tai huippu treenikaveri! Valintoja siis riittää, joten mitenkä ihminen voi tietää, mikä on paras mittari omiin tarpeisiin?

Valkoinen Suunto Ambit 3 Sport ja musta TomTom Spark Cardio + Music

Mun ensimmäinen GPS-ominaisuudella varustettu mittari oli Garmin 210, joka palveli mua muutaman vuoden. Muuten mittari palveli mua hyvin, paitsi että  pitkä satelliittien löytymisaika ärsytti aika ajoin. Välillä ennen lenkille lähtöä sai odotella viisikin minuuttia sateellittien löytymistä, ja mielestäni se aika on mittarille kohtuuton. Lopullinen päätös uuden mittarin hankinnalle tuli silloin, kun tajusin, ettei vanhan mittarini akku riitä pitkiin rogaining-suorituksiin. Akku meni tyhjäksi reilu vuosi sitten Loppiaisrogainingissa ennen maaliintuloa, ja se alkoi ärsyttää. Päätin, että ennen kesän Nuts Pallas -juoksua on saatava uusi mittari, jonka akkukestossa on luottoa. Käytän rannetietokonetta pääasiassa matkan ja ajan mittaamiseen, sillä olen kiinnostunut niistä luvuista harjoittelussa ja liikunnassa ylipäätään. Mietin uudeksi sykekelloksi Garminia, mietin Suuntoa ja mietin Polaria... Ensimmäinen kriteeri uuden mittarin valintaan oli akkukesto ja kaikki muu oli toissijaista. Lopulta bongasin Suunto Ambit 3 Sport -mittarin käytettynä myynnistä, ja siten valinta oli tehty. Suuntoa olen käyttänyt nyt vajaa vuoden ja olen ollut erinomaisen tyytyväinen. Sain kuitenkin TomTomilta Spark Cardio + Music -mittarin testiin, ja otin sen toki ilomielin vastaan, sillä aina on mukavaa testailla uutta tekniikkaa.

Ambitin näytöllä Juokse reitti -ominaisuuden kartta

Siinä missä Suunnon Ambit 3 on todella monipuolinen ja perinteinen gps:lla varustettu sykemittari, on TomTomin Spark Cardio monipuolinen aktiivisuuskello ja kuntoilijan kokopäiväinen kaveri. Spark Cardio mittaa päivittäistä aktiivisuutta, kalorinkulutusta sekä unen ja levon määrää. Lisäksi se toimii hyvänä urheilukellona monenlaisessa liikunnassa ja mikä parasta, sykemittari on aina mukana ranteessa. Minä olen Suunnon kanssa hyvin laiska käyttämään sykevyötä, joten oli mielenkiintoista tarkkailla sykkeitä pitkän tauon jälkeen. Kaikille, jotka epäilevät sykkeen mittausta ranteesta, tiedoksi, että parin testin perusteella voin sanoa sen näyttävän täysin samoja lukemia, kuin sykevyöllä mitattuna. Lisäksi TomTomin Spark Cardio + Music -kellossa on gps-seuranta sekä hienona toimintona tilaa musiikkikappaleille, joita voi soittaa langattomista bluetooth-kuulokkeista. Musiikkiominaisuus soveltuu siis kaikille, jotka tykkäävät kuunnella musiikkia lenkin aikana.

Molemmat mittarit toimivat kännykkään ladattavan sovelluksen kautta. Varsinkin Suunto on todella riippuvainen mobiilisovelluksesta, kun koko kelloa ohjataan sen kautta. Kelloon voi valita 10 mitä tahansa lajia Suunnon laajasta valikoimasta, ja luoda jokaiselle lajille omanlaiset näytöt treenin ajaksi. Saa siis eri tiedot juoksun tai vaikka uinnin ajaksi kelloon. Suunto mittaa uinnin matkaa myös uima-altaassa sekä avovedessä. Suunnossa parasta on sen muokattavuus, mutta kellon käyttö vaatii halua räpeltää sen kanssa. Movescount mobiilisovellus on erinomainen ja kello ja sovellus toimivat hienosti bluetoothin kautta yhteen, kunhan molemmissa on asennettuna uusimmat päivitykset. Kellon järjestelmäpäivitykset ajetaan tietokoneelta johdon välityksellä. TomTomissa on myöskin lähes 10 eri lajia, mutta lajeja ei voi itse vaihtaa. On juoksua, pyöräilyä, sisäliikuntaa yms., ja jos ei sopivaa lajia löydy, voi sen sijoittaa Freestyle-lajiin. TomTom -kelloa ohjataan pääasiassa tietokonesovelluksen kautta, mutta aivan kuten Suunnossakin, harjoitustiedot saadaan langattomasti ladattua pilvipalveluun mobiilisovelluksen kautta. TomTomin MySports-ohjelma on Suunnon tavoin melko kattava ja siellä voi katsoa harjoituksen tietoja tarkemmin.

TomTom My Sports -sivulta kaappaus

Suunnon Movescount -sivulta kaappaus

Sanoisin, että molemmat kellot ovat erinomaisia omaan tarkoitukseensa. Suunnon kello on tehty ulkoliikkujille selkeästi, sillä Ambit 3 Sportissa on kattavat korkeudenmittaukset, pitkä akun kesto, jota voi säädellä gps-paikannuksen mittaustiheydellä aina kymmenestä tunnista (1s väli) sataan tuntiin (10s väli) sekä reittisuunnittelua tukeva Kulje reitti-ominaisuus, jolla voi mustavalkoisella kartalla navigoida haluttua reittiä. Ominaisuus on hyvä tuntemattomassa maastossa, mutta ainoana karttana en sitä käyttäisi. Molemmissa kelloissa on monilajitoiminnallisuus tukemaan vaikkapa triathlon-harrastusta, mutta silti miellän TomTom Spark -kellon enemmän peruskuntoiljan hyväksi monipuoliseksi kelloksi. Sykettä on kiva mitata niin ulko- kuin sisäliikunnassa, musiikkia on mukava kuunnella treenatessa ja akultakin riittää perus 6-8 tunnin kesto sekä askelmittari on kiva lisä. Uskon, että molemmilla on vakiintunut käyttäjäkuntansa. Molemmat kellot ovat helppokäyttöisiä, ja ominaisuudet oppivat nopeasti.

TomTom Spark Cardio + Music -kello

** Saatu blogin kautta **

TomTom Spark -kellon plussat ja miinukset

+ Siisti ja pieni ulkoasu, selkeä monipuolinen ohjaus
+ Värinäilmoitukset äänten sijaan (äänetkin saa käyttöön)
+ Sisäänrakennettu sykkeenmittaus (luotettavuus testattu sykevyötä rinnakkain käytettynä)
+ Monipuoliset lajiominaisuudet sekä aktiivisuusmittarina toimiminen
- Melko pitkä gps:n aktivointi ennen käyttöä (n. 0,5-3 minuuttia)
- Minulle lyhyt akkukesto käytössä (n.6h)
- Sovelluksen kätettävyys vähän puutteellista

Suunto Ambit 3 -kellon plussat ja miinukset

+ Pitkä ja säädettävä akkukesto (mm. 10h 1s tallennustiheydellä ja 15h 5s tallennustiheydellä)
+ Nopea GPS:n aktivointi (n. 3-30s, jos kaukana kotoa, pidempi)
+ Kellon näyttöjen täydellinen säädettävyys ja lajivalinnat
+ MoveScount -palvelu on helppokäyttöinen ja selkeä
- Erillinen sykevyö
- Uinnissa (niin altaassa kuin avovedessä) mittari on epäluotettava
- Melko iso kello, joskin helppokäyttöinen ja tyylikäs

Sykemittari kulkee mukana myös vaelluksilla

Millaisia kokemuksia sinulla on eri rannetietokoneista? Käytätkö aina treenatessa kelloa? Mitkä ovat tärkeimmät ominaisuudet sykemittarin valinnassa? Mikä kello sinulla on käytössä ja suosittelisitko sitä muille?

** Arvosteltu TomTom Spark Cardio + Music kello ja bluetooth-kuulokkeet saatu blogin kautta**
Arvostelu on silti tehty käsi sydämellä puhuen sitä asiaa, mitä mieltä oikeasti laitteesta olen!

Ideoita lenkkeilyyn

Kevään tullen moni kaivaa lenkkarit kaapin pohjalta jalkaan ja lähtee into piukeana lenkkipolulle! Ei siinä mitään väärää ole, mutta monesti innostuneena tulee juostua liikaa ja liian yksipuoleisesti. Jos ei ole talvella juossut lainkaan, vaan korvannut harjoittelun hiihdolla, spinningillä tai muulla lajilla, niin kannattaa lisätä juoksua maltilla ohjelmaan. Iskutus juostessa on melko kovaa jaloille, ja tottumattomalle juoksijalle saattaa helposti tulla vammoja. Tällöin, ja oikeastaan aina, kannattaa muistaa vaihdella lenkkien alustoja, tempoja ja vaihtaa välillä toisiin lajeihinkin. Monipuolisuuden nimeen olen vannonut pidemmän aikaa, ja nytkään en voi olla korostamatta sen merkitystä omassa liikkumisessani. Voisin vannoa, että se on yksi syy, miksi olen saanut liikkua lähes vammoitta ja ilman telakkajaksoja *koputtaa puuta*!

Ajattelinkin tässä postauksessa kertoa mun viime ajan erilaisista lenkeistä, jotka on tehty jalkojen päällä. Ehkä saatte ideoita myös omiin tuleviin lenkkeihin. Aina ei tarvitse juosta sitä peruslenkkiä omaa lempireittiä pitkin... ;)

Vetotreeni radalla

Reilu viikko sitten kävin blogin kautta tutuksi tulleen Annan kanssa juoksuradalla. Meillä on työpaikat lähekkäin tosiaan ja käydäänkin silloin tällöin after work -lenkillä yhdessä. Tällä kertaa päätimme tehdä vetotreenin läheisellä juoksuradalla. Teimme kumpikin omaan tahtiin treenin, mutta toisesta sai todellakin tsemppiä läpi harjoituksen. Todettiin treenin jälkeen, että yksin olisi voinut olla nihkeää ja olisi voinut jäädä treeni keskenkin... Treeni sisälsi verkkojen lisäksi 3x800m vedot 400 metrin palautuksella sekä pienen tauon jälkeen 6x400m 200m palautuksella. Palautukset ainakin itse tein todella kevyenä hölkkänä. Treeni oli todella kiva ja tehokas!

Polkujuoksulenkki

Viikko sitten keskiviikkona kävimme Satun ja Tiinan kanssa polkujuoksemassa Bodom Trailin reitin läpi. Satun kirjoituksesta voitte lukea tarkemmin, miltä reitillä oikein näytti ja millainen se oli. Itselle reitti oli melko tuttu, mutta kartturoinnissa oli silti omat haasteensa. Vedimme reitin läpi todella kevyellä askeleella, maisemiakin ihaillen. Sää salli, aurinko paistoi ja oli tyyni, kaunis iltapäivä ja ilta. Pitkät lenkit poluilla eivät kuluta jalkoja läheskään yhtä paljon kuin kaduilla juostessa.

Sauvarinne

Vihdoinkin sain omat vaellussauvat, kun Kimmo yllätti mieluisalla lahjalla! Sain viimeisen päälle laatua olevat kevyet, hiilikuituiset ja taittuvat sauvat, jotka on helppo ottaa mukaan vaikka ulkomaan matkoille. Kotona niiden kanssa tulee varmasti lähinnä tehtyä mäkitreeniä, mutta haaveissa on kyllä monenmoiset vaellukset vuorilla ja vuoristomaratonit, joten kunnon sauvoista tulee kyllä vielä hyötyä myöhemminkin. Tällä kertaa tein Malminkartanon mäessä tunnin sauvarinnetreenin, jossa kuljin eri nousuja ylös ja hölkkäsin kevyesti alas. Sauvarinne on lihasvoimaa kehittävää lajinomaista harjoitusta, jossa saa mäen jyrkkyydellä säädettyä myös hengästymistasoa. Ainakin "fasaaninousussa" syke nousee kaakkoon!!

Peruslenkki

Sunnuntaina tein Kimmon kanssa vähän normaalia pidemmän lenkin, kun olin luvannut viedä tuon toisen puoliskon HCR:lle valmistavalle lenkille. Ja hyvinhän se sujui.. saatiin mukavaa tahtia talsittua yli 15 kilometria kasaan, ja aika meni kuin siivillä hyvässä seurassa. Kiersimme myös ihan uusia lenkkireittejäkin, kun keksin reitin, jossa pääsee pääasiassa hiekkatietä etenemään. Oli ihana jakaa juoksun iloa myös Kimmon kanssa, kun olen paljon kavereiden kanssa lenkkeillyt viime aikoina.

Suunnistus

Viimeisempänä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä... suunnistuskausi starttasi mun osaltani eilen!! Ja kuinka siistä se oli?!! Mä olin aivan fiiliksessä, tätä on odotettu! Päästiin ihan kunnolla jo Espoon keskuspuiston metsikköihin, ja toki vähän haasteitakin oli, mutta lopulta rastien haku meni kivasti, ja osa rasteista löytyi ilman älytöntä hakemistakin. Suunnistuksessa kyllä tyhjenee pää ihan täysin, kun ainoastaan kartta on se, johon ajatukset pitää kohdistaa reitin ajaksi. Alusta voi olla mitä vain, eilenkin oli kalliota, jyrkkää nousua ja laskua, hakkuuaukeita, risukkoja, soita... eli todellakaan askel ei ole monotoninen, vaan nimenomaan ketteryys ja räjähtävyys kasvaa. Voin suositella suunnistusta kaikille, jotka nauttivat luonnossa olemisesta, aivotyöskentelystä ja monipuolisesta etenemisestä!

Millaisia treenejä sä olet tehnyt viime aikoina? Kerro mulle jokin suosikki, jokin uudenlainen lenkki-idea! Pyritkö monipuolisesti tekemään erityylisiä harjoituksia vai kierrätkö aina sen lempparilenkkireitin? :)

Alkuvuoden liikuntatunnelmia

Muutamassa blogissa on nähty yhteenvetona alkuvuoden treenejä, ja ajattelin itsekin tarttua tähän Satulta lähtöisin olevaan ideaan.  On kiva itsekin nähdä, missä tässä vaiheessa kevättä mennään, kun omaan kevään liikunnalliseen päätavoitteeseen on kuutisen viikkoa aikaa. Toukokuun viimeisenä lauantaina starttaan Kuusamossa Nuts Karhunkierroksen 53 kilometrin matkalle, ja se on minun elämäni toinen ultrajuoksu. Odotan tapahtumaa ja polkujuoksubuumia valtavasti, sillä tapahtuma on myyty jo ajat sitten loppuun. Saadaan varmasti ihan superhyvä pöhinä päälle! Vaikka otan osaa tapahtumaan, olen silti treenannut sitä kohden rennon letkeästi, luottaen kokonaisvaltaiseen liikkumiseen ja jatkuvuuteen.

Miltä ne alkuvuoden liikkumiset sitten ovat näyttäneet?

Aloitin vuoden hiihdolla, kun olin heti ensimmäisenä päivänä hiihtämässä Leppävaaraan avattua 700 metrin rinkiä ympäri. Hiihto olikin mun koko talven hitti, sillä ehdin peräti 12 kertaa ladulle keräten 140 hiihtokilometriä kasaan, mikä on minulle todellinen edistys viime vuosista verrattuna! Välillä pitopohjasukseni toimivat erinomaisesti ja tekniikkakin kehittyi melkoisesti! Pisin lenkkini oli 23,3km ja siihen meni aikaa 2h17min, jota en meinaa vieläkään uskoa. Varsinkin kun hiihto oli tuona päivänä erityisen kevyttä ja mukavaa! Mun pertsalenkkeihin mahtui kyllä todella vaikeitakin lenkkejä, mutta hiihto oli kyllä talvikauteni pelastus ja toivottavasti matka jatkuu ensi talvena. Olen vähän sellainen tyyppi, että ei innosta juosta ainoastaan, vaan kaipaan rinnalle jonkin toisen aerobisen lajin, ja kesällä sitä paikkaa pitää suunnistus. Talvella hiihto on hyvää juoksua korvaavaa harjoitusta, ja mikä parasta - sitä on harrastettava ulkona, raittiissa ilmassa! Win win! ;)

Juoksu on ollut selkeä ykkösharrastus tälläkin kertaa. Tammikuussa mulla oli bussikortti käytössä, joten juoksin muutaman kerran aamulla töihin, mikä on mulle aikamoinen suoritus. Mun keho kun ei ole kaikkein valmiimpana seitsemän aikaan aamulla. Nuo olivat kyllä hyviä kokeiluja. Kadulla on tullut juostua keskimäärin 8 kilsan lenkkejä, joten pitkikset ovat painottuneet poluille. Tiinan kanssa juoksin tammikuun lopulla vajaa 2,5 tunnin lenkin ihan asfalttia pitkin, ja se on pisin katulenkkini pitkään aikaan. Poluillekin olen kerinnyt kymmenisen kertaa, ja ne ovat olleet keskimäärin n. 16 kilsan luokkaa. Eli suurin osa pitkiksistä on tullut tehtyä polkujuoksun parissa, vaikka toki lumiset polut vaikeuttivat varsinkin reittisuunnittelua tammi-helmikuun aikana.

Rogaining-tapahtumissa olen ehtinyt käymään muutaman kerran, 8-, 2- ja 3-tunnin tapahtumissa, ja muun muassa loppiaisena tuli tehtyä noin 36 kilometrin lenkki todella jäätävän kylmässä pakkaskelissä. Tuo lenkki tuli kuitenkin sen verran mukavasti itsellä kasaan, että se luo uskoa tuleviin koitoksiin. Muutoin en ole noin pitkiä lenkkejä juossut, 20 kilsan ylityksiäkin on kourallinen. Lihaskuntoharjoittelusta olen yrittänyt pitää kiinni kerran viikossa -tahdilla, ja se onkin keskimäärin toteutunut hyvin - joko kuntosalilla tai kotona painojen kanssa hääräillessä. Lihashuoltotunneilla eli joogassa tai bodybalancessa olen käynyt lähes viikottain, mutta sen haluaisin nyt ottaa tarkempaan syyniin, että ei pääse tärkeä osa-alue retuperälle. Monipuolisesti on tullut kuitenkin liikuttua, kun Heiaheiassa on alkuvuodelle jo 20 eri lajia. Kunonyrkkeilyssä oli mukavaa käydä muutaman kerran, mutta sen joudun nyt laittamaan tauolle muiden harrastusten viedessä niin paljon aikaa. Suunnistuskausikin starttaa mun osaltani ensi viikolla! Satunnaisesti olen käynyt uimassa, jumpassa, kävelyllä ja salibandykin tuli kuvioihin pitkän tauon jälkeen. Olen todellakin ollut innostunut vanhan rakkaan lajin uudelleen henkiin herättämisestä! Kerran viikossa treenailu sopii omiin aikatauluihin hyvin, ja todennäköisesti pelaan ensi kaudella naisten 3.divaria. Jännää!

Treeniviikkoni ovat olleet hyvin samankaltaisia alkuvuoden ajan, lukuunottamatta tietoisia kevyimpiä viikkoja. Juoksua tai hiihtoa on tullut yleensä 3-4 kertaa viikossa, 1 lihaskuntoharjoitus, 1 kevyempi harjoitus sekä mahdollisesti jokin jumppa. Tosin jumpat ovat jääneet maaliskuun jälkeen minimiin, kun salibandy tuli kuvioihin. Säbätreenejä ennen juoksen yleensä 30-60 minuutin pk-lenkin alle, ja tämä on ainakin toistaiseksi toiminut hienosti. Jatkossa viikot pysyvät varmasti samankaltaisina, joskin työmatkapyöräily lisääntyy ja antaa hyvää peruskestävyyspohjaa. Suunnistus tulee korvaamaan osan lenkeistä uskoakseni, mutta metsässä juoksentelu ei ainakaan ole pahitteeksi monipuolisen juoksukunnon ylläpitämiseen.

Näin on hyvä ja kiva treenata! Mulla kun ei ole mitään kummoisia tavoitteita, niin pääosin fiilisten ja oman kehon kuuntelun mukaan on hyvä treenata! Suurin osa juoksusta on tullut tehtyä melko kevyenä, mutta toki mukaan mahtuu joitain interval-treenejäkin. Tietyllä mielentilalla on kiva treenata, kuten viime maanantaina Annan kanssa juoksuradalla vetoja tehden! Mikäs siinä juostessa, kun sai todeta laittaneensa liikaa vaatetta päälle. T-paidalla olisi pärjännyt. Kevät on täällä, jee!

Miltä teidän alkuvuoden treenailut ovat näyttäneet? Oletteko pysyneet tavoitteessa? Miten harjoittelu ja liikkuminen muuttuvat kesän kynnyksellä? :)

Iloinen blogilenkki poluilla

Sunnuntaina oli taas hieno päivä. Mulla oli kunnia vetää peräti seitsemän naisen lenkkiä Leppävaaran poluilla. Jep, kukaan miehistä ei tällä kertaa uskaltautunut mukaan, vaikka toki miehet ovat yhtälailla tervetulleita lenkeilleni. Olin silti todella iloinen, että sain houkuteltua uusia kasvoja mukaan blogilenkilleni, ja muutama vanha tuttukin tuli taas.

Lähdimme Leppävaaran uimahallin vierestä, ja muutamien lenkkiaskelten jälkeen olimme jo aivan metsän siimeksessä. Monelle polkujuoksua harrastamattomalle taisi tuli yllätyksenä, kuinka lähellä voi olla mukavia juostavia polkuja. Siis aina ei tarvitse mennä sinne synkimmän metsän perukoille, vaan välillä voi juosta niitä lähimetsänkin polkuja pitkin. Ne voivat yllättää ja mikä parasta - metrien päässä kuntoradoista löytyy oma rauha, omat väylät.

Kipusimme Leppävaaran kallioiden päälle ja nousujen aikana reidet saatiin hapottumaan. Vedettiin happea kauniiden maisemien äärellä, juostiin kivoja polkuja pitkin. Välillä oli teknisempää ja kivisempää polkua, välillä kivoja kalliopätkiä. Toisinaan jalat kastuivat suossa tai mudassa ja välillä päästiin myös taituroimaan ojien yli kapeita puunoksia pitkin. Juoksimme pitkin peltoa ja hymyilimme kilpaa naamaa lämmittävän auringon kanssa. Rupattelimme juoksujuttuja uusien tuttujemme kanssa. Vain kerran menimme hitusen harhaan suunnitelmastani, mutta se ei ketään haitannut. Löysimme myös söpön piknik-paikan Leppävaaran takuulla hienoimmasta näköalapaikasta. Kannattaa käydä etsimässä pieni pöytäryhmä, jos pyörit lähistöllä ;)

Lopuksi saimme kengät vielä puhtaiksi juostessamme pikkupätkän vanhaa hiihtolatua pitkin. Enää huhtikuussa ei hiitäjiä näkynyt, eikä latu edes hiihtokunnossa olisi ollutkaan. Kaarsimme takaisin Leppävaaran uimahallille, ja tulipa mieleeni, kuinka kivaa olisi mennä polkulenkin päätteeksi poreisiin lilluttelemaan joku kerta. Mittariin kertyi 11 kilometriä ja aikaa meni 1h 45min taukoineen, joten lenkilleni on takuulla tervetullut kaikentasoiset lenkkeilijät, mikäli vain jaksaa hölkkäillä yhtäjaksoisesti melko pitkään. Vauhti ei ole näissä yhteislenkeissä pointtina, vaan tutustuminen lähialueen polkuihin ja muihin juoksijoihin. Juoksu on monesti yksinäistä puurtamista, joten kimppalenkit ja juoksutapahtumat ovat niitä tähtihetkiä, jolloin tapaa muita samanhenkisiä harrastelijoita. Aistinkin, että moni oli hyvin tyytyväinen sunnuntaina lenkin jälkeen ja näyttää yhteislenkeille olla kysyntääkin. Aion jatkossakin järjestää näitä yhteislenkkejä, mutta todennäköisesti seuraava tulee olemaan arki-iltana.

Tässä muuten muutama kimppalenkki, johon kuka vain voi mennä mukaan:
- Salomon Juoksutapahtuma 16.4
- Bodom Trail -yhteislenkki 20.4
- Bodom Trail -yhteislenkki 27.4
- Naisten polkujuoksuilta 6.5

Oli kyllä mukavaa kuulla ensikertalaisilta hyvää palautetta kimppalenkistä. Muun muassa eräs lenkillä ollut huikkasi, että "polkujuoksu on hitsin kivaa ja aika meni todella nopsaan!". En voi kuin yhtyä.. polkujuoksu on kyllä aivan huippua, maaston tarjoamaa vuoristorataa, eikä mitään monotonista katujuoksua. Polut ovat aikuisten oma seikkailurata, kannattaa kokeilla ;)

Oletko sinä avannut polkujuoksukauden? Kiinnostaako tulla mukaan seuraavalla kerralla? Ja miltä meno näytti kuvien perusteella? :)

Kehon ja mielen yhteispelistä

Heippa taas! Aika vaan vyöryy eteenpäin ja taas huomaan olevan viikonloppu. Toisaalta on kiva, että aika menee vauhdilla, kun silloin yleensä tietää viettävänsä päivät mukavien asioiden parissa, mutta toisaalta tämä on tosi hämmentävää. Blogissakin postaustahti on selkeästi hidastunut viime aikoina, mutta joskus vaan on vaikeaa löytää kirjoitusaikaa täyspäivätyön, harrastusten, kodinhoidon ja sosiaalisen elämän seasta. Telkkariakaan en juuri ehdi katsoa, mutta yhtenä päivänä silitin paitoja samalla, kun katsoin Suomen kauneinta kotia. Ovelaa! Mulla on tulossa blogiin paljon asiaa, muun muassa kirjoittelen arvostelua kokeilukäyttöön saadusta Tom Tom -rannetietokoneesta, joten pysykää kuulolla!

Nyt halusin kuitenkin kirjoitella aiheesta, joka tuli mieleeni tällä viikolla, kun olen viettänyt kevennettyä viikkoa. Ja ihan syystäkin olen viettänyt sitä, sillä treenitunteja on tullut minulle riittävästi alkuvuonna, vaikka en kovin usein kovasykkeistä treeniä teekään, niin kyllä se silti tuntuu kehossa. Varsinkin pitkiä, kaksi tuntisia tai yli, on tullut tehtyä säännöllisesti helmikuun lopulta asti, jolloin viimeksi oli taukoviikko niistä. Toki pitkät harjoitukset ovat ultrajuoksu- tai maratonharjoittelun suola, mutta välillä on hyvä antaa kehon palautua kaikesta rasituksista. Tällä viikolla olenkin hyvin pitkälti totuttanut kehoa taas työmatkapyöräilyyn, että jaksaisi sen ohella tehdä muutakin treeniä. Pyöräily on maistunut hyvältä, ja kunhan loputkin hiekoitushiekat saadaan putsattua pois, niin on mukava rullailla töihin. Tavoitteena tänä vuonna on pyöräillä 2-3 kertaa viikossa töihin.

Se mistä oikeasti halusin tänään kirjoittaa, on oman pään pitäminen. Aina ei ole helppoa seistä omien päätösten takana, kun muut ympärillä tekevät normaalia treeniä ja hyviä porukkalenkkejäkin tulee joka tuutista. Sosiaalinen media esimerkiksi on täynnä muiden treenijakoja, -kuvia ja -fiilistelyitä, mikä on äärimmäisen hyvä motivaation boostattaja, mutta kaiken sen keskellä välillä oma ääni pään sisällä himmenee. "Pidät lepoviikkoa, jotta kehosi pysyy mukana kaikessa kivassa" kuuluu ainakin vaimeana minun päästäni. Minä päädyin ainakin kevennettyn viikon pitämiseen sen vuoksi, että olin aivan puhki viime viikon treeneistä. Muun muassa peräkkäisinä päivinä tehty reilu kolmen tunnin maastopitkis ja seuraavana päivänä lähes parituntiseksi venynyt Helsinki City O -kaupunkisuunnistus tuntuivat jaloissa!! Helposti omat päätökset unohtuvat, kun jalat alkavat palautua ja lukee muiden fiilistelyjä tai suunnitelmia erilaisista lenkeistä tai liikunnoista.

Jokainen kuitenkin tuntee oman kehonsa parhaiten, ja niitä tuntoja kannattaa kuunnella huolellisesti. Helposti voi tulla yllytetyksi sellaisiin treeneihin joihin ei itse ole valmis, tai jotka aiheuttavat ylikuormitusta kehossa. Mä huomasin viikko sitten porukkapitkiksellä, että kyllä muut vain pystyvät juoksemaan tosi pitkiä lenkkejä toistensa perään. Minä sen sijaan olin pyytänyt Kimmolta kyytiä kesken lenkin takaisin kotiin, koska totesin muuten viikon rasitustason nousevan turhan korkeaksi. Hetken mietin, olenko jotenkin huonompi, kun en juoksekaan koko lenkkiä? Nopeasti kuitenkin sysäsin ne tyhmät ajatukset sivuun, ja seisoin tukevasti omien valintojen takana. Valintojen, jotka olin tehnyt kuuntelemalla omaa kehoani. Minulle riittää tänään 20 kilsan lenkki, muut voivat juosta vaikka maratonin.

Aina on kovakuntoisempia tyyppejä kuin sinä! Mutta vain sinä seisot siinä omassa kehossasi, joka palvelee sinua parhaan mukaan. Kunnioita sitä, anna sille tarvittaessa lepoa, anna sille ravintoa ja huolla sitä. Vain kehon ja mielen yhteispelillä meistä jokainen saa harrastaa mahdollisimman terveenä, oman tason mukaisesti. Mä ainakin toivon, että mun kroppani kestää mahdollisimman pitkään, ja yritän rakentaa kuntoa maltillisesti ylöspäin, kehoani kuunnellen.

Näillä ajatuksilla haluan toivottaa jokaiselle ihanaa, aurinkoista ja lempeää viikonloppua!! Olisi kiva kuulla, mitä ajatuksia pohdintani sinussa herätti. Oletko sinä joutunut välillä hillitsemään mieltäsi, kun on tarkoitus antaa keholle lepoa?!

TERVETULOA HUOMENNA SUNNUNTAINA LEPPOISELLE YHTEISLENKILLE LEPPÄVAARAN POLUILLE! Lisätietoja Facebookista!

Onnistunut loma!

Ihan ensiksi pieni mainostus; Pidän seuraavan blogin kimppalenkin ensi sunnuntaina 10.4 klo 12 alkaen Leppävaaran poluilla. Tapaaminen Leppävaaran uimahallin eteläpuoleisella parkkiksella. Lenkillä hölkkäillään urbaaneja polkuja pitkin, mutta ne voivat olla silti vielä liukkaassa kunnossa. Toivotaan kuitenkin, että lämmin viikko sulattaisi lumet ja jäät lopullisestikin, ja pääsisimme nauttimaan kunnon polkujuoksusta. Lenkin pituus on porukan mukaan noin 10-12 km, vauhti maltillinen. Pidetään kaikki mukana porukassa ja hölkkäillään kevyesti eteenpäin taukoja pitäen! Ilmottaudu mukaan Facebookissa tai laita mulle viestiä: hanna.taimen(a)gmail.com. Tervetuloa mukaan!! :)

Sitten asiaan... Loma tuli, loma meni! En ole varmastikaan ainut, joka on sitä mieltä, että lomat menevät aina ihan hirveän nopeaa tahtia. Tällä kertaa mulla oli kymmenen päivän talviloma, johon sisältyi pääsiäisen pyhät, jotka vietettiin kotikonnuilla. Muu aika oltiin ihan kotosalla, ja voi vitsit, ne päivät meni nopeasti. Silti olo on nyt tosi rentoutunut ja olen taas täynnä virtaa! Saimme tehtyä kotona kaikkea pientä ja lisäksi otimme hyvin rennosti, liikuimme ja söimme hyvin. Perusjuttuja, mutta välillä niin tärkeitä asioita kiireen keskellä.

Ajattelin, että voitaisiin kurkata mun (ja meidän) lomaan ihan kuvien ja pienten ajatusten kautta.

- Pitkäperjantaina suuntasimme kotikonnuille, jossa oli tarkoitus treffailla meidän perheitä sekä myös ystäviä

 Perjantai-illalla käytiin yhteisen kaveriporukan kanssa keilaamassa ja hamppareilla. Oli todella mukava ilta!

- Lauantaina kävin muun muassa isäni kanssa extemporena kahden tunnin spinning maratonilla. Oli kertakaikkiaan huippua polkea musiikin tahtiin, iskä viereisessä pyörässä! Mahtava aloitus lomalle!

- Sunnuntaina ajettiin maalle Kimmon perheen luokse, jossa pääsin ulkoiluttamaan maalaismaisemissa ihanaa koiraa! Voisin useamminkin lenkkeillä näin kiltin ja söpön karvakaverin kanssa ;)

- Maanantaina tein pitkiksen Kurjenrahkan kansallispuistossa! Päivä oli pilvinen, mutta se ei poista Kurjenrahkan kauneutta.

- Tiistaina ajoimme kotiin, mutta kiersimme Teijon kansallispuiston kautta. Oli ihana aurinkoinen päivä, joten oli ilo istua nuotiolla pitempäänkin!

- Parasta lomassa on hitaat aamut ja muhkeat aamupalat!

- Lomalla meillä oli vihdoin aikaa maalata olohuoneeseen tehoseinä. Meillä on kaikki seinät eri harmaan sävyisiä, joten nyt haluttiin vähän valoisuutta, raikkautta ja lempeyttä olohuoneeseen. Ollaan todella tyytyväisiä lopputulokseen! Maalaaminen oli kivaa! :)

- Kävin pitkästä aikaan uimassakin. Leppävaaran uimahalli on remontoitu, ja se oli kyllä todella siisti ja toimiva! Odotan myös toukokuussa avautuvaa maauimalaa, jossa on kymmenen radan 50 metrin uima-allas.

- Sain elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen! Äiti pääsi yllätämään etukäteissynttärinä! Upea kimppu koristaa vieläkin ruokapöytäämme! :)

- Lauantaina en malttanut jäädä kotiin, kun oli mahdollista lähteä kimppalenkille Nuuksion poluille! Lyhensin vähän järjestäjän 27 kilsan lenkkiä, sillä olin maanantaina juossut jo todella pitkän lenkin, ja sunnuntaiksi olin ilmottautunut Helsinki City-O -suunnistukseen... Kimmo tuli hakemaan mua, kun lähes puolimaraton tuli täyteen kivassa seurassa ja huikeassa kevätkelissä!

- Lauantai-iltana innostuin kokeilemaan pitkän tauon jälkeen geokätköilyä. Tiinan kanssa joskus käytiin kätköillä, mutta silloin en saanut itse löytämisen iloa. Nyt oltiin Kimmon kanssa, ja löydettiin kaksi kätköä, kumpikin yhden. Geokätköilyhän oli ihan hurjan hauskaa, ja tulen varmasti tekemään sitä jatkossakin! Leppoista ulkoilua, ihanaa.

- Sunnuntaina oli mun synttäriaamu, ja heräsin paljon onnea- lauluun ja sain ihan huipun lahjan! Esittelen sen toisella kertaa paremmin! ;)

- Lähdin aamutuimaan suunnistamaan Helsingin keskustaan! Fiilistä vielä vähän haettiin ennen aamuysiä sateen ropistessa ikkunaa vasten, mutta kyllä se fiilis sieltä nousi! ;)

- Kotona käytiin saunassa ja sain aivan huikeeta ruokaa! Kimmo oli tehnyt itse pestoa, jolla oli kuorruttanut lohen, oli uusia perunoita ja mozzarella-salaattia. Melkoisen hyvää! Jälkkäriksi oli juustokakkua, joka maistui ihan älyttömän hyvältä. Ai ai, sitä on vieläkin tuolla jääkaapissa, namm!

Sellainen oli meidän loma! Ei me mitään kovin ihmeellistä tehty, mutta toisaalta oli kyllä aivan tosi ihanaakin olla ilman suuria aikatauluja. Tänään avasin työmatkapyöräilykaudenkin, ja olipa tosi raikasta polkea työmatkaa ruuhkassa istumisen sijaan. Pienillä valinnoilla voi tehdä arjesta itselleen toimivaa ja mieluisaa! 

Kivaa viikkoa kaikille ja toivottavasti nähdään mahdollisimman monen kanssa sunnuntaina polkulenkillä!! Mutta kertokaa mulle, mitä teille kuuluu? Miten viikonloppu meni? :)

Stadi koettu uudella tavalla: Helsinki City-O

Suunnistuksesta on tullut parissa vuodessa mulle todella rakas harrastus. Minä olen ihan kuntoilijana ja pääasiassa käyn kuntorasteilla aktiivisesti. Avoimissa suunnistustapahtumissa, kuten Jukolan viestissä tai syksyisin järjestettävässä Raatojuoksussa pääsee aina kaikkien aktiiviharrastajien sekaan kisailemaan, ja se vasta kivaa onkin. Suunnistajat ovat todella hauskaa ja samanhenkisestä porukkaa, ja tapahtumissa on aina lämmin henki. Tuntee kuuluvansa joukkoon. Niimpä olin innoissani lähdössä tänään Kaisaniemen puistoon, josta olisi startti maailman ensimmäiseen Helsinki City-O -suunnistustapahtumaan. No okei, kolea ilma, eilisestä porukkalenkistä väsyneet jalat sekä tihkuva sade hieman veivät alkuinnostusta, mutta arvasin kyllä fiiliksen nousevan kisakeskuksessa viimeistään.

Lähtösuoralla. Bongaa tuttuja... ;)

Kuva: Harri Hytönen / HCO

Ja niinhän se nousikin! Suunnistajia siellä täällä, joka puolella. Musiikki pauhasi ja kuluutukset raikasi. Yhteensä 350 ihmistä oli ilmoittautunut joko 5, 10 tai 15 kilometrin matkalle. Matka tosiaan ei kertonut mitään, sillä tapahtumassa oli merkitty karttaan ainoastaan rastipisteet, ja omassa järjestyksessä rastit piti käydä hakemassa. Puuttuvista leimauksista sai 10 minuuttia sakkoa. Saimme kartat käteen kahta minuuttia ennen starttia, joten kovin suurta analyysia ei siinä ajassa ehtinyt tehdä. Kartta oli A2-kokokoinen, joten ihan yhdellä nopealla vilkaisulla ei siitä tolkkua ottanut! Vaihdoin vielä lennosta reittisuunnitelmaa, joten aika fiilispohjalla tuli mentyä rastien perässä.

Urbaani kaupunkisuunnistus oli todella kivaa! Tarkkana sai olla, mistä välistä pääsi etenemään, ja mistä ei saisi kulkea. Päästiin kokemaan keskustan ja kallion sekä Lintsin alueen hienoja paikkoja, joissa en kaikissa ollut käynytkään. Aivan uusia reittejä tuli löydettyä ja oli hyvä fiilis juosta keskellä kapunkia. Muutamaan otteesen sekoilin radalla, kun tuli todettua, että reittisuunnitelmaa ei kannata vaihtaa kesken rastivälin, sillä et välttämättä olekaan varma, missä kohtaa olet... mutta äkkiä sain palauduttua kartalle, ja suunnistus ja reittisuunnitelma onnistui melkoisen hyvin. Jalat tosiaan eivät olleet parhaassa iskussa, olinhan tällä viikolla juossut kaksi maastopitkistä... mutta meninkin City-O:hon pitämään hauskaa, ja siinä onnistuin!

Lopulta GPS-mittariin tuli kilsoja lähes 16, joten aika paljon tossua tuli kulutettua Helsingin kaduilla. Rastipisteet olivat mukavissa paikoissa ja tunnelma oli hieno. Lopussa oli "putki" rasteja, jotka kaikki kilpailijat kiersivät samassa järjestyksessä, joten siinä olisi ollut paikka vielä kunnon loppukiriin, jos jaloista olisi vielä irronnut! Maalissa oli hyvä tunnelma ja pientä purtavaa ja juotavaa. Parasta oli kisakeskuksen sijainti, sillä rautatieasema oli aivan läheisyydessä, ja pääsin nopeasti lähtemään junalla kotia kohden, jossa sauna odotti lämpeämässä. Ihanaa!

Tunnelma tapahtumassa oli hyvä, ja tuttujakin näkyi kivasti! Kaikki järjestelyt pelasi erinomaisesti. Oli erittäin tunnelmallista ja elämyksellistä hakea rasteja keskeltä pääkaupunkiamme. Reittisuunnitelman laatiminen toi sekkailullisuutta tapahtumaan, ja uskon, että nopeat päätökset kehittävät omaa loogista päättelykykyäkin. Sen ansiosta tapahtumassa voi mennä myös kaverin kanssa yhdessä samaa reittiä, joten kynnys osallistumiseen on pienempi. Tällainen tapahtuma on todella tervetullut kevääseen, ja toivonkin, että jatkossa tapahtumassa nähdään vielä enemmän myös vähemmän suunnistusta harrastaneita, koska suunnistuksen aloittamiseen tämän tyylinen kaupunkisuunnistus tarjoaa erinomaiset puitteet!

Olitko sä mukana? Milta tapahtuma vaikutti, voisitko ottaa osaa tällaiseen kaupunkisuunnistukseen? 

Kiitos Helsinki City-O:lle hienosta tapahtumasta.
** Osallistuminen saatu blogin kautta **