Mitä seuraavaksi?

Noniin. Tukholman maraton on takanapäin, ja olen ainakin osittain palannut treenien pariin. Flunssa alkaa olla jo pikkuhiljaa voitettu, ja jalat ovat kevyet kuin höyhenet... NOT! Kävin meinaan eilen salilla tekemässä yläkroppaa, ja tänäaamuna herään niin, että yläkropan lisäksi mulla on myös jalat jumissa, varsinkin sisäreisissä. Mitä ihmettä? Ei kai penkistä, taljasta tai pystypunnerruksista tuu jalat kipeäksi? Eikä ne vielä maanantaina olleet kipeät sunnuntaina tehdystä parin tunnin suunnistusreissusta (josta postauksen kuvatkin ovat!)...

Ainiiiiin, olin mä siellä poikkeuksellisessa 30 minuutin balancessakin eilen.. joka oli vielä toiveestani liikkuvuuspainotteinen (ohjaaja kysyi, tehdäänkö voima- vai liikkuvuuspainotteinen, ja mä ehdottomasti halusin liikkuvuus, ja kun muillakaan ei ollut väliä, tehtiin se!), eli ei jalkojen voimaa tai tasapainoa yms. kappaleita. Mietin sit ihan tosissani tänään, mistä nämä mun kintut tulivat kipeäksi, ja sitten tajusin.. bodybalancen alkulämpästä (ohjelma 60)!!! Voiko näin ees olla?? Joo, ei taida jalat olla vielä ihan palautuneet...

 Mutta, mieli silti matkaa jo tulevaan... olen tässä pohtinut, että mitä seuraavaksi?! Koko kevään olen oikeastaan treenannut vain tätä Tukholmaa silmällä pitäen, ja nyt kun se on ohi, on vähän tyhjä olo. Mitä loppuvuotena teen? Ainakin haluan käydä juoksutapahtumissa, koska tykkään niistä tosissaan, ja saan niiden kautta motivaatiota treenaamiseen. Mutta juoksenko vielä maratonin tänä vuonna? Entäs ne triathlon-haaveet?

Yhden tavoitteen olen itselleni asettanut, ja se on 31.8 juostava Midnight Run. Tahtoisin olla 50 minuutin kympin kunnossa silloin! Eli sen kautta lähdin miettimään omia tavotteita loppukesälle. Prioriteetti 1 on vauhdin lisääminen ja etenkin vauhtikestävyyteen ja juoksutekniikkaan keskittyminen, jolloin juoksusta tulisi helpompaa. Mun aiempi ennätys kympiltä on 50.50, joten täytyisi saada tuo kunto takaisin ja vähän päällekin. Tätä kautta ajatuksena olisi juosta syksyllä myös puolimaraton, ja olisihan sitäkin aikaa kiva parantaa. Mutta mitään stressiä en aio ottaa, tahdon vain nauttia liikunnasta. Jos ei enkat pauku, niin ei pauku. Pääasia, että on kivaa!

Maratonista mulla on ristiriitaisia fiiliksiä. Toisaalta, tahtoisin ihan tosissani juosta vielä syksyllä kokonaisen, mutta ajatus siitä, miten huolellisen valmistautumisen ja palauttelun se vaatii, on ajankohta aika huono. Siis noita muita juoksuja ajatellen. Maraton vie käytännössä kuukauden muusta treenistä, koska pari viikkoa kevenneellään ja pari viikkoa palaudutaan, enkä siltikään usko, että 3-4 viikkoa maratonin jälkeen olisin täydessä iskussa esimerkiksi puolikkaan lähtöviivalla. Mutta, yksi mahdollisuus mulla on... juoksisin maratonin niin sanotusti kauden viimeisenä tapahtumana. Mutta missä? Ei Vantaalla tai Kaarinassa, koska molemmissa on neljä kierrosta. Ei kiitos. Saa ehdotella lokakuun maratoneja, mielellään Suomessa. Ehdin jo ikäänkuin innostua Amsterdamin maratonista, mutta olisihan kaksi ulkomaan maratonia vähän liikaa yhdelle vuodelle.

Entäs sitten se triathlon? No, tajusin, että sen aika on ensi vuonna. Mä en ole vielä valmis ottamaan osaa  mihinkään kisaan. Vaikka haluaisinkin. Voimarinne olisi kiva, kun siellä on sprinttimatkalla vain 300m uinti. Sen voisi mennä ilman märkäpukua, eikö? Toisaalta, triathlonissa mua kiinnostaa eritoteen pitkät matkat, koska vaihdot jännittävät, ja pitkillä matkoilla saa enemmän keskittyä siihen suoritukseen, kun vaihtojen painoarvo on pienempi. Hmmm.. tässä pohdintaa riittää, mutta ajatus on tänään se, että kesällä harjoittelen tupla- tai triplatreenejä, opettelen kikkoja ja otan selvää jostain triathlon-kurssista/koulusta, jonne voisin syksyllä mennä. Mutta Helsinki City Triathloniin ajattelin osallistua. Ihan leikki- ja kokeilumielessä. Ja jos vaikka ensi vuonna elämäni ensimmäinen kunnon triathlon olisi sitten Vantaalla, saa nähdä.

Eli, tapahtumakalenteri voisi olla seuraava
Heinäkuu puolimaraton
24.8 HCT (300m/10km/3km)
31.8 Midnight Run (10km)
21.9 (tai joku muu) Espoon rantamaraton (21,1km)
Lokakuu ..kokonainen..?!

Miltäs minun suunnitelmat kuulostavat? Ja minkälainen kesä sinulla on? Onko jotain päätavoiteitta?

Loppukevennyksenä kuvasarja sunnuntaiselta suunnistusreissulta, jossa olin Kimmon kanssa. Kartassa oli ihan selvä kapean suo-alueen merkki, eikä pelkkä oja.. maakin oli vähän mutainen, mutta yli oli päästävä. Päätin sitten ottaa vauhtia ja loikata tämän "ojan" yli...

No, arvaatte varmaan mitä siinä kävi..? Ei ollut ihan tuolla toisella puolella yhtä kuivaa ja pitävää maata kuin tällä puolella. Hyppäsin sitten tasajalkaan ja upposin yli polvien mutaan. Hhaha.

Mutta on tuo suunnistus silti kiva laji! ;) Mukavaa viikkoa kaikille!

Varovaisin askelin...

Olen tosiaan pikkuhiljaa päässyt tästä taudista eroon. Tai no, nuhaa on edelleen, mutta onneksi sen ei sanota estävän esimerkiksi liikuntaa, kuten kuumeen ja kurkkukipuilun kerrotaan. Ne on ehdottomat nou nou liikuntaa ajatellen. Torstaina menin jo töihin, ja työpäivän jälkeen tehtiin ihania kesäisiä aktiviteetteja, joista viime postauksessa kerroinkin - pyöräilyä, sushipiknik, jätskiä ja minigolffia.

Eilen sitten päätin lähteä tekemään jotain liikuntaa, ja alunperin oli tarkoitus mennä salille tekemään yläkroppaa. Mutta kiireisen ilta-aikataulun vuoksi päätin ihan lähteä kävelylle, ja oikeastaan se oli ihan oikea ratkaisu, sillä jaloille teki hyvää saada kevyttä tekemistä. Kävelin muuten sellaisen kolmen vartin lenkin, mutta yhden kilsan lönkyttelin siinä välissä. Jalat tuntui aika hyviltä, vähän raskailta kylläkin, mutta ehkä se on luonnollista maratonin jälkeen.

Eilen olin sitten elämäni ekaa kertaa Helsingin uimastadionilla, eli Stadikalla. Oli kyllä positiivinen yllätys siitä paikasta, ja vitsit, miten kivaa oli uida taivasalla ja 50 metrisessä altaassa!! Oltiin ystävän kanssa sovittu treffit Stadikalle siinä klo 10 jälkeen aamulla, ja pikkasen siinä herätessä mietin, et mihin ihmeeseen oon mennyt lupautumaan.. mutta kivaa ja ihanaa oli aloittaa päivä noin! Uitiin joku 25 minuuttia, ja sitten vesijuostiin 25 minuuttia!! Se oli mun elämäni ensimmäinen vesijuoksukokeilu!! Ihan positiivinen kuva jäi siitä! Vatsalihaksille teki hyvää yrittää pitää ittensä suorana ja "kasassa", mutta ehkä enemmän se menee palauttavasta treenistä. Stadikalla auringon alla toi vesijuoksu oli jees, kun sai samalla naamaan aurinkoa. <3

Tänään en vielä tiedä, onko ohjelmassa jotain liikunnallista. Nuhan takia ei kovin rankkaa liikuntaa vielä voi harrastaa... ehkä ens viikolla pääsisin jo kunnon HIKITREENIN pariin! 

Oletteko te käyneet vesijuoksemassa? Mitäs pidätte?

Ihanaa sunnuntaita kaikille!

Tänään minut sai onnelliseksi...

..Se, etten ollut enää kipeä (tosin nuhaa ja yskää kyllä on, joten jaksoin nippanappa työpäivän...), ja pääsin ihmisten ilmoille arkeen kiinni..

..Sandalit jalassa, kesän tuntu. <3

...Kimmon ja mun yhteinen pyörälenkki... Kimmo osti pyörän maanantaina, eli tää on aika uutta luksusta meille!

...Paras take away -sushi merenrannalla nautittuna...

...kesäinen fiilis, iloiset ihmiset ja aurinko...

...herkullinen irtopallojätski :P

... kesäiset aktiviteetit..

ja onnistumisen tunne!!

Parasta tässä päivässä oli se, että osasin tarttua hetkeen ja nautin todella tästä illasta unohtaen kaikki kiireet ja ikävät ajatukset. Elämä on aika ihanaa <3

Muistakaa nauttia arjen pienistä hetkistä, onnen tunteista ja spontaanista tekemisestä! Nauttikaa kesästä, lämmöstä, läheisistä ja kauniista maisemista!

Mikä sinut sai tänään onnelliseksi? :)

Kasa haasteita!

Mä olen saanut paljon haasteita, ja yritän vastailla niihin nyt! Pialta saatuun ruokahaasteeseen tartun vähän myöhemmin, kun olen saanut kuvattua tarvittavat ruuat, heh ;) Tässä nyt saikkua vietellessäni kaivoin esille haasteita, joita oon "lähiakoina" saanut, jotka muistin ja jotka olen jättänyt vastaamatta. Anteeksi jo etukäteen niille, joiden haasteet unohdin. Jatkossa otan nämä haasteet heti ylös, ettei vaan jää huomaamatta! Jos jonkun haasteeseen unohdin vastata, vastaan siihen mielelläni. Eli huikkaa mulle vain sitten tänne, että unohdit mun haasteen!! :D

Liinalta sain kivan uuden En ole koskaan haasteeen. Tarkoituksena kertoa kolme asiaa, jota ei ole koskaan tehnyt tai kokenut, ja katsoa, monenko voitti sillä! Eli kertokaa mulle, kuinka mun kävi, eli oletteko te koskaan näitä juttuja!!!??

- En ole koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella.
- En ole koskaan maistanut maca-jauhetta.
- Mä en ole koskaan osannut kärrynpyörää.

Haastan tähän samaan Sadun, Karoliinan, Akun ja Annan.

Sitten on tukku näitä kysymyshaasteita. Niissä en jatkohaasta ketään, ja mun aiemmat samankaltaiset haasteet löytyy Haaste-tagin alta.

Liinalta:

1. Kuka on urheilu-idolisi tai motivaattorisi?
Hmmm... no, ei mulla ole erityistä. Leena Puotiniemi on aika kova suomalainen maratoonari, niin vastaan, että hän.

2. Mikä oli ensimmäinen lempilajisi?
No jalkapallo! Sitä harrastin ykkösluokalta kuudennen luokan alkuun asti, eli viis vuotta!

3. Mitä urheilumuotoa tykkäät harrastaa mieluiten yksin? Entä mitä jonkun toisen/toisten kanssa?
Hmmm, no tietty toisten kanssa pallopelejä ainakin, kun niitä ei yksin oikein voi tehdä! Sitten tykkään tehdä pitkät lenkit seurassa, ja kuntosali on sellainen että käy kuin vain, seurassa tai ilman, ja taas nopeat juoksut tykkään tehdä yksin!

4. Onko jotain urheilua, jota tykkäät seurata intohimoisesti mutta jota et missään nimessä itse haluaisi/uskaltaisi harrastaa?
No hmmm... ei oikeastaan, mä oon niin kaikkien liikuntalajien perään, ja yllytyshullu, että voisin kaikkea kokeilla. No, olympialaisten aikaan seuraan yleensä uimahyppyjä, ja niitä en kyllä lähtis kylmiltään tekemään! :D

5. Jos joutuisit kuukaudeksi urheilukieltoon, mihin käyttäisit ylimääräisen ajan?
Nukkuisin enemmän, viettäisin aikaa ystävien ja perheen kanssa, nauttisin enemmän rauhallisista kävelyistä (jos se olis sallittua!) ja näin kesällä varmaan löhöisin auringossa enempi. :)

Fanniilolta:

1. Mikä sai sinut kirjoittamaan blogia?
Halu puhua (kirjoittaa) liikunnasta. Nyt ei tartte sitten koko ajan höpistä liikunnasta vapaa-ajalla niille, joita se ei kiinnosta. Tämä päätös blogin aloittamisesta on kyllä huippu, koska täällä saa jaettua asioita samanhenkisten ihmisten kanssa. Kiitos kaikille siitä.

2. Mitä urheilu merkitsee sinulle?
Hyvää vapaa-ajanviettotapaa, rentoutumista ja nautintoa. <3

3. Mikä on lempilajisi?
Juoksu on ykkönen, mutta tykkään myös kuntosalista, pallopeleistä ja ryhmäliikunnasta sekä muista kestävyysurheilulajeista.

4. Tykkäätkö kilpailla?
Pallopeleissä tykkäsin aikanaan kilpailla ihan SM-tasolla asti (Salibandyssä tuli voitettua pari junnujen SM-kultaakin), mutta kestävyysliikunnassa tajuan, että ainoa vastus on minä itte ketä vastaan taistelen. Jokainen on niin yksilö, että ihan turha verrata muihin!

5. Minkä ikäisenä aloitit liikunta harrastuksesi?
Mä oon liikkunut enemmän ja vähemmän ihan pienestä pitäen! Jossain kohtii sitten parikymppisenä oli taukoa liikunnasta, ja nyt taas liikunta on suuri osa elämää.

6. Pisin kerralla juoksemasi matka?
Maraton (42,2km) :)

7. Paras urheilumuistosi?
Ensimmäinen Suomenmestaruus meidän huikeella sählyjoukkueella, ja ensimmäinen puolimaraton ja maraton myöskin. Ja monet muut ihanat hetket liikunnan parissa.

8. Oletko tekstiiliurheilija?
No sillä tavalla, että vaatteiden pitää olla hyviä päällä, kevyitä ja teknisiä, merkillä tai ulkonäöllä on toissijainen seikka.

9. Paljonko urheilu vie aikaasi tavallisella viikolla?
Hmmm.. varmaan 6-9 tuntia + siirtymämatkat päälle.

10. Mikä on seuraava tavoitteesi?
Jaa-a, sen kun tietäisi. Nauttia liikunnasta, ja keksiä taas uusia kivoja haasteita itelleen ;)

11. Mitä emme vielä tiedä sinusta?
Ette tiedä minusta vielä sitä, että olen perheeni ainoa lapsi.

Freyalta:

1. Kauneinta mitä sinusta/sinulle on koskaan sanottu?
No, varmaan ne kolme pientä sanaa. <3

2. Paras tai mieleenpainuvin kesämuistosi?
Lapsuuden kesät veneillessä Turun- ja Ahvenanmaansaaristossa. Yksi erityinen saari, jonne tahdon vielä palata.

3. Mikä ulkonäössäsi on mielestäsi parasta?
Äääwäää... ehkä hymyni.

4. Jos voisit muuttaa jonkin luonteenpiirteesi, mikä se olisi, vai muuttaisitko mitään. Miksi?
No, etten olis niin äkkipikainen ja kärkäs! Ei aina tartte sanoa ääneen sitä, mitä ekana miettii, ja muutenkaan ei tarttis suuttua niin äkkiä. (Puolustukseksi: lepyn nopeasti! Tosin aina se ei auta, jos on jo suuttunut nopeasti! HUPS!)

5. Mihin kiinnität ensimmäiseksi huomiota uudessa tuttavuudessa?
Yleisilmeeseen, onko tyyppi aito oma ittensä, ja rentouteen ja avoimmuuteen.

Kiitos kaikille haasteista! :)

Miten palaudun maratonilta?

Kiitos vielä superpaljon kaikista onnitteluista ja kiva, jos raportti oli miellyttävää luettavaa! Ainahan se on helpompi kirjoittaa raporttia onnistuneesta juoksusta. Mutta pääasia, että sain positiivisen fiiliksen välitettyä teille lukijoillekin!

Minun palautuminen ei todella ole lähtenyt käyntiin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä tosiaan sunnuntai-iltana iski kuumeflunssa päälle, ja tänään tosiaan pyörähdin töissä, mutta terkkarireissuksihan se meni, ja mittari näytti 37.7 kun siellä mittailtiin. Huominen ainakin menee kotona lepäillessä vielä. Saa nähdä, pitääkö loppuviikoksikin hakea saikkua... en tahtois nyt mitään takapakkia ihan yleisestikään tähän palautumiseen tuosta suorituksesta, ja laitan nyt oman terveyden etusijalle.

Muutoin palautuminen on lähtenyt hyvin rullaamaan. Sain syötyä maratonin jälkeisenä iltana pihvi-annoksen, vaikkei itse asiassa ruokaa tehnytkään pahemmin mieli. Mulla on aina sama juttu, että maratonin jälkeen ei oikein ruoka maistuisi, vaikkei maha olisikaan mitenkään mennyt sekaisin. Mutta hyvä kun tuolla toisella puoliskolla oli nälkä, niin sai mutkin sitten syömään. Raahauduttiin jopa hotellin alakertaan asti syömään, hehe! Sain myös nukuttua hyvät yöunet heti maratonin jälkeen, joskin heräsin kurkkukipuun sitten aamulla. Siitä se flunssa lähti...

Ylipäätään ravinto on mun mielestä aika tärkeää maratonilta palautumisessa. Maratonilla kuluu todella paljon energiaa, joten niitä ei yhdessä päivässä syödä kasaan, varsinkaan ravintorikkaasti. Monipuolisella ruualla, hiilareilla ja protskuilla pääsee pitkälle. Proteiini parantelee pieniä lihasvaurioita, ja hiilarit täyttävät kehon polttoainevarastoja taas. Ei kannata ihmetellä, jos useamman päivän maratonin jälkeen ruoka maistuu vähän enempi!! Kannattaa myös syödä jotain vitamiineja, ja magnesium-kuuria voi jatkaa vielä viikon verran maratonin jälkeen. Itse join sunnuntaina lentokoneessa vitamiinivettä (humpuukia tai ei!).

Toki jalat on tönköt, enkä niillä pakollisia kävelyitä enempää ole tehnyt. Ehkä, jos ei ole juossut maratonia, ei varmaan edes tiedä, kuinka koville jalat siinä joutuu. Mä en siis todella pariin päivään päässyt kyykkyyn, ja istumaan nouseminen tuolilta oli ihan tuskaista. Tänään, jalat on jo sen verran paremmat, että kyykkyyn kyllä pääsen, mutta etureisiin se ottaa! Hahaha!!

Mä itse kuuluun siihen kansakuntaan, joka ei suosi venyttelyä heti maratonin jälkeen. Mun mielestä jalat on sen verran kireät, että tuntuu, kuin jalat halkeaisivat, jos alkaisin venytellä. Vasta tänään uskallan ottaa pieniä, lyhyitä venytyksiä. Jalkoja ei kannata repiä auki maratonin jälkeen, sillä lihaksissa saattaa suorituksen aikana tulla pieniä vaurioita, jotka parantuvat levolla, ei venyttelyllä. Tänä vuonna annoin ekaa kertaa lihaksille kylmägeeliä (Ice Power) heti maratonin jälkeen sekä vielä ennen nukkumaanmenoa samana iltana. Mulla oli eniten kipeät tämän maratonin jälkeen takareidet, etureidet, pakarat ja alaselkä. Laitoin geeliä kyllä myös pohkeille ja lonkankoukistajille. Uskon, että toi geeli on auttanut paljon tässä palautuksessa.

Mutta koska sitten voi palata treenin pariin? Keho voi tuntua palautuneelta jo muutamia päiviä suorituksen jälkeen, mutta pitää muistaa, että maraton on todella kuluttava suoritus, ja ei kannata aliarvioida palautumissuosituksia. Itse suosin ainakin sitä, että viikon totaalilepo (no jotain pientä kävelyä lähinnä hyöty- tai kehon avaamismielessä rauhallisesti voi tehdä) on paikallaan. Mä en ainakaan tunne omaa kehoani tässä asiassa niin hyvin, että alkaisin uhmaamaan ylikunnon uhalla sitä, ja pahimmassa tapauksessa saisin jonkun jälkitaudin tai loukkaantumisen. Myös seuraavat 1-2 viikkoa treenin osalta ovat kevyitä, eli pyöräilyä, kevyttä lenkkeilyä, kuntosalilla lähinnä ylävartalotreeniä, kevyitä jumppia, joogaa ja suunnistusta. Saatanpa jossain vaiheessa kaivaa myös rullaluistimet talvitelakalta esiin.

Tärkeintä on mielestäni nämä asiat

• Riittävä lepo
• Kevyttä kehonhuoltoa 1-3 vrk maratonin jälkeen
• Paljon unta
• Paljon ravitsevaa ruokaa!
• Malttia!! Kyllä meillä on koko kesä aikaa treenata taas!

Tsemppiä kaikille maratonilta palautujille, ja antakaa itsellenne aikaa. Ja muutkin, muistattehan palautua rankempien liikuntasuoritusten jälkeen hyvin? Aina on hyvä suunnitella ne rankemmat liikunnat (oli se sitten joku juoksu, jumppamaratooni tai muu) siten, että valmistelulle ja palautumiselle jää kalenteriin tarpeeksi aikaa!

Stockholm marathon 2013 minun silmin

Noniin, kotiin on palattu, ja reissu oli kaikinpuolin onnistunut! Nyt vain iski päälle kunnon lenssu ja kuumettakin on, että olo on kuin jyrän alle jääneellä. Onneks ehdin kotiin, kun pahin olotila alkoi eilen. Voin kertoa, ettei meinaan oo ihan kivoimmasta päästä se, että yhtäaikaa noiden jalkojen lihaskipujen lisäksi on toi kurkkukipu, nuha ja kuumeilu päällä. Yhhh.. mutta parempaan päin, ja päätin jäädä tänään töistä kotiin lepäämään. Toivottavasti huomenna olisin jo kunnossa! Iski varmaan toi tauti päälle heti maratonin jälkeen, kun vastustuskyky heikkeni. Mähän en oo varmaan vuoteen ollut kipeä!

Silti, en vaihtais tota maratonia pois, en ollenkaan! Täällä kirjottelee niin onnellinen tyttö silti <3 Mä oon niin iloinen, että löysin tän juoksu- ja kestävyysliikunnan! Tää on niin mun juttuni! Ensinsiksi haluan antaa kehut Tukholmaan! Maraton oli kaikkineensa ihan huipusti järjestetty. Oli hyvä expo ja pastapartyt (joihin en osallistunut), lähtöalue oli hyvin järjestetty, ja jo lähdössä sai urheilujuomaa, vettä ja banaania. Karsinat olivat selkeät ja vessoja oli tarpeeksi. Radan varrella huolto pelas, ja ainakin nesteitä sai aina kolmen kilsan välein. Oli vettä ja urheilujuomaa, välillä oli banaania, suolakurkkuja, myslipatukoita, fruktoosipastilleja ja jopa kahvia!! Hei, kuka juo kahvia kesken maratonin?!! En minä ainakaan! Maalihuolto toimi hyvin, tästä vois ottaa Helsinkikin mallia (ainakin siis HCR), ja maalissa sai OLUTTA! Hahahha. Ja kaikkein uskomattominta on se, että radan varrella (joka kulki pääosin keskustassa) oli tosi paljon porukkaa, kannustajat olivat äänekkäitä ja iloisia, vaikka vettä tuli toisella puoliskolla taivaan täydeltä! Pisteet ihan täysin ruotsalaisille! Voin lämpimästi suositella Tukholman maratonia kaikille!

Sitten itse juoksuun... lähdin juoksuun etukäteen sen enempää pohtimatta, mitä vauhtia tulisin juoksemaan tai muuta. Olin itselleni asettanut tavoitteekseni a) maaliinpääsyn b) 4.30 alituksen c) oman enkan d) 4.20 alituksen ja sokerina pohjalle e) otin Exposta Garminin 4.15-aikaan tähtäävän vauhtirannekkeen, joka toimi motivaattorina. Kovempaan aikaan en olisi itsekään uskonut. Lähdössä jännitti yllättävän vähän, ja kun lähtöpamaus tuli, oli fiilis korkealla! Olihan Kimmon lisäksi mua kannustamaan tulleet mun isä naisystävänsä kanssa laivalla. Jeejee! Lähdöstä (Lähtöryhmä E, eli toisen lähdön eka ryhmä) pääsin helposti eteenpäin ja heti sai omasta vauhdista kiinni, sillä tiet oli todella leveitä. Kaikki matkat oikeastaan juostiin autoteillä, tästäkin plussat Tukholmaan. Heti lähdössä huomasin, että oli melkoisen kuuma ja hiostava ilma, vaikka keli oli pilvinen. Mulla oli päällä t-paita ja caprimittaiset trikoot. Alku meni kivasti, ja melkein tippa linssissä juoksin, kun ruotsalaiset kannusti niin upeasti. Taputtivat tasaiseen tahtiin yhdessä ja huusivat "Heja, heja, heja, heja!" yhdestä kurkusta! Vau.  Alkumatkasta mun aamupalani, jonka söin noin 2,5 tuntia ennen lähtöä, vähän pisteli kylkeen, mutta se meni aikaisin ohi. Söin aamupalaksi ison satsin jugurttia, mysliä, marjoja, siemeniä ja hedelmiä sekä pari leipää ja raejuustoa.

Mulle tuli yllättävän äkkiä jo sellainen hieman heikko olo, ja jalkoihinkin alkoi koskea. Siis jossain 15km:n kohdalla jo. Ei siis mitään sen pahempaa, mutta yllättävän nopeasti silti, sillä maraton kuitenkin juostaan levänneillä jaloilla. Ehkä mä olin kuitenkin kävellyt vähän liikaa Tukholmassa torstaina ja perjantaina. No, enivei, hyvällä fiiliksellä menin, mutta päätin ottaa ekan mun kahdesta geelistä jo ennen puoltamatkaa, vaikka tarkoitus oli ottaa se puolimaratonin kohdalla. Djurgårdenin osuus alkoi vähän ennen puolikasta, ja voi vitsit, miten kaunis se koko alue oli. Vihreää oli joka puolella. Silti musta tuntui, että se kesti ikuisuuden, sillä mulle vaikeimmat hetket tällä maratonilla oli ehkä 24-34km. Oli ihanaa päästä sieltä taas keskustaan juoksemaan, ja mun kannustusjoukot olikin siinä 27km kohdalla hurraamassa mulle! Tässä vaiheessa vettä satoi jo, muttei se haitannut mua, koska ei ollut kylmä.

Toisen geelin otin, kun tultiin siihen kuuluisaan Västerbron-siltaan. Loppujen lopuksi se nousu ei ollut niin paha, kuin mitä olin kuullut. Olihan se alku aika jyrkkä, ja sitten seurasi varmaan puolen kilsan mittainen nousu, mutta melko loiva. Tuon nousun jälkeen sai lasketella alaspäin, ja siinä vaiheessa alkoi tuntua jo voittajalta, vaikka matkaa olikin vielä noin 8km jäljellä! Mutta mun olo helpottui, ja olin paljon energisempi sitten taas kun näin mun tsemppaajat taas 37 kilsan kohdalla. Lopussa ne pitkät suorat tuntuivat melkoisen pitkiltä, mutta sain loppuun vielä kiristettyä vauhtia, jotta pääsin tosiaan siihen 4.20 alle. Mun vauhti oli siis suht hyvää sinne 25km asti, mutta sitten vähän vauhti laski.. 40km kilsan kohdalla päätin, että nyt skarppaan loppuun, ja juoksinkin sitten viimeisen kilsan varmaan alle 6min/km-vauhtia. Ohitin vielä Stadionin 250m matkalla monta ihmistä! Oli kyllä huikeeta tulla stadionille, kun se oli aivan täynnä ihmisiä ja kaikki hurrasivat! Jeee! Maali. Aika 4.19.00 tasan! Ja minä onnellinen!

Missään vaiheessa ei tullut kramppeja eikä seinää. Tasaisesti alkoi jalat hyytyä, mutta eiköhän se kuulu maratonille. Olen tyytyväinen juoksuuni, ja tästä on hyvä jatkaa. Ihan kiva, että tuo ennätys parantuu aina vain ihan muutamilla minuuteilla, niin jää sitten sopivasti nälkää seuraaviinkin juoksuihin. Jos pamauttaisin jonkun 4 tunnin juoksun, en usko, että sitä olisi helppo alittaa sen jälkeen. Nyt uskon, että onnistuneella juoksulla oma enkka voi hyvinkin parantua taas seuraavassa juoksussa! ;) Mutta silti, maraton on raskas juoksu, eikä sitä pidä edelleenkään aliarvioida. Nyt pitää antaa keholle aikaa palautella rauhassa, ja sitten vasta suunnata katseet uusiin haasteisiin!

Kuvasta näkyy ehkä, että huulet on aika siniset. Sade ei haitannut juostessa, mutta juoksun jälkeen tuli kylmä. Etsin huoltojoukkoani, mutta he saapuivat hieman myöhässä stadionin ulkopuolelle, koska olivat mua vielä 37km:n kohdalla kannustamassa, eivätkä ehtineet nopeammin. Vaihdoin kuitenkin kuivan finisher-paidan, pitkähihaisen paidan ja sadetakin päälle, ennen kuin käveltiin hotellille reilu kilsan päähän. Voihan flunssa olla alkujaan tuosta vilustumisestakin.

Mutta hei, KIITOS teille lukijoilleni, ootte ihan mahtavia tsemppareita ja onnittelijoita!! Ihan mieletöntä, miten ootte hengessä mukana! Onnea kaikille Tukholman muille finishereille, ja kaikille, jotka ylipäätään starttas! Ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

Mites muiden viikonlopun liikunnat? Ootteko selvinnyt ilman kesäflunssaa?

FINISHER!

Jee, olen Stockholm marathon finisher!! Uusi maratonenkka kirjoitetaan nyt 4.19.00! Olen todella onnellinen, vaikkei aika parantunutkaan "kuin" reilulla kolmella minuutilla! Mutta silti, maraton ei ole mikään itsestäänselvyys ainakaan minulle, joten maalinpääsy ja varsinkin jokakertainen enkan parannus on aika jees! :) Ja juoksu kulki aika omalla tasollani!

Tarkempaa raporttia tulossa huomenillalla Suomesta! Nyt nautitaan illallista täällä! Btw, maratonin toinen puolisko juostiin kaatosateessa. Eipä siinä mitään, mutta juoksun jälkeen ei ollut kauhean kiva etsiä omaisia siellä litimärkänä ja (jälleen) huulet sinisenä! Silti en vaihtais tätä fiilistä mihinkään!! ONNELLINEN!!!!

Ps. Kiitos kaikille tsemppauksista, huikeeta kun ootte ollut mukana tässä jutussa!!

Pps. Tukholman maraton on tosi hienosti järkätty!! Ja hei, kaikki maaliintulijat saivat oluen, kuinka siistii!;)