tiistai 21. huhtikuuta 2015

Lenkkireitillä on väliä!

Mä koin viime viikolla ahaa elämyksen - voin juosta lähestulkoon kokonaan polkuja pisin töistä kotiin! Mikä onni! Mä olen muutenkin toivonut lisääväni työmatkaliikuntaa, sillä itselläni oleva 10km suuntaansa oleva työmatka on oiva matka kerryttää viikon liikuntasaldoa - ja mikä parasta, pienentää omaa ekologista jalanjälkeä siinä samalla. Mähän kuljen usein työmatkani autolla (ihan siksi, että julkinen liikenne kaupungin rajojen yli on oikeasti tosi kallista pääkapunkiseudulla!), joten kaikki pyörällä tai jaloin kuljetut matkat ovat plussaa! Mä muutenkin liikun paljon, joten tahtoisin olla vielä enemmän elämäntapaliikkuja, ja työmatkaliikunta todella on sitä! Olenkin jo aloittanut pyöräilykauden, ja pyöräillyt nyt noin kerran viikossa töihin ja takaisin. Usein yhdistän pyöräilyn salipäiviin, ja se kyllä on sopinut tosi hyvin mun kropalle. Polkeminen salilta kotiin verryttää lihaksia kivasti treenin päätteeksi.


Mutta takaisin siihen polkujuoksuun! Muistinpa nimittäin, että työpaikkani läheltä lähtee eräs pitkospuureitti, ja toisaalta taas lyhyen siirtymän jälkeen päästään metsäreiteille, jotka johtavat lähes katkeamatta kotiini asti! Pakkohan tätä reittiä oli kokeilla, varsinkin kun poluilla juokseminen on todella tullut jäädäkseen. Mikäs sen parempi paikka tuulettaa aivoja työpäivän jälkeen kuin metsälenkillä? No ei varmasti oikeastaan mikään! Pakkasin taas reppuuni työvaatteet ja se selässä lähdin juoksemaan kotia kohti. Mulla on työmatkoilla käytössä hieman juomareppuani isompi Salomonin reppu, jota ei kyllä ole juoksuun suunnattu, mutta kevyellä kuormalla eli vaatteilla ajaa asiansa. Jos jollain on kokemusta hyvästä n. 20 litraisesta juoksurepusta, niin otan ilomielin vastaan! Aluksi reitti tosiaan kulki meren rantaa pitkin pitkospuilla muutaman kilometrin. Pitkospuita pitkin on kiva juosta, kunhan ne eivät ole liukkaita. Näin monta sisiliskoa, lintuja ja nautin muutenkin menosta. Jos en olisi kuullut autojen ääniä, en olisi arvannut olevani aivan kehätien vieressä! Pitkospuupätkän jälkeen juoksin hetken hiekkatietä ja sitten olikin aika siirtyä reitin tylsimpään osuuteen, eli kaupunkikeskittymän läpi menemiseen. Onneksi siinäkin pystyi pääosin valitsemaan hiekkapäällysteisiä teitä, niin ei tullut ongelmia maastojuoksukenkien kanssa. Toisaalta, talvella ostamani La Sportivan Bushido-kengät ovat kyllä olleet superhyvät, eivätkä pienestä katupätkästä hetkahda.



Ihan ok nämäkin työmatkanäkymät...

Metsäosuus oli tuttua suunnistuksista ja loppuosa toki yleisesti polkujuoksulenkeistä sielläpäin. Mulla ei ollut mitään karttaa, vaan valitsin vain sopivalta tuntuvia polkuja, jotka veivät suht oikeaan suuntaan. Välillä näkymät oli niin hienot, että todella unohdin olevani työmatkatkalla. Näitä maisemia ja tuulenvireitä kun ei todellakaan näe tai tunne auton ratissa! Nautin todella juoksemisesta polkuja pisin, ja vaikka jaloissa painoikin aiemmat treenit, ei sillä ollut merkitystä. Liikunta toi mulle taas niin paljon iloa, ettei sitä pysty sanoin kuvailemaan. Mikä onni onkaan terveet jalat ja Suomen maisemat - metsää riittää yllinkyllin! Viimeisenä haasteena kipusin vielä "Jättärin", eli Helsingin korkeimman kukkulan, päälle ja sieltä hölkkäsin vielä lyhyen matkan kotiin! Olipa ihanaa, ajattelin! Onneksi valitsin tuon reitin asfalttiköpöttelyn sijaan. Kyllähän niillekin juoksuille on paikkansa ja aikansa, mutta tuolloin mun teki juuri mieli juosta metsässä. Reitille tuli matkaa pikkaisen enemmän kuin teitä pisin, eli 12,6 kilometriä, mutta polkujuoksuna se on aika kiva lenkin pituus!


Tuolta alhaalta tulin... ;)

Vaihtelu todellakin virkistää. Mulle on tosi paljon väliä, millaisella reitillä juoksen. Joskus on parasta valita se tuttu ja turvallinen lempilenkkireitti, mutta välillä on ihanaa juosta uusia tai muuten vaan vähemmän koluttuja reittejä. Oletko kokeillut juosta tutun reitin eri suuntaan kuin yleensä? Niimpä niin, sitenkin saat vaihtelua! Mulle polkujuoksu on ollut yksi pelastaja, sillä vaikka takoisi paljon samojakin reittejä, ei niihin ehdi kyllästyä, sillä metsässä on niin paljon nähtävää ja ihmeteltävää. Ei mitenkään voi oppia jokaista kiveä ja juurakkoa, joten aina niitä saa ihmetellä ja hämmästellä. 

Tänään oli muuten jotenkin laiskotuspäivä, ja olisi ollut juoksukoulun ratatreenit. Mua ei yhtään houkuttanut lähteä tekemään kovaa ratatreeniä, sillä jotenkin en ollut yhtään siihen valmis. Päätinkin sitten lähteä Kimmon kanssa Pirttimäkeen juoksemaan ja esittelin hänelle Bodom Trailin reittiä. Me kun olemme molemmat menossa sinne juoksemaan. Ja se onkin jo kolmen viikon päästä!! Oli kyllä hyvä valinta mennä metsään, sillä oli taas niin upean rentoa ja lempeää juosta poluilla. Kyllä oman kehon ja mielen kuuntelu sitten on tärkeää! Ja en pistä vastaan tuollaista parisuhdeaikaa ollenkaan ;)

Tykkäättekö te vaihdella lenkkireittejä? Mikä saa teidät motivoitumaan lenkille? Millä perusteella valitsette juoksu- tai kävelyrettinne kullakin kerralla? 

Aurinkoista viikkoa kaikille! Kesä lähestyy, sillä tämä on viimeinen viikko kokonaan huhtikuuta!

12 kommenttia:

  1. Hahaa, ei huono työmatka todellakaan ;) mua harmittaa, kun tällä hetkellä töihin on melkein 20 kilsaa, se on mulle pyörälläkin vähän turhan paljon. Oon kyllä miettiny, jos jäisin joskus bussista Länsiväylän varressa ja hölkkäisin Espoon keskuspuiston halki kotiin - pääsisi kans aika paljon polkuja pitkin :)

    Olen tänä keväänä huomannut, että vaikka katujuoksu on (mun mielestä) tylsempää kuin polkuilu, niin kun pääsee säännöllisesti metsään, myös katulenkkejä jaksaa ihan eri tavalla! Olen jopa katupitkiksistä aika fiiliksissä :D Mulle reittien vaihtelu on tosi tärkeää muutenkin... tosin oon kyllä samaa mieltä, että poluilla löytää aina ihmeteltävää, vaikka ois kuinka tuttu reitti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei huono kylläkään ;)! 20 kilsaa on suuntansa kyllä aika paljon, mutta joskus tosiaan voit kokeilla osittain tulla jalan matkan :)! Keskuspuiston läpi tuleminen kuulostaa toteuttamisen arvoiselta suunnitelmalta.

      Totta!! Kaduilla kyllä saa erilaisen flow'n aikaiseksi kuin metsässä. On sekin välillä herkkua kun askel rullaa tasaisesti ja meno on mukavaa!! Molempi parempi mun mielestä! Viime viikonloppuna vedin puolipitkän (1h40min) maantiellä, ja olihan se aivan mukavaa!!

      Poista
  2. Mä ostin Lidlistä taannoin vähän isomman (en nyt mene sanomaan moniko litrainen, mutta reilusti enempi menee tavaraa kun Camelbakiin, jossa 3l juomasäiliö..) juoksurepun juomarepun kaveriksi. Ihan hirveesti ei ole tarvinnut sitä käyttää, mutta hinta+käyttötarkoitus (tosiaan kevyt kuorma mullakin) yhteensummattuna on todellakin ajanut asiansa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lidlin tuotteet on kyllä hyviä. Nytkin siellä on myynnissä juoksukamoja! Tosin reppu oli vain 9 litrailen, joten niin pientä en tartte. Mun Salomonin juoksureppu on 12 litraa, joten sitä isompi on kyllä hakusessa! :)

      Poista
  3. Vautsi, upea työmatkareitti sulla!!! :) Työmatkan taittaminen juosten, pyöräillen tai kävellen on kyllä parasta hyötyliikuntaa. Oli muuten eilen ihan superraskaat juoksukoulutreenit, ihan hyvä et jätit väliin jos ei ollut fiilistä mennä kovaa! Kai oot ens viikolla tulossa cooper-kerralle? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kyllä upea! <3 Huuuhhh, onneksi en tullut, vaikka toki vähän harmittaa, kun ei noita ratatreenejä yksin tuu sillälailla tehtyä. Huh, täytyy katsoa, jos jalat on palautuneet, voin tulla cooperin juoksemaan ;)

      Poista
  4. Nyt kun oon vähitellen aatellut ottaa juoksun taas mukaan mun liikuntakuvioihin niin on kyllä sellanen fiilis, että juoksen lenkkireittejä vaihdellen ja en suunnittele niin tarkkaan lenkkien pituuksia! Toki vähän mietin etukäteen et mille suunnille juoksen, mutta muuten en :)

    Heh, mä en yhtään tykkää juosta pitkospuilla, kun yhdellä kertaa meinasin lentää suohon, kun kaaduin pitkospuilla juostessa :'D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, fiiliksellä ja vaihdellen kuulostaa hyvältä! Kantsii myös muistaa vauhdin vaihtelu :) Silleen säilyy into parhaiten!

      Heh, joo, pitkospuut on vähän sellaiset.. mutta polkujuoksussa niihin on totuttuva, koska niitä on lähes joka paikassa! :)

      Poista
  5. 12 kilometriä polkujuoksua kuulostaa aikalailla täydelliseltä työmatkalta :) Olen itse lopettanut asvalttijuoksut käytännössä kokonaan, oikeastaan vain juoksutapahtumissa niitä tulee harjoitettua. On se vaan todella tylsää verrattuna "elävään" alustaan ja luonnollisempaan maisemaan ympärillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä :)! Harvemmin minäkään asfaltilla juoksen, sillä onneksi täällä on paljon hiekkateitä tai pururataa lähellä. Metsäreittejä eli mitä miellän oikeasti polkujuoksuksi, tulee sitten mentyä harvemmin, ehkä 1-2 kertaa viikossa. Se vaatii tosiaan aina vähän vaivannäköä, vaikka kotootakin pääsen suht hyvin ainakin niille tutuille poluille. :)

      Poista
  6. Tosi ihanteellinen työmatka ja -maisema! Mullakin on edellisissa työpaikoissa vuosien varrella ollut tosi mukavanpituisia työmatkoja, jotka on voinut taittaa esim. pyörällä. Sen sijaan nykyinen 50 km työmatka (yhteen suuntaan...) on ihan mahdoton yhdistää mihinkään hyötyliikuntaan, vaan ainoa järkevä kulkumuoto on auto. Haaveilen ehdottomasti siitä että seuraava työpaikka sijaitsisi jossain sopivan lähellä, jotta pääsisi nauttimaan hyötyliikunnasta siinä samalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan toi tosi kiva reitti, joskaan ei maisemat ihan koko ajan noin upeat ole ;) 50km on kyllä tooosi pitkä työmatka, sitä ei tosiaan muuten voi kulkea kuin autolla! On kyllä ihanteellista, jos työmatka on 10km tai alle :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)