Suunnistuskurssilta potkua ja niksejä = Suunnistushuuma!

Eikää! Mä olen niin huumassa nyt, että varoitan jo etukäteen, että tästä on tulossa aikamoinen hehkutuspostaus! Mutta mä olen kaikenkaikkiaan nyt niin onnellinen ja kiitollinen, että olen löytänyt näin täydellisen harrastuksen mun lajivalikoiman kirjoon! Ja kyllä, puhun suunnistuksesta, joka on ihan ykkösjuttu just nyt!

Tuossa keskikesällä kun suunnistus oli noussut mun suosikkiharrastusten joukkoon aloin googlailemaan kursseja tai lyhyitä suunnistuskouluja. Silmiini osui Helsingin suunnistajien Naisten kurssi, jossa oli vielä tilaa elokuun kurssille, joten kysyin kaverilta, tahtoisko hän lähteä mukaan ja pian oltiinkin varattu paikat kurssilta! Tän jälkeen tuli vielä syyskuulle kurssi, mutta sekin näyttää nyt olevan täynnä. Aika suuressa huudossa siis tämä suunnistusharrastus on nyt, eikä ihme, sillä sen verran kivasta jutusta on kyse! Parasta tässä harrastuksessa on, että jokainen pystyy ihan oman kunnon mukaan valitsemaan radan ja oman vauhdin, jolla radan menee. Tämä siis sopii monenlaiselle kuntoilijalle.

Takaisin kurssiin, jolla olin viime viikolla. Kurssin hinta oli vaatimaton 25€, jonka kyllä mielellään maksan, kun tiedän oppivani jotain. Kurssi alkoi parin tunnin teoriaosuudella, jossa käytiin läpi kartasta löytyviä värejä ja sitä, mitä ne värit ja muodot ja merkit symboloivat kartalla. Vaikka useammat värit ja merkit olikin tuttuja mulle jo (käytännössä oppii aika paljon!), niin silti opin aika paljon kurssilla, lähinnä mielenkiintoisia "hyvä tietää asioita", reitin valintaan liittyvää ohjausta ja opin myös muutaman ihan olennaisen asian rastimerkeistä, kuten sen, mikä on nenä ja notko! Kaksi tuntia meni kuin siivillä, ja pian olikin aika lähteä kotiin opettelemaan lisää ja miettimään näitä yön yli!

Seuraavana päivänä vuorossa oli maastoharjoitukset Paloheinän metsiköissä. Paikalla oli paljon Helsingin suunnistajien väkeä, joilta sai paljon apua ja hyviä keskusteluja reittivalinnoista ja suunnistuksesta ylipäätään! Tehtävänä meillä oli sellaiset viuhkaharjoitukset, eli käytiin hakemassa aina pari, kolme rastia, ja palattiin takaisin lähtöpisteeseen, jossa saatiin mahdollisesti palautetta ja keskustelua, miten meni, ja sitten saatiin uudet rastit kouraan! Tämä meni myös hyvästä kuntoilusta, koska lähtöpaikka oli erään kunnon mäen päällä! Yhteensä liikuttua tulikin 6,5 kilsaa, mutta se ei ollut pääasia sinä päivänä (ja hölkkäsin sitä paitsi ennen mastoharjoituksia 9km:n lenkin!), vaan tärkeintä oli se tunne, jonka sain rastitehtäviltä ja keskusteluista - itseluottamusta, mienaa. Jännä tunne! Oli kiva mennä maastossa vailla aikapaineita, ja pääsinkin hyvin rasteille, ja fiilis oli hyvä, kun koko ajan oli hyvin kartalla, missä olen ja mihin menen. Toki rastit olivat aika helpoissa paikoissa, kun kyseessä oli aivan aloittelijoillekin soveltuva kurssi.

Tänään oli sitten kurssin kolmas ja samalla viimeinen tapahtuma, jossa mentiin perinteiset maanantain iltarastit, tällä kertaa paikkana oli Pirkkola/Maunula, eli hirveän vaikeaa maastoa ei ollut. Uskalsin ottaa 5km:n reitin, jota en ole ennen yksin mennyt, vain kerran kaverin kanssa silloin, kun en vielä ollut kertaakaan käynyt yksin suunnistamassa. No, siis, kaikki meni niin hyvin tänään! Vain yhdellä rastilla vähän sähläsin, ja etsin rastia aika kauan siinä lähellä, mutta löytyihän se sieltä sitten! Muuten oli niin hieno fiilis, kun oli koko ajan kartalla ja pääsin kunnolla juoksemaan ja sai sellaisen todellisen suunnistusfiiliksen päälle! Rata meni ekaa kertaa alle tuntiin, eili tämä oli mun enkka, vaikken noin pitkää rataa ole koskaan mennytkään! Kurssivetäjäkin sanoi, että olin mennyt kyllä hyvää vauhtia. Whihihiii! Jippii! Niin kivaa! Tänään oli kyllä niin huippu suunnistuspäivä! Kuinka huumassa voi olla? :D

Onko tämä ihan normaalia, että koko ajan tekisi mieli mennä suunnistamaan? Lenkkeily on "so last season", suunnistus on pop! No, ei kai, kyllä mä lenkkeilystä tykkään! Parasta tässä onkin, että nämä kaksi harrastusta tukevat hyvin toisiaan! Metsästä saa oivaa interval-treeniä, papua reisiin ja niveliin ja hyvää mäkitreeniä! Juoksu taas tietysti kasvattaa kuntoa, jota tarvitaan rastiväleillä, mikäli haluaa mennä kovempaa kuin kävelyä. Tänään oli pitkiäkin juoksuosuuksia, joissa kyllä tunsin olevani vahvoilla!

Onko siellä muita, jotka suunnistaa ja käy rasteilla? Joko ootte kyllästyneitä mun suunnistusjuttuihin, vai onko mun hehkutus saanut teidätkin innostumaan?