10 kännykkäräpsyä!

Huh, onpas kivaa, kun on perjantai... monilla taisi alkaa nyt joululoma, mutta minulla jatkuu työt vielä ensi viikollakin. En ole ottanut ylimääräisiä vapaita tähän joulun aikaan, sillä tahdon säästellä talvilomaa keväämmälle. Juurihan olin lomalla Teneriffallakin ;) Tämä viikko on silti ollut melko kiireinen töissä ja jouduin tänäänkin mennä jo ennen seitsemää töihin. Onneksi kiireet helpottivat iltapäivään mennessä ja pääsin lähtemään hyvillä mielin viikonlopun viettoon.

Candy on the Run -blogin Karkilla oli ihana postaus tänään, jossa hän näytti puhelimestä 10 viimeisintä eri tilanteesta otettua kuvaa, ja ajattelin ottaa kopin hänen haasteesta ja esittää minun arkeani kymmenen kuvan turvin. Nämä kuvat ovat arkiräpsäisyjä viikon sisältä. Pääsette siis kurkkaamaan, mitä minä olen oikein puuhaillut viime aikoina... ;)

Viime viikonloppu meni Naisten salibandyn MM-kisoissa kahden ihanan ystäväni kanssa. Oltiin hotellissa yötä Tampereella ja käytiin katsomassa välierät perjantaina ja mitalipelit lauantaina. Ajeltiin sitten vielä lauantai-illalla kotiin. Suomi pelasi jännät matsit ja hävisi finaaliottelun Ruotsille vasta rankkareiden jälkeen. Tunnelma oli suunnattoman hieno - upein naisten palloilussa, mitä olen koskaan kokenut! Yleisöä paikalla oli 6500! Huikeaaaa!!

Sunnuntaina satoi ensilumi Helsinkiin. Se valaisi mukavasti maisemaa ja maalasi sen hetkellisesti valkeaksi. Niin vain kävi että jo illan aikana oli suurimmat lumet jo kadonneet pois... Ei taideta saada valitettavasti ainakaan tänne Etelä-rannikolle valkeaa joulua!

Sunnuntai-illalla meillä oli kotona pizzailta! Teimme pizzat pohjia myöten itse. Päälle tuli omatekemää tomaattikastiketta, bbq-maustettua kanaa, aurajuustoa, tuoretomaattia ja rucolaa. Nam nam kun oli hyvää!

Työpaikan ikkunasta on näkynyt niin upeita auringonnousuja kuin -laskujakin. Meillä kun on ikkunat toimistolla vähän joka suuntaan. Tässä on huono kuva auringonnoususta. Minä kun en kehtaa oikein kuvailla siellä miesten keskellä aurinkoa ja kaunista värimaisemaa... pitäisivät minua varmaan pöhkönä :D

Tiistaina juoksin töistä kotiin, ja se oli oikein mukavaa pään nollausta työpäivän jälkeen! Mikäli seutuliikenteen bussi ei olisi niin kallis (3,88€/suunta), niin menisin useammin toisen matkan bussilla ja toisen juoksisin. Niin mukavaa tuo työmatkaliikunta on!!

Tiistaina söin kana-avokadoleivät vain nopeasti päivälliseksi, kun olin ihan yksin illan kotona. En jaksanut alkaa kokkailla mitään ihmeempää... Aika hyvää tällainenkin on!

Eilen olin Parempia polkuja -Tiinan kanssa spinningissä. Valittiin vielä yksi SATSin hurjimmista tunneista, nimittäin Cycling Interval -tunti, jossa tehtiin tunnin aikana viisi sykeosiota, pituuksiltaan 4,5-8 minuuttia. Olipa tiukkaa settiä! Mutta fiilis tunnin jälkeen oli todella upea, todellinen voittajafiilis! Oli mukavaa kun ohjaaja huusi ohjeita ja kannustuksia ja itse sai vain fiilistellä musiikkia ja antaa mennä! Tykkäsin siis!

Ollaan laitettu työhuonetta uusiksi. Vanha kirjoituspöytä, joka oli muuten mun ala-asteelta peräisin, sai väistyä ja tilalle tuli omatekoinen pöytä. Käsiteltiin parin metrin tammilevy, johon laitettiin Ikean pukkijalat. Lopputulos on todella kiva, ja nyt on tilaa vaikka kahdelle tässä pöydässä! Ihanaa! Mulla on muutenkin sisustusvimma päällä!

Tänään olin erään ystäväni kanssa kaupungilla jouluostoksilla ja vaihtamassa kuulumisia. Meillä oli oikein mukava iltapäivä ja ilta, vaikka kaupungille oli joku muukin eksynyt.. käytiin myös vilkaisemassa Stockan perinteistä jouluikkunaa!

Keskutahengailun parasta antia oli kuitenkin sushipäivällinen todella huikeesta sushibuffasta Konnichiwassa. Se paikka on yksi mun ehdottomia lemppareita keskustassa. Vaikka kyseessä on buffa, ovat ruuat silti todella maukkaita ja tuoreita. Kannattaa kokeilla, jos et ole vielä käynyt!

Nyt tahdon toivottaa teille oikein mukavaa viikonloppua!! Nauttikaa, liikkukaa, rentoutukaa ja tehkää jotain, mistä teille tulee hyvä mieli!

Kerro mulle, mitä sä olet viime aikoina touhuillut? Oletko tehnyt samoja juttuja kuin mä vai stressannut jouluostosten tai -ruokien kanssa?

Lähipolkujen taikaa ja tarinaa siitä, miten löydän polkuja tossujen alle

Olin lähes koko viime viikon flunssassa, joten sunnuntaina, kun vihdoin aloin olla sen verran terve, että uskalsin lähteä vähän ulos hölkkäilemään, olin innoissani! Voitte varmasti kuvitella! Päätin lähteä kevyelle hölkälle ihan mun lähipoluille. Mulla on kyllä upea tilanne, kun pääsen ihan kunnon polkujuoksun makuun lähes kotiovelta. Ja itseasiassa sieltä aukeaakin polkuverkosto, jossa riittää juostavaa vaikka pitkiksen verran. Parasta kuitenkin on, että sinne voi lähteä tekemään ihan lyhyemmän lenkinkin.

Mä olin niin kiitollinen siellä juostessani! En ollut edes harmistunut, että meillä ei ole vieläkään lunta, vaikka mennään jo joulukuun puolivälissä. Luonto sen sijaan näytti todella upealta syksyn jälkeisissä väreissäkin, kosteana, vihreänä ja raikkaana. Metsästä ja polkujuoksusta on tullut mulle henkireikiä, joten mielellään lähden polkujuoksemaan välillä myös kotiovelta. Viikottain tykkään ainakin jonkun lenkin heittää metsässä asfalttien ja pururatojen sijaan. Näin talviaikaan polkujuoksijan tärkein varuste onkin otsalamppu. Ei ole oikeastaan väliä, kuinka tehokas tai hyvä lamppu on, kunhan se on. Toki lampuissakin on paljon eroja, eikä välttämättä kannata ottaa sitä aivan halvinta lamppua, mutta jos ei ole tarkoitus suunnistaa, niin vähemmälläkin valolla näkee juosta poluilla.

Sunnuntaina kuitenkin pääsin juoksemaan valoisaan aikaan metsään, ja onhan se hieno fiilis tähän aikaan vuodesta, kun valoa saa oikein etsiä. Työpäivien aikana aurinko käy näyttäytymässä taivaalla ja katoaa jo horisonttiin ennen kuin työkoneen sulkemisen aika tulee. Eilenkin juoksin töistä kotiin, mutta ei toivoakaan, että olisi päässyt valoisaan aikaan juoksemaan. Kyllä päivä vain nyt on lyhyt! Mutta pian se alkaa taas pidentyä, kivaa! Ja toivon kyllä luntakin valaisemaan synkkää luontoa. Meillä oli Helsingissä ainakin sunnuntai-iltapäivällä hetken maa valkoinen. Nyt on vain rippeet siitä lumesta enää jäljellä, jos niitäkään.

Sunnuntaina lähimetsässä juostessa mietin, kuinka onnellinen olen, kun olen löytänyt polkujuoksun. Metsässä aika menee kuin itsestään ja ei ole väliä, vaikka kävelisi jonkun pätkän sieltä täältä. Se on kaikkea muuta kuin suorittamista. Toki poluillakin voi juosta kovaa (ja onkin suotavaa tekniikan kehittymisen kannalta), mutta siellä on myös helpompi olla itselle armollinen. Edetä rauhallisesti, tuoksuttaa raikasta metsää ja nauttia jokaisesta askeleesta, joka maaston epätasaisuuden vuoksi on joka kerralla niin erilainen. Hengittää syvään puhdasta ilmaa ja hymyillä. Kyllä mieli lepää!

Polkujuoksu tuo mukavaa vaihtelua myös niille, jotka ei tavoittele polkujuoksutapahtumissa käymistä. Polut ovat pehmeitä alustoja, jotka mahdollistavat lisäkilometrien keräämistä jalkoja säästelevästi sekä maaston muodot tuovat vaihtelua monotoniseen katujuoksuun. Polkujuoksussa tulee käytettyä myös jalan pieniä lihaksia, jotka jäävät tasaisella alustalla aktivoitumatta.

Usein minulta kysytään, miten läydän polkuja, joilla juosta. Ensimmäiseksi vastaan yleensä, että katson nykyään maastoa eri tavalla. Kun olen kävelyllä tai maantielenkillä, saatan vilkaista teiden viereen kohtia, joista lähtee houkuttelevan näköisiä polkuja. Seuraavalla kerralla laitan maastolenkkarit jalkaan, ja lähden ihmettelemään polun pätkää. Kokeilemalla löytää polkuja siis parhaiten! Juokse kivannäköistä polun pätkää ja katso mihin se johtaa. Yleensä ainakin nämä pääkaupunkiseudun metsät Nuuksiota tai Sipoonkorpea lukuunottamatta ovat niin pieniä, että eksymisvaaraa ei juuri ole. Polku vie yleensä aina johonkin, siksihän se on maastoon muodostunut. Lisäksi meillä on älylaitteita, joista voi tarkistaa, missä on, jos alkaa epäröimään. Jos polku päättyy, juokse samaa polkua takaisin lähtöpisteeseen.

Lisäksi tutkin myös netistä polkuja. On upeita karttasovelluksia, joista voi löytää kivaa juostavaa. Yksi kätevä karttasovellus on Open Street Map, josta löytyy tie- ja polkuverkostoa ympäri maailmaa. Sitä voi käyttää suunnitteluun apuna, jos haluaa varmistaa joidenkin polkujen olemassaolon. Vastaavanlaisia sivustoja on lukuisia muitakin, esimerkiksi Metsähallituksen retkikartta. Karttasivustojen lisäksi seurailen polkujuoksupainotteisia keskusteluja tai tapahtumia Facebookissa, esimerkiksi Helsinki Trail Running Club -ryhmää. Siellä ihmiset jakavat keskenään reittiajatuksia tai karttoja ja järjestävät kimppalenkkejä. Kimppalenkeillä yleensä näkee uusia reitti-ideoita ja jos ei sillä kertaa pääse mukaan juoksemaan, voi ottaa talteen tapahtumassa jaetun reitin kartan tai gpx-tiedoston, jonka voi ladata rannetietokoneeseen. Samoin Movescount-palvelusta voi löytää mukavia toisten juoksemia reittejä, jotka voi napata kelloon tai painaa mieleen muuten. 

Postauksen kuvat ovat kaikki sunnuntain lenkiltä lähimetsääni. 

Aika monipuolista, eikö? :)

Minä tykkään eniten kuitenkin kartoittaa uusia reittimahdollisuuksia suunnistuskartoista. Jo suunnistaessa voi pistää mieleen kivoja polkupätkiä, ja mennä mahdollisesti myöhemmin juoksemaan niitä reittejä. Kuntorasteilta saa aina kartan omakseen ja minä harvoin heitän niitä roskiin. Ne ovat arvoikkaita apuvälineitä, kun lähtee metsään polkujuoksemaan. Suunnistuskarttoja voi etsiä myös Omaps-sivustolta, josta löytyy suunnistuskarttoja ympäri maailmaa. Niitä voi hekea hakusanojen avulla tai katsoa kartalta. Todella kätevä ja mieluisa palvelu tämäkin. 

Polkuja tossujen alle löytyy siis melko helposti, kun hieman näkee vaivaa, ja on silmät auki! Jos ei ole suunnistustaitoja, niin varmimmat keinot löytää poluille on lyöttäytyä johonkin kimppalenkille tai lähteä vain rohkeasti kokeilemaan lähialueen polkuja!

Miten sinä löydät poluille? Missä on sun lempparireitit? Onko taas halukkuutta uusille blogin kimppalenkeille? Voisin meinaan hyvin taas järjestää uusia lenkkejä!

Teiden valloitus

Kun lomakohteeksemme päätyi Teneriffa, oli päivän selvää, että lähdemme vaeltamaan saaren korkeimman tulivuoren, eli Teiden huipulle. Itseasiassa Teide on koko Espanjan korkein vuori, ja sen huippu on peräti 3718 metriä meren pinnan yläpuolella. Teiden sijainti Teneriffalla vaikutti kieltämättä vähän lomakohteemme valintaan, vaikka yhtälailla hienoja vaellusreittejä olisi ollut esimerkiksi Gran Canarialla tai Madeiralla, jotka kumpikin olivat meidän vaihtoehtoina, kun mietimme lomakohdettamme. Teiden korkuisen vuoren valloittaminen vain tuntui suomalaiselle aika hienolta elämykseltä!

Siellä se huippu näkyy pienenä pisteenä...

Lueskelin Teneriffan vaelluskirjaa, jossa vinkattiin mahdollisuudesta yöpyä vaellusreitin varrelta löytyvässä majatalossa, Altavistassa. Näin ollen olisi mahdollista jakaa vaellus huipulle kahteen osaan, ja nousta viimeinen etappi ennen auringonnousua ja katsoa korkeuksissa, kun päivä herää henkiin. Tuo mahdollisuus kuulosti todella upealta, ja kun Teiden huipulle vaadittavaa lupaa ei ollut enää tarjolla sopivaan aikaan, päätimme varata majoituksen Altavistasta. Majoitukseen kuului myös mahdollisuus nousta aivan huipulle, jonne luonnonsuojelusyistä tarvitaan erillinen lupa, jotta huippu ei kuormittuisi liikaa. Näin jälkikäteen ajateltuna tuo on erittäin fiksua, sillä polku huipulle oli melko kapeaa ja jyrkkää. Teidellä on mahdollista saavuttaa lähes huippu vaunuhissilläkin, joten ilman lupia ruuhkaa huipulla voisi tulla helposti.

Voi mikä elämys meidän vaelluksesta tulikaan! Olen todella kiitollinen, että älyttiin tuo mahdollisuus aamuöiseen vaellukseen huipulle ja olen myös kiitollinen, että meille osui todella hieno keli, vaikka ei täysin kirkasta ja selkeää auringonnousua ollutkaan. Meidän vaelluksen jälkeen huippu meni aivan sankan pilven peittoon ja pysyi siinä seuraavat kaksi vuorokautta. Eipä olisi näkynyt ylhäältä mitään, jos olisimmekin vaeltaneet vain päivää myöhemmin. Tai jos emme olisikaan kapuneet ylös ennen auringonnousua, vaan vaikka tuntikin sen jälkeen. Välillä asiat on pienestä kiinni, joten pitää olla onnellinen siitä, mitä milloinkin saa eteen ja pääsee kokemaan!

Jyrkimmässä kohdassa

Vaellus huipulle alkoi tien 21-varrelta, jonne ajoimme vuokra-autolla. Bussit Teidelle menevät vain kerran päivässä, joten meille oli paljon parempi ottaa kahdeksi päiväksi auto vuokralle, jolloin pääsimme ajamaan omien aikataulujen mukaan. Käytimme vuokra-autoa seuraavana päivänä ajelemalla Mascan kylään, ja koimme samalla reissulla myös upean Tenovuoriston. Auto on siis aika välttämätön, jos haluaa nähdä saaren luontoa ja koskemattomampia paikkojakin turistirysien lisäksi.

Vaellusreitti kulki aluksi loivasti nousevasti hiekkatietä pitkin lähemmäs Teiden huippua. Lähdimme nousemaan noin 2350 metrin korkeudesta ja noin tunnin taivaltamisen jälkeen näimme, että edessä oli huomattavasti jyrkemmät osuudet verrattuna alun matkaan. Tästä se todellinen nousu vasta alkaisi! Kävimme kuitenkin tekemässä noin 700 metrin lisälenkin näköalapaikalle, sillä maisemia olimme tulleet katsomaan. Meillä ei ollut kiire mihinkään. Söimme eväsleivät ennen jyrkkään mäkeen lähtöä. Ja sitten se oli menoa.. Reilu tunti jyrkkää nousua yhtäsoittoa! Nousu oli fyysisesti jo hieman raskas ja ainakin itse tunsin ohentuneen ilman jo vähän keuhkoissa. Maisemat olivat kuitenkin aivan huikeat, ja ne siivitti meidät eteenpäin. Pian Altavistan majatalo tulikin jo vastaan. Takana oli 8,7 km vaellus ja 900 nousumetriä.

Iltapalaa Altavistan majatalolla

Hetken aikaa istuimma majatalon aulassa, sillä keittiöt tai makuuhuoneet eivät olleet vielä auki. Keittiö aukesi klo 17 ja makuuhuoneisiin pääsi klo 19. Luimme opaskirjasta, että lähellä pitäisi olla eräs luola, jota lähdimme katsomaan. Aamulla olisi kuitenkin niin pimeää, että emme voisi katsoa nähtävyyksiä silloin. Luola löytyi harhailujen jälkeen ja oli oikein vaikuttava. Illalla auringon laskiessa unten maille me kokkasimme purkkipastamme ja sitten vain odottelimme muiden retkeilijöiden kanssa sänkyyn pääsyä. Oli todella utopistinen tunne mennä nukkumaan seitsemän jälkeen illalla! Nukuimme 10 hengen huoneessa, jossa oli kerrossänkyjä. Makuuhuoneita oli neljä, ja yhteensä majataloon mahtui noin 50 henkeä. Hiljaisuus alkoi klo 22.30 ja majatalosta piti poistua viimeistään klo 8. Lakanat oli valmiina sängyissä. Todella mahtava paikka siis!

Aamulla heräsimme klo 5 ja nousimme ylös. Söimme jo hieman nahistuneet aamupalaleivät ja virittelimme otsalamput valmiiksi. Eräs saksalainen vanhempi mies kysyi meiltä, olemmeko lähdössä huipulle. Hänen mukaansa ei ollut mahdollista löytää sinne, emmekä oikein ymmärtäneet mistä on kyse, kunnes astuimme ulos. Sumu oli valtava. Ja yön aikana oli tullut lunta. Mietimme hetken, mitä teemme, mutta päätimme lähteä ylös. Olimme kuitenkin eilen luola-reissulla todenneet, että polku on selkeä, joten eksymisvaaraa tuskin olisi. Tuuli oli kyllä kova, mutta eiköhän se usein noin korkealla ole. Onneksi lähdimme liikkeelle, sillä pian näin lumessa muidenkin jalan jälkiä. Emme olleet ainoita, jotka huipulle menisivät. Pian tähtitaivas tuli esiin, kuu valaisi polkua ja Puerto de la Cruzin valot näkyivät hienosti ylös asti. Sumu oli vain paikottaista, sillä tuuli oli niin kovaa.  Vaeltaminen otsalampussa noin korkealla vuorilla oli kyllä upea kokemus! Saavutimme huipun reilu tunnin vaelluksen jälkeen. Etenkin loppuosa oli raskas kovassa tuulessa ja ohuessa ilmassa. Olo oli jotenkin raskaampi kuin normaalisti, eli ilman ohuentumisen havaitsi selkeästi kyllä.

Odottavainen tunnelma...

Auringonnousu, taustalla Gran Canaria

Huippu hissin yläasemalta katsottuna

Huipulla oli kylmä! Lämpötila oli nollassa ja tuuli kuin mikäkin! Mutta silti se oli niin siistiä!! Istuimme pienessä suojakolossa odottamassa päivän kirkastumista noin 10 muun vaeltajan kanssa. Tunnelma ylhäällä oli käsinkosketeltava ja erityinen.  Pikkuhiljaa päivä alkoi valaistua ja aurinko alkoi tulla esiin. Pilviä oli tiellä, joten selkeää auringonnousua emme nähneet. Huipulta näkyi silti muita saaria, muun muassa Gran Canaria, jonka takaa aurinko nousi. Fiilistelimme hetken maisemia ja sitten lähdimme pikkuhiljaa alaspäin. Olimme päättäneet tulla hissillä alas, koska meillä ei ollut eväitä kovin paljon mukana. Yksi kiva vaihtoehto olisi ollut alastulo Pico Viejon, toisen huipun kautta. Tällä kertaa tulimme kuitenkin hissillä ja joimme kahvit ala-asemalla.

Teiden huiputus jaloin ja varsinkin kaksiosaisena oli todella mahtava kokemus! Tällaisia elämyksiä ja upeita maisemia minä matkoilta kaipaankin. Alhaalla tutkimme muutoin vielä Teneriffan kansallispuistoa ja Las Cañadasin kraaterialuetta. Maisema on upeaa kaikessa karuudessaan. Kun ajoimme vähän alemmas, alkoi näkyä taas Kanarianmäntyjä, joita kasvaa muuten vain Kanariansaarilla.

Tulivuoren purkauksen aiheuttamaa maisemaa

Huippu meni pilveen!

Huh, mikä elämys, ihan älytön!! Kerroinko jo? :)

Flunssaisen penkkiurheilua

Tästä tulikin lepoviikko! Sain jostakin flunssatartunnan ja olo on ollut sen verran vetämätön, ettei treenaamisessa olisi ollut mitään järkeä. Eikä sillä, tuskin olisin jaksanutkaan. Kuumetta tai kurkkukipua en saanut onneksi (*kop kop*), mutta aivastelua ja nuhaa on ollut muutaman päivän ajan. Itseasiassa sanoin Kimmolle jo Teneriffalla, ettei olo ole kaikkein paras mahdollinen, mutta silloin ei ollut mitään selviä oireita, joten en osannut yhdistää tulevaan flunssaan. Mutta ei ihmekään, että flunssa tuli vierailulle, sillä viimeksi sairastin pienesti maaliskuussa. Pari vakioflunssaa vuodessa, eikö?

Viikonloppuna lenkkeilin - ensimmäinen lenkki palmujen jälkeen Suomessa... upea talvinen keli ja niin pois päin ;)

Nyt olo on jo paljon parempi, ja onneksi niin, sillä tänään suuntaan kahden ystäväni kanssa Tampereelle katsomaan salibandyn naisten MM-kisojen finaaliviikonloppua! Pitkäaikaisimmat lukijat ehkä muistavat taustastani, että olen harrastanut nuoruuteni salibandya, ihan junnujen SM-tasolla. Laji on minulle vieläkin äärimmäisen rakas ja tykkäisin pelailla sitä vieläkin, jos sopiva porukka löytyisi. Salibandy on myös erittäin katsojaystävällinen laji, sillä vauhtia löytyy ja tilanteita syntyy päädystä päätyyn. Mä olen useasti ollut katsomassa miesten salibandyn MM-kisoja, mutta en koskaan vielä naisten. Nyt onkin ilo mennä paikan päälle katsomaan huippusalibandya, vielä kun Suomen joukkue taistelee maailmanmestaruudesta ja siellä sattuu pelaamaan pari vanhaa joukkuekaveria!

Yle on ollut upeasti mukana kisoissa, ja syytä ollakin, kun kotikisoissa on ollut paljon yleisöä ja mitä ilmeisemmin tunnelmakin on ollut hieno. Olenkin seurannut lähes jokaisen Suomen ottelun joko suorana telkkarista tai Yle Areenan kautta. Vaikka osa peleistä on jopa MM-turnauksessa todella epätasaisia, tekee lajille hyvää saada näkyvyyttä ja ennen kaikkea minua lämmittää se, että myös naisten joukkueurheilua näytetään näin laajasti televisiosta. Mahtavaa! Usein yleinen ajatus vaikuttaa olevan se, että vain miehet osaavat pelata ja vain heidän ottelunsa voivat olla viihdyttäviä... mikä ei tietenkään pidä paikkaansa!

Suomi-kamaa lähtee tietysti mukaan!

Yövymme Tampereella yhden yön hotellissa ja ajelemme kotiin vielä lauantaina finaalin jälkeen. Kiva päästä tyttöjen kanssa reissuun! Sunnuntaina olen toivottavasti jo terveiden kirjoissa ja pääsisin aloittamaan uutta treenijaksoa! Pidin Teneriffan reissua tietoisesti veden jakajana syksyn ja ensi vuoden kesken, joten nyt olo liikunnan suhteen on kuin pikkulapsella jouluna - odottava ja innostunut! Edessä on lenkkeilyä, salitreeniä ja muuta satunnaista liikuntaa! Lähes samalla kaavalla kuin ennenkin, mutta uudella innolla! Kirjoittelen ensi vuoden tavoitteista ja tulevista sporttailuista vielä enemmän jatkossa. Myös Teiden vaelluksesta on tulossa postaus, kunhan saan sen valmiiksi!

Ihanaa viikonloppua kaikille! 

Onko joku seurannut salibandyn MM-kisoja telkkarista tai mediasta? Onko joku kenties tulossa paikanpäälle katsomaan? Mitä mieltä te olette penkkiurheilusta ja urheilun televisioinneista Suomessa? Oletteko pysyneet terveinä? :)

Borta bra men hemma bäst

Ihanaa olla kotona! Reissut ovat kivoja, mutta kyllä mun mielestäni aina vaan on parasta tulla takas kotiin. Mulle koti merkitsee paikkaa, jossa on älyttömän hyvä olla ja missä multa ei vaadita yhtään mitään. Riittää, että olen. Sen lisäksi matkoilla tajuaa aina, kuinka hieno maa Suomi on. Meillä on puhdas ja raikas ilma, paljon metsää ja muutakin upeaa luonnonmaisemaa, hienoja vuodenaikoja (kunhan vain talvikin näyttäisi parastaan täällä etelässäkin!), tasa-arvoa sekä turvallisuutta. Olen kyllä todella onnekas, että olen syntynyt Suomeen. Toki täälläkin on asioita, joita voisimme parantaa, mutta mielestäni on tärkeää keskittyä hyviin asioihin. Varsinkin tällaisena päivänä, itsenäisyyspäivänä.

Minun itsenäisyyspäivään on sisältynyt paljon suomalaista tunnetta. Aamupäivällä olimme suunnistamassa korttelisuunnistusrasteilla todella karussa kelissä. Sade ja tuuli paiskasivat naamaan, mutta hengitys ainakin rullasi raikkaassa ilmassa. Osa, ainakin puolet rasteista oli mukavasti metsän puolella, joten aivan kaduilla juoksuksi ei tänään korttelisuunnistus mennyt, mikä oli vain hyvä juttu! Mulle vain sattui metsässä pieni haaveri, ja kompastuin juurakkoon ja lensin mahalleni maahan. Onneksi loukkaantumisilta vältyttiin, mutta toiseen jalkaan mustelmia ja paisetta tuli koko säären pituudelta. Reippailin kuitenkin rastit läpi, ja tuli hyvä lenkki tehtyä!

Suunnistuksen jälkeen kävimme Kimmon kanssa saunassa. Sauna on mulle sydämen asia ja yksi tärkeimmistä suomalaisuuden perikuvista. Saunassa rentoudutaan ilman mitään virikkeitä, nautitaan lempeistä löylyistä ja joko ollaan omien ajatusten kanssa läsnä tai jaetaan ajatuksia läheisten saunakumppaneiden kera. Saunan jälkeen on aina niin hyvä ja raukea olo. Saunomisen jälkeen söimme hyvin suomalaista ruokaa, eli uuniperunoita, uunijuureksia sekä kotimaista lohta. Joskus mietin, että suomalainen ruoka on tylsää, kun emme käytä paljon mausteita, mutta toisaalta suomalaiset raaka-aineet ovat laadukkaita ja maukkaita, joten niille kannattaa antaa tilaa. Tänään minä en maustanut uunijuureksia kuin suolalla ja tilkalla hunajaa, sillä halusin antaa raaka-aineiden omien makujen tulla esiin. Ruoka oli älyttömän hyvää ja ruokailuhetki ja kokkailut ovatkin meidän viikonloppujen kohokohtia useasti.

Illalla olen rentoutunut sohvalla, ja katsonut myös linnanjuhlia, vaikka mietin ensin olla katsomatta. On näissä synkissä joulukuun illoissa omaa tunnelmaansa!

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille! Ja pirteää uuden viikon alkua! :)

Miten te vietitte itsenäisyyspäivää? Mitä suomalaisuus merkitsee?

Lämpöä, lepoa ja leppoisaa liikuntaa!

Viikko tuli vietettyä Teneriffan lämmössä ja valossa. Vaikka keli oli joinain päivinä pilvinen, oli siellä silti juuri sopivan lämmintä ja ennen kaikkea valoisaa. Marras-joulukuun vaihde oli oikein hyvä ajankohta lähteä tankkaamaan aurinkoenergiaa. En muista koska olisin viimeksi ollut rehellisellä aurinkomatkalla, mutta tämä oli kyllä vaihteeksi kivaa ja rentouttavaa!

Helsinki-Vantaa oli jouluvaloissa lähtöaamuna 26.11

Ensimmäinen auringonlasku parvekkeelta katsottuna

Rannalla

Meidän hotelli oli aivan mahtava ja tulikin vietettyä siellä aika paljon aikaa.  Hotelli oli juuri remontoitu, joten huone oli siisti, kuten koko hotellikin. Huoneemme parvekkeelle paistoi aurinko aamusta iltaan, mikä oli ihanaa. Huone ei silti ollut kuuma, sillä ilmastointi pelasi hyvin. Huoneessa oli mahdollisuus kokkailuun,  ja käytimmekin tätä mahdollisuutta aina välipala-aikoihin sekä parina iltana kun teimme salaattia. Oli outoa, kun emme voineet tiskata tiskejä vaan siivooja hoiti ne aina aamuisin. Hotellilla oli lisäksi kuntosali sekä allasalue ja viihtyisä kattoterassi. Aamupala oli maksettu etukäteen ja sekään ei pettänyt, vaan tarjolla oli jugurttia hedelmien ja eri pähkinöiden ja myslien kanssa sekä leipää, leikkeleitä, juustoja sekä lämpimiä ruokia ja etenkin munia monessa muodossa. Kahvi oli hyvää, vaikka se tuli automaatista.

Hotellilta oli lyhyt matka rannalle, jossa kävimme parina päivänä löhöämässä ja kävelemässä rantakatua pitkin. Auringonlaskut olivat upeita ja rannat muutenkin siistit. Rannalta oli näkymä naapurisaari La Gomeralle asti. Meidän piti käydä sielläkin, mutta jätimme reissun väliin, sillä meillä oli pari päivää auto käytössä, joten emme halunneet luoda liikaa ohjelmaa itsellemme lomalla.  Playa de las Americasissa kävimme muun muassa lähivuorilla retkellä, pulikoimme maailman ykköseksi äänestetyssä Siam Parkissa, jossa oli paljon huikeita liukumäkiä ja otimme rennosti kirjojen parissa. Aamuisin oli ihanaa herätä auringon valoon!!

Meidän huone!

Siam Park -vesipuisto

Poolilla lukemassa :)

Kimmon synttäri-illallinen - hän sai päättää syödäänkö ravintolassa vaiko kokkaanko ;)

Parasta reissussa oli kuitenkin meidän kahden päivän autoilu saarella. Olimme jo koto-Suomesta suunnitelleet retken Teidelle, eli Kanariansaarten korkeimmalle vuorelle. Itseasiassa Teiden tulivuori on koko Espanjan korkein huippu, joka sijaitsee 3718 metrin korkeudessa. Sinnehän pääsee hissillä 3500 metriin, mutta loppureitille tarvitaan lupa, jotta huippu ei ruuhkautuisi liikaa. Luvan voi tulostaa netistä, mutta aikablokkeja ei ollutkaan niin vain saatavilla. Olimme joka tapauksessa päättäneet vaeltaa sinne ylös asti, joten oli hienoa bongata Teneriffa-kirjasta mahdollisuus tehdä vaellus kahdessa osassa niin, että yöpyisi ensin 3200 metrin korkeudessa Altavistan majatalossa ja jatkaisi siitä vaellusta ylös ennen aamunkoittoa. Majoitukseen sisältyi lupa vaellukseen huipulle, jos sen teki hissin liikennöintiajan ulkopuolella, eli klo viideltä illalla aamuyhdeksään mennessä. Me tosiaan tartuimme tähän upeaan mahdollisuuteen ja tuosta vaelluksesta tuli koko meidän reissun kohokohta sekä yksi suurimmista elämyksistä koko elämässäni! Kirjoitan Teiden huiputuksesta kokonaan oman postauksen aikanaan, sillä sitä se todellakin ansaitsee. Haluan saada fiilistä välitettyä eteenpäin.

Hyödynsimme autoa myös ajaen Mascan kylään saaren luoteisosaan, jossa sijaitsi upeat Tenovuoret! Oli huikeaa tulla Teiden pakkasaamusta lähes kolmekymmenasteisille rannikkovuorille. Mascassa ja sen lähellä vaelsimme myöskin vähän ja nautimme eväistä hulppeissa maisemissa. Siellä oli niin vihreää ja kaunista ja erityisesti pidin meren läheisyydestä. Automatka Santiago del Teideltä Mascaan oli myöskin ainutlaatuinen, sillä tie oli niin serpentiinimäinen kuin olla ja voi.  Vaikka olen ajanut autoa niin Itävallan Alpeilla kuin Norjassakin, niin kyllä Teneriffan Tenovuoret veti vertaansa niille! Huhhuh!

Meidän menopeli Teneriffan teillä!

Teiden huippu näkyy...

Kiipeämistä vuorelle

Hyinen aamun koitto!

Mascan kylän hurjat serpentiinitiet

Tenovuoristo

Kaikkinensa reissu oli todella onnistunut! Teneriffan luonto on hienoa ja sitä jäi vielä paljon näkemättäkin. Tosin turistialueet olivat todella rakennettuja ja teennäisiä, joten niistä en niinkään välittänyt. Mutta kokonaisuudessaan Teneriffan saari oli kyllä hieno! Oli kyllä melkoista palata tänne Suomeen sateen ja pimeyden leskelle. On aika pysäyttävää että päivä kestää vain reilut viisi tuntia. Hurjaa. Mutta onneksi on joulukuu, ja ihanat tunnelmavalaistukset jokapuolella. Tykkään tunnelmasta, mutta kieltämättä odotan ja toivon lunta todella paljon!

Huomenna on vielä ihana rento vapaapäivä, itsenäisyyspäivä, jolloin on lupa olla täysin vain kotona ja nauttia. Ihan parasta.

Lähipolut

Viimeisestä auringonlaskusta nauttimista

Atlantin suolainen vesi

Eiköhän tällä levolla ja energialla jaksa taas painaa niin töissä kuin treeneissäkin. Olen tietoisesti pitänyt kevyen jakson liikunnasta syksyn pitkien suoritusten jälkeen ja ensi viikosta eteenpäin alan taas treenaamaan kunnolla kohti ensi vuoden tavoitteita! Mutta edelleenkään en aio unohtaa tärkeintä eli nautintoa. Liikunnan pitää olla nautinnollista ja hauskaa!

Liikunnan ja levon täytteistä joulukuuta kaikille! Kertokaa, miten te olette taistelleet kaamosta vastaan? Mitä teidän viikonloppuun kuuluu?! :)