sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Melomisesta ja sosiaalisesta mediasta


Täällä ollaan! Takana on pisin blogitauko ikinä, eikä todellakaan ollut tarkoitus. Mä en ole vielä lomallakaan, joten en voi vedota siihen, että loma vei mennessään. Toisaalta, kesä on ollut voimakkaasti ainakin ilmojensa puolesta läsnä viimeaikoina, ja voinkin sanoa kesän vieneen mennessään. Kaikki alkoi vaatimattomasta pienestä ihanasta juhannuksen vietosta mökillä. Keskiviikosta sunnuntaihin ihanien ystävien seurassa huikealla mökillä, häkellyttävän ihanassa miljöössä Saimaan rannalla. Kännykkää ei juuri tullut käytettyä kuin satunnaiseen kuvaamiseen ja uutisvirran tutkailuun, mutta muu aika tuli täysin oltua läsnä ihmiselle, rauhoittumiselle ja luonnolle. Itsellenikin.



Paluu arkeen on ollut kivinen. Läheisten huolet kantautuvat tänne asti, työt ovat painaneet päälle ja pieniä vastoinkäymisiä on ollut arjen keskellä. Silti olen halunnut myös nauttia kesästä ja harrastaa. On ollut suunnistusta, Game of Thronesin season finalea ystävien kanssa, jalkapallon EM-kisojen katsomista, blogin polkulenkki, leffassa käyntiä ja tarpeeseen tullut viikonloppu. Viikonloppu, joka on tullut vietettyä aivan kaikessa rauhassa, oman rakkaan kanssa kotosalla. Perjantaina olin kaikesta niin väsynyt, että pitkät yöunet olivat ainoa tie hyvään oloon. Ja ne onnistuin nappaamaan onneksi. 9,5 tunnin yöunien jälkeen maailma näytti taas ihan kivalta paikalta.

Lauantaina aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja mittari näytti jo aamulla yli 20 astetta. Päätimme Kimmon kanssa lähteä melomaan. Olimme varanneet kaksikkokajakin Vuosaaressa sijaitsevasta Natura Vivasta. Emme olleet ainoita, jotka oli päättäneet lähteä melomaan näin upeana kesäpäivänä! Vuosaaren melontakeksuksesta oli hyvä lähteä melomaan pisin rantoja ja lähisaaria. Aallokko oli välillä melkoista, mutta kun ilma oli niin lämmin ja aurinkoinen, ei topissakaan tullut kylmä. Meloimme vajaa pari tuntisen kivan lenkin. Ensi kerralla täytyy varmaan harkita koko päivän vuokraa, jotta voisi rantautua johonkin mahtavaan luonnonsatamaan ja olla saaressa ihan omassa rauhassa, kuten teimme viime vuonna. Täytyy sanoa, että vaikka järvi-Suomikin on näyttänyt parastaan, olen minä henkeen ja vereen meren lapsi. Turun ja Ahvenanmaan saaristoa on tullut lapsena koluttua sen verran paljon, että merituuli on parasta mitä tiedän. Meri on yhtä aikaan avoin, lämmin ja vähän pelottavakin. Todella kiehtova siis! Meloen pääsee todellakin kosketuksiin veden kanssa, ja uskon, että tänä vuonna tulee käytyä useamman kerran melomassa! Jos melominen kiehtoo, voisin harkita melontakurssille menemistä. Itse ainakin sain aikaan hyviä oppeja ja luottamusta kajakkiin melontakurssilta.




Vuosaaren melontakeskuksessa on muuten upea kahvila melontavuokraamon yhteydessä. Kyllä maistui täytetty leipä ja kahvi vajaa parin tunnin melomisen jälkeen. Ja mikä miljöö ja auringonpaiste - mikä siinä istuessa lauantaipäivänä. Tuon reissun jälkeen olin enemmän kuin rentoutunut. Halusin jakaa joko fiiliksen somessa: kertoa kuinka rentoutunut olen ja että meriterapia auttoi kummasti piristämään oloa! Samaan aikaan kiroan somen lyttyyn. Juhannuksen rentoutuminen ystävien kanssa osoitti, että pärjään myös ilman sosiaalista mediaa. Sosiaalisessa mediassa minua ärsyttää tietynlaisen kiillotellun kuvan ataminen itsestään. Yritetään todistaa, että oma tapa elää on paras ja jaetaan vain ne parhaimmat kuvat ja hetket, joita varten joko sanat tai kuvassa näkyvät kohteet on siloteltu täydellisesti paikoilleen. Toisaalta, sosiaalisessa mediassa on paljon hyvääkin. Toisten tsemppaaminen ja motivoiminen on mahtavaa, kuten fiilisten jakaminen saman henkisten ihmisten kanssa. Parhaimmillaan somen kautta voi saada uusia ystäviä, kuten minä olen saanut bloggaamisen ansiosta. Olen tavannut useita kourallisia uusia ihmisiä somen kautta, joiden kanssa yhteistä on ainankin rakkaus jotain samaa lajia kohtaan. Uudet treenikaverit on huippu juttu myöskin!

Sosiaalisen median hyvistä puolista tuli mieleen, että vaikka blogin pariin palaaminen on ollut hankalaa, niin blogin yhteislenkki torstaina osoitti taas, miksi kannattaa blogata ja olla somessa aktiivinen. Olin saanut houkuteltua blogienkille mukaan lisäkseni jopa 15 ihmistä! Juoksutin näitä uusia tuttavuuksia (ja Katjua) Espoossa Vaakkoin ulkoilualueella vajaa kymmenen kilsan matkan. Fiilis oli korkealla ja perässäni kulki iloisia lenkkeilijöitä. Lenkin teemana oli #kaveritpoluille, jossa tarkoituksena oli tutustuttaa ihmisiä polkujuoksun pariin, joten mentiin lepposta tahtia, kuten yleensäkin kimppalenkeillä mennään! Kun saa tarjota näin monelle ihmisille hyvän lenkin uusissa maastoissa, tulee väkisinkin onnellinen olo! Kiitos kaikille mukana olleille!




Kaiken kaikkiaan ajankäyttöni sosiaalisessa mediassa ja blogimaailmassa on vähentynyt, mutta silti mulla on ollut ikävä blogin pariin. Etenkin positiivinen palaute tästä blogistani saa hymyn korville ja syyn ottaa välillä aikaa kirjoittamiselle. Nyt jää on taas murrettu, joten eiköhän jatkossa tule taas useammin päivitettyä. Muistetaan silti nauttia kesästä myöskin! :)

Oletteko te käyneet melomassa tänä kesänä? Tai tehnyt jotain "todella kesäistä"? Mitä lajia haluaisitte vielä kokeilla?

11 kommenttia:

  1. Kiva, kun kirjoittelit taas pitkästä aikaa! :) Ymmärrän hyvin, että pienen tauon jälkeen on vaikea palata blogin ääreen, mutta eiköhän se siitä taas lähde! Ja mukava oli lukea kuulumisia tätäkin kautta! ♡ Melonta kuulostaa mahtavalta ja olisipa ollut kivaa olla mukana poluilla! Se on niin totta, että positiivinen palaute omasta blogista ja bloggaamisesta motivoi jatkamaan! Ja vielä piti sanoa, että ymmärrän myös hyvin somesta nousevat ristiriitaiset fiilikset.. Mukavaa uutta viikkoa Hannaseni! ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kiva kirjoitella :)! jeps, asiaa on tavallaan niin paljon ettei tiedä mistä alkaa purkamaan kaikkea. Onneksi taukoa ei ollut kuin pari viikkoa...! Melonta on niin ihanaa, ja polkujuoksu ryhmässä myöskin. :) Seuraavaksi sitten mukaan, eikö?! ;) Ihanaa lomaa, Karoliina <3

      Poista
  2. Voi kun tuo blogilenkki kuulostaa kivalta! Olisinpa lähempänä, osallistuisin joskus minäkin. :)
    Tämän kesän uusi lajikokeiluni on suppuun, ja sehän olikin tosi kivaa. Toivon ehtiväni uusintakokeilulle vielä tämän kesän aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Argh, mokoma auto correct! Siis kokeilemani laji on suppaus! :D

      Poista
    2. Hih, tajusin suppauksen :'D Se on kyllä kivaa!! Mäkin tahdon tänä kesänä ehtiä ainakin pari kertaa kokeileen lajia taas!

      Voi, olis kivaa jos pääsisit joskus polkulenkille mukaan ;)

      Poista
  3. Ensinnäkin aivan ihania kesätunnelmia ja niitä pieniä hengähdyshetkiä kiireisen arjen ja raskaiden asioiden keskellä. On tärkeää tunnistaa asioita, jotka painaa mieltä ja myös punnita omia voimavaroja, ja tehdä asioita jotka saa meidät voimaan hyvin.

    Somesta sen verran, että ehkä totta sekin, että sinne laitetaan niitä pieniä arjen pilkahduksia ja onnenhetkiä. Toisaalta se on myös paikka, jossa saa antaa mielen levätä iloisia ja ihania hetkiä katsellessa, toisten pieniä iloja seuratessa. Vaikka tottakai jokaisella on ne omat taakkansa, kivikkonsa, kipunsa, myrskynsä jossa kukin kulkee. <3

    Ja aivan ihana tuo blogilenkki ja se innostus, mitä olet täällä blogissakin saanut taatusti jaettua niin monelle lukijalle - luonnonlumoa, uskallusta lähteä uusiin haasteisiin, luonto-ja juoksuelämyksiä ja vaelluksia. Jotain todella upeaa. Tätäkin rehellistä postausta oli ilo lukea.

    Kiitos Hanna! Ja oikein levollista työviikkoa ja heinäkuun jatkoa! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, pitää punnita omat voimavarat ja tehdä asioita niden ehdoilla. Hyvin sanottu, Satu. :) Kukaan ei voi riittää enempään kuin mihin jaksaa!

      Samaa mieltä Somesta kaiken kaikkiaan! Hyvä siellä on pääasiassa olla muiden illoja seuratessa. :)

      Blogilenkki oli kiva ja palkinto oli kun niin moni oli paikalla. Kaikki eivät varmasti olleet blogini lukijoita, vaan facebookissa sana oli kiertänyt. Toivon silti että lukijat löytävät täältä innostusta luonnossa liikkumista kohtaan :)

      Levollista heinäkuuta sinullekin! Onni on meidän tulevat seikkailut ;) <3

      Poista
  4. Siellähän on ollut iso porukka juoksemassa. :) Kivaa! Mun täytyy kyllä sanoa, että mua ei ollenkaan haittaa, jos mun lukemat blogit päivittyvät hieman harvemmin. Enemmän mua melkein haittaa, jos ne päivittyvät niin usein, että niitä ei ehdi lukea. :D Mut varmaan mä oon vähemmistössä tässäkin asiassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, meitä oli paljon :) No oot kyl oikeessa. Ei varsinkaan kesällä malta istua koneella lukemassa blogeja jotka päivittyy joka päivä. Heh. Mut oot sä varmasti vähän niinku vähemmistössä kumminkin!

      Poista
  5. Kivaa kun palasit blogitauolta. Mulla on myös semmonen menossa, kun jostain syystä en saa jäsennettyä päässä liikkuvia ajatuksia miksikään julkaisukelpoiseksi tekstiksi :) Niinpä olen sitten vain antanut olla ja palaan kirjoittelemaan sitten, kun insipiraatiota taas löytyy.
    Mulla on tuohon somettamiseen myös melko ristiriitainen suhtautuminen. Vaikka olen tosi (TOOOOSI) aktiivinen instaaja, niin silti välillä tulee jonkinmoinen kypsyminen tohon maailmaan. Etenkin sellaseen päälleliimattuun, mistä tuossa kirjoititkin. Sitten kuiteskin aina pienen tuskailun jälkeen tartun kaikkeen positiiviseen mitä instassa on. Se on semmonen oman elämän valokuvakansio ja hetkien tallennuspaikka. Nykyään kun otetaan tosi paljon kuvia ylipäätään, mutta suurin niistä jää unholaan, kun valokuvakansiot on jääneet menneisyyteen. Ja ne vanhat, olemassaolevat valokuvakansiotkin on jäänyt jonnekin laatikonperälle. Tykkään itse ihan hirmusesti hetkien tallentamisesta. Ilman valokuvia moni hetki jäisi unholaan, joten yritän ajatellan Instaa sellasena pienten hetkien muistokansiona :) (olipa siirappista). + tykkään vaan ihan hirmusesti katella kuvia muiden hetkistä myös, joten olen päättänyt sivuuttaa sen kaiken päälleliimatun ja saada iloista mieltä kaikesta positiivisesta mitä instassa jaetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, joskus on vaikeaa jäsennellä kaikki asiat selkeäksi kirjoitukseksi. :) Mut säkin olit tehnyt comebackin, jee!

      Hyviä huomioita somesta ja instagramin "kuvakansiomaisuudesta". Totta. Mäkin välillä selailen omia kuvia ja palaan niihin muistoihin. Sinne on kumminkin valinnut aina ne kivoimmat kuvat ja fiilikset! :) Somessa on hyvää ja varsinkin mäkin tykkään esim. instasta jos se on hetkellinen kuva eikä järkkärillä otettu kohteesta, jotka on vaan asetettu jotenkin nätisti. Instagramista kumminkin pääasiassa välittyy hyvä fiilis! :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)