lauantai 18. lokakuuta 2014

Aina joku on sua parempi

Oletko koskaan miettinyt, kun mikään ei riitä? Aina pitäisi juosta kovemmin, pidemmälle tai enemmän. Aina pitäisi nostaa isompia painoja tai tehdä pidempiä sarjoja. Oikeastaan, teet mitä vain, niin aina joku on sua parempi tai tehnyt enemmän. Ellet sitten juokse maratonin maailmanennätystä... tai hei, sittenkin voidaan ajatella, että on ne kovempia jätkiä, jotka juoksee ultramatkan, vaikka sata mailia? Tai oikeastaan, kyllä crossfittaajat on kovakuntoisempia ja monipuolisempia, kuin juoksijat!

Plaaplaaplaaaaaa. Mua on alkanut tympiä se, että aina pitää kiistellä, mikä on parempaa tai mikä on edes riittävästi. Onko 30 kilometriä juoksua viikossa sopiva määrä maratonille treenatessa? Riittääkö kolmijakoinen saliohjelma, jos haluaa kasvattaa lihasmassaa? Miksi toinen juoksee noin paljon kilsoja viikossa, ja miten se ylipäätään ehtii? Niinpä niin. Älä vertaa toista itseesi! Se on yleinen virhe, jonka meistä moni varmasti usein tekee. Otamme hirveästi vaikutteita toisista ihmisistä ympärillä kuuntelematta, mitä oma kehomme tarvitsee ja haluaa. Ne jutut, jotka sopivat toiselle, ei välttämättä sovi meille muille yhtään. Tästä syystä esimerkiksi vierastan hirveästi ajatusta valmiista netistä napatusta maraton-ohjelmasta, jotka pitäisi noudattaa pilkun tarkasti. On eri asia, että joku on tehnyt yksilöllisen ohjelman vain sinun tarpeisiisi, kuin se, että noudattaa jotain yleispätevää ohjelmaa. Tärkeää myös tavoitteellisessa treenissä on, että kuuntelet omaa kehoa, ja mieltäsi. Väsyneenä tai turhautuneena ei kannata lähteä treenaamaan, koska ohjelmassa sanotaan niin. Ei, vaikka se naapurin Pirkko juoksisikin joka päivä! Ei sun tartvitse!!


Toki on hyvä keskustella asioista, tavoista treenata ja vaikka niistä treenimääristäkin. Jokainen saa varmasti ideoita omaan tekemiseensä muiden touhuista ja puheista. Voit hyvin kokeilla, miltä se aamulenkki esimerkiksi tuntuu, mutta jos se ei ole ollenkaan sinun juttusi, niin jätä väliin. Et ole yhtään huonompi ihminen, vaikket pääsisikään kuudelta aamulla ylös lenkille tai aamuspinningiin. Voit hyvin treenata illalla, jos se on sulle mieluisampaa. Voi silti olla, että se aamulenkki herättääkin kivasti sun kroppaa, ja oot virkeämpi töissä. Monella vaan tuppaa olemaan aamutreenien kanssa negatiivia vaikutuksia, kuten väsymystä tai energian loppumista aamulenkillä. Voit hyvin kokeilla salin ja juoksun yhdistämistä samalle päivälle, kun se kerta toimii joillain muillakin. Mutta toisaalta, jos itsestäsi tuntuu, ettet saa jommasta kummasta silloin kaikkea irti, tee treenit eri päivänä. Kaikilla ei muutenkaan ole aikaa tehdä arkena kahden tunnin yhdistelmätreeniä - ei sullakaan tarvitse olla.

Tahdon vaan sanoa, että aina on joku parempi kuin sä. Mutta anna olla! Ellet ole kilpaurheilija, kilpailet vain itseäsi vastaan ja omine ehtoinesi. Ja kaikkien ei tarvitse kilpailla itseäänkään vastaan! Hyvinvoinnin kannalta on ihan yhtä hyvä, että käyt kolme kertaa viikossa lempparijumpassa hikoilemassa, kuin että juoksisit kolme lenkkiä viikkoon ja tavoittelisit sillä oman puolimaratonin ajan parantamista. Jos sulle löytyy motivaatiota liikuntaan jo itsessään ilman tavoitteita, niin se on hyvä ja riittävä! Jotkut taas tarvitsevat motivaation, kuten vaikka sen puolimaratonin läpipääsyn. Et ole yhtään sen huonompi, vaikket ole juossut puolimaratonia! Pääasia, että nautit liikunnasta ja saat siitä rutiinia elämään. Kun liikunta tuottaa enemmän hyvää oloa kuin huonoa, olet todennäköisesti onnistunut tekemään liikunnasta osan elämää.


Nauti jokaisesta saavutuksesta, jonka teet! Jokaisesta juoksuaskeleesta ja jokaisesta käsipainosta, jonka saat nostettua ylös. Mene hymy huulessa sinne jumppaan, ja anna niiden sanojen "Ei jumppa kehitä lihaksia" mennä ohi korvien. Ei kaikkien tarvitse olla kehittävää. Ole iloinen, että olet jaksanut työpäivän jälkeen lähteä sinne jumppaan! Iloitse maratonista, jonka olet juossut, vaikka se olisi kestänyt kauemmin kuin sillä joka päivä juoksevalla naapurin Pirkolla! Älä vertaa itseäsi muihin, vaan ole ylpeä omasta tekemisestä. Ole itsesi!

Nautinnollista viikonloppua kaikille! Tervetuloa jakamaan treeni-iloa kanssani Pirttimäen yhteislenkille huomenna! Polkujuoksussa on asennetta! Suvilla on myös mielenkiintoinen kilpailu blogissaan, jossa voit voittaa uuden kuntosaliohjelman itsellesi. Siinä uusi motivaatiopiikki salille, eikö?

Kerro mulle, missä sä olet hyvä ja mikä on sun tämän viikon paras liikuntasaavutuksesi?

Mä olen onnellinen, kun kävin eilen pitkästä aikaan vajaa tunnin lenkillä! Oli niin siistiä taas maratonin jälkeen! Myös mun ja Tiinuskan yhteistreenit tiistaina oli kovat, jes!

31 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus ja oon ihan samaa mieltä sun kanssa! Siinä missä netti tarjoaa hyvää vertaistukea ja vinkkejä, se tarjoaa myös oivan kasvualustan kaikelle epäterveelle..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niimpä! Pitää vaan jotenkin osata erottaa ne itselle hyvät tekstit ja sivustot, ja taas suodattaa kaikki muu pois. Se, että hakee inspiraatiota ja motivaatiota netistä, on hyvä juttu, mutta siihen sen pitäisi suunnilleen jäädä :)

      Poista
  2. Erittäin hyvä teksti. Nykyään näitä urheilu- sun muita blogeja löytyy jo niin paljon, että jo pelkästään niistä on tosi helppoa sortua siihen muihin vertailuun, itekkin sitä välillä teen vaikka tajuan oikein hyvin miten turhaa ja loputon suo se on. Kun se ei tosiaan yhtään vähennä niiden omien saavutusten arvoa vaikka aika moni juokseekin vielä aika paljon kovempaa.

    Ja joo, crosfittaajat nyt on luonnollisesti niitä kovimpia kaikista. Niin kovia, ettei saa edes heittää minkäänlaista ironista läppää ilman että joku suuttuu. :D Onneks kestävyysurheilutouhuissa vaikuttais olevan ihan hyvä itselle nauramisen kulttuuri, se tekee harrastamisesta vähän hauskempaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps! Blogien paljous tuo negatiivisuutta, jos ei osaa asennoitua siihen oikein. Tässä elämässä on niin paljon muita osa-alueita, joista tuoda stressiä elämään, joten miksi liikunnasta. Miksi siitä, että pitäisi olla parempi kuin joku toinen? :)

      Hahaha, crossfittaajat saattaa vetää herneen helposti nenään ;) Mä oon samaa mieltä, että kestävyystyypit on tosi kannustavia toisia kohtaan! :)

      Poista
  3. Todella hyvää ja fiksua tekstiä! Mä ajoittain syyllistyn tohon vertaamiseen, vaikka tiedän että se on ihan turhaa! Lasketaan sunnuntai vielä? Maratonin jälkeen en ole muuta kuin kävellyt, vaikka nyt alkaa kyllä olla kova polte laittaa tossut jalkaan. Mutta olen ylpeä, että olen malttanut mieleni! :). Huomenna ajattelin koittaa pienen lenkin aamupäivästä (en aamulla koska mulla ei kyllä homma pelitä ennen kymppiä ;) )sitten lähdetään kannustamaan miehen peliin lasten kanssa. Niin, joo ja vein mä mun gradun kuudennen kerroksen palautuslaatikkoon ;). Harmi kun en pääse huomenna, mutta kivaa lenkkiä teille :). Hengessä mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Tanja, hyvä että tiedät vertailun olevan turhaa! :) Maltti on valttia. välillä keho ei ihan osaa antaa oikeita signaaleja, ja silloin on parasta ottaa varman päälle! Mulla alkaa olla pikkuhiljaa polte kovaan treeniin ;)

      Onnea gradupalautuksesta! :)

      Poista
  4. Just näin! Tismalleen samaa asiaa olen pyrkinyt tuomaan mahdollisimman paljon esille. Ikävä kyllä liikuntaa edelleen esitetään usein hyvin yksiulotteisesti. Tapoja on monia eikä paras ole se mikä on tutkimuksissa ja mielikuvissa ykkönen vaan se mikä sopii just sulle. Enemmän ei oo aina enemmän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps - meidän blogit onkin sellaisia rentoja, omannäköisiä ja kannustavia! Se on tärkeää! Turha koittaa olla asiantuntija, jos ei oikeasti ole. Omat fiilikset ja kokemukset voi sen sijaan kannaustaa toisia vaikka mihin!

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus täyttä asiaa! Itsensä vertailu muihin on kyllä tuhon tie - sillä tavalla ei ainakaan löydä omaa hyvää oloa. Niin minä uskon. Pääasia kun löytää liikunnasta hauskuuden ja hyvän mielen, silloin mitä luultavimmin sitä myös jatkaa ja tuottaa itselleen lisää hyvää oloa. Positiivinen kierre!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näimpä! Positiiviseen kierteeseen kun pääsee, niin ei sieltä on sit jo vaikeampi löytää pois! Sinne pääseminen vaatii oman mielen ja kehon kuuntelua - ei muihin vertaamista!

      Poista
  6. Mä oon aikoinaan kilpaillut tosissaan. Silloin mulla oli tosi kova itsekuri ja kaikessa piti olla paras, urheilussa ja koulussa. Kun lopetin kilpaurheilun löysin itsestäni aivan uuden puolen. Perfektionistisuus katosi osittain. Juoksusta olen löytänyt oivan kaverin itseni treenaamiseen: siinä en voi olla paras! Aina löytyy parempia, paljon. Teen sitä itselleni ja kilpailen itseni kanssa. Aivan uusi asia, jonka opin vasta muutaman juoksutapahtumaan kautta. Itsensä voittaminen se vasta hienoa on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, missä lajissa sä oot kilpaillut? Hienoa, että löysit uuden puolen. Asioista voi nauttia, vaikkei olisikaan paras kaikessa. Itsensä voittaminen on se asia, joka muakin ajaa aina kohti uusia seikkailuja! ;)

      Poista
  7. Oon niin samaa mieltä sun kanssa! Muihin vertailu on sikälikin ihan turhaa, ettei kukaan kuitenkaan tunne toisia ihmisiä täydellisesti. Historia, elämäntilanne, sairaudet yms. vaikuttaa siihen, miten pystyy ja haluaa liikkua ja kehittyä.

    Itsensä kanssa kilpaileminenkin voi tosin mennä överiksi, kokemusta on. Ja vaikka tykkään haastaa itseäni, silti välillä mua harmittaa sanonta "numerolapun raiskaus" silloin, jos lähtee esim. juoksukisaan ilman että hakee omaa ennätystä. Miksei muka voisi osallistua ihan vain koska tapahtuma itsessään on kiva?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, mä en oo koskaan kuullut tollaista sanontaa aikaisemmin! :D Kamalaa…montakohan numerolappua on tullut "raiskattua"? Mun mielestä tapahtumissa juokseminen on kivaa ja niistä saa lisäpuhtia treeniin ja hyvän harjoituksen itselleen, vaikka ei enkkaa juoksisikaan. En todellakaan ymmärrä tollaista sanontaa tai asennetta! Tapahtumiin saa todellakin osallistua, vaikka tavoitteet olisi mitkä tahansa (tai niitä ei olisi)! :) Ja Hanna, jep, aivan samaa mieltä ja oon tästä aiheesta kirjoitellutkin aikaisemmin :) Negatiivinen vertailu on todella turhaa, ja tuo vaan pahaa mieltä. Se jos saa muista positiivista tsemppiä ja motivaatiota omaan treenaamiseen, on hyvä juttu, ja sitä mä ainakin saan kaikista ihanista blogeista, joita seuraan <3 Jätän seuraamatta ne, jotka tuovat enenmmän huonoa fiilistä. Kivaa viikonloppua ja nähdään aamulla!!!

      Poista
    2. Jeps, taustat on ne, jotka vaikuttaa moniin asioihin, esim. siihen, miksi joku kehittyy nopeammin kuin toinen. Lisäksi kaikilla ei ole tarvetta tai halua treenata niin paljon - eikä onneksi tarvikaan!

      Mä inhoan sanontaa "numerolapun raiskaus"!!! Ja olen tosiaan kuullut tästä!! Numerolappu rinnassa voi tehdä tosiaankin Karkin mainitseman hyvän treenin! Jokainen on oikeutettu nauttimaan tapahtuman tunnelmasta!

      Jeps, sä Karkki tuot blogissas ihanasti liikunnan positiivisuutta esiin! Onneksi on blogeja, jotka ei ole liian kilpailuhenkisiä. Juoksu on todellakin laji meille kaikille! :)

      Poista
  8. Oli kyllä niiiiin asiaa koko teksti. Ei lisättävää! :)

    VastaaPoista
  9. Kerrassaan loistava teksti!! Itsekin olen miettinyt sitä, että treeniblogien kasvavalla lukumäärällä on (vähintään) kaksi eri puolta: inspiroiva sekä joskus riittämättömyyden tunnetta aiheuttava. Itsensä vertaaminen muihin on meille niin luontaista ja joskus se toki potkii myös itseä hyvällä tavalla eteenpäin: Jos tuokin pystyy, niin varmasti minäkin! Hankalammalla maaperällä ollaankin sitten, kun ei enää inspiroiduita toisten tekemisistä ylätasolla, vaan aletaan verrata aikoja, painoja tai määriä. Mä sain ihan hirveän hyviä kommentteja mun postaukseen, missä pohdin juoksun aloittamiseen liittyviä asioita, ja jotenkin ne avas mun silmiä sille, että itsensä vertaaminen muihin on niin turhaa. Aina löytyy luonnonlahjakkuuksia ja muutenkin ihmiset eroavat toisistaan niin paljon myös geneettisesti! Aina ei todellakaan ole kyse laiskuudesta tai yrityksen puutteesta, jos ei pysty jossakin asiassa samaan kuin naapurin Pirkko! Ihminen on niin moniulotteinen kokonaisuus, että itsensä arvottaminen toista paremmaksi tai huonommaksi jonkun yksittäisen ominaisuuden tai suoritteen perusteella on aika kivinen polku...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitti! :) Just tuota yritin tosiaan sanoa, että me jokainen ollaan yksilöitä. Meillä on omat taustat, omat motivaatiot, omat ruumiinranketeet ja omat geenit. Me ei kaikki tosiaan olla samanlaisia robotteja, jotka toimis parhaiten aina samalla tavalla. Ei tosiaan! Pitää löytää omat tavat toimia ja omat motiivit. Tärkeintä on, että tässäkin asiassa löytää onnen. Jos tykkää siitä, mitä tekee, niin todennäköisesti ollaan oikeilla teillä. Se, miten nopeaan kehittyy, tai kehittyykö ylipäätään, on sitten toinen juttu. Ei kukaan ole sen parempi ihminen, onko juossut maratonin vai ei, tai nostaako penkistä oman painon vai ei!

      Poista
  10. Minusta olennaisinta on se, että jokainen löytää sen oman juttunsa, niin urheilussa kuin elämässä ylipäätään. Olipa se oma juttu esim urheilussa sitten tiukasti jonkin ohjelman noudattamista tai rentoa höntsäilyä fiiliksen mukaan. Minulle on ainakin käynyt niin, että kun teen niitä asioita mistä itse oikeasti tykkään niin ei ole väliä mitä muut niistä ajattelevat tai millainen itse olen niissä asioissa suhteesa muihin. Esim. jonkin mielestä minun treenimäärät ovat varmasti olemattomia ja kisatuloksetkaan tuskin mainitsemisen arvoisia, mutta ei sillä ole merkitystä, koska treenit kuitenkin tuovat iloa ja jokainen kisatuloskin on tänä vuonna tuntunut kuin voitolta :) Omiin treeneihin ja kisoihin suhtaudun niin, että pyrin kehittymään ja parantamaan omia aikojani. Muiden juoksu/treeniblogeja seuraan saadakseni niistä vinkkejä ja inspiraatiota omaan treenaamiseen en siksi että vertailisin kuka on paras.

    Tänä vuonna olen treenannut ensimmäistä kertaa minulle tehdyn ohjelman perusteella ja yllätyin itsekin miten paljon olen siitä nauttinut. Silti tämän viikon paras liikuntasuoritus on eiliseltä; ilman mittaria ja tarkempia suunnitelmia tehty lenkki metsässä, välillä kävellen, välillä hölkäten ja välillä spurtaten koiran perässä :)

    Kiitos hyvästä postauksesta ja toivottavasti polkujuoksunne sujuu hyvin, itse testailen sitä ensi viikolla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo onkin mielestäni pääasia: miltä ne treenit TUNTUU, miltä kisatulokset TUNTUU... jos se tuntuu hyvältä, kuin voitolta, niin varmasti ollaan pitkällä :) Ihan sama mitä muut ajattelee - se on se vihoviiminen asia josta murehtia!! Mun puolikkaan enkka on kahden vuoden takaa, ja se tosiaan on varmaan muiden mielestä TOSI outoa, kun kumminkin treenaan aika paljon.. mutta ei se niin ole! Omasta mielestäni olen kuitenkin kehittynyt, niin treenaajana kuin itsenituntijana! Se on mulle pääasia! Tykkään tästä kaikesta! :)

      Välillä on hyvä tosiaan mennä sinne lenkille ilman mittareita tai tavoitteita. Se puhdistaa! Polkujuoksu meni kivasti, toivottavasti säkin oot päässyt jo testailemaan huippua lajia!

      Poista
  11. Mä oon onneksi ryhmäliikunnassa saanut käännettyä tuon "aina joku on parempi" -ajatuksen sillei, että "jes, olenpa hyvässä seurassa ja vielä on mullakin tsempattavaa", kun oon jossain kovakuntoisten tunnilla. Mutta joo, hyvin tunnistan, aina on se oma riittämättömyys myös ja pitää löytää sit joku kompromissi, että voi elää itsensä kanssa :-)

    Yhteislenkki kuulostaa tosi kivalta, huomiselle ei onnistu mutta jatkossa kiinnostusta vois olla.:-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Hillasuo, just oikea asenne! Sähän se kovakuntonen oot, kun oot siellä kovassa jumpassa! :P Mitä väliä, ketä siinä porukassa on PARAS?! :D

      Ens kerralla mukaan sitten ;)

      Poista
  12. Totta joka sana. :) Mä ennen vertailin itseäni kovastikin muihin, oli hirveän tärkeää olla Edes Jossain hyvä. Nykyään olen alkanut päästä siitä irti, ei haittaa vaikka joku juoksee lujempaa, kehittyy nopeammin tai ehtii enemmän. Mitä sitten, niillä on erilaine elämä, erilainen kroppa, erilaiset lähtökohdat. Ei kahta erilaista ihmistä voi verrata. :)

    Tämän viikon surin saavutus oli eka juoksulenkki häiden jälkeen, kivaa oli! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin! Ollaan samoilla linjoilla. Sisäistit kivasti mun sanoman! Hyvä että oot päässyt tuosta vertailusta eroon :)

      Ja vau, varmasti oli kivaa palata juoksemaan! Vielä rouvana.. onnea kovasti ;)

      Poista
  13. Hyvää tekstiä ja niin totta! :) Itse sorrun välillä vertailemaan itseäni toisiin, siinä kyllä herkästi masentuu ja tekee mieli luovuttaa. Vasta viime aikoina olen oppinut olemaan ylpeä omista suorituksista. Nykyään kilpailen ainoastaan itseäni vastaan ja tuuletan kun huomaan pystyväni parempaan kuin aiemmin. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, hienoa että pääsit vertailusta eroon! Sä oot tullut niin upean matkan, muten puhuttiinkin, että siitä on syytä olla ylpeä!! Itseävastaan kilpaileminen on niin kauan hyvä, kun siitä ei tule pakkomiellettä! Niin kauan kuin se motivoi, ollaan hyvillä poluilla! :) Ja siellä sä oot, jee!

      Poista
  14. On myös meitä, jotka eivät kilpaile edes itseään vastaan. Harrastan täysmaratoneja, mutta en käytä edes kelloa. Sykemittareista puhumattakaan. En yritä ennätyksiä, enkä itse asiassa treenaakaan kuin km. 10-15 km/viikossa. Uskon ja tiedän, että edes ns. normaalilla harjoittelulla vetäisi maratonit selvästi alle 4 h, kun aika nytkin on liki sitä. Mutta en ole kiinnostunut moisesta. Ja se on asia, jota muut harrastajat eivät tunnu ymmärtävän. Aina kysellään "mikä oli aika?" "tuliko ennätys?" Jne. Ja kun en tiedä. Tarkastan tuloksen jälkikäteen netistä ��

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeps, totesinkin tuossa tekstissäni, ettei kaikkien tarvitse edes kilpailla itseään vastaan löytääkseen motivaation! Nostan sulle silti hattua - moni ei varmaan juokse maratoneja pelkästään huvin vuoksi ilman tavoitteita ;) Mut vautsi, sulla on kova harrastus - montako maratonia menee vuodessa? ;) Jatka tuota, mikäli sikäli nautit siitä!

      Poista
  15. pitkästä aikaa muistin tulla lukemaan blogia, ja kannatti! ei voi kun täysin allekirjoittaa. pitkän aikaa meni itsellä siirtyessä kilpaurheilijasta harrastajaksi hyväksyä se, että voi mennä oman olon ja fiiliksen mukaan, ilman niitä tiukkoja tavoitteita joka asiaan. tosi tärkeä juttu, että se fyysinen hyvinvointi tukee myös henkistä puolta ja päinvastoin :) liiallinen ahdistus ja pakkomielteisyys on vaan pahasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tulit taas lukemaan ja tykkäsit :) Jeps, varsinkin varmasti meille, joilla on kilpaurheilutaustaa, on vaikea kuntoilla vain itselle. Mutta onhan se avartavaa ja hienoa, tehdä asioita vain siksi että on kivaa ja nauttii. :)

      Poista

Kommentoi on bloggaamisen suola. Arvostan jättämääsi kommenttia suuresti :)