Tänä vuonna samalta järjestäjältä tuli kutsu lähteä uudestaan mörköjuoksulle, mutta me ei Tiinan kanssa päästä paikalle reissujemme takia. Alkoi oikein harmittamaan, kun viime vuoden paras lenkki jäisi tänä vuonna välistä. Niinpä laitoimme Helsinki Trail Running Clubin Facebook-sivulle tapahtumakutsun omasta "varjomörkölenkistä", Sipoonkorpi Pimeä puoli -lenkistä. Porukka innostui ideastamme juosta Sipoonkorpi Trailin 30 kilsan lenkki pimeään aikaan valoletkana. Meidän onneksemme myös tuttumme Tapani tykästyi reitti-ideasta ja tuunasi siitä hieman fiksumman ja pimeään metsään sopivamman lyhennetyn version. Hän lupasi myös johdattaa joukon oikeaa reittiä pitkin tuon reilu 25 kilsan matkan metsässä. Huh, onneksi. Itse vähän pelkäsin vetovastuuta eniten etukäteen, mutta nyt ei ollutkaan syytä huoleen!
Perjantaina lenkkimme sitten koitti. 19 henkeä saapui Kuusijärvelle starttaamaan perjantai-illan kostealle metsälenkille. Tiesimme metsän olevan märkä ja illan ajaksi oli myös luvattu sadetta, joten kaikkeen oltiin kyllä varauduttu. Lähdimme hieman kuuden jälkeen hölkkäilemään Kuusijärveltä polkuja pitkin Sipoonkorpeen. Heti aluksi saatiin jo todeta, että tossut tulevat kastumaan, sillä sen verran paljon paisuneita lätäköitä oli matkan varrella. Matkanteko meni kivasti eteenpäin höpötellen ja ihmetellen pimeyden tuomaa tunnelmaa. Pilvet olivat taivaalla, joten ylimääräistä valoa ei kuusta tullut. Oli vain 19 otsalamppua valaisemassa maisemaa.
Kuva: Sara Niemistö
Kuva: Sara Niemistö
Reitti oli varsin mukavaa, suurimmaksi osaksi juoksevaa polkua. Pikkuhiljaa menimme enemmän korpimetsään ja minullekin täysin tuntemattomille osuuksille Sipoonkorven kansallispuistossa. Todella kosteat suot valtasivat polut, mutta urheasti valomato liikkui reitillä eteenpäin. Minä seurasin omasta Suunto Ambit 3 Sport -mittaristani, miten hyvin pysyimme reitillä. Olin ennakkoon ladannut reitin gpx-tiedoston kellooni, joten se oli mukavana turvana, että olemme oikealla reitillä. Ei tuolla ominaisuudella kyllä suunnisteta metsässä, mutta tuo kivaa turvaa tietää, että pysyy oikealla reitillä. Aion kyllä jatkossakin käyttää tuota navigointi-ominaisuutta Ambitissani.
Reitti Ambitissa
15 kilsan kohdalla kenelläkään tuskin oli enää kengät kuivana, mutta hymy oli herkässä. Hetki sitten olimme aistineet pimeän metsän tunnelmaa. Laitoimme kaikki lamppumme kiinni ja olimme hetken aivan hiljaa. Oli niin pimeää, että vierustoveria ei enää näkynyt. Oli niin hiljaista, ettei kuulunut mitään kaupungin melua, vaan ainoastaan tihkusateen ropina lehtiä vasten. Tuo oli kyllä todella mieleenpainuva hetki, vaikkakin kyllä minulle tuli heti turvallisempi olo, kun laitoimme lamput päälle. Pimeydessä on kieltämättä jotakin hienoa, mutta myös pelottavaa. Tässä kohtaa myös jakaannuimme kahteen porukkaan. Osa lähti juoksemaan lyhennettyä reittiä takaisin Kuusijärvelle, ja loput, 3 naista ja 9 miestä, lähtivät vielä kiertämään noin kuuden kilsan lisälenkkiä.
Ojan ylitys toi lisähaastetta lenkille!
Melko lopussa koimme vielä hieman hassuja fiiliksiä, kun kahta henkilöä ei näkynytkään perässä. He olivat menneet eräästä kohdasta harhaan, kun eivät olleet enää nähneet meitä. Tämä oli onneksi inhimillinen erehdys, kun me lenkin vetäjät ei jääty varmistamaan risteyskohtaa ja puolestaan perässä tulleet eivät hihkaisseet, että perä jää. Onneksi selvisimme tästä säikähdyksellä ja olimme jo melko lähelle Kuusijärveä. Hieman vain alkoi kylmä tulla, kun seisoimme odottelemassa eksyneitä. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja otimme hyvän loppujuoksun vielä Kuusijärven ympäri ja lopulta saimme mittareihin noin 26,5 kilsaa hölkkää reiluun neljään tuntiin. Aikamoinen lenkki Sipoonkorven upeassa kansallispuistossa!
Kimppalenkeissä on voimaa! Mä tykkään todella paljon, ja varsinkin tällaiset pitkät lamppulenkit hieman erikoiseen aikaan ovat parhaita. Onneksi meitä oli muitakin "höpsöjä" liikkeellä, sillä jos yksin olisi ollut metsässä, olisi voinut pitää itseään hieman vinksahtaneena. Onneksi siis on muitakin, jotka ovat valmiita viettämään perjantai-iltaa näin. Joku oli jopa jättänyt pikkujoulut välistä, jotta oli päässyt lenkille mukaan! Hän ei varmasti katunut valintaansa! ;) Olipahan kivaa saapua yhdentoista maissa kotiin, kun ruoka ja sauna odottivat väsynyttä, märkää ja nälkäistä juhlijaa!
Hieno ilta, hieno tunnelma. Elämys isolla E:llä. Näistä mä tykkään! Kiitos kaikille mukana olleille ja Tapanille hyvästä johdatuksesta!
Mikä on teidän viimeisin kunnon elämys? Oletko sinä käynyt juoksemassa pimeässä metässä otsalampun loisteessa?
Vaikuttaa vähän hullulta, mutta ennen kaikkea tosi elämykselliseltä ja siistiltä! Ison porukan saitte kasaan :)
VastaaPoistaHahaha hullua joo mutta ehkä siksi niin siistiä :D Oli kyllä mahtavaa mennä isossa porukassa! Meitä hulluja näemmä löytyy ;)
PoistaVau, hienosti kerrottu ja hienoilla kuvilla täydennetty juttu! Talviaikaan juoksen useimmat lenkkini valopäänä, joten pimeys ei pelota. Yösuunnistuksessakin olen voittanut pelkoni pimeästä metsästä. Saisinpa ympärilleni tuollaisen porukan yhteislenkille! Tämä juttu innosti pistää tuumasta toimeen, kiitos :)
VastaaPoista-Eija-
Kuvat onnistuivat erityisen hyvin tällä kertaa ollakseen kännykkäräpsyjä :) Ehkä joku muukin innostuu tämän ansiosta lähtemään pimeään metsään! Hih. Mä oon vasta aloittelemassa näitä lamppuiluja jä tänä syksynä kävin ekaa kertaa yksin rasteilla yöaikaan. Olipa hurjaa! Mutta pimeän pelko on kyllä täysin psykologinen, eli voitettavissa... ehkä minäkin vielä voitan sen :)
PoistaJa jooo, lisää yhteislenkkejä, lisää, lisää, lisäääää :D
Onpa kivan kuulonen lenkki! Ja tosi erikoinen, kun isolla porukalla pimeässä rymytään pitkää lenkkiä. :) Menee varmasti kilsat ihan huomaamatta.
VastaaPoistaJoo, oli kyllä ihan älyttömän huikeeta :)! Todellakin menee huomaamatta ja hyvässä seurassa on tunnelma kohdillaan!! Rymyäminen on niin kivvvaaaa!! :D
Poista