Kommentilla: Olen pienestä pitäen liikkunut luonnossa ja metsä on minulle kuin toinen
koti. Erilaisten urheiluvammojen takia polkujuoksu sopii minulle
paremmin kuin pelkkä tasaisella kovalla alustalla juokseminen, joten
polkujuoksussa on kyllä kaikki kohdallaan! Tällainen tapahtuma kuulostaa
ihan huipulta ja olisi mahtavaa päästä mukaan :)
Onneksi olkoon! Otan sinuun yhteyttä sähköpostitse lähipäivinä.
Kaikille muille tiedoksi, että nyt kannattaa ottaa osaa tähän upeaan tapahtumaan. Kun laitat tänään ilmoittautumisen menemään, pääset edullisemmalla hintaportaalla mukaan. Nyt kannattaa ehdottomasti hyödyntää tämä tilaisuus! Itse ainakin odotan Helsinki City Trailia todella innoissani jo ihan sen sijainnin vuoksi. Odotusta ei yhtään vähennä Olympiastadionille juokseminen maaliin saavuttaessa! Kuinka siistiä se onkaan! :)
Aurinkoista uutta viikkoa kaikille! Mulla on hymy korvissa, sillä huomenna alkaa kuukausista parhain ja tänään oli jo pientä syksyn kirpsakkuutta aamun työmatkapyöräilyssä... Lisäksi tänään pyörähti käyntiin maraton-viikko... kyllä, kuulitte oikein! Lauantaina starttaan viidennelle maratonilleni eli Nuuksio Classicin polkumaratonille! Huippua! :)
Täällä on vietetty ihanan rentoa viikonloppua. Mulla on ollut paljon omaa aikaa, sillä Kimmo on viettänyt viikonloppua muualla. Mä oon nauttinut olostani aivan itsekseni. Olen huomannut, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään olla ihan vain omassa seurassani. Perjantaina kauppareissun jälkeen vietin aikaa syöden hyvin ja sohvalla löhöten. Lauantaina heräsin virkeänä yhdeksän tunnin yöunien jälkeen ja järjestelin kotia vähän siistimmäksi. Oli ihanaa viettää aikaa kiireettömästi viikonloppuaamuna, kun ei ollut mitään aikatauluja. Söin aamupalaksi ruisleipää avokadotäytteellä ja hörpin kahvia. Meillä tulee nykyään kotona niin hyvää kahvia, kun jauhamme pavut itse. Kuuntelin musiikkia Spotifysta ja oli niin aurinkoinen fiilis!
Mun teki mieli metsään ja niinpä otin pienen kulhon mukaan ja lähdin metsään. Poimin mustikoita ja fiilistelin hiljaisuutta. Sopivasti eilen oli Suomen luonnon päivä, jota mä "juhlin" siis omissa oloissani metsässä. Metsä on mulle paikka, jossa mun on hyvä olla. Olen sitten suunnistamassa, kävelemässä tai keräämässä marjoja, niin aina siellä pääsee omaan fiilikseen. Luonnossa on niin hyvä olla ja siellä voi olla oma rehellinen itsensä täysin. Siellä voi hiljentyä ja rauhoittua tai nauttia muuten upeista maisemista. Tuo pieni hetki metsässä oli niin ihanaa eilen. Mä en ole poiminut mustikoita tänä vuonna, sillä sain onnekkaana useamman litran pakkaseen niitä isäni tutulta. Nyt kuitenkin lähdin mustikkaan, ihan puhtaasta halusta.
Iltapäivällä ystäväni saapui meille, sillä olimme jo kauan sitten lyöneet lukkoon osallistumisen Midnight Runille. Midnight Run on ollut minulle jo perinne, sillä osallistuin eilen neljättä kertaan kyseiseen juoksuun, mutta ystävälleni tämä oli ensimmäinen kerta hienossa juoksutapahtumassa Helsingin keskustassa. Midnight Runilla on erityistä tunnelmaa, eikä se pettänyt taaskaan. Minulle eilinen juoksu oli hieman erilainen tällä kertaa, sillä lähdin ystäväni "jänikseksi". Oli kiva juosta karnevaalihengissä ilman paineita, vain yrittäen olla mahdollisimman kannustava ystävälle. Näin tapahtuman ihan uusin silmin ja huomasin monia itsensä ylittäjiä matkalla. Ystävä tsemppasi hienosti ja paransi aiempaa kympin enkkaansa huikealla loppukirillä. Kyllä jäniskin oli tyytyväinen ja onnellinen!
Illalla menimme meillä vielä saunaan ja söimme iltapalaa. Lopulta menimme nukkumaan vasta puoli kahden jälkeen yöllä.. se onkin tämän juoksukilpailun ainoa huonopuoli.. siis että juoksu ei ole tehty aamuvirkuille ollenkaan. Toisaalta pimeys on koko juoksun suuri tunnelman luoja, mutta on aika karua herätä ennen kahdeksaa kuuden tunnin yöunien jälkeen. Kun ei nuku pidempään, ei nuku pidempään... Eiköhän tänään taas uni maistu ;)
Ihanaa sunnuntai-iltaa kaikille! Miten teidän viikonloppu meni? Vietittikö jotenkin Suomen luonnon päivää? Oliko joku muu juoksemassa Midnight Runilla?
Ps. Vielä ehdit osallistua Helsinki City Trail -osallistumisoikeuden arvontaan!
** Postaus toteutettu yhteistyössä Helsinki City Trailin kanssa **
Ihanaa, että uusia polkujuoksutapahtumia tulee koko ajan lisää markkinoille, kun selvästi kysyntäkin lisääntyy koko ajan. Silti monet luulevat, että poluilla juokseminen olisi jotenkin vaikeaa tai vaivalloista. Mistä polkuja löytyy? Täytyykö autolla lähteä etsimään polkuja? Mitä jos eksyn? Kysymyksiä varmasti on monien aloittelevien polkujuoksijoiden päässä. Tapahtumat ovatkin kaikkein helpoin keino haastaa itseään ja kokeilla poluilla juoksemista, kun reitti on merkattu ja muita innokkaita juoksijoita on ympärillä yllin kyllin!
Syksyn uutuus juoksutapahtumien osalta on Helsinki City Trail. Innostuin tapahtumasta heti kuultuani siitä, sillä minusta on upeaa, miten tässä tapahtumassa hyödynnetään monien ihmisten saatavilla olevaa Helsingin keskuspuistoa. Sen luonto on ainutlaatuinen, sillä kuinka usein pääsee metsää pitkin liikkumaan lähes koko kaupungin läpi? Moni on varmaan juossut keskuspuiston pururadoilla, mutta kuinka moni on tajunnut, että metsän puolella on hieno polkuverkosto? Sitä verkostoa hyödyntää uusi Helsinki City Trail -tapahtuma, jonka lähtö tapahtuu Paloheinästä ja maaliin saa juosta upealle Helsingin Olympiastadionille!! Kuulostaa ihan älyttömän hienolta, eikö? :)
Helsinki City Trailin nettisivuilta löytyy ihana kertomus tapahtuman taustoista, ja se kannattaa ilman muuta käydä lukemassa. Tapahtuman takana hääräävillä henkilöillä on todellinen halu järjestää tapahtuma, joka koskettaa jokaista meistä. Tuoda polkujuoksuun suuruutta ja tuoda laji kaikkien eteen!
City Traililla voi juosta joko 12 kilometrin tai puolimaratonin mittaisen reitin. Kummatkin reitit lähtevät ja päättyvät samaan paikkaan, sillä puolikkaan matkalla tehdään ensin 9 kilometrin mittainen Paloheinän kierros ennen siirtymistä yhtenevälle reitille, joka vie koko keskuspuiston halki Olympiastadionille asti. Tapahtuma juostaan lauantaina 17.10.15, joten vielä on aikaa treenata ennen tapahtumaa! Eikä se haittaa, vaikka kokeilisit polkujuoksua tapahtumassa ensimmäistä kertaa. Polkujuoksussa parasta on luonnon läheisyys, monipuolinen maasto jalkojen alla sekä itsensä voittaminen raskaallakin reitillä. Kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan tapahtumaan haistelemaan upeaa polkujuoksutapahtumien tunnelmaa. Luonnossa ja luonnossa liikkumisessa on sanoinkuvaamatonta voimaa!
Nyt blogini lukijoilla on mahdollisuus voittaa itselleen osallistumisoikeus tuonne hienoon juoksutapahtumaan!Kommentoimalla tätä postausta, olet mukana arvonnassa yhdellä arvalla. Kerro kommentissa, miksi haluaisit ottaa osaa polkujuoksutapahtumaan! Liitä mukaan myös sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinuun yhteyttä. Toisen arvan saat, kun liityt Facebookissa Sporttaillaan-blogin lukijaksi ja jaat tästä postauksesta kertovan päivityksen eteenpäin siellä! Kerro kommentissa, jos olet myös jakanut postauksen Facebookissa. Arvonta-aika päättyy nyt sunnuntaina 30.8 klo 23.59 ja ilmoitan voittajasta heti maanantaiaamuna. Näin ollen muilla halukkailla juoksijoilla on vielä aikaa ilmoittautua edullisemmalla hintaportaalla mukaan tapahtumaan maanantaina. Voittaja voi ottaa osaa joko 12 kilometrin tai 21 kilometrin matkalle.
Onnea kaikille arvontaan!! Olisi hienoa nähdä mahdollisimman moni blogini lukija samoissa karkeloissa! Polkujuoksu on hauskaa! Voin järjestää ennen tapahtumaa kimppalenkin, jotta saadaan kokeiltua, mitä polkujuoksu onkaan...
Vielä olisi yksi lomapostaus Norjasta toteuttamatta, sillä haluan ehdottomasti vielä kirjoittaa päivävaelluksesta Jotunheimenin kansallispuistossa. Kun päätimme kesäkuussa että lähdemme lomalla Norjaan, aloin selvittää päivävaelluskohteita. Rinkan kanssa vaeltaminen ei nyt houkuttanut vaativissa vuoristomaisemissa, joten piti löytää mukava reitti yhden päivän vaellukselle. Aika pian tuli selväksi, että Jotunheimenin kansallispuisto olisi kohteemme. Siellä olisi paljon mielenkiintoisia reittejä, joko varsinaisia vuorten huiputuksia tai sitten enemmän eteenpäin johtavia reittejä. Esimerkiksi Norjan korkein huippu Galdhøpiggen, 2 469 metrin korkeudessa, sijaitsee Jotunheimenillä ja sinne johtaa myös reitti, joka ei vaadi kiipeilykokemusta. Ehkä jonain päivänä käymme sen huiputtamassa, mutta tälla kertaa päädyimme yhteen Norjan suosituimmista reiteistä, eli Besseggenin ylitykseen. Besseggen on harjanne Gjende-järven vieressä, jonka korkein kohta on 1743 metrissä. Reitin pituudesta ei ollut varmaa tietoa, mutta aika-arvio oli noin 5-7 tuntia ilman taukoja.
Kirkas ilta, kylmä yö ja sumuinen aamu...
Kun ajoimme edellisenä iltana kohti Jotunheimenin kansallispuistoa ja reitin lähtöpaikkaa eli Gjendesheimia, maisemat muuttuivat karun upeiksi. Nousimme ylös vuoristoon ja maisema oli niin mahtavaa koko ajan. Päätimme jäädä yöksi eräälle taukotasanteelle muutamaa kilsaa ennen määränpäätämme, sillä olimme lukeneet huonoa palautetta leirintäalueesta lähellä Gjendesheimia. Tämä oli ainoa kerta, jolloin emme yöpyneet vessan läheisyydessä. Olikin mielenkiintoista käydä kyykkypissalla, kun kaikkialla oli niin avaraa, eikä korkeaa kasvillisuutta ollut missään. Meidän levähdyspaikalla yöpyi monta muutakin roadtrippaajaa, pääasiassa asuntoautoja. Saavuimme melko myöhään illalla määränpäähämme, joten me kokkailimme iltaruokaa, jonka jälkeen suuntasimme jo nukkumaan.
Aamulla heräsimme kuudelta, jotta olisimme hyvissä ajoin Gjendesheimissä. Siellä on kuulemma pieni parkkis lähempänä, joten pitää olla hyvissä ajoin liikkeellä, jos sinne tahtoo saada auton. Keli oli sumuinen ja olo väsynyt - ei tehnyt yhtään mieli nousta ja lähteä vaeltamaan. Kimmo sen sijaan oli ihan innoissaan, joten pian olimme ylhäällä ja ajamassa Gjendesheimiin. Saimme onneksi auton lähellä olevaan yhden päivän parkkikselle aivan reitin lähtö- ja lopetuspaikan viereen. Olimme päättäneet ottaa lautan Gjende-järveä pitkin Memurubuun, ja vaeltaa sieltä takaisin lähtöpaikkaan. Tämä on aika yleinen tapa tehdä päivävaellus Besseggenillä. Ensimmäinen lautta lähti klo 7.45 ja pääsimme siihen kyytiin. Matka maksoi 140 nok, eli noin 15€ / naama. Aika kallista siis. Aamu oli todella kolea, sumuinen ja tuulinen ja mietin, että nähdäänkö yhtään mitään maisemia reitillä ja jäädytäänkö pystyyn...
Kapea harjanne edessä...
Kun lähdimme nousemaan vuorille, tuli lämmin. Reitti kulki siten, että ensin noustiin rajusti ylöspäin ja sitten talsittiin vuorilla ja harjanteilla ja sitten lopuksi laskeudutaan rajusti alas takaisin Gjende-järven tasolle. Aika nopeasti sai siis ottaa takkia pois ja keventää varustusta, mutta toisaalta ylös päästyämme reitti tasottui ja tuulikin alkoi tuntua, eli takki olikin sopiva varustus. Takin alla minulla oli kerrastopaita. Päivä alkoi pikkuhiljaa kirkastua ja lumihuiput alkoivat tulla sumun takaa esiin. Voi niitä maisemia.. en muista että olisin koskaan nähnyt niin upeita maisemia!! Turkoosi Gjende-järvi, lumihuiput, kirkas taivas, jylhät vuoret ja pudotukset alas... mitä edemmäs käveltiin, sitä upeammaksi maisemat menivät. Besseggenin vaellus on tunnettu siitä, että harjannetta kävellessä voi nähdä kaksi järveä yhtä aikaa. Toisella puolella Gjende ja toisella puolella vuoristojärvi, Bessvatn, jotka olivat eri korkeudessa ja eri värisinä keskenään. Näky on huumaavan hieno.
Etenimme hyvin merkittyä reittiä pitkin ja pidimme tauon ennen viimeistä suurta nousua reitin korkeimmalle kohdalle. Keitimme juustopastaa retkikeittimellä. Aluksi oli vaikeuksia saada ruoka kypsymään, sillä tuuli oli niin kova, että kaasukeittimen liekki sammui tai hyytyi. Löysimme lopulta suojaisen paikan, jossa kokkailimme lounaan. Tässä vaiheessa olimme muutaman tunnin edenneet eteenpäin ja arvioimme olevamme reitin puolivälin tuntumassa. Näkyvyys oli niin hyvä, että välillä näimme kaukaa jo kansallispuiston läpi menevän autotien sekä Gjendesheimin. Ruokailun jälkeen alkoi reitin haastavin osuus, sillä kiipesimme ylös harjannetta todella kapeasta kohtaa. Harjanne oli muutaman metrin levyinen ja putousta kummallekin puolelle oli reilusti alaspäin. Tuuli teki tästä kohdasta oikeasti jopa hieman pelottavan. Vaeltaminen muuttui kertaheitolla kiipelyksi.
Tässä todiste, hehee ;)
Oikeastaan, tuo kohta oli reitin hauskin osuus! Ymmärrän nyt, mitä ihmiset näkevät extreme-liikunnassa. Vaikka tuo ei ollut extremeä nähnytkään, niin silti kutkuttava jännitys yhdistettynä kiipeilyyn oli todella hienoa! Hurjaa ja ihanaa eli hurjan ihanaaa!! Kapein kohta ei kestänyt hirveän kauan, mutta nouseminen ylöspäin jatkui vielä jonkin aikaa. Tämän jälkeen maasto tasottui ja pikkuhiljaa alettiin laskeutua kohti Gjendesheimiä. Lasku oli pitkä ja raskaskin, kun välillä oli jyrkkiä kohtia ja maasto oli kivikkoisen kova. Väsyneillä jaloilla istukset alkoivat jo tuntua jaloissa.
Kokonaisuudessaan reitti oli hieno elämys. Vaellus kesti meillä taukoineen noin 7 tuntia, eli liikkeessä olimme kuutisen tuntia. Matkaa Suunnon mittariini tuli 15 kilometriä, mutta korkeuserojen vuoksi se ei aina kaikista tarkin tilastointiväline ole. Nousua ja laskuakin kertyi kiitettävästi, reilusti yli tuhat metriä. Kovan alustan ja korkeuserojen vuoksi reitti on melko haastava ja raskas, joten ihan nollakuntopohjalla en sinne lähtisi. Toisaalta se ei ole niin vaativa, että tarvitsisi erityisosaamista. Reitin kulkee moni muukin, joten yksin ei tarvitse erämaahan joutua! Kun kengät on hyvät, varusteet sään kestävät ja ruokaa ja energiaa on mukana, saa Besseggenistä todella upean päivävaelluksen aikaiseksi. Itse en vaihtaisi tätä kokemusta mistään hinnasta pois. Maisemat ja kokemus jäävät muistiini varmasti loppuelämäksi!
Hei muuten, Besseggen Run järjestetään ilmeisesti taas vuosien tauon jälkeen... olisiko mahtavaa?! Reittiennätys on kuulemma 1h15min... Huhhuh ;) Mutta voi vitsit, Norja oli ihana ja tahtoisin koluta kaikki kansallispuistot läpi!!
No, näyttikö hurjalta?! Oletko sinä päätynyt vahingossa jonkun hurjan aktiviteetin keskelle? Mikä on paras vaellus, jonka olet tehnyt?
Meitä suomalaisia on nyt hellitty mahtavilla keleillä jo monta viikkoa, ja kaikki tuntuvat olevan todella iloisia aurinkoisista päivistä viileän kesän jälkeen. Enkä minä ole tässä asiassa poikkeus, vaan nautin täysin rinnoin näistä lämpimistä päivistä, jotka todellakin tuntuvat kesäisiltä. Ja ansaituilta. On ihan luonnollista, että nyt ihmisillä on kova halu olla paljon ulkona, sillä koskaan ei tiedä, milloin nämä huikeat kesäkelit loppuvat. Työpäivinäkin ehtii kivasti nauttia ulkoilmoista esimerkiksi työmatkat hyödyntäen. Itsekin menin parina päivänä pyörällä töihin ja aion mennä huomennakin. Se on ehdottomasti paras keino aloittaa uusi viikko!
Hyvä viikonloppu alkaa sillä, ettei tarvitse istua ruuhkassa (minun suuntani: oikeanpuolinen kaista), vaan voi polkea sen ohi ;)
Nyt viikonloppuna on tuntunut erityisen hyvältä, sillä takana oli ensimmäinen työviikko loman jälkeen. Sitä ymmärtää usein näin lomien jälkeen, kuinka ihania tavalliset kotiviikonloput ovat. Vapaapäivistä nauttii aivan eri tavalla arjen keskellä, kun niitä on rajoitettu määrä verrattuna lomapäiviin. Toki loma kokonaisuudessaan on ihanaa aikaa, mutta jokaista yksittäistä päivää ei tajua arvostaa yhtälailla, kuin vaikkapa tavallista lauantaita tai sunnuntaita. Ne tuntuvat aina työvikkojen jälkeen todella ansaituilta, aivan kuten nämä hellekelit kolean kesän jälkeen. Arki on ihanaa ja rytmitys on ihanaa, mutta sen keskellä viikonloput akkuja ladaten ovat ihania myös.
Olen oppinut viimeistään työelämässä arvostamaan viikonloppuja ja hyödyntämään ne leväten ja tehden asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Pitkään valvomiset ja baareissa juokseminen ei ole yhtään mun juttuni, joten ne olen minimoinut omasta elämästäni. Sen sijaan käytän vapaitani mieluusti liikkuen, syöden ja kokkaillen, nähden ystäviä ja vaikka lautapelaillen, saunoen tai nauttien joutenolosta. Viikonloppuna en tykkää rikkoa arkirytmiä turhilla valvomisilla, ja mielestäni muutenkin "päivä on pilalla" jos nukkuu puoleen päivään. Sellainen olen ollut pienestä pitäen. Tänä viikonloppuna olin kaverini valmistujaisjuhlissa, mutta koska tahdoin nauttia myös seuraavasta päivästä, olin liikkeellä autolla ja lähdimme kotiinkin jo hyvissä ajoin ennen yhtätoista illalla. Seuraavana aamuna heräsin virkeänä lenkille Tiinan kanssa kahdeksalta. Pitempi lenkki ja pesut olivat ohi jo puolen päivän jälkeen, joten ehdimme hienosti Kimmon kanssa nauttia sunnuntaipäivää yhdessä rannalla löhöillen ja kotona kokkaillen. Tällaisista päivistä saan voimaa, enkä vain nukutuista päivistä. Hyvä seura ja miellyttävä ja monipuolinen tekeminen tekevät vapaapäivistä mahtavia, aikatauluttomuudesta tai vähintäänkin väljästä aikataulusta puhumattakaan.
Hyvää ja terveellistä ruokaa
Lepo rannalla lenkin jälkeen on ihanaa spesiaaliaikaa, kun se on meille suomalaisille niin harvinaista!
Tähän viikonloppuun mahtui muutenkin paljon hyviä hetkiä. Onnellisuus todellakin koostuu pienistä asioista. Mä olen usein miettinyt, miten joillain ihmisillä on kyky nähdä arki ja peruspäivät parempina kuin toisilla, vaikka periaatteessa jokainen samassa kehässä pyöriikin. Esimerkiksi tämä viikonloppu ei ollut sen erikoisempi, kuin moni muukaan, mutta ehkä siinä piileekin salaisuus. Minä nautin paljon perjantaina Hauskojen kotivideoiden katsomisesta Kimmon kanssa sohvalla, sillä se on meidän perinne. Myös taivaallinen lohiannos sai hymyn korville ja tulipa mietittyä, miten joku niin terveellinen voi olla niin hyvää. Ensimmäinen salitreeni pitkästä aikaan oli tosi kivaa eikä hauskuutta vähennä se, että tein sen yhdessä Tiinan kanssa. Salilta siirryimme brunssille Karkin kanssa. En voisi olla onnellisempi, kuinka ihaniin ihmisiin olen saanut tutustua bloggaamisen kautta. Tänään kävin kahdesti uimassa järvessä. Ensin lenkin päätteeksi aamupäivällä ja iltapäivällä toistamiseen. Pulahtaminen on mielestäni aina yhtä ihanaa ja virkistävää. Onnea oli myös lukea tänään Juoksija-lehteä auringonpaisteessa.
Brunssi hyvässä seurassa saa hymyn korville :)
Viikonloppuisin on aikaa häärätä keittiössä vaikka leipoen kauraisen mustikkapiirakan!
Nyt olen todellakin valmis taas uuteen arkiviikkoon ja odotan sitä innoissani. Onhan töissä mielenkiintoisia asioita ja iltaisin harrastuksia ja muuta puuhastelua, joten päivät täyttyvät mukavista asioista. Arki on kivaa ja viikonloput huippuja!
Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Millainen viikonloppu sulla oli? Miten sä tykkäät täyttää viikonloput? :)
Olen käynyt kerran aiemmin köysiseikkailupuistossa, mutta siitä on jo muutama vuosi aikaa. Muistaakseni kävimme Turun Flowparkin avausvuonna eli 2010 viimeksi köysiseikkailemassa kyseisessä puistossa. Joko aika kultaa muistot tai sitten minusta on tullut paljon nynnympi, mutta nyt kun palasimme kyseiseen puistoon, olin aivan jännittynyt. Viimeistään tänä vuonna köysiseikkailusta on tullut suuri hitti ja pääkaupunkiseudulle on avattu useampia puistoja. Minä kuitenkin päädyin vierailemaan taas Turun flowparkissa, joka on yksi vanhimmista seikkailupuistoista Suomessa. Ostin iskälleni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kahdelle Flowparkiin, jotta pääsimme viettämään laatuaikaa yhdessä. Mun iskä on niin hurjapää, että arvelin hänen tykkäävän flowparkkauksesta.
Saimme myös Kimmon mukaan, kun suuntasimme reilu viikko sitten lomalla Flowparkiin Turun Skanssiin. Puisto on kivasti piilotettu kauppakeskuksen taakse ja on mukava oma kokonaisuus luonnon keskellä. Miljöö on siis mukava ja huomasimme myös, että puisto on laajentunut ja kehittynyt vuosien takaisesta aiemmasta käynnistä. Turun puisto on todella iso, sillä siellä on 16 rataa ja yli 120 tehtävää, joita voi suorittaa. Radat kulkevat vaikeustasosta riippuen eri korkuudella ja ovat muutoinkin eri tasoisia. Ne on rakennettu puiden sekaan luonnon keskelle. Radat on luokiteltu neljään eri vaikeusasteeseen siten, että vihreät ja siniset radat ovat helpompia ja punaiset ja mustat vaikeampia. Punaisiin ja mustiin vaaditaan 150 cm pituus ja helpompiin 120 cm. Puistossa on erikseen ratoja perheen pienimmille. Missään nimessä puisto ei ole suunnattu vain lapsille, vaan tekemistä riittää kyllä kaikille. Puistossa muistutettiinkin, että flowparkkaus on liikuntaa siinä missä muutkin lajit, joten tulisi huomioida oma taso, kun ryhtyy radalle. Turussa on yksi musta rata, joka on todella haastava. Siinä pitää kiipeillä aluksi köyttä pitkin tasanteelle ilman apuja, jotta pääsee edes aloittamaan tehtävää. Monella suorittaminen tyssää jo tähän ekaan tehtävään!!
Kun puistoon saapuu, ensimmäisenä saadaan välineet eli valjaat ja kypärän. Puistossa oli myynnissä edullisesti kolmella eurolla hanskoja, mutta me päätimme olla paljain käsin, ja siten pärjäsikin hyvin ekalla kerralla. Seuraavaksi kyllä ottaisin kiipeilyyn sopivat hanskat mukaan. Välineiden jaon jälkeen saimme opastuksen puiston käytäntöihin ja valjaiden käyttöön. Turun flowparkissa on mahdollista irroittaa itsensä keskellä rataa kokonaan valjaista, joten tässä kohtaa painotetaan, että tarkkana pitää olla. Käsittääkseni uusimmissa puistoissa tätä mahdollisuutta ei ole, kun valjaissa on uudempaa tekniikkaa. Opastuksen jälkeen jokainen suorittaa testiradan, jonka läpipääsyn jälkeen pääsee puistoon omatoimisesti seikkailemaan.
Köysiseikkailu ei ole helppoa. Mä tärisin koko ajan kuin heiveröinen naru. Tuntui aluksi, etten osannut ollenkaan jännittää kehoa oikealla tavalla, jotta tasapaino säilyisi puristamatta rystysistä tuntoa! Pikkuhiljaa kuitenkin keho alkoi tottua kiipeilyyn ja se alkoi sujua vähän paremmin. Pää sen sijaan ei ollut ihan yhtä mukana, ja sain joka kerta psyykata itseäni kovasti ennen radan aloittamista tai uuteen osioon siirtymistä. Tehtävät olivat välillä tosi vaikeita, vaikka minä en käynyt kuin yhdessä punaisessa radassa. Sinisissä ja vihreissä riitti minulle haastetta. Kimmo ja iskä sen sijaan kävivät punaisiakin ratoja läpi. Minä uskalsin vain yhteen punaiseen rataan, koska se sisälsi pääasiassa liukuja, jotka oli tosi mukavia. Tällä radalla käytiin puiston korkeimmassa kohdassa eli 20 metrin korkeudessa. Se oli hurjaa!
Mulla oli keho tosi väsynyt kolmen tunnin kiipeilyn jälkeen! Kädet oli makaronia ja vatsassa tuntui jatkuva jännittäminen! Köysikiipeily on todellakin fyysistä puuhaa. Mutta on se myös kivaa!! Vaikka koko ajan olin vähän pelokkaana ja jännittyneenä radalla, toi se silti kovasta hyvän olon tunnetta ja endorfiiniryöppyä. Mä tunsin itseni hurjapääksi siellä yläilmoissa, vaikken oikeasti niin hurja ollutkaan, kun en uskaltanut punaisille radoille sen enempää, vaikka pitkään mietinkin. Pelkäsin sitä, että putoan valjaiden varaan ja henkilökunta joutuisi minua auttamaan pois. Todellisuudessa huomasin, että kun oltiin yläilmoissa ja todellinen putomisvaara oli, kroppa kyllä teki kaikkensa, ettei sinne valjaiden varaan jouduttais! Kyllä ihmiskeho on ihmeellinen.
Flowparkissa oli mukavaa! Oltiin kaikki aika väsyneitä, mutta onnellisia puistopäivän jälkeen. Voin kyllä suositella köysiseikkailua ja ainakin kokemukseni perusteella Turun Flowparkkia kaikille. On jännää voittaa itsensä yläilmoissa! Ja onhan kiipeily nyt pirun kivaa, oikeesti! :)
Oletko sä kokeillut köysiseikkailua? Tahtoisitko kokeilla? Mikä on ollut sun kesän paras liikuntakokeilu?
Niin sitä vain vietellään viimeisen lomapäivän iltaa. Huomenna olisi paluu arkeen ja sorvin ääreen. Kolmen viikon loma on ollut kaikin puolin oikein onnistunut, vaikka tottakai kysymykseen "miten loma meni?" vastaisin tyypillisen "Nopeasti"-vastauksen. Olen kuitenkin kolmen viikon aikana pystynyt totaalisesti irroittautumaan työstä ja nauttimaan vapaudesta ja ennen kaikkea hitaista aamuista. Sanoinkin Kimmolle eräänä aamuna, että tämä on kuin olisi aina viikonloppu. Aamupalahetket yhdessä lomalla ovat olleetkin todellista luksusta, sillä me emme normaalisti arkisin syö aamupalaa kotona yhdessä, vaan töissä kahvikupposen äärellä. Aiomme kyllä jatkaakin sitä tyyliä, sillä muuten emme varmaan pääsisi ikinä töihin - niin mukavaa yhdessä on siemailla kahvia aamulla. Olkoot ne jatkossakin viikonloppujen tähtihetkiä.
Lomalaisen aamupaloja
Lomani alkoi Nuts Pallas -juoksulla, jatkui Norjan reissulla ja sen jälkeen ollaan hengailtu ensin kotikonnuilla Turun seudulla vajaa viikon ja lopuksi lomailtiin kotona Helsingissä vajaa viikon. Loma on ollut kaiken kaikkiaan rentouttava ja huomenna palaan kyllä levänneenä töihin. Arkeen paluu ei kuitenkaan milläänlailla ahdista, vaan sen tuoma rytmi on taas tervetullut. Liikunnan suhteen olen ottanut rennosti. Loma olikin hyvin suunniteltu ajallisesti ensimmäisen ultrajuoksun jälkeen, jolloin todellakin sallin, ellen peräti vaatinut, kehoa lepäämään. Norjan reissulla tulikin istuttua paljon autossa, mutta vastapainona myös patikoitua ja kerran polkujuostua. Se oli hyvää palauttelua juoksun jälkeen. Suomessa olen liikkunut monipuolisesti ja juoksu on jäänyt vähemmälle. Eri lajeja 1,5 viikon lomailulla reissun jälkeen onkin kertynyt lähes kymmenen. Paria lukuunottamatta kaikki on tapahtunut ulkona. Kelit ovat todellakin hellineet meitä lomalaisia, joten sisällä ei ihan hirveästi ole tullut viihdyttyä. Uusista lajikokeiluista kirjoittelen ensi viikolla tarkemmin.
Fiiliksiä lomalta
Juoksun suhteen olen mennyt fiiliksellä. Ja täytyy sanoa, että hirveästi sitä fiilistä ei ole nyt Pallaksen jälkeen löytynyt. Ajatus "pelkästä" juoksusta on pääasiassa tylsistyttänyt, joten se on jäänyt melko vähille nyt. Kävin juoksemassa viime viikolla pari maantielenkkiä (sanan varsinaisessa merkityksessä maalla) ja voi vitsit, kun tuntui jotenkin tasaiselta ja tasapaksulta Lapin tunturien ja Norjan vuoristovaellusten jälkeen. Tällä viikolla olenkin ottanut etäisyyttä maantiejuoksusta ja lajikokeilujen lisäksi ollaan käyty kahtena päivänä suunnistamassa ja olen polkujuossut. Eilen olikin kivaa polkulenkin päätteeksi hypätä pieneen järveen. En kesällä oikein tiedä parempaa, kuin hypätä hikisenä veteen lenkin jälkeen. Tänään muiden HCM-fiilistelyjä lukiessa on jo pieni palo juoksemiseen syttynyt taas. Uskonkin, kun arki astuu taas kuvioihin, niin juoksulenkitkin maistuvat. Poluilla meno on kyllä koko ajan ollut ihanaa, suunnistuksesta puhumattakaan... sitä tekisi mieli tehdä koko ajan! ;)
Lomalla on tullut syötyä hyvin, mutta herkuttelun puolelle ei ole liiaksi mennyt. Alkoholikaan ei ole kovinkaan isosti kuulunut meidän lomaan. Ollaankin panostettu hyvään ruokaan niin kotona kuin ravintolassakin. Tällä viikolla tuli käytyä lounaalla Helsingin parhaassa ravintolassa eli Farangissa ja kävimme myös sushi-buffetissa lounasaikaan. Tänään sunnuntaina puolestaan oli ravintolapäivä, joten kävimme maistelemassa herkullisia annoksia Esplanadin puistossa, jonne oli eksynyt "muutama" muukin nauttimaan auringosta ja ruuasta. Herkuista parhaiten on jäänyt mieleen Pätkis-jäätelö, joka oli taivaallisen hyvää sekä eilen illalla nautittu ystäväni leipoma synttärimutakakku, joka maistui erinomaiselta skumpan ja kahvin sekä vaniljajäätelön kera. Vaikka on syöty hyvin, mulla ei ole silti tarvetta alkaa "kiristelemään" nyt arjen koittaessa. Toki aina voi hieman skarpata eli jättää satunnaiset jälkkärit väliin, mutta mitään irti karkeista tai herkuista -kampanjaa mun ei tarvitse pitää, koska kierrettä ei ole syntynyt. Onneksi. Lomaan mielestäni kuuluu herkuttelu, jos se pysyy hyvin hallussa.
Lomalaisen ruokameininkiä ;)
Kaiken kaikkiaan oli aivan ihana loma. Olo on rentoutunut ja valmis syksyn uurastukseen. Kivaa on myös se, että yksi lomaviikko on vielä pitämättä ja sen aika tulee sitten keskellä pimeintä syksyä. Ihanaa!
Huomenna ajattelin potkaista arjen käyntiin pyörän selässä. Mikäs onkaan parempi tapa aloittaa uusi työviikko, kuin polkea töihin?! Ilmatkin näyttäisi jatkuvan kauniina ensi viikonkin. Onneksi töiden jälkeenkin ehtii nauttia auringosta hyvinkin! Kivaa uutta viikkoa siis kaikille!
Onko muita, jotka palaavat töiden pariin loman jälkeen? Vai jatkaako joku lomailua vielä? Miten teidän kesä ja tämä ihanan aurinkoinen viikonloppu on mennyt? :)
Ps. Kerroin aiemmin, että olin untuvikkona mukana Nuts Pallas -juoksun videon teossa. Virallisella kisavideolla siis saattaa törmätä tuttuihin...
