Nuts Pallas 55km - Ultrajuoksu ensikertalaisen silmin

Noniiin, olihan reissu Lappiin ja takaisin, kun käväisin kolmen päivän pikareissulla Hetassa Nuts Pallas -juoksussa. Tästä tulee lyhyt raportti, sillä lomalaisen arki on kiireistä... huomenna lähdetään autolla kohti Norjaa, joten blogikin hiljenee ainakin reiluksi viikoksi. Tahdoin kuitenkin ennättää kirjoittamaan lyhyen raportin juoksustani, kun tiedän, että joku sitä saattaa odottaakin ;) Ensiksi kerron, että maaliin tultiin komiasti, suhteellisen hyvävoimaisena, onnellisena ja väsyneenä! Aikaa sain kulutettua matkalle 8.32, ja vaikka se olikin minulle toissijaista, olen tyytyväinen siihenkin. Kaikkein parasta on kuitenkin tämä fiilis juoksusta, ja sitä ei oikein voi sanoin kuvailla. Olen niin onnellinen ja taidan olla vieläkin aikamoisissa endorfiinipöllyissä!

"Pieni kalakeittokattilallinen"

Kodikas majatalomme

Perjantaina lähdimme ystäväni Tiinan kanssa sinivalkoisin siivin Helsingistä Kittilään, josta vuokrasimme auton parin muun juoksijan kanssa. Kävimme syömässä, ja ajoimme kauppapysähdystaktiikalla Hettaan, jonne saavuimme siinä neljän aikoihin iltapäivällä. Matka meni siis rattoisasti ja oli ihanaa, kun matkustusvälineenä oli lentokone. On se vaan kätevää. Laitoimme juoksuvaatteet ja -tavarat valmiiksi ja sitten lähdimmekin kävelemään reilu kilsan matkan kisainfoon. Oli ihana vähän vetreyttää jalkoja. Kisainfon jälkeen kävimme syömässä kalakeittoa ja loppuilta menikin Hetan majatalon hotellihuoneessa maaten, jalat kohti kattoa. Mulla oli kaikin puolin jännä reissu jo senkin vuoksi, että mut oli valittu (kiitos Tiinan ilmiannon) untuvikko-videolle, joten kuvausryhmä haastatteli mua perjantai-illalla, lauantaina ennen kisaa sekä kisan jälkeen. Lisäksi mulla oli gropro mukana juoksussa, johon sain kertoa välillä kuulumisia. Tuo koko "filmitähtenä" oleminen vei jännitystä pois, joten ihan kiva juttu. Video ilmestyy kilpailun facebook-sivulle tällä viikolla, joten pysykää kuulolla!

Lauantaina herättiin hyvissä ajoin seitsemältä ja laitettiin urheilujuomat valmiiksi ja kävimme aamupalalla. Majatalon aamupala oli loistava. Sai hyvää kaurapuuroa sekä leipää ja jugurttia. Vatsat täynnä lähdimme autolla kohti kisakeskusta. Hotelli Hetasta oli kuljetus Pallakselle, josta kilpailun lähtö tapahtuisi. Matkaa maantietä pitkin tuli 80 kilsaa, joten reilu tunnissa oltiin Pallaksella, eli vajaa tuntia ennen starttia. Siellä ehti vielä käydä vessassa, antaa haastattelu (!) ja fiilistellä tulevaa kisaa. Kaikilla tuntui olevan hyvä mieli! Katsoimme minne korkealle reitti lähtisi heti nousemaan, jaiks! Heti aluksi kivuttiin tosiaan Pallas-tunturin päälle ja sen jälkeen pienen laskun jälkeen reitin korkeimmalle kohdalle, Taivaskeron huipulle. Tämä oli viime vuodesta ilmeisesti muutos reitissä. Startin jälkeen jonossa lähdimme kipuamaan kohti huippuja. Parin kilsan taivalluksen jälkeen olin liikkunut noin pari kilometriä, eli mitään kovaa vauhtia ei alussa menty ;) Pikkuhiljaa tuntureiden jälkeen pääsimme juoksun makuun ja oli hyvä fiilis! Maisemat oli niin hyvät ja kelikin oivallinen, puolipilvistä. Ylläksen päällä näytti olevan saderintama, mutta missään vaiheessa ei muutamaa pisaraa enempää satanut. Reitti oli melko tekninen etenkin alussa, kun kivikkoa oli oli paljon. Hitaasti ja varmasti siitäkin selvisin ilman vammoja, jee.

Taustalla ensimmäinen nousu!

Alku meni hyvin. Välillä juoksin yksinäni ja välillä höpöttelin muiden kanssa, mutta koko ajan oli joku näköpiirissä. Jossain vaiheessa huomasin, että kengässä oli roska päkiän alla, mutta päätin odottaa ensimmäiseen huoltoon (25km) jossa ottaisin sen pois. Olin tyhmänä teipannut kengännauhat kiinni, jota en aio enää koskaan tehdä. Kyllä ne nauhat olisi pysynyt kiinni ilman teippiäkin ;) Otin energiaa joka tunnin välin ja tämä toimi hyvin. Vihdoin saavuimme ensimmäiselle huoltopisteelle Tiinan ja erään kolmannen juoksijan kanssa yhtä aikaa. Tyhjensin kengän ja täytin juomapussin repussa. Huomasin, että olin juonut aika vähän, ehkä litran maksimissaan, joten päätin että jatkossa pitää juoda enemmän. Olimme huollossa aika kauan, ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Tämän jälkeen aurinko alkoi porottaa kirkkaalta taivaalta ja reitti kulki tuntureiden välissä, joten hikoilin todella paljon. Tässä 30 kilsan kohdalla tuli kilpailun heikoin hetkeni.. hidastin vähän vauhtia, join paljon ja söin kokonaisen energiapatukan ja otin toisen suolatabletin. Olo koheni selvästi tästä ja askel keveni. Tuli hyvä fiilis! 37 kilsan kohdalla huomasin, että juoma alkoi olla lopussa, sillä olin ekan huollon jälkeen juonut 1,5 litran juomarakon tyhjäksi. Hups. Onneksi mulla oli hätävaravesipullo mukana. Veti aika nöyräksi, kun tajusin, että kilsoja on vielä 18 jäljellä ja lopun viimeinen Pyhäkeron valloitus jäljellä. No, lopulta tuo nousu alkoi ja vaikka jaloissa tietysti jo painoi matkanteko, niin pääsin suht reippaalla askeleella etenemään kohti huippua. Yhteensä noin neljän kilsan verran noustiin ja noustiin, joten matka huipulle tuntui pitkältä. Ihanasti tuuli, joten ei tuntunut niin kuumalta eikä janottanutkaan. Lasku oli jyrkkä ja pitkä. Vähän kuin laskettelisi monen kertaa Jättäriä alas yhtä soittoa. Janokin tuli taas, ja kaivoin hätävaravesipullon esiin. Tulin kivalla askeleella alas, ja vaikka jaloissa tuntui, uskalsin rullata kohti viimeistä huoltopistettä.

Ainoa kuva, jonka otin matkalta

Toisella huoltopisteellä sähelsin kunnolla. Täytin juomarakon, mutta se ei mennytkään enää omaan koloonsa repussa. Tyhjensin repun, mutta pussi ei vain sujahtanut omalle paikalleen. Sain apua järkkärimieheltä, ja yhdessä saimme lopulta pussin paikoilleen. Otin vähän sipsiä ja lähdin ottamaan kiinni kaikkia niitä tyyppejä, jotka oli mut ohittanut huoltopisteellä. Vaikka kisasin vain itseäni vastaan, oli silti tylsää, että hyvin kulkenut nousu ja lasku eivät vaikuttaneet, vaan monet pääsivät mun ohi. Lisäksi huoltoalue oli täynnä mäkäräisiä, joten tuo oli epämukava kohta matkantekoa.

Viimeiset 12-13 kilsaa mentiin suhteellisen tasaista hiekkatietä ja lopuksi asfalttia pitkin. Tuntui niin tylsältä juosta tasaisella noiden upeiden tunturiylitysten ja hulppeiden maisemien jälkeen. Matkanteko tuntui kuumalta, mutta lyöttäydyn erään naisen seuraan viimeisiksi kilsoiksi jayhdessä tultiin loppuun asti toinen toistamme tsempaten. Uskomatonta, miten toisesta juoksijasta saa voimaa. Hetken eräs 125 kilsan matkalla ollut oli meidän mukana, ja saatiin kulla hurjia ultrajuttujakin. On ne sissejä, jotka lähes vuorokauden tai ylikin taivaltaa kohti maalia. Huh. Hän kuitenkin jäi kaivamaan geelejä repusta, joten me jatkoimme uuden tuttavani kanssa yhdessä asfalttipätkän 3 kilsan matkan maaliin. Ne olivat piiiitkät kilometrit. Jaloissa painoi, mutta kramppeja ei ollut. Vihdoin maalisuora näkyi ja oli kyllä älytön tunne, kun tulin tuon toisen ensikertalaisen kanssa yhdessä maaliviivan yli!! Se oli siiiiiinä!! Olen ultrajuoksija!!! Wohooo!

Palautusateria ;)

Ihan mieletön reitti, ihan mieletön tunnelma kisaajien kesken, upeat maisemat, hyvä keli ja hieno tapahtuma - kaikki oli kohdillaan Nuts Pallaksella. Kertakaikkiaan oli mahtavaa juosta tuo reitti läpi, ja lopun tylsiä osuuksia huolimatta se oli kyllä kuvan kaunis ja varmasti yksi hienoimmista, jonka Suomessa voi mennä läpi. Fiilis on onnellinen. Toki on vähän haikeaa, että se on nyt ohi, mutta nuo muistot ja nämä jäykistyneet jalat kuitenkin ovat se syy, jonka takia tuonne lähdin. On tämä vaan niiiiiin hienoa, juokseminen on ihanaaa!! Palaan vielä fiiliksiin varmasti paremmalla ajalla, sillä tällä hetkellä niitä on vaikea pukea sanoiksi. Minä maistelen tätä fiilistä nyt jonkin aikaa.

Kiitos lukuisista tsemppiviesteistä ja kommenteista kaikille, olitte ajatuksissani juoksun aikana. Sain teistä voimaa! On upeaa jakaa tämä kaikki teidän muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Vain toiset juoksijat voivat ymmärtää näitä tunteita, joita tuollaiset tempaukset aiheuttavat. Syvä kiitos kaikille! Kiitos ystävälleni Tiinalle, oli ihan paras reissu! Olet huipputyyppi ja -juoksija! Onnea myös sinulle onnistuneesta suorituksesta! Kiitos Kimmolle, että annat mun harrastaa ja tuet mua aina näissä valinnoissa. Kiiiiiitos!

T. Onnellinen ja väsynyt ultrajuoksija ;)

Ps. Huomenna alkaa lomareissumme Norjassa. Vuonot ja putokset, täältä tullaan!!