Nuts Pallas 55km - Ultrajuoksu ensikertalaisen silmin

Noniiin, olihan reissu Lappiin ja takaisin, kun käväisin kolmen päivän pikareissulla Hetassa Nuts Pallas -juoksussa. Tästä tulee lyhyt raportti, sillä lomalaisen arki on kiireistä... huomenna lähdetään autolla kohti Norjaa, joten blogikin hiljenee ainakin reiluksi viikoksi. Tahdoin kuitenkin ennättää kirjoittamaan lyhyen raportin juoksustani, kun tiedän, että joku sitä saattaa odottaakin ;) Ensiksi kerron, että maaliin tultiin komiasti, suhteellisen hyvävoimaisena, onnellisena ja väsyneenä! Aikaa sain kulutettua matkalle 8.32, ja vaikka se olikin minulle toissijaista, olen tyytyväinen siihenkin. Kaikkein parasta on kuitenkin tämä fiilis juoksusta, ja sitä ei oikein voi sanoin kuvailla. Olen niin onnellinen ja taidan olla vieläkin aikamoisissa endorfiinipöllyissä!

"Pieni kalakeittokattilallinen"

Kodikas majatalomme

Perjantaina lähdimme ystäväni Tiinan kanssa sinivalkoisin siivin Helsingistä Kittilään, josta vuokrasimme auton parin muun juoksijan kanssa. Kävimme syömässä, ja ajoimme kauppapysähdystaktiikalla Hettaan, jonne saavuimme siinä neljän aikoihin iltapäivällä. Matka meni siis rattoisasti ja oli ihanaa, kun matkustusvälineenä oli lentokone. On se vaan kätevää. Laitoimme juoksuvaatteet ja -tavarat valmiiksi ja sitten lähdimmekin kävelemään reilu kilsan matkan kisainfoon. Oli ihana vähän vetreyttää jalkoja. Kisainfon jälkeen kävimme syömässä kalakeittoa ja loppuilta menikin Hetan majatalon hotellihuoneessa maaten, jalat kohti kattoa. Mulla oli kaikin puolin jännä reissu jo senkin vuoksi, että mut oli valittu (kiitos Tiinan ilmiannon) untuvikko-videolle, joten kuvausryhmä haastatteli mua perjantai-illalla, lauantaina ennen kisaa sekä kisan jälkeen. Lisäksi mulla oli gropro mukana juoksussa, johon sain kertoa välillä kuulumisia. Tuo koko "filmitähtenä" oleminen vei jännitystä pois, joten ihan kiva juttu. Video ilmestyy kilpailun facebook-sivulle tällä viikolla, joten pysykää kuulolla!

Lauantaina herättiin hyvissä ajoin seitsemältä ja laitettiin urheilujuomat valmiiksi ja kävimme aamupalalla. Majatalon aamupala oli loistava. Sai hyvää kaurapuuroa sekä leipää ja jugurttia. Vatsat täynnä lähdimme autolla kohti kisakeskusta. Hotelli Hetasta oli kuljetus Pallakselle, josta kilpailun lähtö tapahtuisi. Matkaa maantietä pitkin tuli 80 kilsaa, joten reilu tunnissa oltiin Pallaksella, eli vajaa tuntia ennen starttia. Siellä ehti vielä käydä vessassa, antaa haastattelu (!) ja fiilistellä tulevaa kisaa. Kaikilla tuntui olevan hyvä mieli! Katsoimme minne korkealle reitti lähtisi heti nousemaan, jaiks! Heti aluksi kivuttiin tosiaan Pallas-tunturin päälle ja sen jälkeen pienen laskun jälkeen reitin korkeimmalle kohdalle, Taivaskeron huipulle. Tämä oli viime vuodesta ilmeisesti muutos reitissä. Startin jälkeen jonossa lähdimme kipuamaan kohti huippuja. Parin kilsan taivalluksen jälkeen olin liikkunut noin pari kilometriä, eli mitään kovaa vauhtia ei alussa menty ;) Pikkuhiljaa tuntureiden jälkeen pääsimme juoksun makuun ja oli hyvä fiilis! Maisemat oli niin hyvät ja kelikin oivallinen, puolipilvistä. Ylläksen päällä näytti olevan saderintama, mutta missään vaiheessa ei muutamaa pisaraa enempää satanut. Reitti oli melko tekninen etenkin alussa, kun kivikkoa oli oli paljon. Hitaasti ja varmasti siitäkin selvisin ilman vammoja, jee.

Taustalla ensimmäinen nousu!

Alku meni hyvin. Välillä juoksin yksinäni ja välillä höpöttelin muiden kanssa, mutta koko ajan oli joku näköpiirissä. Jossain vaiheessa huomasin, että kengässä oli roska päkiän alla, mutta päätin odottaa ensimmäiseen huoltoon (25km) jossa ottaisin sen pois. Olin tyhmänä teipannut kengännauhat kiinni, jota en aio enää koskaan tehdä. Kyllä ne nauhat olisi pysynyt kiinni ilman teippiäkin ;) Otin energiaa joka tunnin välin ja tämä toimi hyvin. Vihdoin saavuimme ensimmäiselle huoltopisteelle Tiinan ja erään kolmannen juoksijan kanssa yhtä aikaa. Tyhjensin kengän ja täytin juomapussin repussa. Huomasin, että olin juonut aika vähän, ehkä litran maksimissaan, joten päätin että jatkossa pitää juoda enemmän. Olimme huollossa aika kauan, ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Tämän jälkeen aurinko alkoi porottaa kirkkaalta taivaalta ja reitti kulki tuntureiden välissä, joten hikoilin todella paljon. Tässä 30 kilsan kohdalla tuli kilpailun heikoin hetkeni.. hidastin vähän vauhtia, join paljon ja söin kokonaisen energiapatukan ja otin toisen suolatabletin. Olo koheni selvästi tästä ja askel keveni. Tuli hyvä fiilis! 37 kilsan kohdalla huomasin, että juoma alkoi olla lopussa, sillä olin ekan huollon jälkeen juonut 1,5 litran juomarakon tyhjäksi. Hups. Onneksi mulla oli hätävaravesipullo mukana. Veti aika nöyräksi, kun tajusin, että kilsoja on vielä 18 jäljellä ja lopun viimeinen Pyhäkeron valloitus jäljellä. No, lopulta tuo nousu alkoi ja vaikka jaloissa tietysti jo painoi matkanteko, niin pääsin suht reippaalla askeleella etenemään kohti huippua. Yhteensä noin neljän kilsan verran noustiin ja noustiin, joten matka huipulle tuntui pitkältä. Ihanasti tuuli, joten ei tuntunut niin kuumalta eikä janottanutkaan. Lasku oli jyrkkä ja pitkä. Vähän kuin laskettelisi monen kertaa Jättäriä alas yhtä soittoa. Janokin tuli taas, ja kaivoin hätävaravesipullon esiin. Tulin kivalla askeleella alas, ja vaikka jaloissa tuntui, uskalsin rullata kohti viimeistä huoltopistettä.

Ainoa kuva, jonka otin matkalta

Toisella huoltopisteellä sähelsin kunnolla. Täytin juomarakon, mutta se ei mennytkään enää omaan koloonsa repussa. Tyhjensin repun, mutta pussi ei vain sujahtanut omalle paikalleen. Sain apua järkkärimieheltä, ja yhdessä saimme lopulta pussin paikoilleen. Otin vähän sipsiä ja lähdin ottamaan kiinni kaikkia niitä tyyppejä, jotka oli mut ohittanut huoltopisteellä. Vaikka kisasin vain itseäni vastaan, oli silti tylsää, että hyvin kulkenut nousu ja lasku eivät vaikuttaneet, vaan monet pääsivät mun ohi. Lisäksi huoltoalue oli täynnä mäkäräisiä, joten tuo oli epämukava kohta matkantekoa.

Viimeiset 12-13 kilsaa mentiin suhteellisen tasaista hiekkatietä ja lopuksi asfalttia pitkin. Tuntui niin tylsältä juosta tasaisella noiden upeiden tunturiylitysten ja hulppeiden maisemien jälkeen. Matkanteko tuntui kuumalta, mutta lyöttäydyn erään naisen seuraan viimeisiksi kilsoiksi jayhdessä tultiin loppuun asti toinen toistamme tsempaten. Uskomatonta, miten toisesta juoksijasta saa voimaa. Hetken eräs 125 kilsan matkalla ollut oli meidän mukana, ja saatiin kulla hurjia ultrajuttujakin. On ne sissejä, jotka lähes vuorokauden tai ylikin taivaltaa kohti maalia. Huh. Hän kuitenkin jäi kaivamaan geelejä repusta, joten me jatkoimme uuden tuttavani kanssa yhdessä asfalttipätkän 3 kilsan matkan maaliin. Ne olivat piiiitkät kilometrit. Jaloissa painoi, mutta kramppeja ei ollut. Vihdoin maalisuora näkyi ja oli kyllä älytön tunne, kun tulin tuon toisen ensikertalaisen kanssa yhdessä maaliviivan yli!! Se oli siiiiiinä!! Olen ultrajuoksija!!! Wohooo!

Palautusateria ;)

Ihan mieletön reitti, ihan mieletön tunnelma kisaajien kesken, upeat maisemat, hyvä keli ja hieno tapahtuma - kaikki oli kohdillaan Nuts Pallaksella. Kertakaikkiaan oli mahtavaa juosta tuo reitti läpi, ja lopun tylsiä osuuksia huolimatta se oli kyllä kuvan kaunis ja varmasti yksi hienoimmista, jonka Suomessa voi mennä läpi. Fiilis on onnellinen. Toki on vähän haikeaa, että se on nyt ohi, mutta nuo muistot ja nämä jäykistyneet jalat kuitenkin ovat se syy, jonka takia tuonne lähdin. On tämä vaan niiiiiin hienoa, juokseminen on ihanaaa!! Palaan vielä fiiliksiin varmasti paremmalla ajalla, sillä tällä hetkellä niitä on vaikea pukea sanoiksi. Minä maistelen tätä fiilistä nyt jonkin aikaa.

Kiitos lukuisista tsemppiviesteistä ja kommenteista kaikille, olitte ajatuksissani juoksun aikana. Sain teistä voimaa! On upeaa jakaa tämä kaikki teidän muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Vain toiset juoksijat voivat ymmärtää näitä tunteita, joita tuollaiset tempaukset aiheuttavat. Syvä kiitos kaikille! Kiitos ystävälleni Tiinalle, oli ihan paras reissu! Olet huipputyyppi ja -juoksija! Onnea myös sinulle onnistuneesta suorituksesta! Kiitos Kimmolle, että annat mun harrastaa ja tuet mua aina näissä valinnoissa. Kiiiiiitos!

T. Onnellinen ja väsynyt ultrajuoksija ;)

Ps. Huomenna alkaa lomareissumme Norjassa. Vuonot ja putokset, täältä tullaan!!

Nuts Pallas, täältä tullaan!

Geelipaniikki, varustepaniikki, lentopaniikki... kai tää on ihan normaalia ennen tapahtumaa? Vaikka kuinka olisi lähdössä rennolla retkeilymielellä liikkeelle, niin silti aina sama juttu. No, nyt ei ole mikä tahansa juoksu edessä, vaan kunnon tunturijuoksu ja ihan ensimmäinen ultrajuoksu. Kyllä laittaa jännittämään. Vielä viikonloppuna ei jännittänyt yhtään, mutta nyt en voi enää sanoa samaa. On sanomattakin selvää, että reissusta tulee joka tapauksessa ikimuistoinen. Toivottavasti hyvällä tavalla, että tämä olisi mun ensimmäinen ultrajuoksu, jossa pääsen maaliin. Toisaalta, vastoinkäymisetkin on elämyksiä joka tapauksessa ja mä oonkin äärimmäisen onnellinen, että nyt näyttää siltä, että pääsen starttaamaan kyseiseen tapahtumaan. Se on jo voitto sinällään. Olen saanut treenata omalla tavallani, pysynyt kunnossa ja uskon vakaasti, että olen valmis koittamaan tätä hullutusta, 55km juoksua nimittäin. Ja uskon, että hyvänä päivänä pääsen maaliinkin. Vaikka vastassa olisi kuinka monta tunturia tahansa! Ei se matka tapa, vaan vauhti.. joka onkin syytä pitää hyvin maltillisena.

Sadetta on luvattu viikonlopulle, mutta sehän on ennuste vain ja tunturissa voi säätilat vaihdetta nopeastikin. Kimmo sanoi hyvin, että "jos sataa, niin se on sitten kaksinkertainen elämys!". Hah, hän tuntee mut jo niin hyvin. Ei se sade tosiaan enää olisi niin katastrofi, kun on kunnon varusteet. Muistan, kun juoksin tokan maratonini kovassa sateessa. Mulla oli päällä vain urheilupaita ja se oli jo tunnin jälkeen läpimärkä. Silloin ei ollut kiva fiilis. Salpausrogainingissa satoi toukokuussa kans paljon vettä, mutta silloin mulla oli päällä vettä pitävä Inovin takki, joten tilanne ei ollut ollenkaan niin paha. Tietysti maastotapahtumissa miettii reitin liukkautta sadekelillä, mutta hitaalla etenmisellä ja hyvillä kengillä siitäkin selviää kyllä. Jalkaani laitan La Sportivan Bushdiot, jotka ovat osoittautuneet omiin jalkoihini hyviksi kengiksi. Pitokin on huippuluokkaa, voin sanoa oman kokemukseni perusteella. Lisäksi kenkähän on Juoksija-lehden testivoittaja.

Ravinnepuoli kääntyi melko jännittäväksi, sillä luottomerkkini GU:n geelit tuntuivat olevan joka puolelta loppu ja mun omat varastot oli käytetty tyhjiksi. Kysyin jo Tanjaltakin geelejä ja hän olikin ihanasti valmis luopumaan omista geeleistään, jotta mulla olisi niitä mun juoksussa. Kiitos Tanja, ihana ele, jonka tulen muistamaan! Myös HTRC:n facebook-ryhmässä oli innokkaita omien varastojen myyjiä ja lisäksi tuli hyviä vinkkejä myyntipaikoista. Lopulta sain omat geelini Vantaan Bike planetista, jossa oli vielä joitain makuja jäljellä. GU-merkin kanssa on ollut toimitusvaikeuksia koko Euroopassa ja ilmeisesti ainakin suosittu Salted Caramel -maku on keskusvarastolta loppu. No, mulla on nyt eri makuja tarpeeksi, joten voin huokaista helpotuksesta. Muuten mukaan lähtee toki urheilujuomaa, pari energiapatukkaa sekä vähän kuivattuja hedelmiä ja suolapähkinöitä. Olen ainakin varautunut koko päivän kestävään retkeen!

Lentäminen tapahtumapaikalle tuo myös omaa jännitystä, sillä monet väittävät, ettei lentokoneen matkatavarakuljetukseen voi luottaa. Olen kerran aiemmin lentänyt juoksutapahtumaan, vuoden 2013 Tukholman maratonille. Silloin pakkasin käsimatkatavaroihin lenkkarit. Nyt kun kyseessä on polkujuoksutapahtuma, on elintärkeitä tavaroita paljon enemmän, kuin vain lenkkarit. Tossujen lisäksi reppuun pakkaan juoksureppuni sekä Bio Killillä vuoratut vaatteeni. Lisäksi kuljetan käsimatkatavaroissa myös pari geeliä, ihan varmuuden varalta. Ettei tarvitse tyytyä muihin merkkeihin, jotka eivät vain yksinkertaisesti ole läheskään yhtä hyviä kuin GU-geelit. No, sain maltillisesti pakattua reppuun välttämättömät tavarat ja loput menee pienessä matkalaukussa ruumaan. Ei kai sitä tavaraa parin päivän reissulle niin hirveästi tarvita, kun suurin osa joko nukutaan tai ollaan juoksemassa?!

No joka tapauksessa, nyt sitä mennään! Lento Kittilään lähtee pian, ja sieltä ajelemme vuokra-autolla vielä Hettaan. Mulla on sellainen tunne, että tästä reissusta tulee huippu!!

Lähde: www.keepcalm-o-matic.co.uk

Pitäkää mulle peukkuja!! Huh, kyllä jännittää jo! Mä en reissussa postaile blogiin, mutta sosiaalisessa mediassa mua voi seurata facebookissa ja instagramissa. Niihin kanaviin on varmasti tulossa fiiliksiä tästä reissusta, joten laita seurantaan!

Kivaa viikonloppua kaikille! Mulla alkoi eilen lomaaaaaaa!!! 

Melontaretkellä

Ihanaa kun on kesä! Tällä viikolla, vaikkakin olen ollut töissä, on tuntunut jotenkin niin kesäiseltä. Olen tehnyt paljon ihania juttuja, jotka mieltää kuuluvan kesään. Olen muun muassa käynyt mansikkapellolla poimimassa mansikoita niin suuhun kuin ämpäriinkin ja se jos mikä on todellakin kesäjuttu! Ei annettu ystävän kanssa edes vesikuuron pysäyttää meitä, ja hyvä niin, sillä pienen kastelun jälkeen sade lakkasi ja kesäkeli ehti kuivata vaatteemme mansikoita poimiessa. Mansikat tuoreena on parasta mitä tiedän! Viikonloppu on muutenkin hurahtanut monessa ihanassa seurassa, ja kirjoittelen niistä vielä enemmän.

Tänään retouduttiin Kimmon kanssa kolmen päivän hulinan jälkeen ihan keskenämme. Olimme varanneet kaksikkokajakin vuokraukseen ja aamupäivästä lähdimme ajamaan Lohjalle, jonne tällä kertaa suuntasimme melomaan. Pari vuotta sitten suoritin melontakurssin ja sen jälkeen olen säännöllisesti käynyt melomassa parisen kertaa vuodessa. Nyt oli Kimmon kanssa ensimmäinen kerta, kun päätimme ottaa kaksikkokajakin ja meloa yhdessä. Pääsimme kaksikon makuun Marski Challenge multisportissa, ja päätimmekin siellä, että seuraavaksi melomme vähän rennommissa merkeissä.

Kun saavuimme Lohjalle, alkoi tietysti satamaan. Ei kai Suomen kesä ole kesä, ellei keli ole epävakainen. Tänä vuonna varsinkin sää on muuttunut todella nopeaan tahtiin. Onneksi sade oli vain kuurottainen eikä meitä olisi sade tietenkään pysäyttänyt, sillä olimme varautuneet vedenpitävillä takeilla matkaan. Onneksi kuitenkin pääsimme poutakelissä lähtemään liikkeelle. Vuokraamossa oli todella ihanaa palvelua, sillä mies, jolta vuokrasimme kajakin, opasti meille kivoja paikkoja ja reittejä, antoi oman kartan sekä lainasi laminaattikarttoja. Pakkasimme eväsreput kajakkiin ja lähdimme liikkeelle. Keli oli melko tuulinen, mutta onneksi kaksikkokajakki on sen verran vakaa, ettei mitään kaatumisvaaraa ollut. Meloimme erääseen saareen, jossa oli laavu. Saimme meloa aikamoiseen vastatuuleen, mutta rennolla otteella kajakki lipui kuitenkin kohti määränpäätään. Vajaan tunnin melomisen jälkeen saavuimme saareen ja pääsimme rantautumaan suojaisessa paikassa. Rantautuminen ei kuitenkaan sujunut kuin elokuvissa, vaan minä tyhmänä onnistuin jotenkin pyllähtämään veteen kajakin ulkopuolelle. Hahah, onneksi ei käynyt kuinkaan eikä vaatteetkaan nyt niin pahasti kastunut. Seuraavalla kerralla pitää ottaa rantautuminen vähän nöyremmin.

Vähän vain kastuin pyllähdyksessä ;)

Teimme laavun eteen nuotion, jossa paistoimme makkaraa ja lämmitimme meidän eväsleipäset. Laitoin märkiä vaatteita kuivumaan nuotion viereen ja vaihdoin paidan. Meillä oli onneksi vaihtovaatteitakin mukana. Oli niin ihanaa olla siinä aivan veden äärellä. Kuunnella aaltojen loisketta ja olla siinä pienessä saaressa ihan kaksin. Etuna noissa autiosaarissa on se, että tosi usein saa olla ihan keskenään ja retkeillä omassa rauhassa eikä muiden melua kuunnellen. Maistuipa makkarat, leivät ja kahvit hyviltä ulkoilmassa. Tauon jälkeen olimme valmiita kiertämään hieman pidemmän reitin kautta takaisin lähtöpaikkaan. Kovan tuulen vuoksi muutimme hieman suunnitelmia ja päätimme mennä suojaista reittiä pisin (josta myös kuvat on otettu!). Pääsimme muutenkin melomaan mukavasti myötäisessä aallokossa takaisin. Hieman aallot välillä huimasi minuakin, vanhaa veneilijää, mutta ei pahasti. Melonta on kyllä ihanaa, kun pääsee niin kosketuksiin veden kanssa.

Yhteensä meloimme parisen tuntia ja reissussa olimme reilu kolme tuntia. Rantautuminen lähtöpaikkaan sujui onneksi paremmin, kuin saareen! Kehitystä siis! Olipa ihana ulkoilupäivä kaikkineensa. Jotenkin niin erilainen, mutta silti niin tuttua. Lohjanjärvellä on muuten paljon vaihtoehtoja eri mittaisiin reitteihin, joten sinne on hyvä suunnata uudestaankin melomaan. Ja nyt uskallamme tehdä pidempiäkin melomisia jatkossa ja pysähtyä tauolle saariin!

Oletko sinä käynyt melomassa? Tai onko harkinnassa? Tiedätkö kivoja paikkoja, joissa voisi kokeilla melomista?

Olen miettinyt ensi vuonna liittymistä melontaseuraan, jolloin saisi käyttää melontakalustoa rajattomasti. Sen verran tämäkin ulkoilumuoto alkaa houkuttaa...

Ps. Neljä päivää enää töitä ennen lomaa. Huomenna menemme ostoksille, sillä pitää ostaa lomaa varten juttuja. Meillä on pieni reissu edessä enkä malttaisi odottaa ollenkaan! Noh, ensin nautitaan Lapin reissusta ja Nuts Pallaksesta! Hih, jännää!!

Marski Challenge Multisport 2015

Huhhuh. Nyt kysyttiin sisua ja tulipahan todistettua että meillä Fisuilla, eli mulla ja Kimmolla, sitä ainakin on! Viikonloppuna kisattiin siis multisport-tapahtuma Marski Challenge, jossa oltiin tiiminä Kimmon kanssa kuntosarjassa. Multisport-kokemusta meillä ei hirveästi ole, mitä nyt minä osallistuin ystäväni Tiinan kanssa viime vuonna Snowflakes-sekkailuun Nurmijärvellä. Multisport on siis seikkailu-urheilua jossa suunnistetaan eri lajein. Marskissa lajit olivat pyöräily, juoksu, melonta ja coasteering eli uimapatjalla etenemistä pienellä saarialueella. Multisportin luonteeseen kuuluu myös yllätystehtävät eli questit. Jännittynenä odotettiin koitosta. Tosin mitään tulostavoitteita meillä ei ollut, sillä ensinnäkään ei olla kovin kilpailullisia tyyppejä ja toiseksi, ei oltu esim. koskaan melottu kajakkikaksikolla yhdessä. Heh, voishan se eka kerta olla jossain rauhallisella retkellä ennemmin kuin "kisassa", mutta ensi kerralla sitten rauhallisemmin.

Lauantaina herättiin kuudelta aamulla, sillä matkaan piti päästä lähtemään seitsemän aikaan. Syötiin puurot ja leivät, pakattiin loput kamat mukaan ja lähdettiin ajelemaan kohti Loppea. Meidän oli kiva mennä, sillä lainapyörät odottivat paikanpäällä, eikä niitäkään tarvinnut raahata. Hyvin olisi pärjännyt hybridilläkin tapahtumassa, mutta haluttiin kuljetusongelman sekä maastopyöräkokeilun vuoksi ottaa lainapyörät käyttöön. Saatiin myös karttateline toiseen pyörään, ja se oli hyvä. Ilmottauduttiin kisainfoon, kokeiltiin pyöriä ja todettiin ne toimiviksi. Niissä oli ihanan leveät renkaat. Tää olis eka kerta, kun ajan maastopyörällä! Laitettiin vaihtotavarat laatikkoon ja oltiin valmiina kisainfoon. Reitti vaikutti upealta: ensin prologi ja sitten pyöräilyä vähän joka välissä, eikä yhtenä pötkönä. Pyöräilyn seassa oli sitten melontaa, quest, juoksu, quest ja coasteering. Tosi kiva rakenne!

Vihdoin tuli aika starttiin! Prologi olisi vuorossa ekana eli jonkinlainen pikkutehtävä ennen varsinaisen suunnistuksen alkua. Ohjeena oli kulkea karttaan merkitty reitti viivaa pitkin ja kerätä matkalla viisi kirjainta. Avattiin kartta ja ihmeteltiin hetki, kunnes lähdettiin liikkeelle. Pikkuhiljaa tajuttiin, ettei kaikki ihan täsmääkään karttaan... "haa, tää on peilikuva!" tuumasi Kimmo, ja niinhän se oli! Aika äkkiä tajuttiin tuo ja sitten päästiinkin kiertämään reittiä ja kerättiin kirjaimia. Mutta kierroksen jälkeen meillä oli kasassa vain neljä kirjainta... eikä! Ei auttanut kuin kulkea reitti uudelleen ja löytyihän se puuttuva kirjain. Oltiin oikaistu yksi pieni kulma, ja siinä se kirjain oli. Tosi ovelaa! Vihdoin päästiin lähtemään ja ei ollut enää kovin montaa pyörää pihassa, kun me lähdettiin polkemaan.

Heti alkoi maastopyöräily vaikealla pitkospuupätkällä, johon mä onnistuin heti kaatumaan! Voi rähmä, kun olen huono tässä pyöräilyssä.. no, ei muuta kuin ylös ja pitkospuiden viereen ajamaan. Päästiin juuri hyvin vauhtiin, kunnes Kimmon pyörästä putosi poljin!! Eikä.. jäätiin laittamaan sitä, ja kaikki loputkin tiimit meni meidän ohi tai ainakin siltä meistä tuntui. Poljin tuli jotenkin paikoilleen ilman työkaluja, ja päästiin jatkamaan matkaa. Eka rastikin löytyi.. sitten se putosi taas! Ei se poljin kiristynyt kunnolla paikoilleen ilman työkaluja. Yritettiin vielä pari kertaa laittaa poljin paikoilleen, mutta kun se aina putosi, päätettiin luovuttaa parin rastin osalta, ja suunnattiin kakkosrastin jälkeen tietä pisin vitosrastille, joka oli samalla vaihtoalue. Siellä ilmoitettiin henkilökunnalle, että lainapyörästä lähti poljin. He komensivat meidät seuraavalle osuudelle, eli melomaan. Kyllä tässä vaiheessa otti vähän päähän, mutta päätettiin melonnan aikana, että kunhan vain saadaan uusi pyörä, niin tehdään parhaamme ja tsempataan rata läpi. Sitähän me oltiin tultu hakemaan - elämyksiä! Melonta sujui hyvin, ottaen huomioon ettei olla koskaan melottu yhdessä, ja Kimmo on tainnut meloa kerran ja minä muutaman kerran enemmän, kun suoritin pari vuotta sitten melontakurssinkin. Kisailtiin melonnassa yhden tiimin kanssa hyvin, ja se buustasi meidän melomista eteenpäin! Melontaosuus oli aika pitkä, mutta saatiin se kunnialla läpi, vaikka selkä huusikin hoosiannaa!

Melonnan jälkeen huomattiin, että meille oli tuotu uusi pyörä. Jee, miten hyvää palvelua! Päästiin jatkamaan matkaa normaalisti. Seuraavana suunnattiin questille, jossa meille selvisi, että pitää laskeutua piikkisuora kalliojyrkänne alas valjailla. Toki meillä oli varmistajatkin. Tässä questilla jonotettiin tosi kauan, varmaan puoli tuntia, sillä kaksi suorituspaikkaa oli liian vähän ruuhkien välttämiseen. No, pudotus oli jännä, mutta siitä selvittiin! Olihan se huippua!! Sitten jatkettiin matkaa juoksuvaihtoon. Juoksuosuus oli tosi helppoa suunnistusta, mutta aivan älyttömän upeissa maisemissa!!! Huh! Ensimmäinen rasti oli hieman haastavassa paikassa, sillä leimatakseen sen, piti kävellä puunrunkoa pitkin lammen päällä. Minä suoriuduin tästä kunnialla ja päästiin jatkamaan matkaa. Huomattiin kotona väliaikoja katsoessa, että juoksusuunnistus oli selkeästi meidän paras laji! Jee!

Seuraavana vuorossa oli taas quest. Tällä kertaa piti yrittää neljällä nuolella saada puhallettua 3 olut-tölkkiä kumoon. Meiltä ei onnistunut tämä laji ollenkaan, vaan jouduttiin kolmen pystyssä pysyneen tölkin merkiksi kolmelle sakkokierrokselle. Sakkokierrokset oli upeita, sillä siinä saatiin ajaa maastopyörällä crossirataa ympäri. Vitsit, siinä oli siistiä ajaa, kun ei ollut juurakkoja mutta oli kuitenkin isoja pomppuja!! Tykkäsin! Tämän jälkeen Kimmo sanoi, että pyörässä oli vaihteet jämähtäneet kakkostasolle eli tosi pienelle... eikä niitä saatu korjattua. Huoh, mitä epäonnea pyörien kanssa tänään! Tehtiin niin, että minä poljin toisella pyörällä tosi pienellä vaihteella, kun olin meistä vähemmän väsynyt. Vaihde oli jumissa tosi pienellä, ja se oli aika harmi... no, polkemaan sillä sentään pääsi, joten matka jatkui. Edessä oli muutama rasti, jonka jälkeen päästiin viimeisen lajin eli coasteeingin kimppuun. Puhallettiin uimapatjat täyteen ja lähdettiin veteen kauhomaan. Olipa hassua heittäytyä veteen patjan päälle kengät ja vaatteet päällä, mutta nopeasti siihen tottui. Tässä osuudessa sai käyttää saarien mannerta apuna ja se oli järkevää, sillä sen verran raskasta ja hidasta vedessä kauhominen oli. Tämä osuus oli melko pitkä... mutta kunnialla selvittiin siitäkin!! Nauratti jälkeenpäin, kun huomattiin, että Kimmon patjan oli lävistänyt oksa.. ilma kuitenkin pysyi sisällä, mutta tämä oli ikään kuin pisteenä i:n päälle meidän huonolle tuurille!

Fisut ja tiimipaidat <3

Enää oli jäljellä pari rastia pyörällä ennen maaliin tuloa... viimeinen rasti oli mielenkiintoinen.. se oli ojassa olevassa vesiputkessa, joka meni sillan alla. Lematakseen rastin, piti kahlata polviin asti olevassa kuravedessä putken keskelle... Kimmo teki tämän ;) Vihdoin päästiin maaliin ja kellot pysähtyivät aikaan 6 tuntia 30 minuuttia! Melkoinen seikkailu!! Kivaa oli, mutta kyllähän se matkalla harmitti, että pyörät olivat meitä vastaan... yhdessä kuitenkin tsempattiin toisiamme ja tiimi toimi hyvin! Loppujen lopuksi koettiin hienoja hetkiä liikunnan parissa ja upeita maisemia. Rastipisteet olivat välillä tosi hienoissa paikoissa. Kisan jälkeen saimme makaronilaatikkoa syödäksemme ja kotiinpäin lähti kaksi väsynyttä, mutta onnellista seikkailijaa! Kiitos Marski Challengelle hienosta tapahtumasta!

No, miltä meidän seikkailu vaikutti? Oletteko te olleet multisport-tapahtumissa tai tekisikö mieli?! :)

Kesä on tässä ja nyt!

Sateen ropina, kova tuuli, kolea ilma... siinä on tämän kesän hitti! Vai voidaanko edes puhua kesästä, kun shortseja ei juuri ole tarvinnut kaivaa kaapista. Viime viikkona oli upeat kesäkelit, mutta nyt on palattu taas vanhaan tuttuun koleampaan ilmaan. Eikä muuten helpotusta ole tulossa, jos Ylen uutista on uskominen. Onko kesä nyt pilalla? Ei voikaan ottaa aurinkoa biitsillä tai nauttia lämpimien kesäiltojen piknikkejä meren rannalla...

Tänään työpaikan ikkunasta katsoessa näytti tältä!

Mun mielestä kesä on silti nyt! Ei pidä antaa viileämpien ilmojen pilata suunnitelmia tai lamaannuttaa kokonaan. Olisihan ihanaa maata auringossa ja antaa lämmön helliä ihoa, mutta sääolosuhteille ei voi mitään. Silloin on mentävä sillä kelillä, mikä meille tarjotaan. Kesä on kuitenkin valoisaa ja talveen verrattuna lämmintä aikaa, vaikka oltaisikin normaalilämpötiloista jäljessä. Mielestäni kesä on siitä ihana, että Suomi tuntuu aina heräävän henkiin kesällä. Ihmiset liikkuvat ulkona ja ovat hyväntuulisia. Talvella taas paetaan viimaa ja pimeyttä kotiin sohvan nurkkaan ja tunnelmoidaan teekuppien ja kynttilöiden keskellä. Ei sekään paha ole, mutta kyllä kesällä vaan on ihana nauttia raikkaasta ilmasta ja toisista ihmisistä ja siitä tietynlaisesta sosiaalisuudesta. Istuin viime lauantaina iltaa ystävien kanssa kauniissa Turun jokirannassa, ja oli ihanaa katsoa elävää kaupunkia ja ihmispaljoutta.

Minä olen uhmannut kesäkelejä ja viettänyt aikaa ulkona. Olen muun muassa ollut piknikillä ihanien blogisiskosten Karoliinan ja Tiinan kanssa. Meitä ei viileä tuuli pysäyttänyt, vaan nautimme aivan tajuttoman ihanan piknikin juhannusviikolla Espoossa. Juttu luisti ja seura lämmitti, kun vaihdettiin kuulumisia keskenämme. Minä ainakin saan tarpeeksi istua (tai nykyisin myös seistä, kiitos sähköpöydän) töissä, joten oli todella ihanaa viettää aikaa ulkona. Hyvin tarkeni, kun laittoi tarpeeksi vaatteita päälle!! Huomattiin sitten lähtiessämme, että aurinkokin oli tullut esiin, mutta olimme valinneet varjopaikan, joten ei ne säteet meitä tavoittaneet. No, mitä pienistä! Tuo oli kyllä ihana arki-ilta!

Tiedättekö mikä on mun mielestäni melkein paras juttu kesässä? No, tuoreet kasvikset ja marjat!! Mä hihkun onnestani ruokakaupassa, kun kotimaiset herkulliset tomaatit maksavat alle euron kilo ja kurkunkin kappalehinnaksi tulee joitain kymmeniä senttejä!! Aivan taivaallista ja ihanaa! Porkkanat ovat herkullisia, kevätsipuli on kestosuosikki ja uudet perunat taivaallisia. Parasta on tietysti mansikat, joita saa vihdoin ja viimein kotimaisenakin. Ne on niin hyviä ja voisin syödä litratolkulla ihania, makeita mansikoita. Ensi viikolla aionkin tehdä perinteisen tradition ja mennä keräämään itse mansikoita. Luulen, että yksi kerta ei riitä, sillä en millään raaski laittaa kaikkia keräämiä marjoja pakkaseen, vaan tuoreena ne ovat yksinkertaisesti parasta. Ja jos ollaan tarkkoja, niin syy, miksi käyn poimimassa marjat itse, on tietysti taktiikkani "yksi purkkiin, kolme suuhun..." ja niin edelleen. ;) 

Kesällä on ihanaa syödä lämmittämättömiä ruokia, muun muassa salaatteja ja täytettyjä patonkeja. Ne on helppo pakata eväslaukkuun ja lähteä ulos syömään, jos sattuukin kivannäköinen keli eikä sisällä syöminen houkuta. Meidän parveke on varjossa, joten välillä tulee lähdettyä ulos evästämään työpäivien jälkeen. Ainiin, ruuasta puheen ollen, myös kesäkeitto on yksi kesän suosikki, sillä siinä korostuu nuo upeat kotimaset raaka-aineet. 

Tähän kesään osui myös yksi erityinen päivä, kun rakas isäni täytti 60 vuotta triathlon-viikonloppunani. Saimme siis vieraita tänne meidän matalaan majaan ja olin kyllä otettu, kun isä halusi juuri minun kanssani juhlia merkkipäiväänsä. Lauantai-illalla teimme hyvää ruokaa eli pihviä omatekoisella maustevoilla, uusia perunoita, juureksia ja salaattia ja huuhdoimme sen punaviinilla alas. Jälkkäriksi söimme isäni tuomaa kakkua. Kyseessä ei ollut mitä tahansa kakkua, vaan Suomen parhaan leimon tittelin saaneen MBakeryn suklaa-vadelmakakku. Valehtematta tuo kakku oli parasta, jota olen ikinä saanut. Suklaa suli suuhun ja kirpeän raikas vadelma täytti makumaailman. Huhhuh, oli kyllä kerrassaan hyvää kakkua! Seuraavana päivänä kävimme vielä testaamassa Klaus K:n brunssin ja olihan se hyvä! 

THE kakku :D

Aika ruokapainotteiseksi tämä kesäfiilistely nyt meni, mutta ruoka on ainakin sellainen asia, josta voi nauttia kelillä kuin kelillä. Heh. Toki mun kesäfiilistelyyn liittyy paljon muutakin, olenhan henkeen ja vereen ulkoilmaihminen ja tykkään liikkua ulkona. Tänä kesänä ei ole ainakaan helteet liian usein sotkeneet liikuntasuunnitelmia ja sokeristahan meitä ihmisiä ei ole tehty! Aion tänä kesänä vielä mennä kiipeilemään Flow parkiin, tehdä aamun sarastaessa luonnossa juoksulenkin ja kokea jonkin ulkoilmaelokuvanäytöksen. Pari vuotta sitten olimme katsomassa Before Sunrise -elokuvaa ulkosalla ja se on yksi romanttisimmista ja mieleenpainuvimmista elokuvakokemuksista, jonka olen kokenut. Taivasalla leffojen katseleminen on ihanaa. Tänä vuonna voisin hyvin kokeilla Kino Engelin kesäkinoa täällä Helsingissä, sillä se minulta on vielä kokematta. 

Huomenna on yksi kesän jännimpiä päiviä, kun minä ja Kimmo osallistutaan tiiminä seikkailu-urheilutapahtumaan eli multisporttiin nimeltä Marski Challenge! Pian pitääkin mennä nukkumaan, koska lähdetään aamuvarhain liikkeelle! Tapahtumassa kaikilla on ilmeisesti gps-seurantalaite, joten jos vietät lauantaiaamupäivää kotosalla, laita tapahtuma seurantaan! Linkki sinne löytyy huomenna tapahtuman verkkosivuilta. 

Eräs ukkospäivä kesäkuussa

Mukavaa kesän jatkoa kaikille! Nautitaan nyt kuitenkin tästä ihanasta vuodenajasta! Mikä tekee sun mielestä kesän? Harmittaako kelit sua vai muutatko asennetta? 

Minustako ultramaratoonari?

Ultrajuoksuksi lasketaan kaikki maratonia pidemmät juoksumatkat, ja lyhin virallinen ultramaraton on pituudeltaan 30 mailia eli noin 48 kilometriä. Ultramaratoneja juostaa monilla eri alustyypeillä, tavallisimmin urheilukentällä, kaduilla tai metsissä ja vuorilla. Näin kertoo Wikipedia, tuo tiedonjanoisten lähde. Ultrajuoksijat ovat mielestäni omaa hullunkurista sakkia, sillä eiväthän ketkään tervejärkiset juokse yli maratonin mittaisia matkoja huvikseen, eiväthän?

Joko en ole tervejärkinen tai sitten mielipiteeni täytyy muuttua, sillä alle kolmen viikon päästä minun olisi tarkoitus liittyä tuohon hulluun sakkiin, joka juoksee omaksi ilokseen pitkiä matkoja. Minun ensimmäinen ultramatka tulee olemaan "vain" 55 kilometriä pitkä Nuts Pallas -juoksu, eli ei kai mitään verrattuna sadan kilometrin tai saatika sadan mailin tarpomiseen (pidän niitä tyyppejä edelleenkin vähintäänkin hulluina tai masokistisina)! Mutta minulle tuo 55 kilometriä on pitkä matka. Se on 12 kilometriä enemmän kuin syksyinen Vaarojen maraton. Se on varmasti yli työpäivän mittainen koettelemus Lapin erämaastosta eli Pallas-tunturin alueella. Se tulee olemaan todennäköisesti myös jonkinlainen taistelu- tai ainakin opiskelumatka oman pääni sisällä.

Vaikka matka tuntuu älyttömän pitkältä, en aio ajatella asiaa sen enempää. Oikeastaan en ole itse edes ennen tätä tekstiä miettinyt koko tosiasiaa siitä, että kyseessä on ultrajuoksu. Minä olen ajatellut sen yhtenä pitkänä maastojuoksuna, elämyksenä, jossa pääasiassa ovat maisemat upeassa kansallispuistossa ja toki itsensä haastaminen uudelle tasolle. Minä en ole miettinyt matkaa kilometreissä, enkä edes nousumetreissä. Mulle tuo juoksu tulee olemaan enemmänkin tietynlainen retki haaveilemallani vaellusreitillä. Minä vain satun "vaeltamaan" sen (toivottavasti) yhden päivän aikana ja ilman täysvarustusta. Periaatteessa tämä tapahtuma on aivan kuten muutkin tapahtumat mielessäni, vaikka tosiasiassahan 55 kilometrin mittainen juoksu on tietynlainen uuden sivun alku. En vain halua ajatella sitä liian erikoisena asiana, jotten tee liikaa paineita pään sisälle. Oikeastihan kaikki menee kuten syksyllä Kolilla; Laitetaan tossut jalkaan, juomareppu selkään ja lähdetään tarpomaan kohti tuntematonta.

Lauantaina juoksin helteessä viimeisen pitkän polkulenkin ennen Nuts Pallasta, kun juoksin Kurjenrahkan kauniissa kansallispuistossa

"Olenko treenannut tarpeeksi?" Voi olla kysymys, joka pyörii päässä niin ennen puolimaratonia, maratonia, tai, myönnän, myös ennen ensimmäistä ultrajuoksua. Kuinka paljon paremmassa kunnossa minun tulee olla verrattuna siihen, jos lähtisin juoksemaan maratonia? Olihan Vaarojen maratoninkin pitkä yli kuuden tunnin taivallus ja hienosti meni minun "melko vaatimattomilla juoksukilsoilla". Tai oikeastaan, se mikä on toiselle paljon, on toiselle vähän ja jokaisella on omat tavoitteet ja lähtökohdat. Nyt Pallaksella, aivan kuten Kolillakin, ainoa tavoitteeni on päästä hyvävoimaisena maaliin. Ajalla ei ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. Toivon tietysti olevani siinä kunnossa, että jaksaisin juosta mahdollisimman paljon, mutta varmaan on selvää, että korkeuserojen ollessa suuria on hyvä kävellä pisimpiä ja jyrkimpiä mäkiä. Olen treenannut enemmän kuin koskaan ja vaikka juoksukilsoja ei ennätysmaisen paljon olekaan, olen varma, että monipuolinen ja maltillisesti lisääntynyt treeni kantavat minut tästäkin taivalluksesta maaliin.

Projekti alkoi viime marraskuussa kimppalenkillä nimeltä Mörköjuoksu. Juostiin isolla porukalla 33 kilometria pimeässä syysillassa otsalamppujen loisteessa ja ennen lenkkiä sanoin ystävälleni Tiinalle, että "jos tästä selviän hyvävoimaisena läpi, tulen mukaan Nuts Pallakselle!". Ja niinhän tuo lenkki meni kivasti ja tajutessani että pystyn juoksemaan yli 30 kilsan treenilenkin keskellä tavallista treeniviikkoa, päätin, että kyllä minä levänneillä jaloilla jaksan yli 50 kilsaa taivaltaa kesällä! Ja nyt se hetki on käsillä, 2,5 viikon päästä jo! Huh. Itseasiassa tämä yli maratonin taivaltaminen ei ole ihan uutta, sillä toukokuun alussa Tiinan kanssa kilsoja tuli kerrytettyä ainakin 50 Salpaus-rogainingin aikana!!

Lenkin jälkeen kastoin jalat veteen ja pesydyin järvessä

Nuts Pallas on selvästi ollut viimeisen puolen vuoden ajan mielessä, kun olen lenkillä käynyt, mutta se ei ole liikaa hallinnut treenejä. Mulla ei ole onneksi tullut pakonomaista tarvetta kerryttää juoksukilsoja, vaan olen luottanut omaan tekemiseen. Mulla on säilynyt ilo liikkumiseen ja sen ilon haluan löytää myös tuolloin 25.7. Ensisijainen tavoite on nauttia matkasta ja huikeista maisemista, joita Suomen luonto meille tarjoilee. Lapissa käynti ei ole minulle jokapäiväistä tai edes läheskään jokavuotista herkkua, joten jo se luo upeat puitteet tälle ensimmäiselle ultramatkalleni. Toivotaan että kelit olisivat kohdillaan, itikat eivät ihan söisi minua kokonaan ja että jalatkin liikkuisivat tuttuun malliin! Kyllä tässä jo vähän alkaa jännittää!! :)

Oletko sinä menossa maratonia pidemmälle matkalle tai haaveiletko sellaisesta? Onko joku joskus juossut yli 50km tai kenties tuolla Nuts Pallas -tapahtumassa? Mitä pitäisi ottaa huomioon? :)

Jumppaa ulkona

Ei vitsit, kyllä nyt kelpaa! Ilmat ovat tosiaan vihdoinkin kesäiset myös täällä Suomessa. Jee. Vaikka yritän olla positiivinen ja olla välittämättä siitä, millainen ilma ulkona on, niin tottakai aina toivoisi kivoja kelejä. Nyt kun ollaan monta kuukautta odotettu lämpöä, ei ole edes harmittanut katsoa auringonpaistetta työpaikan ikkunasta. Kyllä siitä ehtii saada osansa iltapäivälläkin! Tänään kävin heti töiden jälkeen juoksemassa, ja jos ei triathlon-kisaa lasketa mukaan, oli tänään ensimmäinen päivä tänä vuonna, kun juoksin topissa ja lyhyissä shortseissa. Oli kyllä ihanaa! Muistakaahan pitää nestettä mukana lyhyemmilläkin lenkeillä, ettei nestehukka pääse yllättämään. Tällainen kahvapullo on tosi kätevä, kun se kulkee kädessä melkein itsestään.

Viime vuonna pistin oman salikorttini tauolle kesäksi ja olisi tehnyt mieli tehdä sama tänäkin vuonna, jos se ei olisi ollut viime vuonna niin vaivalloista. Harmittaa välillä, kun "vakkarijäseniä" ei milläänlailla huomioida lahjoilla, helpoilla kuukauden tai pari jäsenyysjäädytyksillä tai alennuksilla. Aina kaikki extrailot koskevat uusia asiakkaita. Minäkin olen ollut oman kuntosaliketjuni jäsen jo yli 4,5 vuotta, joten olisi mukavaa, jos minulle tulisi olo, että huomioidaan. No, onneksi sali on siisti, ilmapiiri hyvä ja jumpat ja ohjaajatkin mieleen, niin ei ole tullut vielä aiheelliseksi vaihtaa keskusta. Mulla kuitenkin kesällä aina salitreeni ja muutenkin sisällä treenaaminen vähentyy, ja niin on käynyt tänäkin vuonna. Ei vaan jotenkin tee yhtään mieli hikoilla sisällä kun Suomessa kuitenkin on ajanjaksoja, jolloin sisällä saa olla ihan riittämiin - talvella kun ei tee mieli hirveästi hengailla muuten vaan ulkona kylmässä.

Kävinkin jo yli kuukausi sitten kuvaamassa kivan ulkotreenin meidän lähimetsässä. Lihaskuntoharjoittelua ei tarvitse lopettaa kokonaan kesäksi, vaikkei salilla kävisikään. Eikä hyvään treeniin tarvita välttämättä mitään välineitäkään, vaan anna luonnon toimia kuntosalina. Tämä treeni on kuvattu pilvisenä päivänä, mutta auringossa treenatessa on vielä varmasti tuplasti kivempaa!

Treeni on kuntopiirityyppinen, jossa yhtä liikettä tehdään 45 sekuntia. 15 sekunnin palauttelun jälkeen vaihdetaan seuraavaan liikkeeseen. Kolme kierrosta on sopiva määrä. Voit pitää kierrosten välissä pienen juomatauon.

1. Punnerrus

2. Boxihyppy

3. Vatsarutistus

4. Selänojennus

5. Kykky + pystypunnerrus kivellä

6. Bulgarialainen askelkyykky (vaihda jalkaa 20s jälkeen)

7. Helpotettu "leuanveto" oksalla

8. Ojentajadippi

9. Askellus ja polvennosto

Kaikkineensa tämä kuntopiiri kestää siis noin puolisen tuntia, joten ainahan sen aikaa viitsii käyttää urheiluu, eiköstä vain? :) Tämän voi yhdistää esimerkiksi pieneen lenkkiin, tai hölkätä alku- ja loppulämmittelyksi vartin verran sopivaan paikkaan. Tällä saa kyllä kaikille lihasryhmille kivasti työtä!

Oletteko te tehneet vastaavia ulkotreenejä? Jos teillä on hyviä liikevinkkejä, otan mielelläni vastaan? Ainakin selkä- ja olkapääliikkeet ovat sellaisia, joihin on vaikea keksiä ilman välineitä mitään. Käyttekö te kesällä salilla vai pysyttekö ulkona?