Loppiaisrogainingissa ulkoilua koko päivän edestä!

Pyhäpäivät voi viettää monella tapaa. Tällä kertaa mulla soi loppiaisen aamuna sen verran aikaisin kello, että edellisenä iltana nukkumatti haki matkalle jo kymmenen aikaan. Reppu oli pakattu jo illalla valmiiksi, ja itseasiassa yksi reppu ei riittänyt alkuunkaan. Treenivaatteita oli pakattu valmiiksi repullinen, sillä vaihtovaatteita piti olla matkassa mukana. Päivälle oli luvattu kirpsakkaa -15 asteen lämpötilaa, joten kerrastoille oli käyttöä, kun me ystäväni Tiinan kanssa suunnattiin Kalajärven koululle, Nuuksion kupeeseen. Siellä meitä odotti noin 300 muuta yhtä pösilöä, jotka olivat myös valinneet loppiaisen viettotavaksi rogainingin. Kyseessä oli 8 tunnin mittainen Loppiasrogaining.

Rogaininghan on suunnistusmuoto, jossa rasteja haetaan mielivaltaisessa järjestyksessä annetussa ajassa niin paljon kuin ehtii. Rastit ovat yleensä pisteytetty eri lailla, ja Loppiaisrogassa oli 2-5 pisteen rasteja, ja reittiä sai kiertää millä tahansa kauramoottorikulkuneuvolla tahansa. Me ja useimmat olivat liikkeellä jalan, mutta kyllä jotkut menivät polkupyörälläkin. Tämä oli mun kolmas rogaining, sillä syksyllä oltiin Tiinan kanssa neljän tunnin syys-rogassa ja marraskuussa oli myös tunnin henkilökohtainen tapahtuma. Yleensähän rogainingissa kisataan ryhmissä. Loppiasrogan ryhmäkoko oli rajattu 2-5 henkeen, mutta ei ketään vapaaehtoisia ilmoittautunut meidän seuraksi joukkueeseen! Tiinan kanssa on hyvä treenata, sillä tunnetaan toisemme jo niin hyvin, että toiselle pystyy kertomaan rehellisesti tuntemuksista. Se on aika hyvä näinkin pitkän kisan aikana. Me ihastuttiin rogainingiin ihan toden teolla heti syksyllä, sillä pitkät rastivälit ja myös lajille tyypillinen pitkä suoritusaika sopivat erinomaisesti meille seikkailumielisille liikkujille. Lähdettiin eiliseen rogaan pitämään kivaa!

Sanoin Kimmolle aamulla ennen lähtöä, että yksi juttu näissä pitkissä tapahtumissa on kivaa: Saa syödä niin paljon kuin jaksaa! Ja niin mä söin. Aamupalaksi meni puuroa raejuustolla, hillolla ja marjoilla sekä kaurasydän-leipä täytteillä. Mä onneksi pystyn syömään hyvin ruokaa heti aamusta. Reppuun pakkasin pussiin pähkinöitä, rusinoita ja banaanilastuja, sekä muutaman geelin, suklaata, patukan ja urheilujuomaa, joskin pelkäsin letkun jäätymistä hyisessä pakkasessa. Tiinalla oli repussa jelly beanseja, jotka osottautuivat tosi hyviksi tälle retkelle! Nam! Vaatteita tuli laitettua kunnon kerrokset päälle, sillä kerraston päälle vedin lyhyet shortsitrikoot ja talvitrikoot sekä yläpäähänkin hiihtotakin alle paidan. Olo oli kuin lumiukolla, mutta loppujen lopuksi siinä varustuksessa oli ihan hyvä liikkua ja ei oikeasti tullut kylmäkään missään vaiheessa.

Tapahtuma alkoi aamukymmeneltä karttojen jaolla. Me oltiin just kymmenen aikoihin paikalla, ja saatiin kartta heti, joten voitiin aloittaa suunnittelu. Suunnittelu onkin yksi rogainingin tärkeimmistä vaiheista, kun rasteja on ympäri karttaa ja pitäisi keksiä, mihin olisi hyvä mennä. Lisäksi pitää arvioida omaa etenemisnopeuttaan, mikä ei kuitenkaan aloittelevalle suunnistajalle ole helppoa. Eilen kartan mittakaava oli 1:20000, mikä on tuplasti isompi kuin normaalisti. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki oli paljon suurpiirteisempää ja epätarkempaa kartalla. 1cm kartassa vastasi siis 200 metriä luonnossa. Suunniteltiin jonkinnäköinen runko reitillemme, vaikka arvelimme, että tuskin siinä pysytään. Ei olla oikein ikinä pitäydytty suunnitelmassa, koska se tarkoittaa, että kaikki menisi aina ihan nappiin. Ei mennyt tälläkään kertaa ihan suunnitelmien mukaan eteneminen, mutta saatiin mun mielestä hyvin paikattua ja vaihdettua lennosta suunnitelmaa.

Alku oli vähän sähellystä, ja päästiin lopulta liikkeelle 10-15 minuuttia alkustartin (klo 11) jälkeen. Mutta eipä se menoa haitannut, kun oltiin mietitty, että ei varmaan olla edes koko kahdeksaa tuntia liikkeellä. Aluksi mietittiin, että ollaan ainakin valoisa aika, ja pimeällä sitten sen verran kuin tuntuu kivalta. Kun päästiin liikkeelle ei oikeastaan tuntunut niin kylmältä ollenkaan mitä kuvitteli. Rogainingissa onneksi välimatkat ovat niin pitkiä, että liikkeessä ehdittiin olla, vaikka välillä haahuiltiinkin kunnolla. Ensimmäiset pari rastia löytyivät kivasti ja eka viiden pisteen leimaus toi iloa elämään! Kolmannen rastin jälkeen lähdettiin vähän väärään suuntaan, ja vaihdettiin sitten lennosta suunnitelmaa. Ei se mitään, onneksi se on hyvin mahdollista tässä lajissa! Huomattiin myös, että molempien juomaletkut olivat jäässä, eikä nesteitä saatu. Mullakin oli lämpösuoja letkun ympärillä, mutta ainakin suutin oli mennyt jäähän. Tiina sitten keksi laittaa oman reppunsa ja letkunsa takin alle, ja vähitellen useamman tunnin tarpomisen jälkeen saatiin nestettä. Jee.

Maisemat olivat ihan huikeat. Voitte kuvitella: -15 astetta, huurrepuut ja aurinko kirkkaalta taivaalta. Oliko edes upeeta? Huh! En jaksanut kaivaa kännykkää kovin usein takin alta spibeltistä, mutta parit kuvat sentään sain blogiin otettua! Maisemat olivat aivan upeat. Jossain vaiheessa aurinko alkoi laskea ja punertava taivas näkyi pitkään. Oltiin oltu jo niin kauan liikkeessä, että päädyttiin pitämään suunniteltu wc-, evästys- ja lämmittelytauko matkan varrelle osuneella huoltoasemalla. Sen jälkeen kun lähdettiin liikkeelle, alkoi tuntua vähän kylmältä pimeydessä. Tosin äkkiä lämpö tuli taas päälle, kun päästiin liikkeelle. Kuun nouseminen horisontista näkyviin keltaisena isona möllykkänä oli hienoa katseltavaa, kuten koko maiseman vaihdos päivän aikana auringosta tähtitaivaaseen. Kyllä tällainen rogainingin kaltainen elämysliikunta on mahtavaa!

Viimeiset tunnit haahuiltiin muutamalle rastille otsalamppujen valossa. Onneksi rasteille alkoi mennä jo hyvät urat pienessä lumikerroksessa, sillä se helpotti meidän pimeän suunnistusta valtavasti. Pikkuhiljaa taivallus alkoi tuntua jaloissakin. Vaikka tiejuoksua tuli jonkin verran, niin myös metsäpätkiä, metsäteitä ja latupohjia oli paljon. Suurimmalle osalle rasteista piti kiivetä kukkulan päälle. Klo 18.10 – eli 50 minuuttia ennen kilpailuajan päättymistä – saavuttiin kisakeskuksen pihaan, mutta päätettiin yhteistuumin hakea vielä yksi rasti. "Se helppo rasti". Heh! Pimeydessä se osoittautuikin melkein haastavimmaksi rastiksi, mutta löydettiin se onneksi. Takaisin päin tultiin melkoisilla makaronijaloilla metsäpolkuja pitkin, vahingossa vähän pidempää reittiä, mutta selvittiin maaliin hyvin annetussa ajassa!

Olipahan reissu!! Liikkeellä oltiin vähän päälle 7 tuntia poislukien huoltoasematauko ja alkusäätö. Kilsoja garminiin tuli 36 ja risat, eli ihan kiitettävästi. Tuntuu kyllä jaloissa tällä hetkellä hassulta: ei kipeältä, mutta etenkin takareidet ja pakarat ovat aika jumissa. Oli muuten ihanaa päästä kisakeskuksessa heti kuumaan suihkuun ja vaihdettua lämmintä päälle. Me oltiin niin urheilijoita Tiinan kanssa, että päätettiin käydä kotimatkalla Mäkkärin kautta... ;) Voin kertoa, että roskakin maistuu hyvälle tuommoisen taivalluksen jälkeen!!

Kotona viimeistään fiilis oli ihan sanoinkuvaamattoman upea. Tuli heitettyä taas itseään likoon ja koettua hieno seikkailu ystävän kanssa!! Kiitos Tiinalle seurasta! Meillä oli oikein mukavaa, eikä kinasteltu ollenkaan, vaikka ihan jokainen rasti ei ensisilmäyksellä löytynytkään! Tämä oli hieno elämys, ja tällaista seikkailu-urheilua mä haluan kokea lisää!

Menikö teidän loppiainen ulkoillen? Kuulostaako nämä rogaining-touhut ihan hulluilta? 

PS. Mulla olis vaikka mitä juttuja blogiin, mutta halusin kirjoittaa tämän raportin ensimmäisenä. No, ainakin mulla on aina intoa palata blogin pariin, kun ei ole puutetta kirjoitusaiheista! Silti, jos teillä on jotain toivepostauksia, otan ehdotuksia vastaan aina!