Miksi minä innostuin trailrunningista...?

Lauantaiaamuna olen herännyt seitsemän aikaan, jopa vähän ennen kellon herätystä. Laitan juomarepun valmiiksi, vaihdan lenkkikamat päälle ja pakkaan reppuun vaihtovaatetta mukaan. Keitän ison satsin kaurapuuroa mantelimaitoon ja teen smoothien kylkeen. Puoli yhdeksän aikaan lähden ulos kaivamaan autoa lumikerroksen alta, ja kaarran autollani treffipaikalle. Odotan tuntematonta ihmistä, joka oli kysellyt polkujuoksulenkkiä täksi päiväksi Facebookissa. Lopulta hän päätyi minun blogilenkkiini ja kyytiini. Mua ei edes jännitä, olenhan nähnyt hänen kuvansa Facebookissa. Menneisyyden ujo-Hanna on poissa, ja oikeastaan musta on taas kiva tavata ihan tavallinen, samoista asioista kiinnostunut ihminen. Pian kyytiläinen tuleekin kyytiini, ja lähdetään ajamaan kohti Nuuksiota upeassa auringonnousussa. Puhettakin riittää, kun on yhdistävä tekijä - polkujuoksu. 

Yhteisöllisyys polkujuoksun ympärillä on mahtavaa. Mä olen tavannut uusia ihmisiä niin omien blogilenkkien kuin HTRC:n yhteislenkkien kautta. On ollut ilo huomata, että toisilleen tuntemattomat ihmiset tulevat hyvin toimeen iästä, ulkonäöstä tai sukupuolesta riippumatta, kun on niin vahva yhdistävä tekijä. Eivät kaikki ole valmiita viikonloppuaamuna lähtemään kimppalenkille tai juoksemaan perjantai-iltana pimeässä metsässä, mutta osa on. Tietynlainen hulluus ja rämäpäisyys kuuluu polkujuoksuun, kun taivalletaan maastossa välittämättä siitä, kastuuko kenkä tai tuleeko risu naamalle. Ei ole kyse muuten hienohelmojen lajista. Polkujuoksu on myös yhteisöllistä siksi, että ainakin täällä pääkaupunkiseudulla useille pidemmille lenkeille tai upeimpiin maastoihin täytyy matkustaa autolla, jolloin kimppakyydit tulevat olennaiseksi. Mikäs siinä rupatellessa ja tutustuessa saman auton kyydissä. Hienoa, että yksilölajikin voi olla yhteisöllinen. Katso, löytyykö sun läheltä porukoita, joiden mukana voi käydä kokeilemassa polkujuoksua.

Kuva: Karoliina / Candy on the run

Polkujuoksu on helppo aloittaa, vaikkakin vaatii hieman enemmän suunnittelua reittien puolesta. Helpoin tapa on googlettaa alueen luontopolkuja, sillä valmiiksi merkattuja reittejä on helppo kulkea. Pääkaupunkiseudulla reittejä menee ainakin Nuuksion kansallispuistossa, Haltialassa lyhyt luontopolku ja Sipoonkorvessa on myös merkitty Kalkkiruukin luontopolku. Lisäksi Intersportin sivuilla on valmiita karttoja, ja ajattelinkin käydä itse kokeilemassa seuraavalla Turun reissulla tuota Luolavuoren reittiä. Tosi kiva, että tällaisia jaetaan. Itse olen suunnistusharrastuksen myötä myös piirrellyt omia reittejä suunnistuskarttojen päälle, ja mulla onkin kesäksi taas ihan uusia reittiajatuksia. Talvella uusien reittien kokeileminen on haastavaa, sillä ei tiedä, löytyykö polkuja lumen alta ja myös hiihtoladut voivat sotkea suunnitelmia. Uusia varustehankintoja kokeiluja varten ei kannata tehdä. Pärjäät hyvin helpoilla ja leppoisilla lenkeillä ihan tavallisilla lenkkareilla ja juoksuvaatteilla. Kun harrastuskipinä puraisee, tulee oleelliseksi uudet maastoon soveltuvat kengät, ehkä juomareppua pitkäksi venyvien lenkkien vuoksi ja muuta pientä hankintaa.

Yhteislenkillä vastaan tuli rappuset. Kuva: Tapani

Miksi sitten tykkään polkujuoksusta? Se on ihanan monipuolista ja vaihtelevaa. Siinä missä katujuoksussa voi "antaa mennä vaan", täytyy polkujuoksussa keskittyä askeliin ja reitinvalintoihin eri tavalla. Hetkeäkään ei kannata keskittymistä herpaannuttaa, sillä sitten voi olla nurin. Mielestäni polkujuoksu toimiikin aivojen nollauksena paremmin kuin katujuoksu. Katujuoksun aikana taas voi synnyttää päässä uusia ideoita ja ajatuksia, mutta polkujuoksussa pää tyhjenee hyvin (mutta ei niin hyvin, kuin suunnistuksessa!). Aika menee kuin siivillä, kun maisemat vaihtuvat ja luonto on lähellä. Trailrunning on myös monipuolista jaloille, sillä se vahvistaa nilkkoja ja niveliä ja jalan pieniä lihaksia. Mulla oli ainakin Vaarojen maratonin jälkeen nilkat kipeämmät kuin reidet, se kertonee jotain...! Toisaalta maastossa iskutus ei ole yhtä kovaa kuin katujuoksussa. Sen vuoksi polkujuoksu soveltuu juuri kaikille teille, joilla on tyypillisiä juoksijan ongelmia tai joilla lonkat tulevat kipeäksi katujuoksussa. Poluilla voi huoletta tehdä pitkiä retkimäisiä lenkkejä, vaikka vuorotellen kävelyä ja juoksua, sillä se ei kuluta niin paljon. Mun parhaat juoksumuistot viime kesältä on ystäväni Tiinan kanssa tehdyt pitkät metsälenkit! Voin kertoa, että on terapeuttista juosta luonnon helmassa ja rupatella ystävän kanssa niitänäitä. Running is my therapy, todellakin!

Vaikka tavoitteena ei olisikaan mitään polkujuoksutapahtumaa, suosittelen silti välillä lähtemään metsään juoksemaan. Se on niin erilaista treeniä keholle ja jaloille. Keskivartalo työstää koko ajan, jotta tasapaino vaikeillakin poluilla säilyy ja mäet antavat taas vastusta ja luonnon oman kuntosalin juoksijalle. Pakaroiden luonnollinen vahvistaminen nopeuttaa varmasti jatkossa myös katujuoksua, näin tahdon uskoa. Ja miten ne alaspäin juoksemiset sitten? Ei ole muuten niin helppoa, mitä voisi kuvitella. Vaikka trailrunning voi olla raskasta välillä, niin väitän, että se on kivaa!! Luonto antaa oman esteradan: välillä ylitetään puita ja välillä hypitään ojien yli. Koskaan ei tiedä, mitä on edessä, ja se jos mikä, on jännää!

Me oltiin eilen Kimmon kanssa juoksemassa lähimetsissä tunnin verran otsalampun valossa. Jopa tuo toinen puolisko, joka suunnistusharrastuksen löytämisen myötä ei ole enää juoksussa nähnyt samaa hohtoa, kehui, että olipa kivaa. Juoksu voi oikeasti olla hauskaa. On myös terapeuttista antaa jalkojen mennä, ilman että piittaisi mitä se Garmin piippaa kilometriajaksi. Metsässä vauhdilla ei ole merkitystä. Meillä oli oikeasti tosi kiva lenkki, ja oli oikein ihana mennä saunaan posket punaisena ja hymy korvilla. Sain muuten Kimmon vakuuttuneeksi siitä, että Bodom Trailille kannattaa osallistua, ja niinpä meidän perheestä lähtee huomenna kaksi ilmottautumista sinne! Jee! Lähtekää muutkin mukaan, matkoina 12km tai 21km, ja mikä parasta, pituuden voit päättää vasta lennosta ensimmäisen kierroksen jälkeen! Tämä on hieno tapahtuma lähteä kokeilemaan polkujuoksua!!

Ainiin, ajattelin pitää seuraavan yhteislenkin lauantaina 28.2, paikan ilmoitan tarkemmin täällä blogissa lähempänä ajankohtaa, mutta jossain pääkaupunkiseudulla kuitenkin. Laittakaahan päiväys jo kalenteriin!

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Oletko sinä innostunut polkujuoksusta tai innostuitko kokeilemaan tämän postauksen jälkeen? Mikä juoksussa on sun mielestä parasta?