Minustako ultramaratoonari?

Ultrajuoksuksi lasketaan kaikki maratonia pidemmät juoksumatkat, ja lyhin virallinen ultramaraton on pituudeltaan 30 mailia eli noin 48 kilometriä. Ultramaratoneja juostaa monilla eri alustyypeillä, tavallisimmin urheilukentällä, kaduilla tai metsissä ja vuorilla. Näin kertoo Wikipedia, tuo tiedonjanoisten lähde. Ultrajuoksijat ovat mielestäni omaa hullunkurista sakkia, sillä eiväthän ketkään tervejärkiset juokse yli maratonin mittaisia matkoja huvikseen, eiväthän?

Joko en ole tervejärkinen tai sitten mielipiteeni täytyy muuttua, sillä alle kolmen viikon päästä minun olisi tarkoitus liittyä tuohon hulluun sakkiin, joka juoksee omaksi ilokseen pitkiä matkoja. Minun ensimmäinen ultramatka tulee olemaan "vain" 55 kilometriä pitkä Nuts Pallas -juoksu, eli ei kai mitään verrattuna sadan kilometrin tai saatika sadan mailin tarpomiseen (pidän niitä tyyppejä edelleenkin vähintäänkin hulluina tai masokistisina)! Mutta minulle tuo 55 kilometriä on pitkä matka. Se on 12 kilometriä enemmän kuin syksyinen Vaarojen maraton. Se on varmasti yli työpäivän mittainen koettelemus Lapin erämaastosta eli Pallas-tunturin alueella. Se tulee olemaan todennäköisesti myös jonkinlainen taistelu- tai ainakin opiskelumatka oman pääni sisällä.

Vaikka matka tuntuu älyttömän pitkältä, en aio ajatella asiaa sen enempää. Oikeastaan en ole itse edes ennen tätä tekstiä miettinyt koko tosiasiaa siitä, että kyseessä on ultrajuoksu. Minä olen ajatellut sen yhtenä pitkänä maastojuoksuna, elämyksenä, jossa pääasiassa ovat maisemat upeassa kansallispuistossa ja toki itsensä haastaminen uudelle tasolle. Minä en ole miettinyt matkaa kilometreissä, enkä edes nousumetreissä. Mulle tuo juoksu tulee olemaan enemmänkin tietynlainen retki haaveilemallani vaellusreitillä. Minä vain satun "vaeltamaan" sen (toivottavasti) yhden päivän aikana ja ilman täysvarustusta. Periaatteessa tämä tapahtuma on aivan kuten muutkin tapahtumat mielessäni, vaikka tosiasiassahan 55 kilometrin mittainen juoksu on tietynlainen uuden sivun alku. En vain halua ajatella sitä liian erikoisena asiana, jotten tee liikaa paineita pään sisälle. Oikeastihan kaikki menee kuten syksyllä Kolilla; Laitetaan tossut jalkaan, juomareppu selkään ja lähdetään tarpomaan kohti tuntematonta.

Lauantaina juoksin helteessä viimeisen pitkän polkulenkin ennen Nuts Pallasta, kun juoksin Kurjenrahkan kauniissa kansallispuistossa

"Olenko treenannut tarpeeksi?" Voi olla kysymys, joka pyörii päässä niin ennen puolimaratonia, maratonia, tai, myönnän, myös ennen ensimmäistä ultrajuoksua. Kuinka paljon paremmassa kunnossa minun tulee olla verrattuna siihen, jos lähtisin juoksemaan maratonia? Olihan Vaarojen maratoninkin pitkä yli kuuden tunnin taivallus ja hienosti meni minun "melko vaatimattomilla juoksukilsoilla". Tai oikeastaan, se mikä on toiselle paljon, on toiselle vähän ja jokaisella on omat tavoitteet ja lähtökohdat. Nyt Pallaksella, aivan kuten Kolillakin, ainoa tavoitteeni on päästä hyvävoimaisena maaliin. Ajalla ei ole minulle oikeastaan mitään merkitystä. Toivon tietysti olevani siinä kunnossa, että jaksaisin juosta mahdollisimman paljon, mutta varmaan on selvää, että korkeuserojen ollessa suuria on hyvä kävellä pisimpiä ja jyrkimpiä mäkiä. Olen treenannut enemmän kuin koskaan ja vaikka juoksukilsoja ei ennätysmaisen paljon olekaan, olen varma, että monipuolinen ja maltillisesti lisääntynyt treeni kantavat minut tästäkin taivalluksesta maaliin.

Projekti alkoi viime marraskuussa kimppalenkillä nimeltä Mörköjuoksu. Juostiin isolla porukalla 33 kilometria pimeässä syysillassa otsalamppujen loisteessa ja ennen lenkkiä sanoin ystävälleni Tiinalle, että "jos tästä selviän hyvävoimaisena läpi, tulen mukaan Nuts Pallakselle!". Ja niinhän tuo lenkki meni kivasti ja tajutessani että pystyn juoksemaan yli 30 kilsan treenilenkin keskellä tavallista treeniviikkoa, päätin, että kyllä minä levänneillä jaloilla jaksan yli 50 kilsaa taivaltaa kesällä! Ja nyt se hetki on käsillä, 2,5 viikon päästä jo! Huh. Itseasiassa tämä yli maratonin taivaltaminen ei ole ihan uutta, sillä toukokuun alussa Tiinan kanssa kilsoja tuli kerrytettyä ainakin 50 Salpaus-rogainingin aikana!!

Lenkin jälkeen kastoin jalat veteen ja pesydyin järvessä

Nuts Pallas on selvästi ollut viimeisen puolen vuoden ajan mielessä, kun olen lenkillä käynyt, mutta se ei ole liikaa hallinnut treenejä. Mulla ei ole onneksi tullut pakonomaista tarvetta kerryttää juoksukilsoja, vaan olen luottanut omaan tekemiseen. Mulla on säilynyt ilo liikkumiseen ja sen ilon haluan löytää myös tuolloin 25.7. Ensisijainen tavoite on nauttia matkasta ja huikeista maisemista, joita Suomen luonto meille tarjoilee. Lapissa käynti ei ole minulle jokapäiväistä tai edes läheskään jokavuotista herkkua, joten jo se luo upeat puitteet tälle ensimmäiselle ultramatkalleni. Toivotaan että kelit olisivat kohdillaan, itikat eivät ihan söisi minua kokonaan ja että jalatkin liikkuisivat tuttuun malliin! Kyllä tässä jo vähän alkaa jännittää!! :)

Oletko sinä menossa maratonia pidemmälle matkalle tai haaveiletko sellaisesta? Onko joku joskus juossut yli 50km tai kenties tuolla Nuts Pallas -tapahtumassa? Mitä pitäisi ottaa huomioon? :)