Vantaa triathlon - itsensä voittamista

Eilen oli yksi mun elämäni, ainakin urheilullisen elämäni hienoimpia päiviä. Parin vuoden takainen haave triathlonista tuli toteen, kun eilen Vantaan Triathlonilla suoritin perusmatkan, eli olympiamatkan (1,5-40-10) kunnialla läpi. Olen siis jo kauemmin haaveillut kyseiselle matkalle osallistumisesta, mutta tänä kesänä tunsin ajan olevan oikea ja että olisin riittävän valmis sen suorittamiseen. Ilmoittauduin mukaan heti vuoden alussa, kun ilmoittautuminen aukesi, ja se oli hyvä päätös. En voinut enää perääntyä. Koko kevään olen treenannut pääsääntöisesti triathlon-mielessä, ja eilen sain tuolle treenijaksolle hienon päätöksen. Olen nyt triatleetti, kaiketi!

Valmistautuminen ei ollut ehkä ihan optimaalisin, mutta koska se olisikaan... Kimmo tuli torstaina flunssaan, ja mä sitten perjantain ja lauantaiaamun kuvittelin, että mäkin olen tulossa kipeäksi. Luultavasti tämä kaikki johtui jännityksestä ja nesteiden tankkaamisesta. Mieli oli muuten hyvä, sillä olin odottanut tätä päivää koko kevään. Toki fiilis oli jännityksen- ja pelonsekainen, mutta sisimmilläni odotin tapahtumaa hirveästi, että pääsisin tositoimiin. Olin juonut nesteitä paljon, syönyt enemmän hiilihydraattipitoista ruokaa ja levännyt sopivasti. Tämän viikon liikuntoihin lukeutui maanantain suunnistus 6 kilsan radalla, tiistainen BodyBalance ja keskiviikkoinen avovesiuintikurssi. Torstaina tuli vähän hyötypolkemista ja perjantaina lepäsin täysin laakereillani. Kaikki meni suunnitelmien mukaan, ellei tuota jännityksestä aiheutuvaa "olen kipeä" -stressiä lasketa. Mutta jännitys kuuluu asiaan...

Laitoin tarvittavat tavarat kasaan jo perjantai-iltana, ja veimme pyörän auton takakonttiin. Jotenkin tämä tavaroiden paljous yllätti, kun juoksutapahtumaan ei tarvitse paljon muuta kuin itsensä raahata mukaan. Oli kahdet kengät, kisavaatteet, märkäpuku, uimalasit, pieni pyyhe, urheilujuomaa, energiageelejä, banaani ja kypärä nyt ainakin. Huh. Saavuttiin tapahtumapaikalle vähän ennen yhtä, ja kävin hakemassa kisamateriaalin ja kuuntelin tapahtuman kilpailuinfon. Infossa käytiin reitit läpi, ja yleiset säännöt, muun muassa peesikielto ja siitä seuranneet rangaistukset. Infon jälkeen vein tavarani vaihtoalueelle, ja se olikin jännittävää. Kaikki tavarat piti laittaa pieneen laatikkoon pyörän viereen. Tässä vaiheessa muuten satoi vähän, mutta onneksi saatiin kisamateriaali muovipussissa, joten suojasin tavaroita sen avulla laatikossa. Vaihtoalueelta päästyäni mulla oli noin 40 minuuttia aikaa lähtöön, joten kävin vessassa ja puin märkäpuvun päälle. Sitten pitkin jo suunnata lähtökarsinaan.

Jännitys oli ihan hurja, kun meitä pyydettiin menemään veteen. Lähtö tapahtui tosiaan vedestä, eikä maalta tai edes niin, että jalat olisi yltänyt pohjaan. Sitten kuuluikin lähtölaukaus ja kaikki lähti räpiköimään vedessä. Uintimatkana oli kaksi 750 metrin kierrosta, joiden välissä piti kiertää maalla, aivan veden tuntumassa oleva mänty. Uinti lähti liikkeelle ihan kivasti, meitä taisi lähemmäs sata naista olla yhteisstartissa. Tilaa tuli aika nopeasti, ja huomasin pysyväni kivasti porukan mukana. Todellista tilannetta en osannut arvioida, vaan näin oikeastaan uinnin aikana vähän kanssakilpailijoita, sillä en keskittynyt heihin. Kummallakin kierroksella oli yksi pitkä suora, jossa menin ensimmäisellä kierroksella vähän siksakkia, koska otin huomaamattani liikaa keskelle järveä, vaikka olisi ollut fiksumpaa mennä rannan tuntumassa. No, korjasin tämän virheen toisella kierroksella. Uinnissa mulla ei ollut mitään ongelmaa. Vauhti oli sopivaa, vedot rentoja ja ja fiilis hyvä. Uinnista mä tykkään tosi paljon, ja jo avovesiuintikurssilla huomasin, että avovedessä uiminen on vielä paaaaaljon kivempaa, kuin ahtaassa altaassa uiminen. Pian uintiosuus jo loppuikin, ja pääsin nousemaan rannasta. Mä en tiennyt yhtään tässä vaiheessa, kauan uintiin oli mennyt aikaa, koska mulla ei ollut kelloa. Kannustustiimini kuitenkin huuteli, että hyvin oli mennyt, ja lopputuloksista huomasin, että kellotin 1,5 kilsan uinnin aikaan 33min7sek. Se on mulle tosi kova aika, ja ottaen huomioon, että olen uinut tätä ennen vain kaksi kertaa märkkärillä.

Aluksi tuntui tosi hassulta lähteä juoksemaan vaihtoalueelle, sillä en ole ikinä tehnyt treeniä niin, että uinti olisi ensin, ja sitten jokin muu laji, vaan uinti on usein tuplatreenien viimeinen laji ihan silkasta laiskuudesta, kun sitten ei tarvitse peseytyä kahta kertaa. Heh. No, vaihdossa sättäsin jotenkin tosi paljon, ja tuntui, että muut oli mua nopeampia. Siinä häseltäessäni unohdin ottaa Garmin-kellon mukaan, joten menin pyöräosuudenkin ihan tietämättä omaa vauhtiani. Otin alkajaiseksi geelin ja hörpin urheilujuomaa jokaisen käännöksen, eli noin 5 kilsan jälkeen. Tässä kohtaa aurinko alkoi paistaa ja fiilis nousi korkealle! Pyöräilyssä ihmisiä meni hirveästi mun ohi, ja radalla oli samaan aikaan miesten sarjan osallistujia myöskin. Pyöräilyssä kierrettiin neljä kertaa 10 kilsan lenkura, joka koostui 5 kilsan suorista pätkistä Lahdentiellä. Pyöräosuus oli mielestäni aika tasainen. Fiilis oli superkorkealla koko pyöräilyn ajan. Mua vaan hymyilytti, kun tunnelma oli niin hieno. Oli upeaa nähdä pitkälle eteen muita pyöräilijöitä ja maantietä. Monet kannustivat toisiaan ja hienointa oli aina ajaa Kuusijärven ohi, jossa kannustusjoukot olivat. Vauhdeista en osannut tosiaan sanoa, mutta kuvittelin niiden olevan ihan kohdallaan. Toinen suora oli aina kivaan myötätuleen ja toinen oli pieneen vastatuuleen. Pian huomasinkin jo olevani viimeisellä kierroksella, ja päätin vain mennä loppuun asti samalla vauhdilla. Pyöräily ei oikeastaan missään kohtaa tuntunut pahalta. Pyörän päältä nouseminen sen sijaan oli ihan hurjan outoa, ja siinä huomasin jalkojen olevan pökkylät. Ei oltu muuten turhaan varoiteltu tästä efektistä. Vaihtoelueella kuulin kannustusjoukoilta, että hyvin oli mennyt pyöräilykin, ja että kokonaisaikaa oli tässä kohtaa mennyt jotain pari tuntia ja vähän päälle. Tarkan ajan näin omasta kellostani, joka näytti tässä kohtaa aikaa menneen 2h7min suunnilleen. Tuloksista näin, että pyöräilyyn oli mennyt aikaa 1h28min55sek. Eli keskinopeus on ollut lähemmäs 27km/h. Tämä oli paljon paremmin, mitä odotin!

Vaihdoin tossut jalkaan, riisuin kypärän ja haukkasin banaanista. Geeli taskuun ja pullo käteen ja menoksi. Mä kuvittelin, että tässä kohtaa olisin jo voittaja. Olin väärässä. Juoksu pyöräilyn rasittamilla jaloilla ei ole niin helppoa, miltä se kuulostaa. Ja olenhan juossut maratoninkin rasittamilla jaloilla viimeisiä kilometrejä, ei tämä voisi olla niin paha. Kyllä se vaan aika paha oli. Juoksu tuntui vaikelta, mutta yritin pitää jonkunnäköistä vauhtia yllä. Olin alunperin miettinyt, että juoksu voisi taittua johonkin 56 minuuttiin tässä kohtaan, mutta lupaavan alun jälkeen reitille tuli inhottava mäki, joka vei voimia lisää. Sinnittelin, ja vauhti vaihteli hirveästi 5.40 tuntumasta yli 6min/km-vauhtiin. Mutta ei se mitään! Kunhan pääsisin noin tunnissa maaliin, olisin tyytyväinen! Juoksu juostiin kahdessa 5 kilsan kierroksessa, ja otin geelin puolessa välissä. Missään vaiheessa juoksu ei tuntunut niin pahalta, ettenkö olisi tiennyt selviäväni siitä. Vaikka jalat olivat kovilla, tiesin, että sillä vauhdilla pääsen kyllä maaliin. Ja niin lopulta se maalisuorakin tuli, ja vasta ihan lopussa irtosi jonkinnäköinen kiri. Juoksu päättyi aikaan 59.07. En mä siihen varsinaisesti pettynyt ole, mutta en kovin tyytyväinenkään.

Maalissa silti irtosi hymy! Kokonaistulos oli paaaaaljon parempi, mitä olin kuvitellut! 3.07.03!! Se on parikymmentä minuuttia kovempi aika, kuin osasin haaveilla. Uinti meni todella hyvin ja samoin pyöräilykin meni omalla mittapuulla, ja ilman sitä himskatin kilpapyörää paremmin kuin osasin kuvitellakaan. Vaihdoissa olin tosi hidas, mutta mitä väliä?! Tämä on mun triathlon-debyytti, ja olen siihen todella tyytyväinen. Olo on nyt onnellinen! Eilinen oli juuri niin kiva ja huikea päivä, kuin toivoin! Triathlon-tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja mä nautin suunnattomasti tästä päivästä. Mä olin yhtä hymyä koko ajan! Voi pojat, koska pääsis taas kisailemaan?! ;)

Kyllä. Tämäkin on niiiin mun juttu. Innostunko vähän helposti?!

Kiitos tuhannesti teille lukijoille, kun ootte ollut tsemppaamassa mua tässä projektissa! Kiitos myös Kimmolle ja ystävälleni T:lle, jotka olivat mun urholliset kannustusjoukot! Tämä oli hieno päivä!