Niin ihanaa on treeni!

Kuten jo aiemmin kirjoittelin, tämä viikko on ollut paluu treenin pariin. Vitsit, miten innoissaan yksi pieni ihminen voi olla siitä, että pääsee toteuttamaan itseään taas. Mulle parasta terapiaa on päästä työpäivän jälkeen tuulettamaan mieltä lenkkipolulla tai metsässä rasteja etsien. Suurin osa mun harrastamista lajeista on sellaisia, joita voin tehdä yksin. Oikeastaan parasta on, jos treeniin sisältyy niin sosiaalinen puoli kuin yksin tekeminen - suunnistus kuntorasteilla on juuri tätä. Matkat taitetaan yleensä porukalla, mutta suoritus tehdään yksin. Itseasiassa suunnistusmetsässä rasteja etsien mä pystyn nollaamaan pääni kaikkein parhaiten, sillä mieleen ei mahdu juuri muuta kuin "missä mä nyt olen" tai "ensin tuonne kalliolle, ja sitten otan suunnan rastille" ajatukset. Sitä on niin kiinni siinä kartanluvussa. Joskus on myös todella terapeuttista tehdä treeni ystävän tai tuon paremman puoliskon kanssa, sillä kuulumisten ja ajatustenvaihto lenkillä ilman tietokoneita ja kännyköitä on luksusta.

Mä jopa koin olleeni väsyneempi nyt kesäkuussa, kun treenasin selvästi vähemmän kuin aiemmin keväällä. Jotenkin jaksaminen arjessa on osittain riippuvainen muuhun aktiivisuuteen. Mulle oikeasti tunti treeniä päivässä tuo kaksi tuntia enemmän aktiivisuutta arkeen, kuten jotenkin se sanontakin menee.

Mä nautin tavoitteista, joissa haastan itseäni aina vähän eteenpäin. Keväällä haasteena oli triathlon, jossa todellisena haasteena oli pyöräilyn opettelu ja ottaminen osaksi treenaamista sekä uinti avovedessä. Nyt syksyn isoin haaste on Vaarojen maraton. Olen juossut kolme katumaratonia, ja suunnistusharrastuksen myötä on vähän loogistakin, että seuraava maraton juostaan maastossa. Maasto tuo kuvioon uudet haasteet, sillä juokseminen mäkisellä ja epätasaisella polulla on tietysti paljon raskaampaa, kuin juokseminen tasaisella asfaltilla. Mutta haasteitahan mä kaipaankin, ja maastossa juokseminen tuo mukanaan myös erään suuden edun - luonnon. Jos olet seurannut blogiani pidempään, tiedät, että rakastan luontoa ja luonnossa liikkumista. On jopa etuoikeutettu olo, että oma kuntoni on sen verran hyvä, että voin ottaa haasteekseni yhdistää kaksi hienoa asiaa, luonnon ja maratonin juoksemisen. Kolin maisemat ovat varmasti upeat.

Tämä viikko on antanut jo hyvää suuntaviivaa tulevalle treenille. Tarkoitus on pikkuhiljaa nostaa treenimääriä ajallisesti jopa sinne kymmenen tunnin paremmalle puolelle. Väkisin en aio mitään tehdä, ja tämän vuoden vähien juoksukilsojen (n 500km) vuoksi mun on otettava sen suhteen edelleen rauhallisesti. Työmatkapyöräily on mulle sellainen hyvä paikka lisätä rasitusta kropalle suhteellisen matalilla tehoilla. Myös ajankäytön osalta se on kaikkein tehokkain keino tähän. Mä en ole valmis karsimaan menojani ystävien kanssa tämän(kään) projektin myötä, vaan treenit tulevat tavallaan kakkosena, tai ainakin niiden on sopeuduttava muuhun tekemiseen. Esimerkiksi keskiviikkona mulla oli menoa sovittuna kuudesta eteenpäin, mutta sain silti hyvän treenin tehtyä. Poljin työmatkat ja heti kotiintultua lähdin kiertämään erästä todella rankkaa lenkkiä, jossa nousua on useita kymmeniä metrejä kierroksessa (trivia: lenkki sisältää Helsingin korkeimman kohdan huiputuksen). Tein kierroksia kolme, joten nousua ja laskua tuolle reitille kertyi kivasti. Jalat oli hapoilla, henki ei melkeen kulkenut ja vauhti oli lähes nolla, mutta treeni oli viikon kovin. 6,5km 43 minuuttia. Tästä on hyvä lähteä parantamaan aikaa, kun pohjat on lyöty ;) Kahtena päivänä olen suunnistanut ja yhtenä tein reilu tunnin juoksulenkin. Ohjelmassa olisi vielä kuntosali ja pitkä lenkki maastossa.

Lisäravinnetilaus

Tästä viikosta näkee hyvin pohjan, miten lähden treenaamaan syksyä kohti. Teen vielä erillisen postauksen asiasta, sanottavaa kun tuntuu riittävän. Esimerkiksi mun kesän kuntosalituulia en ole vielä ehtinyt kertoa. Onko teillä kysyttävää? Tai vinkkejä, miten mun kannattaisi treenata maastomaratonia kohden?

Jee, perjantai! Kaksi hyvää ystävää Turusta tulee tänään vierailulle viikonlopuksi. Edessä on rento tyttöjen viikonloppu, huisia! :) Kivaa viikonloppua kaikille!