Besseggen - Päivävaellus Jotunheimenin kansallispuistossa Norjassa

Vielä olisi yksi lomapostaus Norjasta toteuttamatta, sillä haluan ehdottomasti vielä kirjoittaa päivävaelluksesta Jotunheimenin kansallispuistossa. Kun päätimme kesäkuussa että lähdemme lomalla Norjaan, aloin selvittää päivävaelluskohteita. Rinkan kanssa vaeltaminen ei nyt houkuttanut vaativissa vuoristomaisemissa, joten piti löytää mukava reitti yhden päivän vaellukselle. Aika pian tuli selväksi, että Jotunheimenin kansallispuisto olisi kohteemme. Siellä olisi paljon mielenkiintoisia reittejä, joko varsinaisia vuorten huiputuksia tai sitten enemmän eteenpäin johtavia reittejä. Esimerkiksi Norjan korkein huippu Galdhøpiggen, 2 469 metrin korkeudessa, sijaitsee Jotunheimenillä ja sinne johtaa myös reitti, joka ei vaadi kiipeilykokemusta. Ehkä jonain päivänä käymme sen huiputtamassa, mutta tälla kertaa päädyimme yhteen Norjan suosituimmista reiteistä, eli Besseggenin ylitykseen. Besseggen on harjanne Gjende-järven vieressä, jonka korkein kohta on 1743 metrissä. Reitin pituudesta ei ollut varmaa tietoa, mutta aika-arvio oli noin 5-7 tuntia ilman taukoja.

Kirkas ilta, kylmä yö ja sumuinen aamu...

Kun ajoimme edellisenä iltana kohti Jotunheimenin kansallispuistoa ja reitin lähtöpaikkaa eli Gjendesheimia, maisemat muuttuivat karun upeiksi. Nousimme ylös vuoristoon ja maisema oli niin mahtavaa koko ajan. Päätimme jäädä yöksi eräälle taukotasanteelle muutamaa kilsaa ennen määränpäätämme, sillä olimme lukeneet huonoa palautetta leirintäalueesta lähellä Gjendesheimia. Tämä oli ainoa kerta, jolloin emme yöpyneet vessan läheisyydessä. Olikin mielenkiintoista käydä kyykkypissalla, kun kaikkialla oli niin avaraa, eikä korkeaa kasvillisuutta ollut missään. Meidän levähdyspaikalla yöpyi monta muutakin roadtrippaajaa, pääasiassa asuntoautoja. Saavuimme melko myöhään illalla määränpäähämme, joten me kokkailimme iltaruokaa, jonka jälkeen suuntasimme jo nukkumaan.

Aamulla heräsimme kuudelta, jotta olisimme hyvissä ajoin Gjendesheimissä. Siellä on kuulemma pieni parkkis lähempänä, joten pitää olla hyvissä ajoin liikkeellä, jos sinne tahtoo saada auton. Keli oli sumuinen ja olo väsynyt - ei tehnyt yhtään mieli nousta ja lähteä vaeltamaan. Kimmo sen sijaan oli ihan innoissaan, joten pian olimme ylhäällä ja ajamassa Gjendesheimiin. Saimme onneksi auton lähellä olevaan yhden päivän parkkikselle aivan reitin lähtö- ja lopetuspaikan viereen. Olimme päättäneet ottaa lautan Gjende-järveä pitkin Memurubuun, ja vaeltaa sieltä takaisin lähtöpaikkaan. Tämä on aika yleinen tapa tehdä päivävaellus Besseggenillä. Ensimmäinen lautta lähti klo 7.45 ja pääsimme siihen kyytiin. Matka maksoi 140 nok, eli noin 15€ / naama. Aika kallista siis. Aamu oli todella kolea, sumuinen ja tuulinen ja mietin, että nähdäänkö yhtään mitään maisemia reitillä ja jäädytäänkö pystyyn...

Kapea harjanne edessä...

Kun lähdimme nousemaan vuorille, tuli lämmin. Reitti kulki siten, että ensin noustiin rajusti ylöspäin ja sitten talsittiin vuorilla ja harjanteilla ja sitten lopuksi laskeudutaan rajusti alas takaisin Gjende-järven tasolle. Aika nopeasti sai siis ottaa takkia pois ja keventää varustusta, mutta toisaalta ylös päästyämme reitti tasottui ja tuulikin alkoi tuntua, eli takki olikin sopiva varustus. Takin alla minulla oli kerrastopaita. Päivä alkoi pikkuhiljaa kirkastua ja lumihuiput alkoivat tulla sumun takaa esiin. Voi niitä maisemia.. en muista että olisin koskaan nähnyt niin upeita maisemia!! Turkoosi Gjende-järvi, lumihuiput, kirkas taivas, jylhät vuoret ja pudotukset alas... mitä edemmäs käveltiin, sitä upeammaksi maisemat menivät. Besseggenin vaellus on tunnettu siitä, että harjannetta kävellessä voi nähdä kaksi järveä yhtä aikaa. Toisella puolella Gjende ja toisella puolella vuoristojärvi, Bessvatn, jotka olivat eri korkeudessa ja eri värisinä keskenään. Näky on huumaavan hieno.

Etenimme hyvin merkittyä reittiä pitkin ja pidimme tauon ennen viimeistä suurta nousua reitin korkeimmalle kohdalle. Keitimme juustopastaa retkikeittimellä. Aluksi oli vaikeuksia saada ruoka kypsymään, sillä tuuli oli niin kova, että kaasukeittimen liekki sammui tai hyytyi. Löysimme lopulta suojaisen paikan, jossa kokkailimme lounaan. Tässä vaiheessa olimme muutaman tunnin edenneet eteenpäin ja arvioimme olevamme reitin puolivälin tuntumassa. Näkyvyys oli niin hyvä, että välillä näimme kaukaa jo kansallispuiston läpi menevän autotien sekä Gjendesheimin. Ruokailun jälkeen alkoi reitin haastavin osuus, sillä kiipesimme ylös harjannetta todella kapeasta kohtaa. Harjanne oli muutaman metrin levyinen ja putousta kummallekin puolelle oli reilusti alaspäin. Tuuli teki tästä kohdasta oikeasti jopa hieman pelottavan. Vaeltaminen muuttui kertaheitolla kiipelyksi.

Tässä todiste, hehee ;)

Oikeastaan, tuo kohta oli reitin hauskin osuus! Ymmärrän nyt, mitä ihmiset näkevät extreme-liikunnassa. Vaikka tuo ei ollut extremeä nähnytkään, niin silti kutkuttava jännitys yhdistettynä kiipeilyyn oli todella hienoa! Hurjaa ja ihanaa eli hurjan ihanaaa!! Kapein kohta ei kestänyt hirveän kauan, mutta nouseminen ylöspäin jatkui vielä jonkin aikaa. Tämän jälkeen maasto tasottui ja pikkuhiljaa alettiin laskeutua kohti Gjendesheimiä. Lasku oli pitkä ja raskaskin, kun välillä oli jyrkkiä kohtia ja maasto oli kivikkoisen kova. Väsyneillä jaloilla istukset alkoivat jo tuntua jaloissa.

Kokonaisuudessaan reitti oli hieno elämys. Vaellus kesti meillä taukoineen noin 7 tuntia, eli liikkeessä olimme kuutisen tuntia. Matkaa Suunnon mittariini tuli 15 kilometriä, mutta korkeuserojen vuoksi se ei aina kaikista tarkin tilastointiväline ole. Nousua ja laskuakin kertyi kiitettävästi, reilusti yli tuhat metriä. Kovan alustan ja korkeuserojen vuoksi reitti on melko haastava ja raskas, joten ihan nollakuntopohjalla en sinne lähtisi. Toisaalta se ei ole niin vaativa, että tarvitsisi erityisosaamista. Reitin kulkee moni muukin, joten yksin ei tarvitse erämaahan joutua! Kun kengät on hyvät, varusteet sään kestävät ja ruokaa ja energiaa on mukana, saa Besseggenistä todella upean päivävaelluksen aikaiseksi. Itse en vaihtaisi tätä kokemusta mistään hinnasta pois. Maisemat ja kokemus jäävät muistiini varmasti loppuelämäksi!

Hei muuten, Besseggen Run järjestetään ilmeisesti taas vuosien tauon jälkeen... olisiko mahtavaa?! Reittiennätys on kuulemma 1h15min... Huhhuh ;) Mutta voi vitsit, Norja oli ihana ja tahtoisin koluta kaikki kansallispuistot läpi!!

No, näyttikö hurjalta?! Oletko sinä päätynyt vahingossa jonkun hurjan aktiviteetin keskelle? Mikä on paras vaellus, jonka olet tehnyt?