Itsensä voittamista köysiseikkailussa

Olen käynyt kerran aiemmin köysiseikkailupuistossa, mutta siitä on jo muutama vuosi aikaa. Muistaakseni kävimme Turun Flowparkin avausvuonna eli 2010 viimeksi köysiseikkailemassa kyseisessä puistossa. Joko aika kultaa muistot tai sitten minusta on tullut paljon nynnympi, mutta nyt kun palasimme kyseiseen puistoon, olin aivan jännittynyt. Viimeistään tänä vuonna köysiseikkailusta on tullut suuri hitti ja pääkaupunkiseudulle on avattu useampia puistoja. Minä kuitenkin päädyin vierailemaan taas Turun flowparkissa, joka on yksi vanhimmista seikkailupuistoista Suomessa. Ostin iskälleni syntymäpäivälahjaksi lahjakortin kahdelle Flowparkiin, jotta pääsimme viettämään laatuaikaa yhdessä. Mun iskä on niin hurjapää, että arvelin hänen tykkäävän flowparkkauksesta.

Saimme myös Kimmon mukaan, kun suuntasimme reilu viikko sitten lomalla Flowparkiin Turun Skanssiin. Puisto on kivasti piilotettu kauppakeskuksen taakse ja on mukava oma kokonaisuus luonnon keskellä. Miljöö on siis mukava ja huomasimme myös, että puisto on laajentunut ja kehittynyt vuosien takaisesta aiemmasta käynnistä. Turun puisto on todella iso, sillä siellä on 16 rataa ja yli 120 tehtävää, joita voi suorittaa. Radat kulkevat vaikeustasosta riippuen eri korkuudella ja ovat muutoinkin eri tasoisia. Ne on rakennettu puiden sekaan luonnon keskelle. Radat on luokiteltu neljään eri vaikeusasteeseen siten, että vihreät ja siniset radat ovat helpompia ja punaiset ja mustat vaikeampia. Punaisiin ja mustiin vaaditaan 150 cm pituus ja helpompiin 120 cm. Puistossa on erikseen ratoja perheen pienimmille. Missään nimessä puisto ei ole suunnattu vain lapsille, vaan tekemistä riittää kyllä kaikille. Puistossa muistutettiinkin, että flowparkkaus on liikuntaa siinä missä muutkin lajit, joten tulisi huomioida oma taso, kun ryhtyy radalle.  Turussa on yksi musta rata, joka on todella haastava. Siinä pitää kiipeillä aluksi köyttä pitkin tasanteelle ilman apuja, jotta pääsee edes aloittamaan tehtävää. Monella suorittaminen tyssää jo tähän ekaan tehtävään!!

Kun puistoon saapuu, ensimmäisenä saadaan välineet eli valjaat ja kypärän. Puistossa oli myynnissä edullisesti kolmella eurolla hanskoja, mutta me päätimme olla paljain käsin, ja siten pärjäsikin hyvin ekalla kerralla. Seuraavaksi kyllä ottaisin kiipeilyyn sopivat hanskat mukaan. Välineiden jaon jälkeen saimme opastuksen puiston käytäntöihin ja valjaiden käyttöön. Turun flowparkissa on mahdollista irroittaa itsensä keskellä rataa kokonaan valjaista, joten tässä kohtaa painotetaan, että tarkkana pitää olla. Käsittääkseni uusimmissa puistoissa tätä mahdollisuutta ei ole, kun valjaissa on uudempaa tekniikkaa. Opastuksen jälkeen jokainen suorittaa testiradan, jonka läpipääsyn jälkeen pääsee puistoon omatoimisesti seikkailemaan.

Köysiseikkailu ei ole helppoa. Mä tärisin koko ajan kuin heiveröinen naru. Tuntui aluksi, etten osannut ollenkaan jännittää kehoa oikealla tavalla, jotta tasapaino säilyisi puristamatta rystysistä tuntoa! Pikkuhiljaa kuitenkin keho alkoi tottua kiipeilyyn ja se alkoi sujua vähän paremmin. Pää sen sijaan ei ollut ihan yhtä mukana, ja sain joka kerta psyykata itseäni kovasti ennen radan aloittamista tai uuteen osioon siirtymistä. Tehtävät olivat välillä tosi vaikeita, vaikka minä en käynyt kuin yhdessä punaisessa radassa. Sinisissä ja vihreissä riitti minulle haastetta. Kimmo ja iskä sen sijaan kävivät punaisiakin ratoja läpi. Minä uskalsin vain yhteen punaiseen rataan, koska se sisälsi pääasiassa liukuja, jotka oli tosi mukavia. Tällä radalla käytiin puiston korkeimmassa kohdassa eli 20 metrin korkeudessa. Se oli hurjaa!

Mulla oli keho tosi väsynyt kolmen tunnin kiipeilyn jälkeen! Kädet oli makaronia ja vatsassa tuntui jatkuva jännittäminen! Köysikiipeily on todellakin fyysistä puuhaa. Mutta on se myös kivaa!! Vaikka koko ajan olin vähän pelokkaana ja jännittyneenä radalla, toi se silti kovasta hyvän olon tunnetta ja endorfiiniryöppyä. Mä tunsin itseni hurjapääksi siellä yläilmoissa, vaikken oikeasti niin hurja ollutkaan, kun en uskaltanut punaisille radoille sen enempää, vaikka pitkään mietinkin. Pelkäsin sitä, että putoan valjaiden varaan ja henkilökunta joutuisi minua auttamaan pois. Todellisuudessa huomasin, että kun oltiin yläilmoissa ja todellinen putomisvaara oli, kroppa kyllä teki kaikkensa, ettei sinne valjaiden varaan jouduttais! Kyllä ihmiskeho on ihmeellinen.

Flowparkissa oli mukavaa! Oltiin kaikki aika väsyneitä, mutta onnellisia puistopäivän jälkeen. Voin kyllä suositella köysiseikkailua ja ainakin kokemukseni perusteella Turun Flowparkkia kaikille. On jännää voittaa itsensä yläilmoissa! Ja onhan kiipeily nyt pirun kivaa, oikeesti! :)

Oletko sä kokeillut köysiseikkailua? Tahtoisitko kokeilla? Mikä on ollut sun kesän paras liikuntakokeilu?