Tampereen yö-rogainingissa oli tunnelmaa!

7h 22min. 49,02 km. Nopein kilometri 6'23 min. Yli 400 metriä nousua. Lähtöaika klo 22.00.

Siinä dataa Suunnostani viime viikonlopulta. Perjantaina tosiaan oli Tampereen yö-rogaining, jossa joukkueeni Hihhulit kilpaili tossu-sarjassa. Matkattiin Tiinan kanssa Tampereelle perjantaina töiden jälkeen junalla, ja perillä Tampereella olimme seitsemältä. Otimme keskustasta bussin Peltolammin koululle, joka toimi kilpailukeskuksena. Olimme hyvissä ajoin perillä ennen karttojen jakoa, joka tapahtui kahdeksalta. Ehdimme ottaa oman paikkamme eräästä luokasta ja kävimme myös leimaamassa pihalla harjoitusrastit. Yö-rogainingissa leimaus tapahtui kännykällä lukemalla rastin QR-koodi ja rekisteröimällä rasti siten joukkueelle.

Kilpailukeskuksen pihalla palo ulkotulia

Kahdeksalta haimme kartat, ja aloimme suunnittelemaan reittiä. Vajaa pari tuntia oli aikaa, sillä klo. 21.50 oli määrä olla pihalla odottamassa lähtölaukausta. Aluksi kartta näytti todella isolta ja reitin hahmottaminen oli vaikeaa, koska rasteja oli todella paljon. Kartta oli tosiaan A2-kokoinen, 1:30000 mittakaavassa, joten tarkkana sai olla suunnitteluvaiheessa. Merkkasimme tuttuun tapaan isojen pisteiden rasteja kartalle, jotta erotamme, mihin päin kannattaisi mennä. Aika nopeasti fiksuimmaksi ajatukseksi meille tuli lähtä kiertämään kartassa näkyvää järveä, joka tamperelaisten mukaan on nimeltään Pyhäjärvi. Mittailimme reitin suunnilleen ja pääsimme noin 45-50 kilometrin lenkkiin riippuen siitä, miten lopun tulee. Ehkä vähän kunnianhimoinen tavoite, mutta uskoimme ehdottomasti pystyvämme siihen. Pikkuhiljaa pitkien lenkkien ja rogainingien jälkeen on tullut luottoa itseemme, ja tiedämme pystyvämme etenemään suht tasaista vauhtia eteenpäin. Sillä luotolla päätimme lähteä Tampereen yöhön!

Kartalle reitin hahmottamista

Lähtötunnelmaa!

Kymmeneltä olimme kokoontuneet pihalle. Yhdeksän, kahdeksan, seitsemän... kaksi, yksi, mene!! Ja niin me mentiin. Noin 400 pyöräilijää tai tossuilla etenevää pöhköä tyyppiä lähti otsalamppujen loisteessa kohti rasteja. Aika monella tuntui olevan samat suunnitelmat ekojen rastien osalta, kuin meillä. Tosin mitä pidemmälle etenimme, tajusimme että useampi niistä oli fillari-sarjalaisia. Meillä oli ensimmäisenä osana selkeästi metsäisin osuus, ja olikin kiva edetä sitä muidenkin otsalamppujen näkyessä puiden väleistä. Tuli turvallisempi olo. Rastit löytyivät ihan kivasti, mitä nyt rastimääritteinä olivat yön pimeydessä vähän haastavia.. Risteyksen luoteispuolella olevan tukkivaunun luoteispuolella, alhaalla... No, kyllähän ne rastit löytyivät kun vähän käytti aivonystyröitä ja leimaaminen puhelimellakin onnistui hyvin!

Ensimmäinen henkisesti vaikeampi hetki tuli itselleni, kun reittimme metsässä päättyi ja siitä alkoi pitkä asfalttitaivallus. Onneksi pitkät suorat höpöttelimme Tiinan kanssa kaikenlaista ja oikeasti kovin raskasta ei ollut vielä kolmen tunninkaan kohdalla. Jalat rullasivat mukavasti ja rastien lähellä saimme aina pientä taukoa ja kävelimme myös aina vähän. Kolmen aikaan yöllä mietimme, että koskakohan olemme valvoneet näin myöhään. Ei kumpikaan muistanut. Eihän tässä ole mitään järkeä... juosta nyt yöllä keskellä Tamperetta, kun voisi olla nukkumassa. No järkeä tai ei, mutta todella hieno elämys! Pienikin väsymys kaikkosi kun saavuimme Tampereen keskustaan, joka oli täynnä baareista valomerkin jälkeen poistuneita juhlijoita! Huhhuh.

Team Hihhulit!

Jalkoja alkoi painaa, kun maraton tuli täyteen ja loppu alkoi häämöttää. Mietittiin, että pää alkaa antaa yleensä periksi, kun maali häämöttää.. oli sitten kyse neljästä tunnista, kahdeksasta tunnista tai 12 tunnista. Mieli on ihmeellinen. Loppu tultiin hitaasti, mutta sisulla, oikeastaan lyhintä mahdollista reittiä, josta sai noukittua vielä muutaman rastinkin. Lopulta tehtiin maalileimaus ajassa 7.22, eli meille jäi kyllä aikaa vielä 8 tunnin kisa-ajasta, mutta melko tehokkaasti tuli silti aika käytettyä. Emme meinaan pitäneet kovinkaan pitkiä huoltotaukoja välissä.

1,2 litraa urheilujuomaa, kaksi geeliä, yksi geelikarkkipussi, kourallinen suolapähkinöitä ja yksi Maximin patukka. Kyllä niillä eväillä yhden rogan vetää läpi, vaikka yöllä!

Maalissa menimme heti suihkuun, kävimme amaupalalla ja otimme suunnan keskustaan. Tiina lähti junalla takaisin Helsinkiin ja minä otin bussilla suunnan kohti Turkua. Tein välistopin anoppilaan, jossa nukuin muutaman tunnin, ennen kuin jatkoin matkaa kaupunkiin ja isänpäivän viettoa. Todellä jännää, että väsymys ei iskenyt yön aikana oikeastaan ollenkaan eikä vielä kunnolla aamullakaan. Vasta päivällä herätessäni olin todella sekaisin ja väsynyt, mutta piristyin kyllä melko nopeasti.

Leimaaminen tapahtui QR-koodilla

Lopulta olimme tyytyväisiä suoritukseen ja sijoitukseen, joka on alustavan tuloslistan mukaan tossusarjassa 19/91 133 pisteellä. Voittaja on muuten kerännyt 192 pistettä, aivan käsittämätöntä! Sijoitus on kuitenkin aivan toissijainen kaiken tuon yön kokemuksen jälkeen! Kiitos parilleni Tiinalle. Olet huippu tyyppi, yllytyshullu ja kovakuntoinen nainen! Kiitos, että me tehdään tätä yhdessä, yhteisellä tasolla! Jee!

Väsynyt, mutta onnellinen rogaaja kiittää. Lauantaina jatketaan, kun Hihhulit suuntaavat neljän tunnin Pajulahti-rogainingiin Nastolaan! Siellä on enemmän metsää tiedossa, jee!

Oliko joku muu Tampereen yö-rogainingissa? Oletko koskaan urheillut yöllä? Tahtoisitko kokeilla? :)