Kohti uusia elämyksiä

Taas ollaan jännän äärellä! Tällä viikolla toteutuu eräs uusi elämys, kun suuntaan Hihhuli-parini ja ystäväni Tiinan kanssa Tampereelle perjantaina. Siellä on ohjelmassa Tampereen yö-rogaining, jossa liikutaan sarjasta riippuen kahdeksan tuntia joko pyörän päällä tai tossuilla. Me olemme tietysti tossusarjassa mukana. Kahdeksan tunnin rogaining ei ole meille aivan uutta, sillä olemme tänä vuonna ottaneet osaa jo muun muassa kahdeksan ja 12 tunnin roga-kisoihin! Sen sijaan uutta on se, että lähtöpamaus tapahtuu klo 22, joka on meidän tavanomainen nukkumaanmenoaika. Tampereen yö-rogainingissa siis nimensä mukaisesti kisaillaan koko yö!

Tiina ja minä Mörköjuoksussa vuosi sitten

Mua ainakin jännittää tosi paljon, että miten meidän käy, kun pitäisi olla hereillä ja liikkua läpi yön. Mä en ole koskaan elämässäni edes tehnyt yön yli kestävää työvuoroa tai ylipäätään muistan vain kerran valvoneeni koko yön, kun matkustimme interrail-reissulta kotiin, enkä saanut unta lentokoneessa enkä autossa, joten pääsin nukkumaan vasta kahdeksan, yhdeksän aikaan aamulla. Ainoa yöliikuntakokemus on viime kesän Jukola, jolloin starttasin omalle kolmen tunnin reissulleni neljän aikaan yöllä! Se meni kyllä tosi kivasti, eikä väsymys iskenyt kuin vasta kotimatkalla. Mä uskon, että adrenaliinit virtaavat pisin yötä ja se pitää meidät hyvin hereillä. Kokeneemmilta yötapahtumissa kävijöiltä kuulin, että kunhan pysyy liikkeessä, niin väsymys ei ota valtaa. Lisäksi aion varmasti pakata jotain kofeiinipitoisia geelejä reppuun mukaan, jos sille tuleekin tarvetta.

Onneksi rogaining ei ole niin vakava laji, vaan sen hienous piileekin siinä, että jokainen voi suorittaa sitä oman kunnon ja taitotason mukaan. Koko kahdeksan tunnin tapahtuma-aikaa ei ole pakko käyttää, jos niin ei halua tehdä. Ketään ei myöskään ole määrännyt, kuinka paljon pitää liikkua kilpailun aikana, vaan se on joukkueiden päätettävissä. En oikeastaan tiedä parempaa lajia toteuttaa täysillä itseään, kuin rogaining! Hienoa siinä on myös se, että sitä voi tehdä parin tai joukkueen kanssa ja meidän vahvuus on Tiinan kanssa se, että me tunnemme toisemme niin hyvin, että voimme olla täysin rehellisiä toisillemme. Se on todella tärkeää, kun ollaan liikkeessä useampi tunti kerrallaan. Meillä on molemmilla omat vahvuudet ja heikkoudet, ja niiden tiedostaminen tekee yhteisestä matkastamme vieläkin parempaa.

Valopää yörasteilla!

Tavoitteista Tampereen rogassa emme ole puhuneet, mutta luulen, että tarkoitus on olla liikkeellä rasteja keräten niin kauan, kuin se pysyy kivana ja emme ole liian väsyneitä. Meidän pitää myös olla armollisia itsellemme, kun ollaan niin vieraalla alueella: yöliikkumisessa. Vauhti täytyy suhteuttaa vireystilaan ja muutoinkin yöllä suunnistaminen on aivan oma taiteenlajinsa. Olen kyllä käynyt pari kertaa yösuunnistamassa tänä syksynä, ensimmäisiä kertoja myös täysin yksin. Kyllähän se sujuu, mutta on se vaikeaakin. Mulla on onneksi uusi lamppu nykyään, kun ostimme Kimmon kanssa puoliksi Petzl Nao 2 -lampun, josta löytyy mukavasti valotehoa, akkukesto on hyvä ja valo on reaktiivinen eli valon teho riippuu ympäröivästä maastosta. Kun luen karttaa, valo himmenee ja kun käännän katseen metsään, valo kirkastuu. Kätevää!

Uusi lamppu esittelyssä

Kaikkeen sitä tuleekin lähdettyä! Pakko myöntää, että on alkanut jännittää! Onneksi saan jakaa jännityksen ja innon Tiinan kanssa - se tekee tästä oikeasti todella kivaa!! Viivalla on myös muutamia tuttuja naamoja, joten todella mukava yö meillä tulee perjantaina... voi kun saisikin pitää perjantain vapaana töistä ja valmistautua kunnolla koitokseen, mutta nyt on mentävä sillä, mitä on tarjolla. Työt haittaavat harrastuksia, vai miten se nyt menikään..?! ;)

Ollaanko me ihan hulluja vai voisitko itse kuvitella lähteväsi moiseen hullutukseen? Onko joku muu tulossa Tampereen yörogaan? Tai onko joku ylipäätään urheillut yöllä joskus?