En anna mielen vajota, vaikka keho vajosikin sängyn pohjalle

Köh köh. Niin flunssa-aalto löysi munkin luo eilen iltapäivällä työpäivän loppusuoralla. Pikkuhiljaa kurkun käheys muuttui kivuksi ja pää- ja lihassärky valtasivat kehon. Kun pääsin vihdoin lähtemään kotiin, oli olo todella puolinainen enkä kotona jaksanut kuin kaatua sohvalle odottelemaan ruuan valmistumista. Onneksi Kimmo oli kotona ja keitti oikein makoisaa ohrapuuroa, jota onneksi söin hyvällä ruokahalulla. Sohvalta siirryin sänkyyn ja menin jo puoli yhdeksän aikaan nukkumaan. Mutta eipä auttanut - aamulla oli vieläkin huono olo, ja niin päätin jäädä kotiin potemaan. Tänään olo on jo parempi kuin eilen, mutta kyllä mä nyt olen ihan flunssan kourissa, ja viettänyt päiväni lähinnä sängyssä. Huominen työpäivä on vielä mysteeri.

Yleensä mä olen ihan maassa jo pienestäkin flunssasta enkä millään haluaisi kaatua sängyn pohjalle. Nyt on jotenkin eri fiilis. Tottakai harmittaa olla kipeänä, mutta kunnolla olen viimeksi vuosi sitten ollut flunssassa, lukuunottamatta syksyn pientä nuhaisuutta ennen Vaarojen maratonia. Mä ymmärrän, että täysin näiltä taudeilta ei voi välttyä ja nyt on vain yksinkertaisesti levättävä sen verran, mitä tarve vaatii. Vain siten voi päästä nopeammin takaisin lenkkipoluille ja ylipäätään nauttimaan tuosta ihanan keväisestä ilmasta, joka Helsingissä eilen oli. Mä oon jotenkin tosi iloinen, että auringon on luvattu näyttäytyvän kunnolla loppuviikosta ja metsäkin alkaa sulaa. Mulla on ikävä kunnon polkujuoksua! Ei auta ikävää ollenkaan lukea muiden fiilistelyjä Transgancanaria-polkujuoksukisasta tai muista hullutteluista! Mutta hei, eiköhän seuraavalla polkulenkillä pääse jo kunnon sulille poluille juoksemaan!

Onhan tämä vähän huvittavaa, että viime viikko meni kevyesti treenaillen, jotta tällä viikolla jaksaisin taas treenata kunnolla. Mutta toki tälle olotilalle ei voi mitään, eikä sairaus ole kevyttä kropalle. Jos olisin ollut viime viikon kipeänä, olisi tietysti pidettävä kevyempi viikko tällä viikolla. Onneksi tämä ei ole niin vakavaa, eikä tautikaan vaikuta kovin suurelta, joten en näe mahdottomana, että jo loppuviikosta pääsisin palailemaan takaisin treenin pariin. Mä olen iloinen, että sairastuin nyt, enkä vähän myöhemmin. Nyt vielä odotellaan niitä täydellisiä kevätkelejä (huom. nytkin sadepisarat ropisuttavat ikkunaa) ja kaikki kevään tapahtumatkin ovat vielä edessäpäin!

Tapahtumista tulikin mieleen, että kalenteriini pomppasi yllättäen uusi tapahtuma, kun Pihkaniskat järjestävät muutaman viikon päästä kevät-rogainingin. Olemme menossa ystäväni Tiinan kanssa tottakai rogaan 29.3 Kuusijärvellä. Sarjan pituudet ovat 2 ja 4 tuntia, jes! Neljässä tunnissa ehtii jo vähän kiertääkin rasteja, eikä tule todellista hoppu-tunnetta. Kannattaa lähteä kokeilemaan rogainingia, jos se vähääkään kiinnostaa! Myös kohta alkaa suunnistuskausi, joten nyt on hyvä aika aloitella uusi harrastus, jos fyysisen kunnon ja aivotyöskentelyn yhdisteleminen kiinnostaa!

Lauantaina kävin Kimmon kanssa aamulenkillä. Olipahan makoisaa, kun kymmeneltä oli jo lenkkeilyt lenkkeilty. Alkoi viikonloppuaamu kyllä makoisan energisesti! Tätä lisää, jos multa kysytään! Aion myös kaivaa pyörän esille ja huoltaa sen kuntoon! Alunperin oli huomenna keskiviikkona tarkoitus mennä ekan kerran pyörällä töihin ja pysähtyä matkalla Satsille treenaamaan aamulla ennen töitä. Vihdoin oma kotikeskus alkaa tarjota aamupalaa aamutreenajille, joten pakkohan se on ainakin kerran käydä testaamassa! Tämä suunnitelma taitaa jäädä nyt myöhempään kertaan, mutta ehdottomasti aion pian toteuttaa!

Olen yllättynyt, kuinka positiivisella mielellä olen! Ainakin on aikaa lukea rästiin jääneitä lehtiä ja voisin koittaa lopettaa viime kesälomalla aloittamani kirjan. Heh. Ehkä illalla jaksan katsoa myös leffan. Toki olen nukkunutkin kunnolla, kun olo sitä on vaatinut. Pitäkää peukkuja, että tauti menee pian pois! Husss!

Pysykäähän te terveenä! Iloisia kevätpäiviä kaikille! Vai onko jo pohjoisemmassa lumet sulaneet kunnolla?!