Ulkoilmaihminen

Mä olen tässä jo viikon verran käytännössä maannut sisällä flunssan kourissa. Perustauti on vetänyt naisen voimat pois ja viime päivät olen vain lepäillyt ja katsonut telkkaria. En muista koska minulla olisi viimeksi ollut kuumetta, ehkä vuoden 2013 Tukholman maratonin jälkeen, joten en muistanutkaan kuinka inhottavaa tämä sairastelu on. Yleensä flunssani ovat veroittaneet vain muutaman päivän, mutta nyt lepoa on kestänyt jo kokonaisen viikon. Olen toki onnellinen siitä, kuinka vähän olen viime vuosina sairastellut, mutta ei se silti vähennä harmitusta juuri tämän flunssan kohdalla. Varsinkin kun tälle viikolle on osunut talvisimmat kelit mitä tänä vuonna on ollut tarjolla täällä eteläisessä Suomessa. Hiihtoinnostuksen vallassa on ollut kerrassaan masentavaa pysyä sisällä, mutta ei näille taudeille mitään voi.

Tänään aamupäivällä olotila koheni sohvalla maatessa, ja päätimme lähteä pienelle kävelylle ihastelemaan talvista auringonpaistetta. Olin niin onneissani raittiista ilmasta ja lämmittävästä auringosta kasvoilla, että aloin pohtimaan sitä, kuinka ulkoilmaihminen olen. En voi kuin hämmästellä niitä ihmisiä, jotka eivät halua mennä ulos harrastamaan tai ulkoilemaan hienoilla keleillä. Toki tietyt harrastukset vaativat sisätiloja, mutta itse ainakin kaipaan raitista ilmaa säännöllisesti. Käyn yleensä aina ennen sisätilaharrastuksia ulkona, jotta saan nauttia myös ulkoilmasta. Huomaan myös, että osa harrastuksistani ovat muovautuneet kausiulkoilujen mukaan; talvella hiihtoa ja kesällä suunnistusta. Kausilajien myötä pääsee nauttimaan koko ulkoilun lajikirjosta ja vuodenaikojen vaihtelusta.

Totesin vajaa tunnin rauhallisen kävelyn jälkeen, kuinka suuri vaikutus mielialaani ulkoilulla onkaan. Olin kuin uusi ihminen pienen happihyppelyn jälkeen. En voi kuin kannustaa kaikkia ihmisiä lähtemään ulos. Tekemisen ei tarvitse olla ihmeellistä, vaan ainoastaan nauttia ulkoilmasta, hengittää raittiin ilman energiaa keuhkoihin ja antaa päälle tuuletusta. Sohvan pohjalle ei kannata jäädä vapaaehtoisesti makaamaan koko illaksi, ainakaan joka iltana. Mä nautin kaikenlaisesta ulkona olemisesta. Kai rakkaus ulkoiluun on syntynyt minuun jo nuorena, kun ollaan paljon liikuttu ulkona ja veneilty kesäisin. Me hyödynnettiin Kimmon kanssa pari viikkoa sitten Kaitalammelta löytyvää nuotiopaikkaa ja lähdettiin ulos syömään. Suomessa on lukuisia kaupunkien, kuntien tai Metsähallituksen ylläpitämiä tulentekopaikkoja, jonne voi hyvin lähteä myös talvella evästelemään. Ruoka ei ikinä maistu missään niin hyvältä kuin ulkona syötynä. Talvella retkeillessä kannattaa muistaa laittaa lämmintä päälle ja ottaa istuma-alusta mukaan. Jälkkäriksi nautittiin kuumaa kaakaota, joka maistui erityisen hyvältä juuri talvella.

Ulkoilusta voi siis nauttia monella tapaa. Rauhallisesti, vauhdikkaasti. Jalkaisin, suksilla, pulkkaillen. Pelaillen, uiden, Luistellen, syöden. Tunnelmoiden, luontoa hämmästellen, hengaillen. Yksin, seurassa. Metsäpoluilla, lähiympäristössä, kaupungilla, puistoissa. Ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan jokainen voi tehdä ulkona mitä ikinä haluaakin. Tärkeintä on mielestäni mennä säännöllisesti ulos, hengittää raitista ilmaa ja kerätä energiaa luonnosta. Talvellakaan ei kannata pelätä ulkoilua tai kylmyyttä, sillä oikeanlaisilla varusteilla ja asenteella talvestakin voi nauttia yhtälailla kuin kesäkeleistäkin.

Oletko sä ulkoilmaihminen? Mitä kaikkea tykkäät tehdä ulkona? Onko ulkoilmaliikuntaharrastukset sun juttusi?