Luisteluhiihdosta uusi laji repertuaariin

Minusta on voinut olla aistittavissa viime aikoina ihan uudenlaista innostusta hiihtoa kohtaan. Innostuksen syitä on monia, kuten yllättävät talvikelit Helsingissä, kauniit iltapäivän auringonlaskut, luisteluhiihdon kurssilla käynti ja viimeisenä muttei vähäisimpänä uusien suksien osto. Viime hiihtopostauksessa pohdin uusien suksien ostamista, kun innostuin niin kovasti luisteluhiihdosta. Mä päädyin lähtemään kaupoille. Ehkä hiihtokaudet täällä etelässä ovat kovin lyhyitä ja epävakaisia, mutta innostuin niin paljon hiihdosta, että halusin panostaa uusiin suksiin. Kestävätpähän sukset sitten kauemmin, jos kaudet ovat lyhyitä, heh. Ja sitä paitsi, tykitetyt ladut ovat yleensä tehty mäkisiin maastoihin, ja niissä juuri en ole tykännyt pertinteisellä hiihtotavalla hiihtää. Pertsailu vaatii varsinkin ylämäissä täydellistä tekniikkaa ja pitoa, jotta hiihto on miellyttävää. Luisteluhiihdossa saa paljon puutteita anteeksi sisulla - sen kun potkii menemään mäessä kuin mäessä!

Lähdin hiihtokaupoille reilu viikko sitten perjantaina, ajatuksena ostaa luisteluhiihtosukset ja koko paketti. Menin erääseen isoon urheiluliikkeeseen ja sain hyvää ja asiantuntevaa palvelua. Tiedustelin eräästä Fischerin suksipaketista, joka oli aiemmin ollut tarjouksessa, mutta ei ollut enää. Sain kaveriltani Annalta vinkin, että voisivat olla hyvät sukset mun tarpeisiin. Myyjä lupasi mulle ne sukset siteiden ja monojen kanssa siihen hyvään pakettihintaan, joten päätin ostaa ne pois. Ostin lisäksi melko edulliset sauvat ja otin lisäksi vielä voitelupaketin uunituoreille suksille. Hain sukseni seuraavana päivänä lauantaina, ja lähdin heti hiihtämään pienen lenkin, säästellen rogainingia varten.

Uudet vermeet!

Hiihtäminen omilla suksilla ja ennen kaikkea hyvillä monoilla oli heti aivan parasta. Pääsin nopeasti rytmistä kiinni, kun päädyin hiihtämään Paloheinän peltoladuille, joissa ei suuria mäkiä ole. Tasaisella on hyvä harjoitella hiihdon perusteita ja rytmitystä. Huomasin jo huomattavaa kehitystä ensimmäiseltä hiihtolenkiltä ja olin ihan onneissani kuinka nopeasti suksilla voi edetä. 11 kilometriä 55 minuuttiin, ja olin vasta toisella hiihtolenkillä vapaalla tyylillä. Vautsi! Vauhdin hurmassa taitaa piileä yksi luisteluhiihdon hienous - minä kun en kengillä pääse samoihin vauhteihin ainakaan yhtä rennosti! Huomaan näin alussa myös, että jokaisella lenkillä tulee kehitystä vauhtien, tekniikan ja tasapainon suhteen. Hiihtäminen on todellakin kivaa! Lauantaina kävin Annan kanssa hiihtämässä Nummelanharjulla, ja Anna neuvoi minulle luisteluhiihdon tekniikoita. Tasaisella lentokentän lenkillä tajusin Mogrenin tekniikkaa, ja olisikin ilo päästä opettelemaan sitä enemmän. Muuten hiihdän kuokkaa, joka tuntuu tulevan kuin luonnostaan. Luisteluhiihdossakin riittää siis opittavaa, joten mielenkiinto pysynee yllä vielä pitkään. Uskalsin Annan kanssa myös kilpaladun puolelle, mutta kaaduin ekaan mäkeen. Alamäkihiihto onkin ehkä se osa-alue, joka kaipaa eniten hiomista...

Paloheinässä after work -lenkillä <3

Hiihtäen pääsee hienosti kosketuksiin luonnon kanssa. Toisaalta voisi luulla, että reittien rajoittaminen ajettuihin latuihin ja baanoihin ei veisi luonnon keskelle, mutta toisin on. Mielestäni talviaikaan hiihtäminen luonnonlumilla on todella sitä, että ollaan luonnossa. Ladut menevät jäällä, metsän keskellä, pelloilla ja jopa Helsingissä unohtaa välillä olevansa aivan asutusalueiden vieressä - varsinkin seuratessa upeaa väriloistoa taivaalla työpäivän jälkeen! Voin vain kuvitella millaista hiihtäminen on Lapissa! Siitä aion kyllä ottaa selvää viimeistään ensi talvikaudella, näin olen päättänyt. Olen vain kerran elämässäni ollut Lapissa talvella, ja siitäkin on vuosia aikaa. Nyt on korkea aika pistää tuo haave toteen.

Hiihto niin perinteisellä kuin vapaallakin hiihtotyylillä on tervetullut lisä omaan lajirepertuaariin. Juokseminen ainoana liikuntamuotona on melko yksipuolista ja minun mielestäni myös tylsääkin. Harrastamalla monipuolisesti eri lajeja, en kyllästy mihinkään, vaan nautin jokaisesta liikuntakerrasta. Kesällä suunnistus ja työmatkapyöräily kulkevat hienosti juoksun rinnalla, ja talvella voi sitten hiihtää, pelata salibandya ja käydä vaikka salilla hiukan normaalia useammin... tai sitten ei, en minä ainakaan malta näillä upeilla keleillä pysyä sisällä! Olen ollut muutaman päivän flunssassa, ja on ollut äärimmäisen vaikeaa katsoa kauniita kevättalven kelejä ikkunan läpi. No, josko loppuviikosta pääsisi taas kevyen liikunnan pariin...

Nummelanharjun maisemia

Oletko sinä kokeillut luisteluhiihtoa? Harrastatko ylipäätään hiihtoa juoksun rinnalla tai päälajina? Onko sinulla antaa jotain tekniikkavinkkejä minulle? :)