Tunnelmia Helsinki City Traililta

Eilen oli juoksujuhlan tuntua taas Helsingissä, kun tällä kertaa juoksijat valloittivat keskuspuiston polut Helsinki City Trailissa. Polkujuoksutapahtumissa ei vielä riitä osaanottajia aivan niin paljon, kuin katujuoksuissa, vaan osallistujamääristä puhutaan sadoissa eikä tuhansissa. Silti tunnelma on aina hieno polkujuoksutapahtumissa ja tällä kertaa myös maaliintuloon oltiin panostettu ennennäkemättömällä tavalla, sillä reitti päättyi legendaariselle Olympiastadionille. Kokonaisuutena idea on hieno: tutustuttaa ihmiset keskuspuiston polkuverkostoon. Ehkä jatkossa joku uskaltaa poiketa kuntoradoilta myös luonnon omille reiteilleen.

Helsinki City Traililla oli mahdollisuutena valita joko 12 kilometrin tai puolimaratonin mittainen reitti, mutta tällä kertaa itse päädyin lyhyempään rykäisyyn aikataulullisista syistä. Puolimaraton teki reitin alussa 9 kilometrin kierroksen Paloheinän metsissä ennen kuin se yhtyi 12 kilometrin reittiin, joka kulki Paloheinästä Olympiastadionille. Entuudestaan minulle ei ollut 12 kilometrin reitti kovin tuttu, vaan olin ainoastaan Paloheinässä juossut entuudestaan poluilla. Olinkin innoissani uusista maisemista ja näkökulmasta keskuspuistoon. Olen sen läpi juossut ulkoilureittejä pitkin useamman kerran, mutta en poluilla.

Tapahtuman lähtöpaikkana toimi siis Paloheinän ulkoilukeskus, joka oli minulle todella hyvässä paikassa. Meiltä on muutaman kilometrin matka sinne, joten pakkasin lämpimät vaihtovaatteet reppuun ja hölkkäsin sinne lämmittelyksi. Järjestelyt oli todella hyvät, sillä Paloheinässä oli mahdollista jättää varusteita kuljetukseen Olympiastadionille. Lisäksi oli mahdollista ostaa myös kuljetus maalialueelta lähtöön, jos saapui autolla kauempaa. Mielestäni järjestelyt tältä osin oli huippuluokkaa! Saavuin lähtöpaikalle noin puolta tuntia ennen starttia, joten ehdin käydä bajamajassa ja kuunnella tapahtumainfon ennen järjestäytymistä lähtöalueella. 12 kilometrin lähtö tapahtui kahdessa erässä viiden minuutin välein ja itse olin toisessa lähdössä. Asetuin suhteellisen eteen ja pääsinkin kivasti juoksemaan lähtökehoituksen jälkeen.

Ekassa mäessä !

Kuva: Poppis Suomela / Helsinki City Trail

Reitin alku oli todellinen happohyökkäys! Ensimmäinen kilsa piti sisällään Paloheinän huipulle nousun kahteen kertaan peräkkäin. Ensin menimme vielä kohtuullisen loivaa nousua, mutta toinen nousu oli todella jyrkkä. Kävelin suosiolla sen ylös. Sieltä olikin mukava lasketella alas ja päästä kunnolla poluille ja kohti stadionia. Alku oli melko mukavaa ja isoa polkua, joskin juurakkoakin löytyi. Oli jännää, kun välillä vilahteli tuttuja paikkoja, kuten Kehä 1:n ylitys tai Pirkkolan uimahalli, mutta muutoin oltiin kyllä aivan kunnolla poluilla, etten olisi arvannut olevani keskellä kaupunkia. Välillä juostiin ihan pitkiäkin pätkiä poluilla ilman keskeytyksiä. Opasteet reitillä olivat todella hyvät, sillä valkoinen nauha oli aina näkyvissä ja lisäksi reitillä oli vapaaehtoisia ohjaamassa oikaan kulkusuuntaan. Eksymään ei olisi oikein päässyt.

Juoksin melko vauhdikkaasti alusta alkaen, sillä olin päättänyt pitää suhteellisen reipasta vauhtia tuon 12 kilsan ajan, jotta sain hyvän treenin tehtyä. Harvoin tulee juostua vauhdikkaammin poluilla, vaikka pitäisi! Se on oikeasti tosi kivaa ja monipuolista! Loppua kohden reitti muuttui teknisemmäksi ja ylitettiin paljon korkeitakin kallioita, jotka olivat paikoitellen aika liukkaita. Tein perinteisen kaatumisenkin matkan varrella! Onneksi ei käynyt kuinkaan! Ehdottomasti reitin parhaat osuudet olivat toisella puoliskolla! Ennen Laakson ratsastuskeskusta nousimme todella korkealle kalliolle, josta oli näkymät muun muassa Lintsille asti. Sen jälkeen juoksimme Auroran sillan yli ja vielä ennen Olympiastadionia oli keksitty yksi kallion ylitys ja siinä kyllä alkoi jo tuntua jaloissakin!

Mukavan reitin ja hyvin sujuneen juoksun jälkeen oli mukavaa kaartaa Olympiastadionille ja juosta maaliin! Stadionin juoksuradalle oli vielä tuotu muutamia puita esteeksi ja tunnelman nostattajaksi. Juoksin maaliin ajassa 1.17.20 ja olen siihen todella tyytyväinen, vaikka aika onkin toissijainen juttu! Pääasia, että sain hien pintaan ja juostua hyvän lenkin upealla reitillä! Mielestäni tämä oli kyllä ihan oikeaa polkujuoksua!

Tässä speksejä 12km:n reitistä:
9,0km = 75% erikokoisia, enimmäkseen pienehköjä tallaamalla syntyneitä polkuja. Loppupäässä paljon kalliopohjaa.
2,0km = 17% hiekkapohjaista ulkoilutietä. 22 erillistä siirtymäpätkää polkuosuudelta toiselle, pisin noin 300m.
0,9km = 7% asfalttia. Kehä 1:n, Pirkkolantien, junanradan ja Nordensjöldinkadun ylittävät sillat ja Stadionin edusta. 7 pätkää, pisin reilut 200m.
0,1km = 1% pururataa.
(Lähde: helsinkicitytrail.fi)

Tuonne keskuspuiston poluille on kyllä pakko päästä toistekin juoksemaan! Ikävä kyllä en ehtinyt enää jäädä stadionille seuraamaan muiden juoksua, vaan nappasin Paloheinästä kuljetetun repun selkääni, vaihdoin kuivaa vaatetta päälle ja matkasin bussilla kotiin. Hymy oli herkässä! Juoksu on vaan mukavaa, varsinkin poluilla!! Kantsii kokeilla ;)

Oliko joku muu juoksemassa Helsinki City Traililla? Mitä piditte reitistä? Voiko mielestänne polkujuoksutapahtumaa järjestää kapungissa, vai pitäisikö se olla aina todella isossa metsässä?

** Yhteistyössä Helsinki City Trailin kanssa: osallistuminen saatu **