Fiiliksiä triathlonin aattona

Pikamoi!! Huomenna mennään taas, kun triathlonin lähtöpamaus kajahtaa kolmen aikaan iltapäivällä! Jotenkin outoa, kun mua ei jännitä ollenkaan. Toki on kutkuttavan odottava olo, mutta ehkä viime vuoden hienot muistot ovat mielessä, eikä jännitys ole noussut. Tiedän kyllä, että jos ei ihmeitä tapahdu, niin mun pitäisi kyllä hyvin selvitä perusmatkasta kunnialla läpi. Jos rengas puhkeaa tai hengitys ei kulje uinnissa, niin sille ei sitten mitään voi, mutta normaalioloissa luotan kyllä kuntooni. Koska en ole treenannut triathlon-lajeja kovinkaan paljoa, eli uintia ja polkemista, ei mulla ole kovinkaan suuria odotuksia loppuajan suhteen. Toivon huomiselta vain sitä, että mulla olisi ihan yhtä kiva päivä kuin viime vuonnakin Vantaan triathlonilla!!

Näin kivaa oli vuosi sitten!

Toki huominen Vantaan triathlon tuo uusiakin tuulia. Mä olen vuokrannut maanantaina itselleni viikoksi maantiepyörän, koska kaipasin kisaan jotain uutta. 40 km menee hyvin hybridillä (kuten viime vuonna todistin), mutta totuus on se, että suurimmalla osalla oli jokin muu hienompi pyörä käytössä. Mulle tuli vähän niinkuin kateus, ja päätinkin, että tänä vuonna aion nauttia triathlonista vieläkin enemmän, jos se ylipäätään on mahdollista. Mä en milläänlailla halua olla kovin suuri välineurheilija, mutta olen muutenkin kauan haaveillut kokeilevani maantiepyörää. Maanantaina sitten kotiutin tuon italialaisen kaunokaisen viikoksi kotiimme, ja kyllähän sen päällä meno oli aivan eri kuin omalla pyörälläni. Polkeminen tuntui niin kevyeltä. Ensin oli kyllä totuttelemista ajoasentoon ja pyörä tuntui tuulisessa kelissä muutenkin melko huteralta. Äkkiä siihen kuitenkin tottui ja sen jälkeen polkeminen oli täyttä nautintoa. Mä en uskonut, että voisin ajatella pyöräilystä näin positiivisesti. Mutta onhan siinä vauhdin huumassa jotain hienoa!! Olen nyt ajanut kaksi lyhyttä lenkkiä pyörällä ja ne on menneet hyvin. Vähän on harmittanut ainaiset valot ja katukivetykset, joten odotan jo, kun saan huomenna painaa tyhjää autotietä pitkin! Jee! Maanantaina sitten palautan pyörän, ja olen ajatellut polkea sen ensin aamulla töihin ja sitten töistä liikkeeseen. Pitää vaan miettiä, otanko pyörän töihin sisälle vai keksinkö jonkin lukon sille työpäivän ajaksi. Uskaltaako noin hienoa pyörää jättää ulos...

Kävin vielä tänään uimassa avovedessä, joten nyt on kaksi uintia märkäpuvulla alla ennen huomista. Eiköhän se riitä. Totuus on, että olisin voinut todellakin uida pikkaisen enemmän tämän kevään aikana, mutta nyt mennään tällä uintimäärällä. Kai se tekniikka (siis mikä tekniikka?! haha) on jossain takaraivossa, ja tulee itsestään uidessa. Vesi on kuulemma pyörinyt Kuusijärvellä noin 17 asteen tunumassa, joten uskon sen olevan sopivaa uimiseen huomenna. Meidän läheisessä minijärvessä on ollut 15 asteista vettä, ja siinäkään ei ole kylmä tullut. Avovesiuinti on muuten ihanaa! Siinä tulee koko uimisen syvin olemus esiin. Uida luonnon keskellä, jotenkin niin aitoa. Vähän kuin polkujuoksun ja ratajuoksun ero... vapaata ja luonnollista. Mä niin tykkään! Aion kyllä ehdottomasti jatkaa avovedessä uintia myös triathlonin jälkeen. Ainoa miinus on märkäpuvun pukeminen päälle, sillä se on tuskaisen hidasta. Haha!

Huomenna on kunnon kisapäivä täällä pääkaupunkiseudulla, sillä aamulla juostaan Helsinki Half Marathon eli HHM ja koko päivän on käynnissä Vantaa triathlon. Mun startti on vasta iltapäivällä, joten ei käy kateeksi aamulla puolikkaan juoksulle starttaavia. Lähtö on meinaan jo ennen aamuyhdeksää. Huh. Tsemppiä kuitenkin kaikille siellä juokseville! Kuten myös kaikille kisatovereille Kuusijärvellä! Tehdään iloinen sporttipäivä huomisesta!! Ihanaa viikonloppua kaikille!

Oletko kokeillut maantiepyörää? Pyöräiletkö paljon? Onko avovedessä uinti tuttua?

Mulla on melko kiireinen viikonloppu muutoinkin tulossa, joten jos kaipaat fiiliksiäni triathlonista, niin laitahan instagramissa @haamutus seurantaan ja tykkäähän facebookissa myös Sporttaillaan-blogista!!