Vantaa triathlon 2015

Vantaan triathlon on nyt taputeltu, ja olipahan taas kivaa! Sinällään oli niin eri lähteä nyt toiseen triathloniin, kun oli jo kerran kokemusta vastaavasta vuoden takaa. Toisaalta taas vuosi on pitkä aika unohtaa asioita, kuten esimerkiksi sen, miten vaihdossa kannattaa toimia tai kuinka tönköiltä jalat tuntuvat polkemisen jälkeen! Kuitenkin totuus on se, että itsellä saattoi nyt toisessa triathlonissa olla joitain odotuksia omasta suorituksesta, joita ei ensimmäisellä kerralla ollut laisinkaan. Kaiken kaikkiaan toinen triathlon oli myös mahtava kokemus, eikä vähiten siksi, että tuttujen viime vuoden kannattajien, Kimmon ja Tiinan, lisäksi katsomossa oli myös oma isäni naisystävänsä kanssa. Kylläpä oli ilo näyttää heille liikunnan riemua triplasti verratuna juoksutapahtumaan!

Lähtökohdat eivät olleet parhaat mahdolliset siltä osin, että vesi Kuusijärvessä oli lauantaiaamulla ollut +13 astetta ja kisainfossa kuulin sen olleen noin 14-asteista perusmatkan alkuhetkillä. Aurinkoinen ilmakin väistyi juuri ennen perusmatkan startteja ja naisten lähtöjen aikaan alkoi pikkaisen myös sataa. No, eipä se haittaisi vedessä, sillä kastumaan sitä kuitenkin joutuisi. Fiilis oli kaiken kaikkiaan hyvä, sillä vaihdossa odotti vuokraamani maantiepyörä ja vuoden takaiset hyvät muistot Vantaa triathlonista kävivät taas mielessäni. Kohta tulikin lähtökomennus veteen, jossa odoteltiin alkupamausta.

Pian lähtölaukaus kajahtikin ja reilusti yli 100 naista lähtivät räpiköimään kohti ensimmäistä poijua. Viime vuoden tapaan uintiosuus koostui kahdesta noin 750 metrin kierroksesta, joissa piti kiertää neljä poijua. Tällä kertaa kierrosten välissä ei kierretty mäntyä, vaan noustiin rannasta ylös ja kierrettiin laiturille, josta hypättiin takaisin veteen ja toiselle kierrokselle. Alku oli vaikeaa. Mä en saanut hyvää rytmiä päälle, vaan kamppailin paikastani muiden naisten kanssa. Iskuja tuli päähän, vettä suuhun ja hengittäminen oli vaikeaa. Tilanne rauhottui hetkeksi ennen ensimmäistä käännöspoijua, jossa tungos oli aikamoinen. Sen jälkeen helpotti ja takasuoran pääsin uimaan aika vapaasti. Tosin taisin jälleen kiertää ensimmäisellä kierroksella vähän liikaa järven keskiosan kautta, mutta muuten ensimmäinen kierros meni aika hyvin. Olin vain yllättävän hengästynyt ja väsynyt kun nousin vedestä kierrosten välissä. Veden kylmyys tuntui naamassa ja vähän jokapuolella. Minulle epätyypilliseen tapaan olisin mieluusti jättänyt uinnin siihen, mutta koska perusmatkalla olin mukana, oli toiselle kierrokselle lähdettävä. Se meni edellistä vähän heikommin, vaikka tilaa olikin. Musta tuntui jossain kohtaan, että käsissä ei ollut voimaa tai tuntoa ollenkaan ja etten pääse eteenpäin. En nähnyt muita kilpailijoita, joten luulin, että olen ainakin tunnin ollut liikkeellä. Tajusin myöhemmin, että kädet olivat niin kohmeessa, että uinti ei tuntunut siksi hyvältä. En ole tottunut uimaan noin viileässä. Mun kokeilu-uinnitkin aiemmin viime viikolla kesti 15-20 minuuttia. No, pikkuhiljaa toinenkin kierros läheni loppuaan ja pääsin nousemaan vedestä ja juoksemaan ylös kohti vaihtopaikkaa. Uintiakani oli muuten hiukan päälle 36 minuuttia.

Ensimmäinen vaihto oli taas viime vuoden tapaan aivan järkyttävän hidas. Mä olin tehnyt sen virheen, että olin jättänyt kompressiosäärystimet uinnista pois, vaikka monilla oli ne jalassa jo uidessa. Halusin ne jalkaan, ja niiden pukeminen oli tosi hidasta. Ehkä ensi kerralla laitan ne märkkärin alle. Muutenkin tuntui, että olin ihan kylmettynyt uinnissa, eikä pukemisesta tullut mitään. Sain töhrittyä ensimmäiseen vaihtoon aikaa yli 7 minuuttia, joka on tosi paljon, vaikka siinä olikin siirtymiset mukana. Nappasin geelin taskuun ja juomapullo odottikin pyörän selässä. Talutin pyörän vaihtoalueelta ja hyppäsin kyytiin. Heti kävi selväksi, että mulla oli kylmä. Edelleen. Enkä tulisi lämpeämään pyörän päällä, sillä sen verran viima kävi. jotkut fiksut olivat laittaneet pyöräilyyn pitkähihaisen paidan päälle. Mulla ei ollut paitaa edes vaihtoalueen korissa, vaan märkkärin alla olevalla topilla mentiin. Ensimmäinen kierros meni hyvin, mutta pikkuhiljaa tajusin, että mun olisi pakko saada juotavaa alas, sillä heikko olo alkoi tulla. Pyörän päällä ei ole niin helppoa juoda, varsinkaan kun en ole siihen juuri tottunut. Yritin juoda aina pienen alamäen kohdalla toiseen suuntaan mennessä, jolloin pyörä rullaa eteenpäin itsestään. Sain juotua ja syötyä yhden geelin, ja polkeminen tuntui ihan kivalta. Stubb meni ohi muuten pari kertaa... hän oli ilmeisesti jättänyt juoksun väliin ja polki näytöstyyliin ylimääräisen kierroksen ;) Pyöräily on mielestäni triathlonin upein osuus, sillä siinä näkee kivasti muita kisaajia ja huiput painavat ohi todella kovalla vauhdilla! Mulla on muuten pyöräilyssä ongelma, etten muista nostaa ja vetää jalkaa, vaan helposti vain painan ja työnnän, vaikka mulla on pyöräilykengät. No, tämä on tottumattoman polkijan puute, ja aina välillä yritän tähän kiinnittää huomiota. Vantaallakin muistin tämän aina, kun vauhti hiipui vaikka ylämäessä. Lopulta pyöräily tuli päätökseen, ja jäin hieman salaa haaveilemasta 30 km/h -keskivauhdista. Pyöräilyn aika oli 1h 23min. Kyllä mä olen siihen ihan tyytyväinen... missään vaiheessa ei muuten tullut kuuma pyöräillessä.

Vaihto sujui ongelmitta, kun laitoin vain pyörän telineeseen, otin kypärän ja lasit pois ja vaihdoin juoksukengät jalkaan. Nappasin energiakarkkipussin mukaan ja toiseen käteen pullon. Edessä olisi 2x5km reitti ja huomasin, että jalat olivat tönköt. Se tulee aina yllätyksenä, kuinka tönköt jalat on, kun on itselleen suht kovaa polkenut 40 km. Mä mietin, että tästä ei kyllä tule yhtään mitään, mutta tahto päihittää oma viime vuoden aika sai mut jatkamaan ja laittamaan tossua toisen eteen. Olin ennen triathlonia miettinyt, että 55 minuuttia voisi olla realistinen aika juoksulle, mutta aika pian vauhti asettui 5.40 min/km tietämille. En vain saanut jalkoja kovempaa liikkeelle! Juoksu rullasi kivasti ja vihdoin tuli lämminkin!! Jee! Aurinkokin pilkahteli jostain rakosista ja fiilis nousi kunnolla. Ainoastaan parit kovemmat mäet reitillä söi naista, mutta muuten askel rullasi ihan mukavan tasaisesti eteenpäin! Ekan kierroksen jälkeen heitin pullon ja roskat kannustajille ja käsien vapautuminen vapautti juoksuakin. Tuntui kivalta ja siinä mä rullailin kohti maalia ja Kuusijärveä kiertäessä mietin, että olispa ollut niin hieno keli kolme tuntia sitten matkan alussa, uintiosuudella jo.

Maaliin tuleminen on aina yhtä kivaa ja hymyssä suin päihitin viime vuoden ajan!! Kellot pysähtyivät aikaan 3.05, ja mä olin tyytyväinen! Alun hankaluuksien jälkeen on kyllä huikeeta, miten sain koottua itseni loppuosuuksille. Triathlonin hienous ehdottomasti on siinä, että tässä ei ole kolmea lajia, vaan yksi laji, joka on kokonaisuus. Aloin tietysti heti miettiä, miksi uinti oli yli 3 minuuttia hitaampi kuin viime vuonna, mutta toisaalta sellainen ajattelu on tyhmää. Jokainen suoritus on omanlaisensa ja siihen vaikuttaa päivän kunto ja ulkoiset olosuhteet. Esimerkiksi muutamista lähteistä on tullut ilmi, että Vantaan uintimatka on ollut viimevuotista hieman pidempi. Myös sääolosuhteet ovat aina ulkolajissa erilaiset. Lauantaina oli kyllä ihan hyvä keli liikkua ja harrastaa! Luin Vantaan sprinttimatkan yleisen sarjan voittaneen Annin blogista hyvän postauksen, jossa hän kertoi huomanneensa monien kutoilijoiden masentuvan "huonoista" suorituksista tai vastaavasti iloinneensa huimasta suorituksesta verrattuna aiempiin kisoihin, vaikka todellisuudessa triathlonissa on hyvinkin mahdollista, että kisareitit eivät ole aivan prikuulleen oikean mittaiset. Minunkaan ei siis todella kannata verrailla tätä tapahtumaa vuoden takaiseen, vaan iloita siitä, miten hyvin todellisuudessa kisa meni ja ennen kaikkea kuinka hauskaa mulla oli!! Triathlonit eivät todellakaan jää tähän, vaikka kyllähän tuo pyöräasia aiheuttaa vähän päänvaivaa... haikeana palautin siis lainapyörän eilen pois!

Liikunta tarjoaa kyllä niin upeita elämyksiä ja tunneskaaloja, että sitä on vaikea kokea muualla. Mä olen niin onnellinen, että olen löytänyt liikkumisen riemun ja oman rennon otteen liikuntaan! Olen iloinen, että uskallan ottaa osaa triathlonille, vaikka olenkin peruskuntoilija, enkä voi mitenkään kutsua harrastavani kyisestä lajia. Kannustankin muitakin rohkeasti ottamaan osaa triathlonille, jos vain suinkaan asia kiinnostaa! Ainakin Vantaa triathlonilla on hieno ilmapiiri, jonne aloittelijat ovat hyvinkin tervetulleita!

Oletko sinä miettinyt ottavasi osaa triathlonille? Tykkäätkö hakea monipuolisesti kokemuksia eri lajeista vai painottaa tekemisen yhteen lajiin?

Ps. Minä en ainakaan turhaan viitsi panostaa yhteen lajiin... 4 yötä Jukolaan ;)