Vierailijakirjoitus: Jukolan tunnelmia

Kesäkuu on täällä, jee! Ilmatkin alkavat pikkuhiljaa lämmetä ja mikä parasta, kesäkuu on mulla perinteiinen tapahtuma- ja reissukuu, joka on ohi alta aikayksikön. Sama kaava toistuu viime vuodesta, eli kesäkuun ekana viikonloppuna on Vantaa triathlon, sitten on seuraavana on Jukolan viesti ja kolmantena tietysti juhannus! Tänäkin vuonna suuntaamme juhannuksena ystäväporukalla Saimaan rannalle mökkeilemään ja odotan sitä aivan innoissani!

Jukola jännittää näistä eniten, sillä tänä vuonna juoksen molemmissa viesteissä. Venlojen viesti menee tutulla viime vuoden joukkueella, mutta sen lisäksi juoksen Jukolan yössä kolmannen viestiosuuden, joka on pitkä hämäräosuus. Meidän joukkueella mulle ilmeisesti ei ole odotettavissa pimeään aikaan metsään menoa, mutta pitkä aamuöinen suunnistus on kuitenkin edessä. Jännittää, miten tulen selviämään, mutta eiköhän kaikki lopulta ihan hyvin mene. Venlajoukkueen kanssa olemme hankkineet tiimipaidat tälle vuodelle, ja ne on huikeat!!

Muillakin on onneksi Jukola-jännitystä ilmassa! Nyt annankin puheenvuoron eräälle lukijalle, jolle Louna-Jukola on kolmas Jukolan viesti. Hän jakaa kokemuksia varsinkin aloitteleville suunnistajille ja Jukolan ensikertalaisille. 

---

Olin jo vuosia seurannut televisiosta Jukolaa ja päättänyt, että sinne on pakko päästä joskus itsekin. Kuntorasteille innostuin menemään viitisen vuotta sitten, joka toi lisäintoa tavoitteeseen. Etenkin kun rastit alkoivat löytyä ja radat jaksoi hölkkäillä läpi. Erinäisistä syistä urheiluun tuli kuitenkin taukoa ja ajattelin, että voisin ottaa tavoitteeksi vuoden 2014 Jukolan. Yllättäen minulle tarjottiinkin paikkaa jo Jämsä-Jukolaan vuotta aikaisemmin, 2 viikkoa ennen Jukolaa ja kaiken lisäksi 3. osuutta. Siihen ei olisi kunto eikä varmaan taidotkaan riittänyt, joten kieltäydyin lähdöstä. Seuraavana päivä samasta joukkueesta tarjottiin 4. osuutta. Hetken emmin kannattaako lähteä huonolla valmistautumisella, mutta kun tuli ilmoitus, että nimi on jo listassa, ei tainnut olla vaihtoehtoja. Porukka osoittautui onneksi todella mukavaksi ja muut suunnistajat olivat Jukolan konkareita, kymmeniä jo takana. Valmistautuminen oli itsellä periaatteella ”hyvät yöunet kotona ja lauantaina kohti Jämsää”. Alueelle saapumisen ja teltan pystyttämisen jälkeen oli perehdytys Jukolan kylän toimintoihin ja etenkin itse lähtö-, vaihto- ja maalialueeseen. Mistä mennään sisään, missä on vaihtopuomi, miten vaihtoalueella kannattaa toimia, mistä otetaan kartat… Kaikki asiat käytiin hyvin läpi: Emitin nollaus, kirjautuminen vaihtoalueelle, vaihtopuomin sijainti, viitoitukset, k-piste sekä tärkeänä viimeiset rastit. Niitähän on yleensä kolme vierekkäin, joten oli tärkeä katsoa etenkin niiden sijainti, koska kun metsästä tulee, ei yleisön edessä sovi enää alkaa pyöriä ja etsiä omaansa. Lisäksi kerrottiin, että vaihtoalueella on näyttöpääte mistä omalla Emitillä voi katsoa joukkueensa etenemistä maastossa, jotta tietää olla oikeaan aikaan vaihtopuomilla. Nämä siis vinkkinä ensikertalaiselle, että monta asiaa kannattaa selvittää jo etukäteen, niin ei tarvitse suoritukseen lähtiessä enää miettiä.



Kaikki oli siis hyvin perehdytetty ennen lähtöä, jotta ei tarvitse kuin suunnistaa kun kutsu käy. Teltoilla makoilun ja erinäisten spekulaatioiden jälkeen siirryttiin porukalla katsomaan Jukolan lähtöä ja sitten telttaan hakemaan unta. Huonounisena tiesin, että unta ei varmaan tule, mutta jospa edes lepoa. Loppusaldo pari tuntia pyörimistä ja vajaa tunti unta ennen herätystä. Pieni tankkaus ja kahvikuppi kädessä kautta kohti vaihtoaluetta. 



Sisäänpääsy oli helppoa, noin kello 3.30 ei jonoa ollut. Aamuaurinkokin alkoi nousta. Kirjautumiset, emitin nollaus ja katsomaan missä edellinen menee. Noh, tästä alkoi mielenkiintoisin osuus ja epäselvyydet. Näihin ei Jukolakonkareiden perehdytyskään auttanut ja jälkikäteen jutellessa ei kellään ollut vastaavia kokemuksia ollutkaan. Kun yritin katsoa, missä edellinen viestinviejä menee, emit ei toiminutkaan. Eikun kysymään, että mitäs tehdään. Uusi nollaus voisi auttaa. Ja sitten uudestaan näyttöpäätteelle. Nollaus auttoikin, mutta tällä kertaa tuloksia ei näkynyt. Olimme muka keskeyttäneet 2. osuudella.Ei pitänyt paikkaansa, koska 2. osuuden viestinviejä oli tullut teltalle ja herättänyt minut. Eikun taas kysymään, missä vika. Toimitsijat eivät tieneet mitään, mutta ohje oli, että puomille vain. Noh, otin pientä lämpöä ja hölkkäilin edestakaisin, koska olin varautunut ainakin puolen tunnin odotteluun, jos kaikki menee edellisellä osuudella putkeen. Sitten hyvissä ajoin vaihtopuomille odottamaan. Seisoskelinkin siellä aikani eikä mitään tapahtunut. Kävin välillä kyttäämässä oliko seurannassa tapahtunut muutosta, mutta edelleen oltiin keskeytetty. Noh, aikaa kului se puoli tuntia, sitten tunti. Mietin, että kyllä edellisen osuuden olisi pitänyt tulla jo vaihtoon. Kaksi tuntia vaihtoalueelle menon jälkeen aloin jo miettiä, että noinko tässä maastoon pääsee ollenkaan. Ehkä seuranta ei toimi oikein ja olemme keskeyttäneet 3. osuudella. Jalat olivat kankeat kylmyydestä ja seisoskelusta. Menin taas toimitsijan puheille ja he lähtivät selvittämään asiaa. Heiltä selvisi, että 3. osuuden viestinviejä oli keskeyttänyt maastoon. Kysyttiin haluanko silti lähteä osuudelleni. No tottakai! En turhaan ollut lähtenyt Jukolaan, pyörinyt yötä ja seisonut huvikseni kahta tuntia vaihtopuomilla. Mutta mutta, toimitsija palasi karttatelineen luota tyhjin käsin. Hän ei löytänytkään minulle karttaa, vaikka siellä sen pitäisi olla, kun edellinen viestinviejä ei ole sitä voinut hakea. Eikun taas selvittelemään toimitsijoiden kanssa asiaa. Sanoivat lähtevänsä hakemaan varakarttaa.



Jukolan taikaa 2014 Vehmersalmella

Lopulta kello 6.00 saan varakartan ja luvan lähteä metsään. 2,5 tuntia seisoskelua oli kangistanut jalat ja kun en ollut herättyäni osannut varautua näin pitkään odotteluun, nälkäkin kurni jo mahassa. Onneks nälkä hävisi kun sai kartan käteen ja riitti kun keskittyi yrittämään liikuttaa kohmeisia jalkoja. Suunta kohti K-pistettä ja samalla katsoin, että eka rastin pitäisi olla helppo. Se löytyikin hyvin ja siitä suunnistus lähti rullaamaan.  



Itse maastossa tuli vain pieniä koukkuja ja meno olikin aika helppoa, siis suunnistuksellisesti. Jalat tosin eivät oikein toimineet, mutta pääasia, että olin päässyt matkaan! Olin odottanut vaativaa menoa, mutta oli pieni yllätys, ettei se ollutkaan oikeastaan normaaleja kuntorasteja vaativampaa. Ehkä jopa helpompaa, koska koskaan et ollut yksin, aina oli porukkaa ympärillä ja urat veivät rasteille. Toki ne urat eivät aina menneet omalle rastille. Pari kertaa pitikin vaihtaa uraa, kun alkoi näyttää siltä, että nyt ei mennäkään ihan sinne minne pitäisi. Onneksi kovin pitkälle en kerennyt vääriä uria seurata. Uravalintaan kannattaa rastilla käyttää hetki aikaa, jos niitä rastilta useampia lähtee. Väärällä rastilla voi olla eksyksissä, mutta silloin kanssasuunnistajat auttavat kertomalla missä olet, jos haluaa äkkiä takaisin kartalle.

Kaiken kaikkiaan eka Jukola jäi todellakin mieleen! Ehkä siksi, tai siitä huolimatta, aloin jo odottamaan seuraavaa Jukolaa. Toiveena oli, että saisin lähteä maastoon ilman ongelmia ja paremmalla valmistautumisella ja kenties tavoitteellisemmin. Viime vuonna suunta oli siis kohti Kuopiota. Matkaa ei ollut kuin toista sataa kilometriä ja valmistautuminenkin parempaa. Kävimme jopa kuntorasteilla Vehmersalmella jukolamaaston vieressä. Tälläkin kertaa kaikki kisakeskuksen jujut käytiin jälleen läpi ja lähdön katselun jälkeen siirryin unille ja muutaman tunnin horroksen jälkeen kohti vaihtopuomia. Tällä kertaa pääsin hyvin matkaan kutakuinkin ajateltuun aikaan, mutta maastossa Jämsä-Jukolasta mukaan tarttuneet eväät eivät toimineetkaan. Olin 6. osuudella ja jo heti k-pisteeltä sain taivaltaa yksin pidemmän matkaa. Eikä uriakaan näkynyt! Eli otetaan sanat takaisin, aina ei välttämättä olekaan selkeää uraa tai muita suunnistajia ihan vieressä. Pieni epävarmuus kalvoikin koko ajan mieltä. Olenkohan oikeassa suunnassa, kun uria ei näy? Yksi iso pummikin tuli, kun yritin etsiä uraa enkä luottanut omaan reitinvalintaan. Lopulta muutaman rastin jälkeen homma alkoi sujua ja Rytökylän maasto osoittautui nimensä veroiseksi. Haastavaa maastoa ja kun aina ei ollut uria tai kavereita vieressä, sai tehdä omaa työtä. Loppumatkasta yritin pistää vauhtia ja sen johdosta tulikin koukkailtua, mutta uria ja muita suunnistajia näkyi taas loppumatkasta enemmän. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu, pummia lukuunottamatta.

Tälle vuodelle Jukolaan osuus vaihtuu taas, 4. ja 6. osuuksien jälkeen 2.osuuteen. Yösosuus ja uusi maastotyyppi tuovat haasteensa, meilläpäin kuin ei ole avokalliota tarjolla, jossa harjoitella. Vain yhden yösuunnistusharjoituksenkin tehneenä kaikki neuvot ovat siis tarpeen niin yösuunnistukseen kuin avokallioilla suunnistamiseen liittyen. Kuinka yösuunnistus eroaa päiväsuunnistuksesta, minkälaista on avokalliomaasto, onkohan uria jo tullut vai tuleeko niitä edes kallioille miten paljon, vieläkö 2.osuudella on paljonkin letkoja, näkyvätkö hajonnat pimeässä otsalamppujen paljastaessa ne…? Olen yrittänyt valmistautua lähinnä tutkimalla vanhoja karttoja ja pohtinut, missä radat mahtavat kiertää ja valmistautua siihen mitä eteen voisi tulla. Yösuunnistukseen ei kai voi valmistautua kuin menemällä pimeään metsään ja sinne toivottavasti vielä kerkeän. Avokalliot jäänee sen sijaan tutustuttavaksi vasta siellä pimeässä yössä.

Yhden neuvon tosin olen tosin saanut 2. osuudelle:  ”juokse letkassa ja huutele koodeja”. Sillä neuvolla siis kohti Jukolaa! Toinen neuvo voisi olla aikaisemmista vuosista oppineena, että aina ei kannatakaan yrittää valmistautua kaikkeen, koska aina voi tulla pari muuttujaa…

---

Kiitos paljon vierailijatekstistä! Tsemppiä Jukolaan! Kuten tämä todistaa, mistä vaan voi selvitä! Jukolassa aina kaikki ei mene nappiin, mutta jokainen pääsee kyllä metsään hakemaan rasteja! Väitän, että jos pärjää tavallisilla kuntorasteilla, pärjää hyvin Jukolassakin! 

Jukolafiilistelyjä on varmasti luvassa vielä ensi viikolla, kunhan saan tuon lauantaisen triathlonin alta pois! ;) On tämä "urheiijan" elämä hurjaa... koko ajan on huikeita juttuja tulossa! 

Onko joku tulossa Jukolaan ensi viikolla? Onko se kenties ensimmäinen kerta Jukolassa? Aikooko joku seurata tapahtumaa telkkarista? :)