Älä stressaa!

Lähde: weheartit.com

Usein kun ihmiset innostuvat liikunnasta, saattaa se mennä yli. Liikuntakertojen määrä nousee huimasti, ja aluksi se voi olla ihan kivaa. Mutta entäs, mitä käy sitten, kun liikunta muuttuu pakkopullaksi? Illan treenin ääreen ei enää lähdekään hymyillen, vaan se tuntuu vastenmieliselle. Onko tuttua?

Meille suomalaisille on tyypillistä se, että kun johonkin ryhdytään, se tehdään kunnolla. Silti pitäisi aina muistaa kohtuus kaikessa. Varsinkin liikunnassa. Pitää muistaa, että liikunnan tulee olla kivaa, nautinnollista ja mieltä nostavaa sekä ennen kaikkea, se pitää tehdä omaa kehoa kunnioittaen. Jos keho antaa merkkejä levosta, niin silloin pitää levätä, eikä stressata siitä, että treeni jää tekemättä. Itseasiassa, lepo on mielestäni todella tärkeää tavoitteellisessa treenaamisessa.

Oli sitten tavoitteena maraton, puolikas tai ihan oma hyvinvointi, ylimääräinen lepopäivä ei huononna kenekään kuntoa! Joskus on vaan päiviä, kun muut asiat menevät treenin edelle tai fiilis ei ole hyvä, joten treeni jää tekemättä. Mutta se ei ole mikään maailmanloppu, sillä ei mikään ohjelma kaadu yhden treenin väliinjäämiseen. Mielestäni mikään ei ole huonompaan, kuin vetää treeni pakkopullana, ilman intohimoa, vaan on tärkeää, että intohimoa tekemiseen riittää.

Miten sitten treenistä treeniin saa ylläpidettyä tekemisen meininkiä ja hyvää mieltä? Omasta kokemuksesta voin sanoa, että monipuolisuus on se juttu! Vaikka sinulla olisi joku ykköslaji tai tavoite jossain tietyssä asiassa, voi silti treenata muita lajeja. Esimerkiksi hiihto ja uiminen tukevat juoksua, lihaskuntoa voi tehdä välillä kiertoharjoittelumaisena sykkeennostoina tai pyöräilyn voi korvata rullaluistelulla. Toisaalta on hyvä tehdä myös aivan vastapainoista treeniä. Myös saman lajin sisällä voi tehdä monipuolisen treenin, eli esimerkiksi juoksuviikkoon voi mahtua neljä täysin erillaista treeniä: intervalli, pitkä ja hidas treeni, peruskestävyyslenkki ja vauhtikestävyyslenkki. Ennen kaikkea tärkeintä on, että ylläpidät monipuolisuutta, jolloin kiinnostus treeniin pysyy hyvänä!

Lähde: weheartit.com

Voin itse kertoa, että ensimmäiselle maratonille tähdätessä juoksin yhden lenkin niin, että tunsin sen pakkopullaksi. Muistan, kuinka lenkillä olin ihan itku kurkussa "Miksi mä teen tätä?" .. se oli ihan viimeisiä treenejä ennen keventelyä. Silloin kotiinpäästyäni päätin, etten enää koskaan juokse niin huonossa fiiliksessä! Ei siitä ole kuin haittaa... Treenaamisen pitää olla kivaa! Tottakai se saa tuntua pahalta ja raskaalta, muttei koskaan saa olla huono mieli!

Tahdon vain sanoa, että relatkaa välillä! Ei liikunta ole koko elämä, vaikka se monelle, myös itselle, on elämäntapa ja suuri nautinnon lähde. Sen vuoksi sitä pitääkin varjella, eikä kuluttaa itseään puhki niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eli asenne kohdilleen, ei stressata, hei! :)

Ps. Tänään oli huippu treenipäivä, johon kuului vähän juoksua, SATSin absolution30 -keskivartalotreeni sekä bodybalance! Perusmaanantai siis, jee!