Ylöjärven yössä - Tampere Yö-rogaining 2016

Yöpuhde ;)

Perjantaina oli taas yksi vuoden kohokohdista kun oli rogainingia tarjolla Tampereen seudulla. Noita pitkiä rogaining tapahtumia ei ole liikaa, joten usein noihin tulee lähdettyä tiimiparini Tiinan kanssa edustamaan Hihhuleita. Meidän lemppareita on pitkät matkat, joihin itse lasken kaikki 8 tuntia tai pidemmät sarjat. Niissä pääsee jo kunnolla rogainingin makuun, eikä kiireen tunnetta ole heti alusta lähtien, kuten lyhyemmissä sarjoissa tuppaa olemaan. Tämä Tampereen yörogaining oli minun seitsemäs pitkä rogaining, kun takana on muun muassa pari 12 tunnin Salpausrogainingia sekä viime kesän Someron SM-rogaining (24h). Lisäksi olen ottanut eri kokoonpanoilla osaa lyhyempiin rogaining-kisoihin, joista lyhin on ollut tunnin mittainen yksilökilpailu Sipoonkorvessa.

Tampereelle lähdimme tänä vuonna hyvillä mielin, sillä viime vuonna olimme myös mukana tässä laadukkaassa tapahtumassa, joten tiesimme mitä on luvassa. Tänä vuonna kisakeskus oli Ylöjärven liikunakeskuksessa, joten suuntasimme sinne Tiinan kanssa suoralla bussilla Helsingistä. Hieman tiukka bussiaikataulu kostautui, ja lopulta olimme perillä vasta varttia yli kahdeksan, jolloin karttojen jako oli jo täydessä käynnissä. Tilaa sisällä oli riittävästi kaikille lähes 600 kisaajalle, joten otimme joukkueena vain omaa tilaa urheilukentän lattialta ja aloimme hahmottaa karttaa. Aika pian saimme jo mietittyä meidän mielestämme parhaimman suunnan lenkillemme, eli suuntasimme sinne, jossa oli paljon isoja pisteitä tarjolla. Rogainingissahan kaikki rastit ovat eriarvoisia, ja meitä toki kiinnosti suurimmat pisteet. Hieman hienosäädimme reittiämme ja pääsimme aika hyvään tulokseen nopeassa ajassa. Klo 21.15 olimme karttojen kanssa valmiina, ja vielä oli hyvin aikaa valmistella juoksureppu eväineen ja vaihtovaatteineen sekä laittaa tarvittava vaatetus päälle ulos. Minä kävin myös leimaamassa yhden mallirastin kisakeskuksen pihalla, jotta tiesimme että kännykkäleimaus toimii. Tällä kertaa käytimme NFC-leimausta, joka toimi kuin unelma rasteilla. Sonyn akku kesti pakkasessakin hienosti, joten mobiilileimauksessa ei ole mitään ongelmaa mielestäni.

Rasti. Leimaaminen tapahtui kännykällä joko NFC-lukijalla tai QR-koodilla.

Viittä yli kymmenen illalla pääsimme lähtemään liikkeelle fillarisarjan jälkeen. Useampi sata valopäätä hajaantui eri rasteja kohti ja pian huomasimme juoksevamme ihan yksin pimeydessä. Tampereen rogainingissa on se hyvä puoli, että paljon reittejä menee maantielläkin, joissa on katuvalot, joten saa säästettyä otsalampun akkua sammuttamalla lampun näillä pätkillä. Valtaosa rasteista oli kuitenkin ihan oikeasti metsässä tai pienillä teillä, joten suunnistamaankin pääsi. Alku tuntui vähän kohmeiselta, sillä pakkasta taisi olla lähemmäs kymmenen astetta lähdössä. Rastit löytyivät kivasti, mutta aika pian huomasimme, että juomaletkumme olivat jäässä, vaikka kuinka olimme yrittäneet puhaltaa ne tyhjäksi nesteestä. Siinä sitä oltiin ilman nesteitä, 7 tuntia jäljellä kisaa. Ei hymyilyttänyt kauheasti, mutta päätimme jo tässä vaiheessa, että reitin keskivaiheilla olevaan ABC:hen on pysähdyttävä ostamaan juomaa. Tiinalla oli onneksi rahaa mukana, itsehän en ollut lainkaan tajunnut. Matka ABC:lle sujui kivasti, joskin pikkaisen hitaasti rasteja poimien. Muutamassa kohdassa teimme pieniä virheitä, joiden ansiosta olimme teiden sijaan pikkupoluilla, mutta pääosin kaikki sujui hienosti. Noin kolmen tunnun taivalluksen jälkeen saavutimme ABC:n ja teimme huoltotoimenpiteet ja ostimme Gatoradea. Pohdimme loppureittiä, ja onneksi rohkeasti päätimme pitäytyä alustavassa suunnitelmassa, vaikka pikkaisen saatoimme siitä olla myöhässä. Olotila oli kuitenkin hyvä ja luotamme jo monen pitkän kisan jälkeen omaan kuntoomme, että uskalsimme jopa lähteä ajallisesti puolen välin ylitettyä lähteä hakemaan kahta isoa rastia (7Ö ja 9L) vieläkin kauempaa. Tämä osottautui hyväksi päätökseksi, sillä lopussa olisi ollut varaa tulla suorempaakin pois. Tällaisia rohkeita päätöksiä emme ole aina uskaltaneet tehdä, ja siksi välillä rogaining-kisoissa loppuun on jäänyt turhan paljon aikaa tai olemme tehneet turhaa siksakkia lisäpisteiden toivossa.

Hihhulit rastilla 7Ö, klo 2.15 ;)

Kuva: Jari Kaaja

Koko rogainingin toinen puolisko meni hyvin. Teimme ABC:lta lähtiessä amatöörimokan ja suora meni pitkäksi ja kiertoa rastille tuli varmaan parin kilsan verran. No, sellaista sattuu, varsinkin kun nostelimme lämpöä tauon jälkeen. Muutoin haimme suunnilleen kaikki ne rastit, jotka suunnittelimmekin ja lopussa oli vielä intoa lähteä hakemaan kahta viimeistä rastia kisakeskuksen läheisyydestä. Meillä ei ollut mitään ihmeempiä ongelmia missään vaiheessa, vaikka nestetankkaus jäikin odotettua pienemmäksi. Jalat toimivat hyvin ja koko matkan etenimme tasaisen tappavaa vauhtia. Saimme jopa ihmetyksiä fillarisarjalaisilta siitä, kuinka hyvin meidän jalat nousivat vielä seitsemän tunnin jälkeenkin. Hymy aina nousee korviin moisista kehuista, varsinkin kun eivät ne jalat nyt täysin tuoreetkaan enää tuossa vaiheessa olleet. Pitkien kisojen kokemuksella on vain tottunut liikuttamaan jalkoja eteenpäin vaikka niihin olisikin painoa tullut lisää. Rogainingin raskain yksittäinen osuus oli Mustavuoren laskettelurinteelle nousu. Irtolumi vain valui pois jalkojen alta, joten nousu oli todella rankka pohkeille. Huipulla odotti sentään 9 pisteen rasti, jes! Muutoinkin maastossa oli melko paljon korkeuseroja, joten ihan kevyt ei reitti tänä vuonna ollut. Toisaalta Ylöjärvellähän on upeaa harjumaastoa pidemminkin tarjolla, joten sinne olisi mukava päästä joskus ihan päivänvalossakin ihastelemaan. Vaikka yöllä taivaltaminen on tunnelmallista, niin ei otsalampussa maisemia samalla tavalla ihailla. Jännää yötapahtumissa on kuitenkin se, että varsinaisesti reissun aikana ei väsytä. Toki olo on kummallinen valvomisen myötä, mutta väsähdys tulee vasta maalissa, suihkun jälkeen.

Näkymä Mustavuoren päältä kohti Nokiaa.

Hihhulit saavuttivat maalin ajassa 7.43, ja kilsoja tuli mittariin 45. Nousumetrejä oli yli 700. Tuloksissa ylsimme tossusarjassa noin sijalle 27/94, tosin tällä hetkellä tulospalvelu ei toimi ja korjauksia tulee vielä vähän väliä. Edelleenkään tuloksella ei ole näissä karkeloissa juuri painoarvoa, vaan keskiössä on mahtavat elämykset pimeydessä, hieno liikunnan riemu sekä itsensä ylittäminen kaikilla tavoin. Koska kilpailu käytiin yöaikaan, on palautuminen varsinkin univajeesta vielä kesken. Mutta olen sitä mieltä, että valvominen on todellakin tämän seikkailun arvoista!!!

Hihhulit maalissa, jee!

Kisakartta

Todellakin kannatti taas mennä hieman mukavuusalueen ulkopuolelle. Rogainingit on hienoja tapahtumia ja yössä on tunnelmaa. On mahtavaa juosta rastien perässä koko yö, kun rogaining antaa jokaiselle askeleelle oman spesiaalin merkityksensä ja tekee juoksusta todellakin hauskaa! Suosittelen kokeilemaan!

Oliko joku muu Tampereen yö-rogainingissa? Mitä piditte? :) Voisitteko kuvitella viettäväsi pakkasyön ulkona liikkuen?