Lomareissu osa 1: Alustus matkasta ja Kilpisjärvi

Meidän kesäloman reissu suuntautui tänäkin vuonna rakkaan naapurimaamme upean luonnon äärelle. Kaikki tiet vievät Norjaan, eikö vain? Ainakin kannattaisi, sillä sen verran kaunista siellä on. Viime kesänä kävimme roadtripillä Keski-Norjassa, jossa ihastelimme mahtavia maisemia ja teimme kaksi unohtumatonta päivävaellusta; 11 kilometrin edestakainen vaellus Trolltungalle ja Besseggenin vaellus Jotunheimenin kansallispuistossa. Kuten jo silloin kirjoitin, pala sydäntä jäi Norjaan. Ja sinnehän oli takaisin päästävä.

Norjassa on leppoista. Nauttii koko keho ja mieli!

Tänä vuonna päätimme ajaa ylös pohjoiseen ja otimmekin lomareissumme pääkohteeksi Lofoottien saarirykelmän. Lofooteista olin haaveillut jo yli kymmenen vuoden ajan. Tiesin, että jotain kaunista vuorien ja meren yhdistelmää tulisimme näkemään, mutta pakko sanoa, että en todellakaan osannut odottaa mitään niin huikeaa, mitä todella pääsimme näkemään ja kokemaan. Päätimme pistäytyä reissulla myös Kilpisjärvellä, jossa meillä jäi neljä vuotta sitten Saanan valloitus kesken rantasaunavarauksen vuoksi ja Senjan saarella Norjassa, josta olin puolestani lukenut paljon hyvää. Matkan kohokohtia ja hienoja paikkoja tutkailin vain jonkun verran etukäteen, kun lueskelin pari matkakertomusta Pohjois-Norjasta. Hienoja paikkoja bongasin myös instagramista. Avasin paikkamerkinnät Google Mapsissa ja merkitsin talteen. Näin nykyaikaisella taktiikalla löysimme monen monta upeaa paikkaa!

Pakkasimme viime vuoden tapaan Kimmon perheen pakun täyteen reissukamojamme. Patjat levitettiin lattialle, makuupussit ja peitot mukaan sekä tyynytkin, ruokaa tarpeeksi (valmiita pussiruokia ja säilykkeitä kuten hernesoppaa, pastaa, papuja ja tomaattikastikkeita) ja retkikeitin valmiuteen. Maastolenkkarit, vaelluskengät ja crocsit toki mukaan myös, ja niinikään lämpimiä vaatteita, pipoja ja hanskoja. Hyvää ja leppoista reissu- ja retkimieltä! Kahdeksan yötä oli tarkoitus nukkua taas pakussa. Telttakin oli varuilta mukana, mutta taas jälkeen kerran pakun helppous vei voiton. Siinä kun kellahdettiin illan tullen väsyneenä "valmiiseen sänkyyn" tai kun yöllä kuunneltiin sateen ropinaa kattoa vasten, olimme erittäin tyytyväisiä mahdollisuudesta reissata pakulla.

Ensimmäinen aamupala ja ensimmäinen poro reissussa!

Lähdimme liikkeelle tiistaina 9.8 Varsinais-Suomesta ja ajelimme niin pitkälle kuin ehdimme. Pidimme stopin Oulussa, jossa moikkasimme toripoliisia ja kävimme kaverimme suosituksesta burgerilla. Jatkoimme matkaa Pelloon asti, jossa laitoimme pakun parkkiin ja kävimme unille. Pitkä ajopäivä väsytti kunnolla ja nukuimme makoisasti. Seuraavana päivänä ajoimme lähes 400 kilometrin matkan Kilpisjärvelle, jossa pääsimme ensimmäiseen kohteeseemme. Päätimme ajaa auton Kilpisjärven retkeilykeskuksen alueelle, josta meille aukesi tilaisuus käyttää ruokakatosta, suihkuja ja saunoja sekä vessoja. Kokkailimme heti ensimmäisenä lounasta keittokatoksessa, josta löytyivät niin kattilat, pannut, sähköliedet kuin pesualtaatkin. Hernekeitto ja näkkäri maistuivat hyvältä, kuten aina reissussa ja ulkoilmassa.

Ruokailun jälkeen lähdimme valloittamaan Saanaa. Viimeksi olimme varanneet rantasaunan retkeilykeskuksesta (iso suositus tunnelmalliseen puusaunaan ja hyiseen pulahdukseen!), joten Saanan huippu jäi valloittamatta. Nyt otimme revanssin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lähdimme kaupamaan Saanalle. Vastassa oli tutut portaat. Askelma askelmalta nousimme ylös rinnettä, ja koko ajan näkymät aukenivat kauniimmiksi ja kauniimmiksi. Näkymä Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan on silmien edessä yhtä aikaa, joten Saanalla todella tuntee olevansa tuntureilla. Rappusten jälkeen kivikkoinen polku nousee hiljalleen kohti Saanan huippua, joka saavutetaan noin 4 kilometrin kulkemisen ja 550 nousumetrin jälkeen. Saanan vaellus on helppo, joten voin suositella sitä kaikille. Fiilis on kuitenkin hieno, ja harvemmin Suomessa pääsee yli tonnisia huippuja valtaamaan. Me nautimme Saanan maisemista ja hienosta reitistä. Fiilistelimme ylhäällä, ennen kuin lähdimme kävelemään alas kohti retkeilykeskusta.

Vaikka reitti on helppo, kannattaa silti aina muistaa, että jopa tuntureissa on kivikkoista. Askelten kanssa on syytä olla varovainen ja edetä rauhallista vauhtia, niin silloin maisemistakin saa kaikkein eniten irti. Meidän lomareissulla yhdistyi liikunnalliset ponnistukset ja rauhallinen luonnon ihailu, joka sopii meille kuin nakutettu. Lomalla ei saa eikä pidäkään olla kiire mihinkään. Retkeilykeskukseen saavuimme vasta illalla muutaman tunnin vaelluksen jälkeen, mutta ehdimme hyvin vielä saunavuoroille. Ainakin naisten yleisestä leirintäalueen saunasta oli hyvät näkymät tunturille ja löylyäkin riitti koko porukalle. Oli niin ihana päästä saunaan ja peseytymään, tiedossa kun olisi Norjan puolella aika monta suihkutonta yötä. Otin siis kaikki irti tästä mahdollisuudesta.

Seuraava päivä valkeni hieman utuisena, mutta emme antaneet sen häiritä. Söimme aamiaista luxusmaisesti Kilpisjärven retkeilykeskuksen aamiaisbuffetista, ja olipa ihanaa vielä mättää tuoreita leipiä, jugurttia ja marjoja sekä lämpimiä kananmunia naamaan. Hyvästä kahvista puhumattakaan. Seuraava viikko tultaisiin elämään pussipuuroilla ja pikakahvilla. Toki nekin maistuvat hyvältä tietyssä mielentilassa ja hienoissa maisemissa, mutta siitä lisää sitten seuraavassa osassa, jossa palaan mahtaviin päiviin Norjassa. Pää on vieläkin ihan pilvissä, kun mietinkin mitä kaikkea saatiin kokea ja nähdä.

Symppis Kilpisjärvi iltavalaistuksessa

Kilpisjärven retkeilykeskuksen aamupala

Oletko sinä käynyt Kilpisjärvellä tai Saanalla? Millainen on sun unelmien road trip? :) Oletko käynyt tai haaveiletko Pohjois-Suomen tai -Norjan reissusta?