Tampere Countryside marathon - Haastava ja helteinen hyvän tuulen juoksutapahtuma!

Viime viikonloppuna vietin Tampereella mukavan viikonlopun. Saimme sovittua tyttöjen viikonlopun blogin kautta ystäviksi tulleiden Satun ja Tiinan kanssa juuri heinäkuun viimeiselle viikonlopulle, jotta minä ja Satu päästäisiin juoksemaan Tampere Countryside maratonille, jonne saimme osallistumiskutsut. Molemmat Satun kanssa innostuttiin juoksusta kovasti, koska maaseudun rauha on molemmille läheinen asia. Lisäksi reittiä mainostettiin monipuolisena ja kauniina, joten minä ainakin innolla lähdin mukaan tapahtumaan, vaikka viime aikoina enemmän polkujuoksuissa olenkin ollut mukana. En ole maalta kotoisin, mutta avomieheni Kimmo on, joten jo yhdeksän vuoden ajan olen saanut viettää aikaa aivan landella! Maalla on tilaa hengittää ja kauniit Suomi-maisemat. Olen aina maalla vietettyjen viikonloppujen jälkeen todella rentoutunut.

Lähdinkin Tampere Countryside maratoniin avoimin ja iloisin mielin. Odotin kumpuilevia peltomaisemia, leppoista tunnelmaa ja mukavaa juoksupöhinää. Hyvä fiilis tarttui jo kun kaarsimme autolla tapahtumakeskukseen lauantaina. Jo auton ikkunasta näki, että miljöö oli sympaattinen ja koristukset teeman mukaisia. Kuormaajat kannattelivat tapahtumamainosta, pellolle oltiin raivattu lähtö- ja maalisuora ja viljapaaluihin oli kirjoitettu tapahtuman slogan: Juokse maalla. Huippua! Neljä iloista naista astui autosta ulos auringon porottaessa taivaalla. Minä ja Satu saatiin kyyti ihanalta Kunnolla-Hannalta ja hänen kaveriltaan Elisalta. Oli mahtavaa turista juoksujuttuja ja muita kuulumisia jo automatkalla. Superpaljon kiitoksia myös tässä vielä julkisesti kyydistä, sillä yksi ainoita tapahtuman negatiivisia puolia oli kimppakyydin puuttuminen. Keskustasta oli melko mahdotonta päästä perille ilman autoa.

Tutustuimme tapahtuma-alueeseen, yritimme bongailla tuttuja (Marika olikin ainoa joka nähtiin bloggaajista!), nautimme fiiliksestä ja ehkä vähän panikoimme kuumutta. Vaikka minäkin olin lähdössä todella vain nauttimaan juoksusta reippaamman pitkiksen parissa, oli lähes 25 asteen kuumuus vähän liikaa. Päätin lähteä silti ilman juomapulloa matkaan, sillä reitillä oli useita juomapisteitä. Päälle valikoitui väljä ja hengittävä toppi, lyhyet trikoot ja kompressiosäärystimet. Helteellä laitan aina päähän leveän pannan. Kaikki meni ennen lähtöä hyvin. Vessoja olisi toki voinut olla enemmän, mutta me pääsimme hyvin ilman jonottamatta puuceehen. Kansliassa oli hyväntuulista porukkaa ja tavarat sai jätettyä sinne talteen. Kahviosta olisi saanut ostaa vielä välipalaa, mutta minä pärjäsin banaanilla.

Maratoonarit olivat startanneet puolelta päivin ja meidän muiden, eli puolikkaiden ja 12 kilsan Myllyn lenkin lähtö oli vasta yhdeltä. Toisaalta oli kivaa, kun ei tarvinnut viikonloppuna herätä kukonlaulun aikaan, mutta toisaalta noin kuumana päivänä lähtö oli aika pahaan aikaan. Lähdössä oli kivaa juosta kuormaajien välistä LÄHTÖ-linjan ohi peltobaanaa pitkin ennen kuin kaarrettiin hiekkatielle ja kisareitille. Lähtö oli kumpuilevaa, mukavaa peltomaisemaa ja hiekkatietä. Aivan kuin anoppilassa, paitsi että siellä ei ole edes kumpuja. Tasaista vaan. Ai maalla tosiaan voi olla mäkiä...? Kasvavat mäet yllättivät täysin. Vaikka kuinka yritin mennä reippaan kevyen pitkiksen, niin kyllä mäet alkoivat jossain kohtaan painamaan väkisinkin! Toisaalta, eipä käynyt tylsäksi. Reitti oli erinomaisen kiva ja kaunis, ehdottomasti yksi parhaista "sileän" reiteistä, jonka olen koskaan juossut.

Kuva: tapahtuman Facebook

Juomapisteitä oli paljon, mutta silti jokaisella oli jano. Otin kaikilla pisteillä urheilujuomaa ja lasin vettä ja lisäksi toisen vesilasillisen kaadoin päähän. Reitillä oli upeita kannustajia; kyläläiset olivat hienosti mukana menossa. Kannustettiin jokaista ja oli leppoinen maaseututunnelma päällä. Joillain oli letkut tai ämpärit pihassa, että olisi saanut kaataa vettä päähän. Mahtavaa! Puolen välin jälkeen tuli iso mäki, jonka kävelin. Huh sanoin minä mielessäni.. en ole vastaavaan törmännyt! Kuumuus oli aiheuttanut jo pieniä vilunväreitä eli nestehukan alkua. Oli pakko himmailla enemmänkin. Toisen puoliskon tulin selkeästi jälkimmäistä hitaammin, ja taisi se todellisuudessakin olla aika paljon rankempi kuin ensimmäinen puolisko. Mietin matkalla moneen kertaan että "onhan kaikki hyvin? Ethän juokse niin lujaa, ettei olisi kivaa?" ja olin sitä mieltä että mulla oli kivaa! Mahtava tunne oli silti huomata, että loppusuora häämötti ja sai pinkoa viimeiset sadat metrit peltoa pitkin ja nähdä Satu maalissa vastassa! Huh oli urakka! Satu oli juossut ihan mahtavasti podium-sijalle, vaaauuu! Itsekin olin todella tyytyväinen hyvin menneeseen juoksuun (aika 2.10 ja sijoitus 13/51 naisissa) ja ennen kaikkea juoksin mukavuusalueella, vaikka meninkin normaalia reippaammin. Reitti ei todellakaan ollut helpoin mahdollinen, ja Suuntoni näyttikin nousumetrejä yli 450, joka on aika paljon puolimaratonille. Mutta mä en valita!

Suunnon piirtämä korkeuskäyrä...

Maaliintulon jälkeen kävimme suihkussa. Tästä tulee tapahtuman toinen miinus. Suihkujen vähyys. Oli vain kaksi suihkukoppia, eikä lainkaan puhuhuoneita. Sade oli alkanut vähän ropisemaan, ja siinä tihkussa vaihdoimme vaatteita ulkosalla suihkukopin vieressä. Miehet ja naiset sekaisin. Onneksi olen tottunut samaan menoon suunnistuksissa, mutta silti olisin toivonut enemmän suihkutilaa. Muuten järjestelyt oli napakymppi, ja iloinen fiilis välittyi! Keittolounas ei ole jokapäiväinen juttu juoksutapahtumissa, joten otin sen mieluusti vastaan, vaikka hellejuoksun jälkeen ei paljon ruoka maistunutkaan. Illalla olisi ollut kyläläisten iltamat, mutta niihin emme tällä kertaa jääneet. Viitapohjan juoksutapatuma ja leppoinen maalaistunnelma vakuutti kyllä minut täysin! Tällainen uusi tapahtuma on todella tervetullut juoksutapahtumien suureen joukkoon.

Kuva: tapahtuman Facebook

Olitko sä mukana? Voisitko kuvitella olevasi mukana ensi vuonna? Tykkäätkö juosta landella?

** Osallistuminen tapahtumaan saatu blogiyhteistyön kautta **