Iloinen blogilenkki poluilla

Sunnuntaina oli taas hieno päivä. Mulla oli kunnia vetää peräti seitsemän naisen lenkkiä Leppävaaran poluilla. Jep, kukaan miehistä ei tällä kertaa uskaltautunut mukaan, vaikka toki miehet ovat yhtälailla tervetulleita lenkeilleni. Olin silti todella iloinen, että sain houkuteltua uusia kasvoja mukaan blogilenkilleni, ja muutama vanha tuttukin tuli taas.

Lähdimme Leppävaaran uimahallin vierestä, ja muutamien lenkkiaskelten jälkeen olimme jo aivan metsän siimeksessä. Monelle polkujuoksua harrastamattomalle taisi tuli yllätyksenä, kuinka lähellä voi olla mukavia juostavia polkuja. Siis aina ei tarvitse mennä sinne synkimmän metsän perukoille, vaan välillä voi juosta niitä lähimetsänkin polkuja pitkin. Ne voivat yllättää ja mikä parasta - metrien päässä kuntoradoista löytyy oma rauha, omat väylät.

Kipusimme Leppävaaran kallioiden päälle ja nousujen aikana reidet saatiin hapottumaan. Vedettiin happea kauniiden maisemien äärellä, juostiin kivoja polkuja pitkin. Välillä oli teknisempää ja kivisempää polkua, välillä kivoja kalliopätkiä. Toisinaan jalat kastuivat suossa tai mudassa ja välillä päästiin myös taituroimaan ojien yli kapeita puunoksia pitkin. Juoksimme pitkin peltoa ja hymyilimme kilpaa naamaa lämmittävän auringon kanssa. Rupattelimme juoksujuttuja uusien tuttujemme kanssa. Vain kerran menimme hitusen harhaan suunnitelmastani, mutta se ei ketään haitannut. Löysimme myös söpön piknik-paikan Leppävaaran takuulla hienoimmasta näköalapaikasta. Kannattaa käydä etsimässä pieni pöytäryhmä, jos pyörit lähistöllä ;)

Lopuksi saimme kengät vielä puhtaiksi juostessamme pikkupätkän vanhaa hiihtolatua pitkin. Enää huhtikuussa ei hiitäjiä näkynyt, eikä latu edes hiihtokunnossa olisi ollutkaan. Kaarsimme takaisin Leppävaaran uimahallille, ja tulipa mieleeni, kuinka kivaa olisi mennä polkulenkin päätteeksi poreisiin lilluttelemaan joku kerta. Mittariin kertyi 11 kilometriä ja aikaa meni 1h 45min taukoineen, joten lenkilleni on takuulla tervetullut kaikentasoiset lenkkeilijät, mikäli vain jaksaa hölkkäillä yhtäjaksoisesti melko pitkään. Vauhti ei ole näissä yhteislenkeissä pointtina, vaan tutustuminen lähialueen polkuihin ja muihin juoksijoihin. Juoksu on monesti yksinäistä puurtamista, joten kimppalenkit ja juoksutapahtumat ovat niitä tähtihetkiä, jolloin tapaa muita samanhenkisiä harrastelijoita. Aistinkin, että moni oli hyvin tyytyväinen sunnuntaina lenkin jälkeen ja näyttää yhteislenkeille olla kysyntääkin. Aion jatkossakin järjestää näitä yhteislenkkejä, mutta todennäköisesti seuraava tulee olemaan arki-iltana.

Tässä muuten muutama kimppalenkki, johon kuka vain voi mennä mukaan:
- Salomon Juoksutapahtuma 16.4
- Bodom Trail -yhteislenkki 20.4
- Bodom Trail -yhteislenkki 27.4
- Naisten polkujuoksuilta 6.5

Oli kyllä mukavaa kuulla ensikertalaisilta hyvää palautetta kimppalenkistä. Muun muassa eräs lenkillä ollut huikkasi, että "polkujuoksu on hitsin kivaa ja aika meni todella nopsaan!". En voi kuin yhtyä.. polkujuoksu on kyllä aivan huippua, maaston tarjoamaa vuoristorataa, eikä mitään monotonista katujuoksua. Polut ovat aikuisten oma seikkailurata, kannattaa kokeilla ;)

Oletko sinä avannut polkujuoksukauden? Kiinnostaako tulla mukaan seuraavalla kerralla? Ja miltä meno näytti kuvien perusteella? :)